Taitava ruutu

Ruututreeni jatkui tänään. Helpotin harjoitusta lähettämällä ruutuun 3 metrin päästä viitisen kertaa. Vielä jäi pari kertaa arpomaan mitä pitää käskyn kuultuaan tehdä, mutta tuijotin vain ruudun keskellä olevaa targetia ja sinne koira lopulta joka kerta juoksi. Juoksin itse lisäämään namikippoon nameja hokemalla hieno ruutu -mantraa. Muistan kuinka idioottimaisina pidin aiemmin ihmisiä, jotka toistelevat koirallensa hieno ruutu, taitava ruutu -kehua. Hmm.

Seuraamista otettiin myös, nyt ensimmäistä kertaa juosten. En oikein itsekään tajua miksi olen tähän saakka treenannut sitä ainoastaan kävelyvauhdissa. No, joka tapauksessa koira seurasi tänäänkin innokkaasti, myös juosten. Pari pysähtymistä otettiin myös. Ekassa väljyyttä oli reilusti enkä palkannut vaan otettiin uusinta, ja siinä koira pysähtyi perusasentoon niin kuin pitääkin. Palkkasin hyvästä seuraamisesta innokkaasti sekä äänellä (sori naapurit) että nameilla.

Jääviä liikkeitä otin ihan hetken ajan. Näistä maahanmeno on edelleen helpompi.

Lyhyt paikkamakuu tehtiin myös. Maahanmeno vaati ensin kaksi käskyä. Vapautin koiran ja otin uudelleen, jolloin se meni maihin ekasta käskystä ja jäi rauhallisesti paikoilleen. En halunnut tehdä hommasta liian pitkäveteistä ja vaikeaa, vaan vajaan puolen minuutin kuluttua palasin koiran vierelle ja pyysin sen perusasentoon sivu-käskyllä. Tullessani sen vierelle se ei väistänyt eikä ennakoinut nousemista istumaan. Jiihaa!

Olin jättänyt eilen ruutunauhan ja tötsät paikoilleen pihalle. Illansuussa vilkaisin pihalle, missä koira touhusi omiaan. Ihmettelin, että kauanpa se yksin viihtyy. Selitys löytyi tötsästä, mitä Koksi tyytyväisenä järsi. Nostin ne koiran ulottumattomiin. Ei mennyt kuin 5 minuuttia, niin se oli jotenkin saanut käsiinsä muovisen rasian, mitä käytän targetina. Olin laittanut sen mielestäni varsin ylös vesihanan päälle. Aikamoinen pomppuhan koiralla kyllä on, joten aikansa hyppimällä se on varmaan siihen ylettänyt.