Vuoden viimeiset tokotreenit

Ryhmätreeneissä taas yksi ryhmäläisistä teki kehäänmenotarkin ja luoksepäästävyyden. Näyttivät taas molemmat vähän ahdistavan Koksia. Kehääntulotarkastuksessa se iski takapuolensa maahan ja luoksepäästävyydessä taas nousi seisomaan ja nuuhkutteli tuomarin sormia, mutta ei kuitenkaan väistänyt.

Paikkamakuu oli pidemmästä matkasta mitä ollaan koskaan tehty. Koksi kesti paikoillaan todella hienosti. Kerran se käänsi päätään oikealle ja kerran laittoi kuononsa lattiaa vasten (takuulla imppasi jotain hajuja), mistä kielsin. Hyvin se oli siihen verrattuna, että sen vieressä ollutta koiraa käytiin palkkaamassa välillä. Yksi taisi rivistä nousta seisomaankin.

Seuraavaksi mentiinkin koutsin tekemää kokeenomaista rataa, missä oli seuraavat osiot:

- seuraaminen + tötsän kiertäminen
- liikkeestä seisominen + koiran kiertäminen koiran pysyessä paikoillaan
- liikkeestä maahan meno, ohjaaja jatkoi eteenpäin noin viisi askelta ja palasi koiran luo, mistä perusasento
- neljän merkkikartion kiertäminen joko loivasti tai terävin kulmin oman valinnan mukaan
- luoksetulo
- tokohyppy

Kaikki viisi koirakkoa tekivät kelpo suorituksia. Koksin seuraaminen oli välillä väljää, mutta esimerkiksi neljän merkkikartion kierrossa se piti hyvin kontaktia. Tärkeää on, että liikun itse riittävän reippaasti enkä jää odottelemaan koiraa. Luoksetulo oli hyvä, tosin annoin käsimerkin. Tokohyppyyn se ensin varasti, mutta saatuani sen takaisin perusasentoon suoritti se hypyn tokalla käskyllä ja jopa jäi paikoilleen seisomaan hypyn taakse - ei kohtisuoraan hyppyä kohti, mutta ihan kohtuullisen hyvin.

Sitten muodostimme jonon, missä viimeinen koirakko lähti etenemään kiertäen muut koirakot ja asettui sitten ensimmäiseksi. Tätä jatkettiin myös siten, että eka koirakko kääntyi muita vasten ja pujotteli naamatusten. Molemmat osoittautuivat aika vaikeiksi tehtäviksi. Koksi ainakin oli silminnähden epävarma ja jännittynyt. Hyvä harjoitus, näitä lisää. En olisi uskonut, että erilainen muodostelma seuraamisessa voi vaikeuttaa hommaa merkittävästi. Yleensähän me ollaan seurautettu ympyrässä, ei jonossa.

Aivan lopuksi jokainen sai treenata yksilönä mitä halusi. Minä halusin ottaa kaukoja. Ylläri, ne eivät sujuneet niin hyvin kuin kotona, mutta kuitenkin hyväksyttävästi.

Nyt kun ollaan kotona treenattu päivittäin, niin kyllä sen eron treenaamattomuuteen näki hyvin selvästi. Koira ei ollut yhtään niin kuutamolla kuin viimeksi.

Nämä olivatkin vuoden viimeiset ohjatut treenit. Seuraavat ovatkin sitten uudenvuodenpäivänä. Kiitokset kaikille treenikavereille - hauskaa on ollut! Jatketaan samaan malliin! Suurin kiitos tietysti koutsille. Kiitos kärsivällisyydestäsi ja erinomaisista opeista. Ohjauksessasi on hienoa treenata!