Työmatkan aiheuttaman tauon jälkeen aloitin perusasennon opettamisen Oliverille. Pari kertaa olen sitä ohimennen kokeillut ja itse asiassa ekalla kerralla se muistaakseni vahingossa istahti oikeaan paikkaan ohjatessani sen siihen namilla. Oliverille ei ole istuminen mitenkään luontaista. Koska se oppi ensimmäisenä maahanmenon minun kanssani, tarjoaa se aina sitä ensimmäisenä kun yritän tehdä sen kanssa jotain sellaista, mitä se ei vielä osaa. Kovasti kaveri haluaa miellyttää ja tekee sitten sitä, mistä ainakin ennen on emäntä kovasti ilahtunut.
Nyt tein niin, että ohjasin koiran vasemmalle puolelleni, pyysin sen maahan, sen jälkeen nostin sen namimagneetilla istumaan ja sanoin muutaman kerran sivu-käskyn. Näitä otin kolme kertaa ja sitten namilla ohjasin sen sivulleni ja sanoin sivu. Siihen se istahti, jei! Yritän myös kiinnittää huomiota siihen, että se olisi kontaktissa. Yritän nyt viikonlopun aikana saada perusasennon edes johonkin kuosiin. Etenen hitaasti, jotta saan sen alusta alkaen tulemaan oikeaan asentoon eikä esim. vinoon.
Tasapainotyynyllä otin molempien koirien kanssa kääntyilyä. Koksilla ei ole ongelmia etutassujen ympäri pyörimisessä, joten sitä pyysin osu-käskyllä laittamaan takatassunsa tyynylle ja pyörimään etutassujen varassa. Kovasti oli taas pojalla intoa tehdä. Vielä ei olla edetty kuin muutama askel, mutta pikkuhiljaa se sieltä tulee. Oliver on aina yhtä halukas yhteistyöhön. Se otti jo kolme askelta etutassujen varassa; ei huonosti lainkaan.
Kahden kääpiövillakoiran, Koksin ja Oliverin, elämää kentillä, kehissä ja kotona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti