Inki

16.4.2013

Pärnäsen korjaamolla

Ajelin Lahteen Pärnäsen korjaamolle eli Vethaus Lahteen Juha Pärnäsen vastaanotolle silmä- ja polvitarkkiin sekä luustokuviin. Matkalla radiosta kuului Mitä tänne jää Erinin tulkitsemana http://www.youtube.com/watch?v=75TFCRPhBHI. Tuli hyvä fiilis, vaikka tämä käynti on mietityttänyt jo pitkään johtuen puhtaasti siitä, että kaikilla aiemmilla koirillani on ollut enemmän ja vähemmän sanomista luustossa: Isa-sakemannin lonkat olivat C/C, Honey-belgin E/E pahalla nivelrikolla ja Inki-belgin D/C. Ja luonnollisesti tuoreessa muistissa on Inkin spondyloosilöydös tammikuulta.

Vähän aikaistahan lonkkien kuvaaminen on, kun Koksi on vasta viikkoa alle 15 kuukautta vanha, mutta halusin kuvauttaa ne samalla kun käyn tarkastuttamassa silmät ja polvet.

Silmät olivat terveet ja polvet nollaa - jihuu! Yleensä kääpiövillakoirien viralliset terveystarkit jäävät tähän, mutta halusin kuvauttaa luuston kokonaan, jotta tiedän voidaanko agilityn treenaamista jatkaa. Kennelliittoon kyynärät lähtivät 0/0 ja lonkat B/B. Lonkissa oli Pärnäsen mukaan jonkin verran löysyyttä. Hän sanoi, että lonkat saattavat tulla takaisin C/C:nä, mutta sen näkee sitten. Selkä ja olkanivelet olivat täysin kunnossa. Lonkat olivat kuulemma haasteelliset kuvata sen vuoksi, että koira on niin pieni ja karvainen. Sitähän se on.

Kaikkinensa tarkkeihin ja kuviin meni aikaa silmätippoineen ja rauhoituksineen 1,5 tuntia.

Olen tuloksista super iloinen, vaikka toki olisin suonut, että lonkat ovat priimat. Agin kannalta on tärkeämpää, että kyynärissä ei ole mitään sanottavaa kuin se, että lonkat eivät ole parhaat mahdolliset.

Iltapäivän Koksi oli toimistokoirana. Muutaman miespuolisen se haukkui pataluhaksi, mutta toisten miesten kanssa oli oikein kaveria. Vähän pöllyssähän tuo vielä koko päivän oli, vaikka se herätteen klinikalla saikin.

Illalla kävin kevään ensimmäisellä 3 kilsan juoksulenkillä. Juoksemisen iloa varjostivat eiliset Bostonin maratonin pommi-iskut ja se tosiasia, että juoksin tänään ensimmäistä kertaa ilman Inkiä. Kovin oli yksinäistä. Sinällään jalka nousi yllättävänkin kevyesti siihen nähden, että olen viimeksi hölkötellyt viime kesänä.

Ei kommentteja: