Toipumista

Pahoittelen viimeaikaisten postausten yököttävyyttä. Ilokseni voin todeta, että perjantain jälkeen Koksi ei ole oksentanut kertaakaan. Se on syönyt tosi reippaasti, ja ollut edelleen iloisella mielellä. Eilen upposi uskomattomat 50 g kanaa aamulla, juustoa ja nappuloita päivällä ja vielä illalla 50 g paistettua jauhelihaa. Pikku iltapalaksi vielä juustoa palkkana jäävien treenaamisesta. Jos tämä tahti jatkuu, niin saadaan paino takaisin entiselleen melko pian.

Eiliset treenit koostuivat jäävistä, luoksetulosta, perusasennosta siirtymin, perusasennosta maahanmenoon ja kapulan pitämisestä. Noutoharjoitukset päättyivät siihen, että jätkä loikki tiehensä kapula suussaan. Olisi pitänyt laittaa hihnaan koko äijä.

Vaihtelun vuoksi käytiin tänään kävelyllä läheisessä taajamassa. Ihanaa, että lumet sulavat, mutta kyllä olivat koiran tassut hurjan näköiset lenkin jälkeen. Rapa yhdistettynä kuolleisiin lehtiin teki ainakin itseeni vaikutuksen. Miten tuohon turkkiin tarttuukin kaikki roska? Viikko sitten viedessäni Koksia trimmaajalle tulin maininneeksi, että uskon sen olevan melkolailla takuton tällä kertaa. Sen kun sain sanottua, niin käteeni osui 5 cm pitkä oksanpätkä, mikä oli tarrautunut ja piiloutunut sen takajalkaan parinkymmenen metrin matkalla autolta trimmaajalle.