Lähdimme ajamaan Joensuun takana, 260 kilometrin päässä sijaitsevaan pikkuruiseen Enoon aamuseitsemän jälkeen. Matkalla koppasimme mukaan Katjan. Koko matkan satoi, Mikkelin päässä vettä ja Varkaudesta alkaen räntää.
Enossa oli yllättävän paljon lunta. Näyttely järjestetettiin Urheilutalolla. Parkkipaikka oli loskan peitossa. Meidät ohjattiin aivan perimmäiseen parkkiin, ja valitellessani parkkimiehille matkan pituutta häkin ja muiden vermeiden kanssa saimmekin uuden paikan hieman lähempää. Kiitos heille! Toki tavarat olisi voinut purkaa sisäänkäynnin läheisyydessä, mutta en arvannut, että parkki voisi sijaita niinkin kaukana.
Sisätiloiltaan näyttelypaikka oli oikein hyvä. Pienihän se toki oli, mutta koko urheiluhallin lattia oli peitetty paksulla voimapaperilla ja kaikki kehät oli matoitettu täysin. Hallissa ei myöskään kaikunut. Yläkerrassa oli kahvio ja katsomo, mistä näki yllättävän hyvin kehiin.
Yllätyksekseni näyttelypaikalla oli Koksin kasvattaja Eija Halonen. Katjan ehdotuksesta kävin kysymässä häneltä josko hän voisi esittää Koksin, mihin hän suostuikin.
Katja kunnosti Koksin ja sitten vain odoteltiin. Kehät olivat lähes tunnin myöhässä. Muruva-kääpiöitä oli ilmoitettu 9: 2 pentua, 2 junioriluokan urosta, 2 avoimen luokan urosta Koksin lisäksi, 2 junioriluokan narttua ja 1 avoimen luokan narttu. Toinen junnunartuista oli Eijan kasvatti Haydee's Guess (Ira).
Tuomarina toiminut Markku Kipinä teki päätöksensä avoimen luokan urosten parhaasta hyvin nopeasti, ja niin Koksi jatkoi paras uros -kehään, minkä se voitti. Olin katsomassa kehää ylhäällä katsomossa, ja vain vaivoin sain oltua hiljaa nähdessäni kuinka Kipinä asetti Koksin ykköseksi. Katja palasi kehästä sertiruusukkeen kanssa. Oi onnea! Ensimmäinen valioni!
Tämän jälkeen oli tietysti vuorossa narttukehä, minkä voitti Eijan Ira. ROP-kehään piti vaihtaa Katja Koksin handleriksi, koska Eija tietysti esitti Iran. Yllättäen Koksi ei suostunutkaan esiintymään nyt Katjan kanssa, vaan fiksoitui Eijaan. Parhaaksi tuomari asettikin Iran, joten Koksi oli VSP. Ei harmittanut yhtään! Tuomari oli vielä sanonut, että ROP ja VSP olivat päivän parhaat kääpiöt ja että Koksi oli hieno koira, mutta että Ira oli vieläkin hienompi. Upeaa kuulla tällaista näyttelyuran päätössanoiksi.
Tässä vielä Markku Kipinän arvostelu:
"Tyylikäs, erittäin tasapainoisesti rakentunut, ryhdikäs uros. Pitkälinjainen pää. Hyvä purenta. Erinomainen ylälinja ja häntä. Hyvät kulmaukset. Hieman litteät etutassut. Turkki tulossa lupaavasti. Liikkuu erinomaisesti."
Näyttelyn aikana oli aikamoinen lumisade, ja sohjon määrä parkkipaikalla oli lisääntynyt merkittävästi. Jostain syystä trimmauspöydän ja häkin vetäminen loskassa ei harmittanut pätkääkään.
Mikkeliin saavuttuamme heitin Katjan kotiin ja matkasin Piian luokse, missä teimme paperit Oliverista. Hän on nyt virallisesti minun.
Upea naistenpäivä, kertakaikkiaan.
Kuva: Katja Oinonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti