Töistä palatessani Koksi oli oksentanut tyhjää mahaansa. Eihän se aamulla syönytkään kuin ohuen siivun kinkkua ja muutamia kuivamuonanappuloita, joten ei mikään ihme.
Illan ohjelmassa oli kynsien leikkaus, korvakarvojen nyppiminen sekä näyttelyseisotus maassa ja pöydällä. Pöydällä Koksi jäykisteli oikein huolella, joten syöttelin sille vain nameja. Kuivaaminen karstan kanssa ei todellakaan ole koiran lempipuuhia, joten siitähän tuo antipatia pöydällä seisomiseen tulee. Pitää vain yrittää saada tehtyä siitä niin miellyttävää kuin suinkin.
Tokopuolella jatkettiin sivulletuloa ja istu-maahan -komboa.
Koksi seuraa telkkaria hyvin tarkkaavaisesti. Joka ainoa kerta kun siellä näkyy hevosia (mitä on viime aikoina näkynyt usein), alkaa melko rasittava haukkuminen. Tänään haukkumisen aikaansaivat myös tv:ssä näkyneet puiset naamiot. Kummallista, sillä niitä on kotonakin, vieläpä telkkarin viereisellä seinällä. Ei se niitä ole koskaan haukkunut.
Illalla taas maistui ruoka. Paistettua jauhelihaa meni tänäänkin noin 80 grammaa. Punnitsin koiran iltaruoan jälkeen, ja vaaka näytti 5,4 kg. Tuosta kun vähentää iltasapuskan ja koulutusnamit, niin oikea paino on varmaan aika lähellä 5,2 kiloa. Jei! On se nyt parempi kuin kaksi kuukautta sitten, kun se tippui 4,5 kiloon.
Kahden kääpiövillakoiran, Koksin ja Oliverin, elämää kentillä, kehissä ja kotona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti