Starttasimme kohti Rantakylää klo 7.30. Halusin olla ajoissa paikalla pystyttämässä telttaa ja tasoituttamassa Koksin turkkia Katjalla hänelle parhaiten sopivana ajankohtana, sillä hänellä oli neljä koiraa laitettavana parin tunnin sisällä.
Menomatkalla sataa tihuutti, ja sade luonnollisesti vain yltyi siinä vaiheessa, kun talsin kuormaa raahaten kehän laidalle. Sain teltan melkein kehän viereen. Kehät olivat nurmella eikä onneksi hiekkakentällä, missä Mikkelin ryhmänäyttelyt yleensä järjestetään. Kymmeneen mennessä sade lakkasi melkein kokonaan.
Heti näyttelyluettelon nähtyäni sanoin hyvästit sertille, sillä junnu-uroksissa oli Virpi Luukkosen todella upea Unkarin-tuonti Face to Face of Chanel Coco.
Katja esitti Koksin tänäänkin. Tuomarina oli Leni Finne. Lopputulemana NUO ERI NUK1 SA PU2 VASERT. Tässä arvostelu:
"Ok mittasuhteet, riittävä luusto, oikein meislautunut pää, kauniit tummat silmät, riittävä kaula ja eturinta, lyhyt ja pysty olkavarsi, oikean mallinen rintakehä, ok takakulmakset, tiivis karvapeite, ok askelpituus ja ryhti, hieman korkea etuaskel."
Koksin esiintymistä näin vain vilauksittain, sillä jouduin taas lymyämään suhteellisen kaukana kehästä. Se esiintyy hienosti Katjan kanssa eikä haikaile perääni yhtään, kunhan vain lähden pois noin vartti ennen kehään menoa. Kehän jälkeen se oli onnesta solmussa palattuani sen luokse. "Sä et jättänytkään mua."
Jäin näyttelypaikalle turisemaan tuttujen kanssa useammaksi tunniksi. Oli mukavaa kuulla monien koirakavereiden menestymisestä. Erityisesti Eevan Lystin saama ERI lämmitti kovin mieltäni, samoin Nannan ja Alman SERT ja ROP.
 |
| Kuva: Tiia Mäkinen |
 |
| Uupunut pieni eläin. |
2 kommenttia:
Kivaa oli nähdä Sari sinua näyttely-ympyröissäkin! Kyllä Koksi pian ne sertitkin nappaa.
Kiitos preppauksesta. Luulin vielä kotona, että ERI on ERIttäin hyvä. :D En ole uskonut, että Lystissä voisi olla näyttelypotentiaalia, mutta nyt aloin miettiä, josko sitä toisenkin kerran käyttäisi.
Kiva oli nähdä Sinuakin kehän laidalla. Mukavaa, jos minusta oli apua!
Näyttelyt ovat hauska sosiaalinen tapahtuma. Suurta sirkustahan ne ovat, mutta erityisesti kotinäyttelyt ovat kivoja.
En ole vielä menettänyt uskoa sertien saamisesta. Tiukassa ovat, mutta näyttelyjä kiertämällä niitä vain saa.
Ei minunkaan pitänyt käyttää Koksia kuin parissa pentunäyttelyssä, ja tässä sitä nyt ollaan: aamukahdeksalta kaatosateessa telttaa pystyttämässä. Addiktoiva aktiviteetti.
Lähetä kommentti