Sunnuntaiaamu aloitettiin puudelipyykillä. Naaman konetuksesta taas hieman keskusteltiin. Pitää alkaa treenata sitä nyt päivittäin. Mulla ei kestä hermo tuota venkoilua. Mörköily ja pöllöily meni jo hetkeksi ohi, mutta nyt se näköjään nostaa taas päätään. Siihen kuuluu myös jokaisen telkkarissa näkyvän eläimen haukkuminen muurahaisesta hevoseen.
Pesupuuhien jälkeen lähdettiin lenkille. Päästiin peräti heittolaatikolle asti lehden hakuun, kun joku taas vaihteeksi avasi vesihanat. Eikö tämä sade voisi jo lakata? Kotiin päästyä ei muuta kuin koira takaisin trimmauspöydälle ja turbofööni laulamaan. Lähtiessä mietin kurapuvun laittamista koiralle, mutta kun keli ei näyttänyt kovin sateiselta, niin luovuin ajatuksesta. Olisi pitänyt sittenkin vain pukea se päälle, niin silloin ei ainakaan olisi satanut.
Illalla leikittiin taas pihalla 2 pallon leikkiä. Nurmikko oli lievästi sanottuna märkä, ja arvaahan sen miten kivasti pienen koiran jalat sellaisella kastuvat. Vuorossa siis kuivaussessio numero kolme. Lyhyt turkki voisi olla näillä keleillä astetta helpompi. Tässä jo melkein odottaa pakkasia, vaikka kylmää ja talvea vihaankin.
Treeniohjelmassa kontaktit (hyvin pysyy 2onoff-asennossa edelleen), istu-maahan, maahanmeno + paikkamakuu sivulla.
Kahden kääpiövillakoiran, Koksin ja Oliverin, elämää kentillä, kehissä ja kotona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti