Mahapöpöä sittenkin

Klo 1.30 heräsin siihen, että Koksi oksensi osin sulamatonta ruokaa. Puoli tuntia myöhemmin se antoi taas ylen, tällä kertaa mahanesteitä. Yritin jatkaa unia, mutta en saanut enää unta. Hieman ennen neljää oksentelu jatkui, ja tällä kertaa liman seassa oli selvästi verta. Tässä vaiheessa iski päähän ajatus, että hieman punertavaahan se eilinenkin tuotos oli ollut, vaikka olin luullut, että ruoka oli sen aavistuksen punaisenruskeaksi värjännyt.

Kipeää koiraa en todellakaan mihinkään näyttelyyn lähde viemään, joten puoli viideltä lähetin tekstarin K:lle, että reissusta ei tule mitään.

Koska Koksi ei ollut kivuliaan oloinen, annoin sen nukkua ja odotin, että kello tulee 8 soittaakseni eläinlääkäripäivystykseen. Sain eläinlääkärin heti kiinni. Oireiden perusteella hän arvioi, että veri johtuu oksentamisesta ärtyneestä kurkunpäästä. Hän sanoi soittavansa minulle päivällä ja kertovansa koska voisin tulla näyttämään koiraa. Puhelu tulikin klo 13, ja perillä olimme puoli tuntia myöhemmin. Ensimmäiseksi mitattiin lämpötila ja kuumettahan sillä oli: 39,2. Vatsapöpö oli diagnoosi. Koiralle tuikattiin niskaan pahoinvointia estävä injektio. Tämä ei sitten ollutkaan ollenkaan mukava juttu, vaan koira kiljahti kimeästi. Eka tuikkaus meni hieman hutiksi koiran liikahtaessa, ja toimenpide jouduttiin uusimaan. Ääinefektit olivat täysin ekaa kertaa vastaavat. Vatsaa tunnustellessa Koksi ei reagoinut oikeastaan mitenkään. Lopuksi koiran kurkkuun ruutattiin Canikur Pro -tahnaa ja kotiutettiin seuraavin ohjein:

- Canikur-tahnaa 2 krt vuorokaudessa
- tänään vain hyvin kevyttä ruokaa kuten lihalientä ja ehkä hieman riisiä tai raejuustoa
- soitto päivystykseen jos oksentelu jatkuu huomisaamuna (pahoinvointa estävä lääke ei vaikuta kovin kauan)

Oli hienoa, että pääsimme oman kaupungin päivystykseen emmekä joutuneet ajamaan Tuhatjalkaan Kuopioon, minne on matkaa 180 km.

Koira on nukkunut paljon ell-käynnin jälkeen, mutta on olosuhteisiin nähden ihan virkeä.

Aurinkoista lankalauantaita!

Aamuyöstä Koksi oksensi vähän mahanesteitä, mutta ei ollut yhtään kipeän oloinen ja söikin normaalia reippaammin. Aamupäivällä tehtiin ihana kevätauringon lämmittämä lenkki. Ulkona olisi viihtynyt vaikka kuinka kauan, mutta ei auttanut, turkinhoito kutsui.

Aamulenkillä nautimme upean aurinkoisesta säästä.

Takkujen selvittely sujui tänään normaalia helpommin ja hommaan meni vain 1,5 tuntia. Itse trimmauskin pesuineen meni yllättävän kivuttomasti. Koksia kuivatessa K. sanoi sen menevän normaalia sutjakammin. Turkin laadun on täytynyt muuttua, sillä se oli kuulemma myös helpompi leikata kun se ei paennut saksien alta. Lopputulos oli hieno: turkki oli oikeasti aivan eri näköinen kuin aikaisemmin, paksu ja tasainen aikuisen koiran turkki. Vielä en uskalla tuulettaa, mutta ehkä pahin takkukausi on ohi.

Huomisessa Lappeenrannan kaikkien rotujen näyttelyssä meillä onkin ilo saada mukaan oma trimmaaja. K. lupasi myös esittää Koksin, ja vieläpä ottaa siitä kuvia kehien jälkeen.

Iltaruoankin Koksi söi reippaasti, joten vatsatauti näyttää voitetulta.

Herätys siis aamulla anivarhain kiitos idioottimaisen kesäaikaan siirtymisen, kamat autoon ja kokka kohti Etelä-Karjalaa.



