Inki ei ole ollut oma itsensä viime syksystä lähtien, vaan hyvin levoton ja rauhaton. Lisäksi se suhtautuu edelleen nuivasti Koksiin ja hyökkäilee sitä kohden varsinkin ulkona. Olen jo jonkin aikaa epäillyt sen kipuilevan joko lonkkiaan tai selkäänsä. Lonkat on vuonna 2008 kuvattu huonoiksi (D/C). Vuonna 2010 kuvautin ne uudestaan Espoon Eläinsairaalassa Jan Räihällä. Tuolloin lonkat eivät olleet sen huonommaksi menneet, mutta selästä löytyi luupiikki. Räihälle menin sen vuoksi, että epäilin luustovaivaaa Inkin pudotellessa agilityssa rimoja toistuvasti. Pituushypyn kanssa sillä on myös ollut ongelmia. Tässä silloinen diagnoosi:
"Perusneurologia ok. Reisilihaksisto hyvin kehittynyt ja symmetristä. Ei arista lonkkien extensiota ollenkaan, eikä liikerajoitteisuutta lonkissa. Viimeisen lannenikaman painalluksesta toistettavasti kääntyy ympäri, samoin ristiselän hyperextensiosta eristettynä.
Rtg: Lonkissa ei paljon muutoksia, vas. puolella lievät luupiikit. L7 vas sivuhaarake muuttunut. Sivuprojektiossa ei mutoksia, mutta T12-13 nikamavälissä luupiikki."
Tänään vein koiran Pitkäjärven Eläinklinikalle uusintakuviin. Lonkat olivat edelleen suht' ok siihen verrattuna, että ne on diagnosoitu huonoiksi alun alkaenkin. Vasen puoli oli luonnollisesti huonompi ja saattaa jatkossa aiheuttaa kipuja. Lonkkamalja ei todellakaan ole sileä. Selästä se ongelma sitten löytyikin, lapojen takaa, nikamat 4-7 ovat silloittuneet. Välit ovat ahtautuneet ja tämä aiheuttaa hermopinnettä ja näin ollen kipua.
Hyvä että syy koiran käytökselle löytyi, vaikka eihän tuo mikään ilouutinen ole. Nyt loppui ainakin toistaiseksi myös mielenterveysagility, sillä etenkin hypyissä kipeä kohta lapojen takana ottaa osumaa etutassujen osuesssa maahan hypyltä laskeuduttaessa. Myöskään umpihangessa ei saa juoksuttaa. Muutoin lenkkeilyä vapaasti niin kauan kuin emännän jalat kestävät.
Inkiin pistettiin pitkävaikutteista kortisonia. Mukaan saimme nestemäistä Metacamia kipulääkkeeksi. Sitä otetaan nyt viikon verran tilannetta tarkkaillen. Soittelen klinikalle viikon kuluttua. Mahdollisesti kortisonia jatketaan tabletteina riippuen siitä miten tilanne viikossa kehittyy.
Vuonna 2008 kun Inki ensimmäisen kerran kuvattiin, oli tulos minulle shokki, sillä mieleenikään ei ollut tullut, että sen lonkat voisivat olla mitään muuta kuin parasta A-luokkaa. Kasvattajan kasvateilla ei lonkkaongelmia ole ollut koskaan. Se oli yksi syy miksi ylipäätään Marjalta koiran aikoinaan halusin. Tuuripeliähän tämä on eikä terveysongelmia kukaan ilkeyttään tuo maailmaan. Harmi vain, että itselleni on sattunut useampi ei niin priima tapaus.
Mukavaa oli kuulla tänään se, että lonkat tosiaan ovat yllättävänkin hyvässä kunnossa. Liekö sitten nivelaineilla, öljyillä ja hyvällä ravinnolla ollut merkitystä? Nivelaineita olen syöttänyt Inkille ekasta röntgenkuvauksesta lähtien. Ei niistä ainakaan haittaa ole ollut.
Näillä mennään eteenpäin. Odotellaan muuttuuko käytös kipulääkkeen myötä ja katsellaan sitten jatkoja.
1 kommentti:
No ei varmaan ole ilahduttava uutinen. Siis spondyloosi? Toisaalta selittää monta asiaa, tiedät mitä hoidetaan ja mitä välttää. Toivottavasti kipulääkkeet helpottavat. Varmaan sulle sanottiinkin, että silloittumien kypsyttyä monella koiralla kipu helpottaa.
Silitykset urhealle Pikku-Inkille ja olallesi myötätuntoinen taputus.
Lähetä kommentti