Se malttaa sittenkin!

Tokotreeneihin menin en nyt ihan parhain mielin peläten, että viime viikon pelleily jatkuu. Turhaan angstasin, Koksihan näytti pätkittäin oikein pätevää osaamista.

Ensin alkuun kehääntulotarkastus, missä Koksi väistää edelleen vähän, mutta antaa kuitenkin kopeloida.

Luoksepäästävyydessä koira ei vielä kestä paikallaan ilman namia.

Paikkamakuun eka harjoitus meni hyvin siihen saakka, kun yritin asettua sen viereen. Koksi ehti nousta seisomaan ennen kuin ehdin paikalleni (olin käytännössä sen sivulla noin 20 cm päässä siitä, mihin olin menossa). Kotona se malttaa odottaa, mutta ei vielä hallissa. Alussa tuli perusasentoon hyvin, meni heti maahan ja jäi rauhallisena makaamaan. Olin parin kolmen metrin päässä. Koiran noustessa ylös lähestystyessäni pyysin sen uudestaan sivulle. Tässä alkoi matto taas kummasti kiinnostaa. Koksi ei oikein jaksaisi olla paikkamakuussa yhtä kertaa enempää kerrallaan, ainakaan kun on häiriötä. Sain sen kuitenkin uudestaan paikkamakuuseen. Tämäkin kerta oli ok paitsi itseni koiran viereen tulo, taas. Otin sen vielä kerran maahan, pidin paikkamakuussa viitisen sekuntia ja vapautin jes'illä.

Sitten aloitettiin ryhmän kanssa noutokapulan hakemisen opettelu. Tätähän Satu jo opetti Tuijalle ja mulle pari viikkoa sitten. Kotona Koksi ei kiinnostu kapulasta yhtään. Nyt hetsasin sitä kapulalla aika kauankin. Silmäkulmasta Koksi näki kun Top ampaisi hakemaan omaansa, niin johan alkoi kapulan haku kiinnostaa. Tehtiin 5 todella hyvää toistoa. Vielä tässä vaiheessa on näköjään parempi vapauttaa namille kuin lelulle.

Kapulan pitoharjoitusten opetuksen ajaksi piti hunnit, Top ja Koksi, laittaa toinen toimistoon ja toinen keittiöön, haukkumisen takia. Kumpikaan ei kestänyt sitä, että toisen koutsin bortsu näytti kuinka kapulaa pidetään nätisti suussa ja haetaan hieman pidemmästä matkasta. Hau hau vaan sullekin.

Illan lopuksi otettiin vielä pari sivulletuloharjoitusta parista metristä. Toppelsson pääsi vahingossa moikkaamaan Koksia, ja meidän keskittyminen vähän herpaantui. Olihan tuossa jo tullutkin treenattua tunnin verran, joten ei ihmekään, että nuoret koirat alkavat väsyä.

Kaiken kaikkiaan oli oikein hyvät treenit. Antaa uskoa jatkoa ajatellen, ettei vallan tarvitse ranteita alkaa nirhailla. Sekin varmasti auttoi, etten antanut Koksin nuuskia yhtäkään koiraa ennen treeenjä. Tästä täytyy pitää kiinni myös jatkossa.

Ryhmässä on nyt viisi koirakkoa: bortsu, ranskis, x-rotuinen, staffi ja puudeli. Viime elokuussa ryhmässä oli 10 koirakkoa. Niistä vain neljä on jatkanut.