Voihan oksu

Heräsin aamulla siihen, että koira oksentaa. Sama meno jatkui koko aamupäivän. Olin ajatellut, että teemme aamulla pitkän lenkin ja ehkä pienen kierroksen MPKY:n mätsärissä. Suunnitelmat menivät siltä osin uusiksi. Koksi nukkui koko päivän ja alkoi virota vasta joskus iltapäivällä. Otettiin sitten iisisti koko päivä. Illansuussa vähän tokoiltiin ja otettiin vauhtiluoksetuloa, perusasentoa ja paikkamakuuta.

Mulla ei ole mitään käsitystä siitä, mistä oksentelu johtuu. Mitään kummallista se ei ole syönyt. Hoidossahan se oli alkuviikosta kolme päivää, ja voi olla, että siellä on joku vatsavaivainen ollut. Eipä tuo kovin vaaralliselta vaikuttanut, mitä nyt veti miehen etelän veteläksi.

Turkin siistiminen jatkui tänään. Jaoin konetyöt kahdelle päivälle. Eilen konetin naaman ja tänään tassut. Tassukarvoja en ole leikannut pariin viikkoon, ja aika tursakkeeksi ne olivatkin päässeet. Käytiin taas tahtojen taistelua etutassujen kanssa. Miten se jaksaa vieläkin tapella vastaan? Hommaan meni tänään tunti. TUNTI! No okei, tein normaalia tarkempaa työtä tulevan näyttelyn takia, mutta silti. Huomenna setvitään turkki, pestään ja leikataan.

Doboilua näyttelytreeneissä

Näyttelytreenien aluksi saatiin tutustua Dobo-palloon. Kyseessä on munanmuotoinen jumppapallo, minkä avulla tähdätään koiran ketteryyden, tasapainon ja kehonhallinnan kehittämiseen. Kokeilussa ollut pallo oli kooltaan 65 cm. Ohjaaja pitää pallosta kiinni koiran ollessa sen päällä. Koiraa ei pakoteta tekemään liikkeitä vaan sitä tuetaan tavoitteena tehdä harjoitteesta koiralle miellyttävä ja mieluisa.

Koksi houkuteltiin pallon päälle namilla ja pienellä avittamisella takapäästä. Koiraa tutisutti kovasti, mutta se ei arkonut tilannetta lainkaan ja jopa kääntyili pallon päällä. Tämä olisi etenkin syvien lihasten kehittämiseen oiva peli.

Itse treenit menivät paremmin kuin varmaan koskaan. Koirakkoja oli vain kaksi meidän lisäksemme ja treeni pidettiin lyhyenä mutta intensiivisenä. Koksi ravasi hienosti pää pystyssä ja seisoi paikallaan kohtuullisen hyvin. Kunpa se malttaisi esiintyä myös Lappeenrannan näyttelyssä.

Laulukoulussa

Aamutelkkarissa oli pätkä pianoa soittavasta naisesta ja hänen laulavasta koirastaan. Koksilla on tapana juosta katsomaan telkkarissa esiintyviä koiria eikä tämä aamu tehnyt poikkeusta. Kuullessaan koiran laulavan avasi Koksi ensin ääntään parilla haukahduksella ja alkoi sitten ulvoa samalla tavalla. Taisi itsekin vähän hämmästyä kurkustaan tulevaa ääntä. Auuuuuu!

Kepit korkattu

Oltiin sovittu aksatreenit hallille Tuijan kanssa. Olin paikalla vähän etuajassa, ja otettiin muutamia toistoja A:n alastulokontaktia ja sen jälkeen mentiin koko A-este hihnassa neljä kertaa. Metodeina oli käytössä vanha kunnon houkuttelu ja puolipakko. Ylösnousu oli Koksin mielestä vähän pelottavaa, mutta harjanteelle päästyä oli alasmeno vauhdikasta. 2onoff-asentoon malttoi sitten kuitenkin pysähtyä. Pitää varmasti mennä vielä kymmeniä kertoja hihnassa ennen kuin jutun juoni aukeaa.

Tuijan kanssa mentiin pientä kolmen hypyn ja putken rataa, missä treenattiin valssia ja erityisesti sen merkkaamista ja rintamasuuntaa.

