Päätin tänään kokeilla juoksemista Koksin kanssa. Se ei enää juurikaan vedä lenkillä (joskin alkumatkasta tästä joutuu muistuttelemaan), joten uskalsin ryhtyä tuumasta toimeen. Laitoin sille aivan normi silkkipannan ja tavallisen hihnan. Valjaita ei voi kuvitellakaan takuttamisen takia. Ajattelin, että jos juoksu ei onnistu, niin kävellään sitten. Alkumatka meni aika tiuhaan pysähdellen, mutta kun päästiin vauhtiin, niin koira ravasi oikein hienosti joko hihnanmitan edelläni, vasemmalla puolellani tai sitten oikealla. Hiljaisella kylätiellä on aivan sama missä se juoksee, mutta pitää kuitenkin opettaa sille palaaminen pientareelle jo käytössä olevalla reunaan-käskyllä, missä ajotiellä haahuileva koira palaa kävelemään metrin verran eteeni tien laitaan. Käsky on sille tuttu, mutta vahvistusta tarvitaan vielä, jotta sitä totellaan nopeasti.
Vauhtiin päästyämme matka eteni oikein mukavasti. Koksi ravasi hienosti ja keskittyi etenemiseen ja yhdessä tekemiseen eikä pientareiden ylenpalttiseen haisteluun. Kolmen kilometrin matkaan meni 32 minuuttia, kun yksin taitoin saman matkan sunnuntaina aikaan 22 minuuttia. Ei paha ollenkaan ekaksi juoksukokemukseksi.
Lenkin jälkeen Koksi kävi nukkumaan ja veti unta palloon kokonaisen tunnin. Taisi olla rankka kokemus. Illalla venyttelin sen kyljet ja jalat. Lisäksi tehtiin molemmin puolin kolme ristikkäisten jalkojen nostoja.
Päivän ohjelmaan kuului vielä tokottelut: jäävät liikkeet, luoksetulo (kotona tulee ekasta käskystä), paikkamakuu sadetansseineen (ekassa nousi ylös, toisessa pysyi) ja täyskäännös.
Kahden kääpiövillakoiran, Koksin ja Oliverin, elämää kentillä, kehissä ja kotona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti