Ajelin aamulla hallille treenaamaan pitkästä aikaa. Kuvittelin olevani ainoa hurahtanut ollessani perillä ennen kahdeksaa, mutta sekä toko- että agihalleissa oli jo porukkaa harjoittelemassa. Odottelusta ei onneksi tullut pitkä vaan heti kasin jälkeen pääsin agihalliin.
Päivän teemana agissa oli katsastaa koiran motivaatiotilanne. Eipä ollut homma muuttunut yhtikäs mihinkään sitten viime treenien eli sitä ei vaan nappaa, ei sitten yhtään. Muutaman esteen se suorittaa mielellään, mutta sitten sen keskittyminen herpaantuu täysin ja se viis veisaa ohjauksestani. Paras pätkä taisi olla viisi hyppyä ja pari putkeen menoa. Muutoin se juoksenteli mihin nenä näytti. Puomi oli edelleen mörkö, tosin sain sen menemään sen kokonaan reippaasti kannustaen, vaikka sitä hieman jännitti. Puomin suorittaminen ei sen toimintakykyyn kuitenkaan vaikuttanut, vaan sen jälkeen teimme vielä muutaman hupipätkän. Mitään tekemisen iloa ei ollut havaittavissa. Mikään sitä ei motivoi tekemään - eivät namit eivätkä lelut.
En näe mitään järkeä hakata päätä seinään tämän enempää. Jos koiraa ei huvita, niin tehdään sitten jotain sellaista mistä se nauttii ja mihin se oikeasti syttyy. Tokossa se on ainakin huomattavasti enemmän kuulolla ja sillä on suurempi motivaatio tehdä minulle. Samaisessa hallissa siirryin tänään pienimuotoiseen tokotreeniin. Esteet eivät todellakaan olleet mikään ongelma tässä. Estehullun koiran kanssa agiesteiden välissä tokon treenaaminen on haastavaa, mutta ei meille. Koksille oli ihan sama vaikka metrin päässä ammotti putken suu, mihin putkihullu koira olisi juossut päätä pahkaa. Ei Koksi.
Tokossa otin lähinnä seuraamista kävellen ja juosten. Kontakti pysyi aavistuksen paremmin pitäessäni lelua vasemmassa kainalossa, mutta hommia tämä vaatii edelleen. Kotona koira seuraa liian kaukana, mutta tänään se edisti. Pari todella hyvää pätkää tehtiin kuitenkin, mistä olin iloinen.
Jääviä liikkeitä treenasin itse peruuttaen + takapalkalla. Tällä tavoin koira pysähtyi todella täpäkästi. Maahan menossa tarvittiin edelleen paljon käsiapuja.
Kaukot olivat tänään vaikeita, mutta pari hyvää suoritusta saatiin kuitenkin tehtyä.
Kotiin ajaessa oli tyhjä olo. Agility on ollut iso osa elämääni niin monen vuoden ajan lukuunottamatta tätä syksyn/alkutalven taukoa. Odotukset olivat korkealla Koksin suhteen tällä saralla. Alku sujuikin hyvin Eevan ohjauksessa, mutta sen jälkeen homma ei ole edistynyt oikeastaan ollenkaan. En vain osaa ohjata enkä motivoida. Kurja juttu, mutta en halua olla vuoden kuluttua tilanteessa, missä saldona on tunteja ja taas tunteja hallilla, tuhansia kilometrejä auton mittarissa ja kisakirjassa pelkkää tyhjää tai pahimmassa tilanteessa ei edes kisakirjaa hankittuna. Aksatkoon taitavammat.
2 kommenttia:
Voi harmitus. :/
Kiitos, Eeva, myötätunnosta. Harmittaa minuakin, mutta nyt kun sain lopullisen päätöksen tehtyä, enkä vello enää missään aksaan - en aksaa -välimaastossa, pystyn varmasti keskittymään paremmin muihin aktiviteetteihin. Tulen sitten kisoihin ihailemaan niitä taitavampia :)
Lähetä kommentti