Lopuksi otettiin keppejä. Top on mennyt kujakeppejä ja upeasti se suoriutuikin täyspitkistä kepeistä, missä oli ohjurit. Ohjureita puuttui kaksi, joten lopusta kaksi väliä jäi ilman. Top ei vielä osannut mennä kahta viimeistä väliä, joten tämän jälkeen se aloittikin siitä päästä, mistä ohjurit puuttuivat ja tässä ei ollut mitään ongelmaa. Itse otin Koksilla keppejä ihka ensimmäistä kertaa. Mentiin vain puolikkaita keppejä eli kuutta kappaletta. Ohjurit olivat paikoillaan. Ensin pidin koiraa hihnassa kaksi kertaa, mutta hihnan ja namien kanssa häslääminen on todella hankalaa, joten irrotin hihnan ja klassisella nami kädessä peruuttamisella mentiin. Toistoja kolme ja kas - Koksi taisi hiffata idean! Hihnan kanssa se hyppäsi ohjurin yli kahdesti, mutta ilman hihnaa ei kertaakaan.

Palkkasin koiraa tänään jäniksenkäpälällä, mihin on sidottu naru. Sepä oli niin oiva palkka, että viimeisellä palkkauskerralla naru lipesi otteestani ja lällättely ja rallattelu alkoi. Sovelsimme perjantaisia oppeja, ja muutaman kerran leluja toisillemme heiteltyämme tuli Koksi ihmettelemään ja antoi kiinni ilman sen suurempia kommervenkkejä. Hurraa!

Kepeistä jäi niin hyvä mieli, että eipä ole aikoihin ollut niin kiva fiilis hallilta lähtiessä.

Rämälästä ajettiin vielä Launialan koululle, missä oli Villakoirakerhon yhteislenkin kokoontumispaikka. Kävimme kävelemässä jäällä seitsemän villakoiran ja kahden beaglen voimin. Aurinko paistoi todella lämpimästi ja oli oikein keväistä ja mukavaa.  Lumi ei ollut ihan vielä nuoskalla. Onneksi.

Katkokävelyä

Tämä viikko ollaan lenkeillä keskitytty kauniiseen hihnakävelyyn. Junnu on alkanut vetää ja tempoa remmissä oikein urakalla. Palasimme katkokävelymoodiin eli aina hihnan kiristyessä pysähdyn ja odotan, että koira ottaa kontaktin ja löysää hihnaa tulemalla luokse, mistä se saa palkan. Parin kolmen lenkin jälkeen tilanne on huomattavasti parempi, ja koira kääntyy kannoillaan jo silloin, kun panta alkaa kiristää kaulassa.

Tiistaina ei ollut tokon ohjattuja treenejä vaan oman seuran möllitokot, minne ajoin kuunteluoppilaaksi. Hallissa oli niin arktiset olosuhteet, että tunnin paikallaan seisomisen jälkeen oli pakko poistua, kun varpaita alkoi pakottaa oikein kunnolla. Valkovarpaisuus ei ole kiva vaiva vaikka nimi hassunhauska onkin. Raynaud'in oireyhtymäksi sitä virallisemmin kutsutaan.

Joka tapauksessa ehdin katsoa paikkamakuut ja kahden koirakon suoritukset alo-luokassa. Valtaosalla oli todella hieno luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Näkemieni kahden koirakon muut liikkeet olivat myös kivan näköisiä.

Keskiviikkona näyttelytreenit menivät ihan mukavasti, vaikka Koksi vieläkin kehäjuoksussa pyrkii edelläjuoksevan koiran luo. Session loppupuolella se meni yksilöjuoksussa jo oikein mukavasti. Treeneissä oli myös pari viikkoa sitten juoksunsa lopettanut narttu, mikä laittoi vähän nuoren koiran päätä sekaisin. Hyvää treeniä sekin.

