Turhautumista totaalikieltäytyjän kanssa

Aamulla otettiin pikaisesti 5 x sivulle tuloa 3 metrin päästä ilman apuja. Tänään se sitten epäröi, kun eilen tässä ei ollut ongelmaa. Jaaha.

Möllitokoryhmän treenit alkoivat tänään. Ryhmä kokoontuu 10 kertaa. Ryhmässä on puudelin lisäksi 11 kk ikäinen staffineito, suurinpiirtein samanikäinen ranskistyttö, Top the bortsu sekä ilmeisesti pari muuta, mitkä eivät tänään vielä mukaan päässeet.

Staffi oli Koksin mielestä vallan ihastuttava ja keskittyminen itse tekemiseen olikin hakoteillä koko tunnin treeniajan.

Kehääntulotarkastuksessa vähän väisti uutta koutsia. Luoksepäästävyys piti ottaa uudestaan, kun ei malttanut pysyä istumassa, toka kerta oli siedettävä. Tämän jälkeen koira tarjosi sivulletulon jälkeen maahanmenoa varmaan viisi kertaa ihan pyytämättä. Toivottavaa olisi ollut, että olisi pysynyt ihan vaan siinä sivulla.

Seuraavaksi kerrattiin kotiläksyjä, ensimmäisenä paikkamakuu, mikä oli ihan kelpo suoritus. Tästä se alamäki sitten alkoikin: vinkunaa ryhmän koiraneitosten, staffin ja ranskiksen luo, maton haistelua ja yleistä idiotismia. Ei istunut eikä ei mennyt maahan. Kokeiltiin sitäkin, että mentiin ottamaan näitä ulos kentälle, mutta juuri samaan aikaan kentälle kurvasi auto, ja sitähän piti sitten ihmetellä. Muutaman minuutin kuluttua alkoi tarjota sentään jotain ja käsiapujen kanssa tehtiin istu, maahan ja seiso.

Seuraamista otettiin pujotteluna. Seurasi kyllä namilla, mutta itse en ollut oikein tyytyväinen. Muiden kiertäessä pysyi namin avulla paikallaan, muuten ei olisi pysynyt.

Lopussa otettiin kaksi vauhtiluoksetuloa, ekana leluun ja tokalla sivulle. Ensimmäisessä jäi istumaan paikalleen, mutta vilkuili narttuja, pysyi kuitenkin. Itse luoksetulo oli varsin nopea ja varma. Tokalla jouduin kutsumaan sitä kaksi kertaa, kun koira vaan jäi istumaan paikalleen (on muuten tehnyt tätä aksassakin pari kertaa jääden lähtöön paikalleen). Sitten tuli kyllä perusasentoon oikein hienosti.

Ryhmän uusi koutsi kysyi  ulkona onko koira aina tällainen treeneissä: muista ylikiinnostunut ja keskittymätön tyyppi. No onhan se joskus ollut tällainenkin, mutta ei aiemmin näin totaalikieltäytyjä. Aivan äärimmäisen turhauttavaa. Kyllä_se_kotona_osaa, piti mun vakuutella. Ja niinhän se osaakin. Kotiin päästyä en malttanut edes takkia ottaa pois, vaan katsottiin samantien perusasennot, mitkä olivat oikein mallikkaat. Ei minkään maailman ongelmaa. Eipä tästä voi vetää kuin sen johtopäätöksen, että häiriötreeniä lisää. Ja treeniä lisää ylipäätään muualla kuin kotona. Olisinkohan mä joskus kuullut tämän jossakin?

Emme päättäneet päiväämme Costa Ricalla vaan kapulan pidolla x 5 sekä kapulan haulla, mikä ei onnistu edelleenkään.

Koiraharrastus on mukavaa ja palkitsevaa.