Pika-aksaa

Käväisin illalla hallilla hakemassa brodeeratut lippikset, mitkä olivat vihdoin saapuneet monien mutkien jälkeen. Sattui niin hyvä tuuri, että Koksin Lempi-täti oli yksin treenaamassa agihallissa, ja hänen huilatessaan otin pienen pätkän itsekin. Taisin unohtaa kirjoittaa sunnuntaina, että Koksi ei suostunut menemään mutkalla ollutta mustaa putkea. Se oli sille uusi tuttavuus, ja näköjään aristi väriä. Tänään samainen putki oli suorana, ja sinne junnu sujahti. Ihan pyytämättä.

Otettiin puomin ja A:n alastulokontaktit namilla, ja hyvin ne olivat vielä mielessä. Ylösmenokontakteja en ole treenannut lainkaan, ja toivon todella, että en tarvitsekaan. Koksilla on kuitenkin niin lyhyt askel, että se saa ottaa aikamoisen loikan, ettei yksikään tassu osu kontaktille. Tuurilla mennään. Typerää ehkä, mutta aika näyttää tuleeko koiraan niin paljon vauhtia, että tästä tulee ongelma.

Muutoin me vaan humputeltiin ja pidettiin hauskaa. Eteenmenoja, takaakiertoja, putkeen lähetyksiä - meillä oli oikein mukavaa.

Halleilun jälkeen käytiin parinkymmennen minuutin juoksulenkillä uutta juoksuvyötä testaten. Vyöhön hankkimani jousto ei Koksilla oikein toimi, sillä en anna koiran vetää. Tämä taas tarkoittaa sitä, että joudun kannattelemaan joustoa kädelläni ettei se roiku niin alhaalla, että koiran remmi laahaa maassa. Tätä problematiikkaa olisi tietysti voinut pohtia ostovaiheessa.