Perjantain ohjatuissa agilityharjoituksissa treenattiin takaakiertoa ja A-estettä. Ylläripylläri, Koksi ei takaakiertoa enää häiriössä osannut. Sitä ei voi oikein treenata kuolleella lelupalkalla siivekkeen takana, kun koira lelun saatuaan lähtee lällättelemään omiaan. Koutsi päätti tehdä treenin, missä koira sai viedä lelun sen jälkeen, kun olin ensin vetoleikkinyt sillä. Sälli lähti melkoisen iloiseen juoksuun ympäri hallia Inkin vanha pinkki patukka suussaan. Boing boing boing. Pari kunniakierrosta hallin ympäri ja sitten A:n taakse piiloon. Koutsi ja minä huudeltiin koiralle Ai_mikä_hieno_lelu_sulla_siellä_on ja jätkä tulikin parin metrin päähän näyttämään aarrettaan. Me leikittiin koutsin kanssa kahdella toisella lelulla heitellen niitä toisillemme. Koksi sitten kiinnostuikin ryhmän malin narupallosta. Hetken päästä se antoi kiinni.

Mitä tästä opimme? Jatkamme kotona kahden lelun leikkiä. Pitää käydä ostamassa kaksi samanlaista patukkaa.

Lauantaina oli pesupäivä. Takkujen selvittelyyn meni vain tunti tälläkin kertaa. Nähtävästi kolmen viikon välein tapahtuva trimmaus auttaa asiaa.

Kuonossa näkyvät vaaleat läikät ovat kohtia, mistä on lähtenyt
vähän enemmän karvaa konetuksessa. Ongelma korjaantuu parissa päivässä.

Rinta jäi aivan liian kiharaksi.

Tätä mieltä olen kuvattavana olosta. Pthyi.

Aksan jatkokurssi alkoi

Tänään alkoi 10 kerran kauan odotettu jatkokurssi hallilla. Paikalle oli saapunut 7 koirakkoa: kääpiöpinseri, medikokoinen sheltti, Top-bc, espanjanvesikoira, nahka, mali ja oma kääpiövilla. Ohjaajina toimivat J ja K.

Yleisen esittelykierroksen ja treenisääntöjen jälkeen päästiin itse asiaan eli katsomaan mitä kukakin koirakko osaa. Valtaosa koirista on käynyt alkeiskurssin syksyllä. Eka rata koostui 3 hypystä ja putkesta. Koksi on tähän asti pysynyt hyvin lähdössä. No eipä pysynyt nyt, kun hallissa oli paljon ihania moikattavia eli muut ryhmäläiset. Varasti varmaan 10 kertaa. Varmaan 3 kertaa tein idiootti sen virheen, että vaikka silmäkulmasta näin, että se saattoi varastaa, jatkoin rataa. Huono ajatus. Erittäin huono. Inkillä oli varastamisongelma koko sen ajan, minkä kisasimme, niin luulisi, että olisin jo oppinut. No en. Tämä tehotreeniin ensin kotona ja sitten häiriössä hallilla. Tietääpähän taas mitä treenata.

Rata meni niin, että ekan hypyn jälkeen oli U-putkeen vienti, sieltä koira haltuun persjätöllä tai valssilla, sen jälkeen koiran lähetys hypylle ja uudella valssilla lähetys kolmannelle hypylle. Mulla jäi valssin merkkaus ja rintamasuunta sen myötä vaillinaiseksi putken jälkeen, joten koira jatkoi hypyn jälkeen matkaansa eteenpäin niiden ihanien ihmisten luo, vaikka tarkoitus oli lähteä vastakkaiseen suuntaan. Tarkkuutta nyt tähän valssiin!

Toinen harjoitus oli A-este, mitä me emme ole menneet kokonaan kertaakaan. Me treenattiin 2onoffia tutulla osu-käskyllä. Vielä ei täysin löytynyt yhteistä säveltä eikä koira vielä osannut yhdistää kotitreeniä oikeaan esteeseen, mutta muutama hyvä suoritus saatiin siten, että nostin koiran A:n alastulolle ja sieltä koira oikeaan asentoon takatassut kontaktilla ja etutassut maassa osu-käskyllä. On melkoisen näppärää pyöritellä viisikiloista koiraa kontakteilla. Inki ei juurikaan sietänyt sitä, että siihen kosketaan esteillä, joten sen nostelu puomin ja A:n alastuloilla kävi ihan työstä.

Muuta ei sitten ehditty ottaa. Mukavaa oli. Vielä mukavampaa tulee olemaan ensi talvena lämpimässä hallissa, kun eivät varpaat palele niin, että tunto lähtee.

Se malttaa sittenkin!

