Pönötystä ja barffia

Kevään viimeisissä näyttelytreeneissä Koksi liikkui paremmin kuin koskaan, ryhdikkäästi ja iloisesti. Hieman on kato käynyt kevään tullen näissäkin treeneissä ja meidän lisäksemme läsnä oli vain kolme koirakkoa. Tänään harjoittelimme kehäjuoksua ja yksilöliikkeitä. Huomasimme, että liikkeelle lähtiessä minun kannattaa ottaa kontakti koiraan, lähteä liikkeelle hitaasti, lisätä vauhtia hallitusti ja venyttää omia askeleita vauhtiin päästyä. Näillä ohjeilla Koksi liikkui todella hienosti.

Pöydällä se oli myös oikein hienosti. Samoin seisotuksessa se malttoi keskittyä. Teimme tänäänkin niin, että seisotuksessa palkka tuli ainoastaan tuomarilta ja silloin, kun koira tuomaria katsoi. Pätevä metodi.

Juttelin P:n kanssa Helsingin näyttelyssä Koksin syömättömyydestä. Hän lunasti tänään lupauksensa tuoda koe-erä raakaa kurkkutorvea ja palalihaa, millä voisin alkaa ruokkia koiraa. P kehotti ostamaan vielä Mustista ja Mirristä 500 gramman pötköjä kasvissosetta, lihaista rasvaa ja naudan mahaa. P sanoi, että Koksin kokoisen, viisikiloisen koiran pitäisi syödä näitä lihoja ja lisukkeita 170-200 grammaa päivässä, mutta että alussa on hyvä jos menee satakin grammaa. Näiden lisäksi ei saa antaa mitään muuta. Koiralle voi antaa ruokaa kaksi kertaa päivässä, mutta ilmeisesti ideaali olisi ruokkia se vain kerran päivässä. Katsotaan nyt, sillä en halua, että koira oksentaa tyhjää mahaansa, mihin kertaruokinta saattaa johtaa.

Kotiin päästyämme mittasin koiran ruokakuppiin 100 g kurkkutorvea ja palalihaa. Lihoja pieniessäni koira oli kuono pitkällä seuraamassa mitä ihania herkkuja onkaan tulossa. Aterian valmistuttua se meni suoraan kupille ja söi lähestulkoon koko annoksen, noin 90 grammaa. En ollut uskoa silmiäni. Ruuasta se sai sellaisen energiapiikin, että eipä ole tuolla lailla riehunutkaan vähään aikaan. Nirson koiran omistajat ymmärtävät varmasti sen onnen tunteen, minkä ruokaansa keskittyneesti ja hyvällä ruokahalulla syövä koira saa aikaan.

Laitoin illalla vielä viestiä P:lle hyvien uutisten kera. Hän oli asiasta iloinen, mutta varoitti samalla, että koira saattaa nyt tankata pari päivää ja olla sitten taas hieman ruokahaluton. Tässä vaiheessa ei saa luovuttaa eikä antaa sille mitään muuta.

Aiemmin, silloin kun Inki-belgi oli vielä kuvioissa eli tammikuun loppuun asti, Koksi söi puolet nappulaa ja puolet raakaa lihaa, mutta sen jälkeen se on nirsoillut oikein urakalla. Viime ajat se on syönyt paistettua kanaa ja nappulaa. Raakaa lihaa se ei ole suostunut syömään eikä varsinkaan sika-nautajauhelihaa. Toivon todella, että täysbarffaus olisi pitkän aikajänteen ratkaisu, sillä painoa tuolle ötökälle on saatava lisää.