Etupalkkaa

Tiistain treenien jälkeen on kotiharjoittelu keskittynyt kotiläksyistä toiseen eli paikkamakuuseen ja siihen, että Koksi kestää mun vierelle tulon. Siirryimme harjoittelussa takaisin aivan alkeisiin. Reippaasta perusasentoon tulemisesta olen kehunut ylitsevuotavasti. Hurjat bileet pistettiin pystyyn myös siitä, kun etupalkan avulla pääsin lyhyen paikkamakuun jälkeen parinkymmenen sentin päähän koiran sivulle ja pyytämään sen siitä perusasentoon. Syö naista, mutta minkäs teet?

Läksyistä toinen on jäävistä liikkeistä pysähtyminen. Sitä pitää treenata lisää. Haluan nyt kuitenkin tuon paikkamakuun kaikkinensa edes jotenkin kuntoon, kun koira ei tosiaan suostu edes menemään maahan ilman käsiapua. Jos homma jatkuu näin hankalana, niin täytyy tsekkauttaa koira jumien tai muiden kropasta johtuvien ongelmien valossa.

Kontaktitreenejä naminheilutuksineen ollaan otettu myös. Tässä olen saanut pidennettyä aikaa noin neljään sekuntiin.

Keskiviikkona oltiin oman seuran ekoissa omalla uudella kentällä järjestetyissä virallisissa agikisoissa. Ilma oli aurinkoinen ja sopivan lämmin, ei kuuma eikä kylmä. Kisaajia oli ihan mukavasti jokaisessa säkäryhmässä. Vaikka katsomoalue on kauniisti sanottuna vielä kesken ja muutakin puuhaa uudessa koiraurheilukeskuksessamme riittää, oli todella juhlavaa seurata kilpailua ihka omalla kentällä, minne ei tarvitse roudata tavaroita kilometrien päästä.

Kävimme myös tepastelemassa sisällä halleissa, mitkä oli matotettu tällä viikolla. Agihallin tekonurmi kumirouhetäytteineen oli aivan uskomaton. Kun on tottunut treenaamaan kylmässä peltihallissa, minkä keinonurmi on mitä on, niin uusia olosuhteita on vaikea uskoa todeksikaan. Kyllä passaa!