Tokotreeneihin menin en nyt ihan parhain mielin peläten, että viime viikon pelleily jatkuu. Turhaan angstasin, Koksihan näytti pätkittäin oikein pätevää osaamista.

Ensin alkuun kehääntulotarkastus, missä Koksi väistää edelleen vähän, mutta antaa kuitenkin kopeloida.

Luoksepäästävyydessä koira ei vielä kestä paikallaan ilman namia.

Paikkamakuun eka harjoitus meni hyvin siihen saakka, kun yritin asettua sen viereen. Koksi ehti nousta seisomaan ennen kuin ehdin paikalleni (olin käytännössä sen sivulla noin 20 cm päässä siitä, mihin olin menossa). Kotona se malttaa odottaa, mutta ei vielä hallissa. Alussa tuli perusasentoon hyvin, meni heti maahan ja jäi rauhallisena makaamaan. Olin parin kolmen metrin päässä. Koiran noustessa ylös lähestystyessäni pyysin sen uudestaan sivulle. Tässä alkoi matto taas kummasti kiinnostaa. Koksi ei oikein jaksaisi olla paikkamakuussa yhtä kertaa enempää kerrallaan, ainakaan kun on häiriötä. Sain sen kuitenkin uudestaan paikkamakuuseen. Tämäkin kerta oli ok paitsi itseni koiran viereen tulo, taas. Otin sen vielä kerran maahan, pidin paikkamakuussa viitisen sekuntia ja vapautin jes'illä.

Sitten aloitettiin ryhmän kanssa noutokapulan hakemisen opettelu. Tätähän Satu jo opetti Tuijalle ja mulle pari viikkoa sitten. Kotona Koksi ei kiinnostu kapulasta yhtään. Nyt hetsasin sitä kapulalla aika kauankin. Silmäkulmasta Koksi näki kun Top ampaisi hakemaan omaansa, niin johan alkoi kapulan haku kiinnostaa. Tehtiin 5 todella hyvää toistoa. Vielä tässä vaiheessa on näköjään parempi vapauttaa namille kuin lelulle.

Kapulan pitoharjoitusten opetuksen ajaksi piti hunnit, Top ja Koksi, laittaa toinen toimistoon ja toinen keittiöön, haukkumisen takia. Kumpikaan ei kestänyt sitä, että toisen koutsin bortsu näytti kuinka kapulaa pidetään nätisti suussa ja haetaan hieman pidemmästä matkasta. Hau hau vaan sullekin.

Illan lopuksi otettiin vielä pari sivulletuloharjoitusta parista metristä. Toppelsson pääsi vahingossa moikkaamaan Koksia, ja meidän keskittyminen vähän herpaantui. Olihan tuossa jo tullutkin treenattua tunnin verran, joten ei ihmekään, että nuoret koirat alkavat väsyä.

Kaiken kaikkiaan oli oikein hyvät treenit. Antaa uskoa jatkoa ajatellen, ettei vallan tarvitse ranteita alkaa nirhailla. Sekin varmasti auttoi, etten antanut Koksin nuuskia yhtäkään koiraa ennen treeenjä. Tästä täytyy pitää kiinni myös jatkossa.

Ryhmässä on nyt viisi koirakkoa: bortsu, ranskis, x-rotuinen, staffi ja puudeli. Viime elokuussa ryhmässä oli 10 koirakkoa. Niistä vain neljä on jatkanut.

Pikatreenit kotona

Tyynyllä kiipee-osu -treeniä x 10 molemmin puolin. Tänään Koksi tarjosi 2on2off-asentoa itsestään, mikä on oikein hyvä juttu. Lisäksi otettiin perusasennot ja minuutin paikkamakuu ja päivän pikatreenit olivat sitten siinä.

Iloista seuraamista

Sunnuntaiaamu aloitettiin kontaktitreeneillä. Lattialla olevalle sohvatyynylle kiipee-käskyllä ja alastulo osu-käskyllä. Näitä molemmin puolin kymmenisen kappaletta. Tätä ei ole otettu varmaan pariin kuukauteen, mutta hyvin muisti, myös sen, että 2on2off-asennosta ei karkailla omia aikoja.

