Takaisin tokotreeneihin

Kennelyskäkaranteeni on nyt lusittu. Huh. Aikaa tuntui olevan iltaisin vaikka kuinka, kun mihinkään koirien ilmoille ei päässyt.

Tänään aloitettiin ohjatut treenit Kohta kokeisiin -ryhmässä. Paikalla oli tänään 5 koirakkoa kuudesta eli Koksin lisäksi: x-rotuinen R, tervu B, cockerspanieli V ja ranskis J. Koutsina toimii tutuksi tullut Hanna.

Treenit pidettiin poikkeuksellisesti Kassun parkkipaikalla sillä uusia halleja ei ole vielä matotettu ja ulkokentällä oli aksaryhmä. Esittäytymisten jälkeen päästiin tositoimiin. Homma aloitettiin kontaktiharjoituksella: koira istumaan, ohjaaja sen eteen polvilleen, namit molempiin käsiin ja kädet sivulle. Tarkoitus on, että heti kun koira ottaa kontaktin, saa se namin molemmista käsistä. Alussa riittää vilkaisu, ja hommaa vaikeutetaan vähä vähältä päästen lopulta siihen, että koira katsoo ohjaajaa silmiin vaikka namikädet heiluisivat propellina sen kuonon vieressä. En ainakaan muista ottaneeni tätä Koksilla koskaan (paitsi ehkä aivan pikkupentuaikoina), mutta se hiffasi homman idean tosi nopeasti. Teimme kymmenkunta toistoa.

Perusasennon tsekkaus oli eka varsinainen tokoliike. Koksi tuli nätisti sivulle, mutta lopussa kurotti namikäteen. Itse istuminen oli kuitenkin nopeahko ja napakka.

Seuraavana oli vuorossa seuraamisharjoitus. Otin namit kehiin, sillä uusi paikka, uudet koirat ja vieressä pyörivät varikset saivat aikaan sen verran häiriötä, että halusin varmistaa edes jonkinasteisen keskittymisen. Koiran asento tahtoi valua väljäksi ja vinoksi, mutta pikkuhiljaa oikea kohta alkoi löytyä.

Seuraamista otettiin myös parityöskentelynä siten, että kaksi koiraa kerrallaan pujotteli vierekkäin parin metrin päässä toisistaan metrin välein aseteltujen merkkikartioiden ympäri. Tämä meni meiltä yllättävän hyvin. Vieressä pujottelevaan cockeriin ei Koksi kiinnittänyt mitään huomiota. Hommaa vaikeutettiin vielä siten, että merkkejä lähdettiin kiertämään jonossa. Tämäkin sujui hyvin.

Paikkamakuu meni niin pepulleen kuin vain voi. Ensinnäkin koira ei mennyt maahan ekalla käskyllä vaan vasta toisella. Se kesti hyvin paikoillaan, mutta ei millään kestänyt sitä, että tulen sen viereen vaan se ennakoi ja nousi ylös monen monta kertaa. Jätin sen kerta toisensa jälkeen maahan, annoin odota-käskyn ja lopulta siirsin vasenta jalkaani enää pari senttiä ja palatessani - doing - koira istumassa. Aloitetaanpa tämän treenaaminen taas kerran aivan alusta. Yritin kymmenisen kertaa saada onnistunut suoritus, mutta kun ei, niin ei.

Paikkamakuussa Koksi oli pitkässä hihnassa, sillä halusin varmistaa sen, että koira ei karkaa. En usko, että se olisi lähtenyt mihinkään, mutta parempi pelata varman päälle.

Vauhtiluoksetulossa, mikä otettiin kujassa, koira taas tapansa mukaan epäröi kutsuttaessa. Toinen luoksetulo olikin sitten hurlumhei-tyyppinen, missä koira jätettiin paikalleen, mutta noin 5 metrin päässä alettiin sitä kutsua iloisesti lelulla koiraa innostaen. Nyt siihen saatiin vauhtiakin.

Ei nyt mitkään maailman parhaat fiilikset jääneet tästä treenikerrasta, mutta onhan koira toki ollut kolme viikkoa kotona, joten siihen nähden teki kohtuullisen hyvin. Näillä treenimäärillä olisi kyllä voinut odottaa parempaakin suoritusta.