Espanjalaistyyppinen ruokailija

Maanantaiaamuna ei taas ruoka maistunut. Iltapäivällä tarjosin samaa sapuskaa pariin otteeseen. Klo 23 se alkoi sitten syödä. Ehkä sille sopii espanjalaistyyppiset ruokailuajat. Mulle passaa, kunhan edes joskus syö. Se on viime keskiviikosta syönyt päivittäin aika tarkalleen 100 g kurkkutorvea ja palalihaa. Vaikka se kuulostaa vähältä, näyttäisi se hyödyntävän sapuskan hyvin, sillä paino ei ole pudonnut vaan pysynyt 5,1 kilossa.

Tänä aamuna tarjosin sille lihaista rasvaa. Laitoin kuppiin 30 g lihaa, minkä Koksi söi välittömästi. Lisäsin vielä toisen samanlaisen annoksen, ja sekin upposi. Sulatin samaa kamaa vielä vähän lisää, mutta sitä se ei enää maistanutkaan.
Jääviä liikkeitä (seiso, maahan) ollaan treenattu pari kertaa päivässä, samoin seuraamista ja maahan-istu -komboa. Seuraaminen taluttimetta on omalla pihalla hieman haasteellisempaa, kun sirkuttavia lintuja on nyt niin tuhottomasti, että niitä pitää välillä kytätä. Sama homma paikkamakuussa. Minuutin paikkamakuu tehtiin sunnuntai-iltana, ja kyllä se kesti paikallaan, mutta kerran piti huomauttaa kauniisti olemisesta (käänsi päätään taivasta kohti). Ollaan myös muistettu treenata agin lähtöasentoa eli kiepautusta istumaan ja siinä odottamista. Ja ollaanhan me otettu myös vauhtiluoksetuloa, ja siinä on ollut ihan kivasti vauhtia. Niin, ja perusasentoa ollaan hiottu, kun koira on alkanut istua hieman liian taakse.

Ehdin jo ilahtua aamulla siitä, että torstaisen eläinlääkärikäynnin ja Primperan- ja Tylosin -kuurien aloittamisen jälkeen Koksi ei ole oksentanut kertaakaan ja jätöksetkin ovat olleet asteen kiinteämpiä. Aamuyöstä heräsin siihen, että se kakoo vaimeasti, mutta ei kuitenkaan oksentanut. Liekö jokin kaihertanut kurkussa, ajattelin. Eipä olisi kannattanut iloita. Saavuttuani töistä kotiin se oli oksentanut kaksi kertaa vaaleanruskeaa litkua, missä oli aamiainen sekoitettuneena mahanesteisiin. Koira oli hyvin vaisu, ja viedessäni sitä ulos alkoi se yskiä. Illan ohjelmassa oli yhdistyksen talkoot ja tokon ohjatut treenit. Ne peruutin saman tien, sillä koira oli kipeän oloinen.

Illalla se yskähteli silloin tällöin, ja oli hyvin väsyneen oloinen. Yöllä yskiminen äityi todella ikävän kuuloiseksi. Yskänpuuskat päättyivät kakomiseen. Sääliksi kävi pieni mies. Emme kumpikaan kovin montaa silmällistä nukkuneet.

Yskimisestä huolimatta iltaruoka upposi hyvin, tosin taas vasta joskus klo 22 maissa.