Kauniissa auringonpaisteessa ja noin -8 asteen kelissä otettiin omalla pihalla vapaana seuraamista. Sehän sujui hienosti: upea kontakti, oikea paikka ja iloinen meininki. Samaan syssyyn käytiin läpi myös perusasennot eikä niissäkään ollut mitään ongelmallista vaikka maa onkin tosi kylmä, kun yöllä oli yli 20 astetta pakkasta. Tämän saman mielentilan kun saa siirrettyä häiriöön, niin aika hyvä juttu.

Illalla toiset lyhyet kontaktitreenit ja pitkästä aikaa vetolaatikon sulkemista. Tällä kertaa laatikko meni kiinni kaksi kertaa, mikä on tarkoituskin, mutta Koksi säikähti kolahdusta eikä selkeästi vielä hiffaa, mikä on jutun juoni.

Lopuksi vielä perusasennot ja pakitusta. Siinähän sitä yhdelle päivälle olikin.

Sarvipää

Aamulla perusasentojen hiomista ja erittäin hyvää seuraamista pari pätkää.

Sitten olikin viikoittaisen pesun ja kuivauksen aika. Konetyöt, korvat ja kynnet huolsin eilen. Takkujen selvitykseen ja pesuun/kuivaukseen meni tällä kertaa 3,5 tuntia. Vuorossa oli sitten trimmi, missä olemme käyneet edelleen kolmen viikon välein.

Päähän kasvoi sarvi. Kaikkea sitä.

Turhautumista totaalikieltäytyjän kanssa

Aamulla otettiin pikaisesti 5 x sivulle tuloa 3 metrin päästä ilman apuja. Tänään se sitten epäröi, kun eilen tässä ei ollut ongelmaa. Jaaha.

Möllitokoryhmän treenit alkoivat tänään. Ryhmä kokoontuu 10 kertaa. Ryhmässä on puudelin lisäksi 11 kk ikäinen staffineito, suurinpiirtein samanikäinen ranskistyttö, Top the bortsu sekä ilmeisesti pari muuta, mitkä eivät tänään vielä mukaan päässeet.

Staffi oli Koksin mielestä vallan ihastuttava ja keskittyminen itse tekemiseen olikin hakoteillä koko tunnin treeniajan.

Kehääntulotarkastuksessa vähän väisti uutta koutsia. Luoksepäästävyys piti ottaa uudestaan, kun ei malttanut pysyä istumassa, toka kerta oli siedettävä. Tämän jälkeen koira tarjosi sivulletulon jälkeen maahanmenoa varmaan viisi kertaa ihan pyytämättä. Toivottavaa olisi ollut, että olisi pysynyt ihan vaan siinä sivulla.

Seuraavaksi kerrattiin kotiläksyjä, ensimmäisenä paikkamakuu, mikä oli ihan kelpo suoritus. Tästä se alamäki sitten alkoikin: vinkunaa ryhmän koiraneitosten, staffin ja ranskiksen luo, maton haistelua ja yleistä idiotismia. Ei istunut eikä ei mennyt maahan. Kokeiltiin sitäkin, että mentiin ottamaan näitä ulos kentälle, mutta juuri samaan aikaan kentälle kurvasi auto, ja sitähän piti sitten ihmetellä. Muutaman minuutin kuluttua alkoi tarjota sentään jotain ja käsiapujen kanssa tehtiin istu, maahan ja seiso.

Seuraamista otettiin pujotteluna. Seurasi kyllä namilla, mutta itse en ollut oikein tyytyväinen. Muiden kiertäessä pysyi namin avulla paikallaan, muuten ei olisi pysynyt.

Lopussa otettiin kaksi vauhtiluoksetuloa, ekana leluun ja tokalla sivulle. Ensimmäisessä jäi istumaan paikalleen, mutta vilkuili narttuja, pysyi kuitenkin. Itse luoksetulo oli varsin nopea ja varma. Tokalla jouduin kutsumaan sitä kaksi kertaa, kun koira vaan jäi istumaan paikalleen (on muuten tehnyt tätä aksassakin pari kertaa jääden lähtöön paikalleen). Sitten tuli kyllä perusasentoon oikein hienosti.

