Tänään päästiin ohjattuihin aksatreeneihin. Näyttelyharrastus vaikeuttaa treeneihin pääsyä tänä kesänä hyvin tehokkaasti, kun valtaosa näyttelyistä ajoittuu lauantaille ja sehän aiheuttaa puuhastelua turkin kanssa perjantai-illaksi. Tämäniltaisissa treeneissä sovellettiin valmiina olevaa rataa. Ohjauskuvioista harjoiteltiin etenkin takanaleikkausta.
Koksi sai idioottihepulin suoritettuaan pari estettä ja juoksenteli holtittomasti pitkin hallia. Se palasi kuitenkin töihin suhteellisen mukavasti, mutta minun hermojani kiristää tuollainen täysin tyhjänpäiväinen rallattelu. Teki se sitten töitäkin, kun saatiin tarmo kanavoitua oikeisiin asioihin. Takanaleikkaus meni yllättävän hyvin parin yritys ja erehdys -kokelun jälkeen.
Yksittäisistä esteistä otettiin pituus harjoitteluun. Juhannuksena Koksi meni sen ekaa kertaa ja silloinhan se käveli esteen yli useampaan otteeseen. Nyt tätä ei tapahtunut vaan koira suoritti esteen kuten pitääkin.
Kepit kaipaavat paljon työtä. Koira tarvitsi käsiapuja normaalia enemmän. Pitää palata taaksepäin ja pilkkoa kepit puoliksi, niin kuin viime viikonloppuna uumailin. Teimme kaksi kelpo suoritusta, mutta muuten se hyppelehti ohjureiden yleensä toisessa keppivälissä. Vaikeammalta puolelta (ohjaaja keppien vasemmalla puolella) se piti nenästä pitäen viedä kepeille.
Kontaktit onnistuivat hyvin sekä A:lla että puomilla. Koira ei kestä vielä yhtään liikettäni eteenpäin, mutta siihen nähden, että vasta viime viikonloppuna otin sillä ko. esteitä ilman hihnaa, meni se todella hienosti - selkeät pysähtymiset 2on2off-asentoon ja siinä pysyminen.
Radalla kaikilla koirilla oli vaikeuksia suoriutua alun takaakierrosta. Sitä me lähdetään treenaamaan nyt aamulla.
Kahden kääpiövillakoiran, Koksin ja Oliverin, elämää kentillä, kehissä ja kotona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti