Torvenhakureissulla

Kahden villiksen taloudessa kaikki hyvin. Eilen pojat leikkivät yhdessä ulkona ensimmäistä kertaa jahdaten toisiaan villisti juosten. Bruno ei ole enää merkkaillut maanantain jälkeen. Isenäisyyspäivän kunniaksi se söi ensimmäistä kertaa aamulla kuivamuonaa ihan kunnollisen annoksen. Ainakin tänään toimi sellainen taktiikka, että tarjoilin raksut ja lihan erikseen. Alkuviikosta ajattelin, että nappulat uppoaisivat paremmin, jos seassa on lihaa, mutta koira vain siivilöi ne lihan seasta. Lihaan olen lisännyt öljyä, B- ja E-vitamiiniliuosta ja Plaque Offia molemmille kavereille. Koksi saa edelleen multivitamiinipillerin päivittäin.

Eilen illalla haettiin porukassa 10 kiloa kurkkutorvia Kennelrehun autolta. Siellä oli taas asiakkaita oikein kunnon jonoksi asti. Melkein puoli tuntia piti pienessä pakkasessa värjötellä ennen kuin sai oman tilauksensa. Olin tilannut myös 400 gramman pussillisen possunkorvia ja toisen, 200 g painavan pussukan kuivattuja kanankauloja. Koko satsi maksoi 34 euroa. Kurkkutorvet maksoivat 18 euroa, korvat 10,50 ja kaulat 5,50. Pitääkin vilkaista mitä viimeksimainitut muualla maksavat. Tuskinpa ne Kennelrehulta tilattuina yhtään halvemmaksi tulevat, mutta kulkeutuvat näppärästi kotiin samalla hakureissulla. Kurkkutorvia ei ainakaan Mikkelistä saa mistään muualta.

Vilkaisin herkkujen kilohinnat Kennelrehun sivuilta, ja kanankaulat maksavat 27,50 euroa kilolta ja possunkorvat 26,25 euroa. Huh hei, ei ole halpaa lystiä tämä rouskuttelu.

Mielelläni tilaisin samasta firmasta myös mm. broilerin siipiä, mutta pienin pakkauskoko on 8,5 kiloa, mikä pitäisi jakaa jonkun toisen kanssa. Jauhettua lihaa olisi myös hyvin tarjolla, mutta sitä ei Koksi suostu syömään, ei myöskään lihaista rasvaa, lohesta puhumattakaan.

Illalla doboiltiin. Koksi on tykästynyt lajiin ja hyppäsi pallon päälle heti kun sain itseni asemiin lattialle. Sen kanssa tehtiin peruskuviot eli kääntyminen paikallaan myötä- ja vastapäivään, kumarrus ja siitä seisomaan nouseminen sekä maahan meno ja seisomaan nouseminen. Bruno oli tutustunut palloon kanssani vasta kerran aiemmin. Tänään jatkoin lempeää houkuttelua pallon päälle, ja kas: se hypähti pallon päälle, ja pysyikin siellä ehkä 15 sekuntia, minkä ajan kehuin sitä rauhallisesti ja syöttelin juustopaloja. Pidin pallosta kiinni napakasti, jotta se olisi mahdollisimman vakaa koiran alla. Kerran pois loikattuaan ei se suostunut tulemaan enää uudestaan pallon päälle, mutta jatkamme harjoituksia huomenna.

Tuolla taisi vilahtaa tonttu.

Hyvää itsenäisyyspäivää!