Ryhmän uusi koutsi kysyi  ulkona onko koira aina tällainen treeneissä: muista ylikiinnostunut ja keskittymätön tyyppi. No onhan se joskus ollut tällainenkin, mutta ei aiemmin näin totaalikieltäytyjä. Aivan äärimmäisen turhauttavaa. Kyllä_se_kotona_osaa, piti mun vakuutella. Ja niinhän se osaakin. Kotiin päästyä en malttanut edes takkia ottaa pois, vaan katsottiin samantien perusasennot, mitkä olivat oikein mallikkaat. Ei minkään maailman ongelmaa. Eipä tästä voi vetää kuin sen johtopäätöksen, että häiriötreeniä lisää. Ja treeniä lisää ylipäätään muualla kuin kotona. Olisinkohan mä joskus kuullut tämän jossakin?

Emme päättäneet päiväämme Costa Ricalla vaan kapulan pidolla x 5 sekä kapulan haulla, mikä ei onnistu edelleenkään.

Koiraharrastus on mukavaa ja palkitsevaa.

Reipasta seuraamista sisällä

Iltatreeneissä otettiin seuraamista, mikä tänään olikin tosi reipasta. Kontakti oli hyvä ja paikkakin oikea. Ei sitä nyt parhaalla tahdollakaan voi vietikkääksi kutsua, mutta puudeliksi kelpo suoritus.

Kapulan pito oli ok, mutta edelleenkään koira ei sitä hae vaikka miten hetsaisi.

Sivulta maahanmeno, siitä minuutin paikkamakuu ok.

Sivulletulo 3 metrin päästä ilman apuja onnistui todella hyvin. Tästä olin iloinen, sillä usein tähän on tarvittu käsiapuja.

Jos mä tuijotan riittävän kauan, niin saan emännän piilottaman lelun itselleni.
Kyllä mä jaksan odottaa.

Aurinkoinen mutta kylmä sunnuntailenkki

Yhdentoista maissa lähdettiin reilun tunnin lenkille. Lämpötila oli noin -10 astetta, aurinko paistoi, mutta tuuli oli navakkaa. Tukka oli lähteä koiralta päästä. Emännällä oli pipo.

Iltapäivällä otettiin taas perusasentoja, seuraamisesta seisomaan pysähtymistä ja seuraamisesta maahan menoa. Lopuksi laitoin Koksin hihnaan ja otin noutokapulan esille. Hetsasin koiraa hetken ja heitin kapulan noin 50 sentin päähän koirasta. Ekalla heitolla ei kiinnostunut kapulasta, mutta tokalla kävi hakemassa sen, otti suuhunsa ja piti sitä hyvin. Pyysin tuomaan, mutta ei tuonut, piti kuitenkin edelleen ja kehuin siitä. Kiitos-käskyllä luovutti vastahakoisesti ja laitoin sen takaisin keittiön tasolle. Sekös jäi kismittämään koiraa, ja vinkui tason edessä varmaan vartin vaatien sitä itselleen. Hyvä näin. Tehdään siitä spesiaaliesine.

Pakkaskelin rengastreenit

Aamulla oli pakkasta 19 astetta, ja siirsimme aksatreenejä puolellatoista tunnilla. Puolen yhdentoista maissa lämpötila oli noi 10 asteen huitteilla. Otimme pikaiset rengastreenit, missä renkaan jälkeen oli putki. Tämä sujui hyvin, mutta sitten kun putken jälkeen otettiin rengas uudestaan, ei homma enää ollutkaan helppoa, vaan molempien koirat menivät renkaan ja kehikon välistä. Avustajan ja hänen pitelemänsä lelun avulla tämä onnistui.

Marjalta kysyin neuvoa keppien aloittamiseen. Olin ajatellut käyttäväni 2by2-metodia, mutta se pitäisi ottaa kunnollisena kuukauden kuurina eikä tyyliin kerran viikkoon hallilla. Hän suositteli ohjureiden käyttöä. Tähän taidan sitten kuitenkin päätyä, sillä tokon, erityisesti noudon opettelun, ja päälle puskevien näyttelyiden ja niiden aiheuttaman treenitarpeen lisäksi en nyt kaipaa mitään kaikennielevää opettelen_kepit_kuukaudessa -projektia.

Kotona treenattiin tokossa perusasentoja sekä sivulta maahan menoa, mikä on edelleen vaikea. Jestas sentään.

Alkuillan ohjelma olikin sitten kauneuspainotteinen eli takkujen selvitys, pesu ja kuivaus. Kolme tuntia, kiitos.