Raketeista ja syömättömyydestä

Kivi putosi sydämeltä. Koksikaan ei ole paukkuarka. Täällä maalla ei räiske uudenvuodenaattona mitään mahdotonta ole, mutta kyllä kylän lapset ja lapsenmieliset raketteja paukuttelivat tasaiseen tahtiin iltakuudesta puolilleöin. Muutaman kerran Inki kävi katseella kysäisemässä, että mitä nämä äänet ovat, mutta käskin sen vain takaisin nukkumaan. Juniori ei reagoinut ensimmäiseenkään paukahdukseen. Varmuuden vuoksi käytin sen tarpeillaan pihalla kuitenkin hihnassa ihan siltä varalta, että se säikähtäisi jotain isompaa jytkyä jossain pihan perällä ja piiloutuisi esimerkiksi grillikatoksen alle, minne se vallan hyvin mahtuu. Ulkonakaan ei mitään ongelmaa ollut.

Koksi on selkeästi ääniherkempi kuin Inki, mutta uudet kovahkot äänet saavat sen lähinnä valpastumaan, mutta ei se niitä pelkää. Haukkuherkkä se kyllä on, sitä ei voi kieltää.

Minulla on käynyt hyvä tuuri, sillä yksikään koiristani ei ole ollut paukkuarka, ei Isa-sakemanni eikä kumpikaan belgeistä. Myös exän saku ja belgi olivat paukku/laukausvarmoja, vaikka kumpaakaan ei virallisesti testattu. Kotikotona ollut bokseri sen sijaan pelkäsi paukkuja aivan hysteerisesti. Uusivuosi oli koiralle yhtä piinaa, samoin ukonilmat. Pakopaikkanaan se piti pientä lasista pöytää, minkä alla se kyyhötti peloissaan. Ääniaran koiran tuskan katsominen on hirveää, ja kaikki sympatiani menevät tällaisten koirien omistajille.

Junnun syöminen sensijaan on jonkinasteinen ongelma. Messarin aikoihin joulukuun alussa Koksin paino putosi 4,5 kiloon normaalipainon ollessa 4,9 kiloa. Noin pienessä kaverissa 400 gramman pudotus näkyy heti (säkä on 33-34 cm). Luut sen kuin törröttivät. Koksi on tuurisyöppö, joskus syö montakin päivää peräkkäin todella hyvin ja sitten taas ei useaan päivään mene oikeen mitään muuta kuin koulutusnameja. Nameina on viime aikoina ollut rasvaista emmenthalia. Kuivamuonan olen toistaiseksi jättänyt siltä kokonaan pois, kun se ei vaan uppoa ja olen antanut vuorotellen possua, nautaa ja kalkkunaa ja lisistä kalkkia, öljyjä. Rahulan Rehusta kyselin lihotusvinkkejä ja sieltä hankin kokeiluun aniVital Instant Energy -jauhetta, missä on raakarasvaa 75 % koostuen kookos- ja palmuöljystä. Jauhetta käytetään mm. rekikoirien juottoliemessä sekä lisäenergiana synnyttäville nartuille. Puolen kilon pöniskä maksoi vajaat 15 euroa. Ensimmäisen kerran sekoitin sitä piimään ja ylläri, koira kävi haistelemassa mömmöä ja kääntyi kannoillaan. Ei se kyllä maailman herkullisimmalta ruoalta näyttänytkään, että sikäli ymmärrän herra puudelia.

Seuraavan satsin, noin teelusikallisen, sekoitin jauhelihaan ja viikon verran koira suostui sitä syömäänkin. Paino pompsahti viikossa 600 grammaa 5,1 kiloon. Koskaan aiemmin se ei ole painanut yli viittä kiloa. Tässä oli syytä juhlaan. Paino jatkoi nousuaan ja 30.12 sitä oli tullut vielä 200 grammaa lisää. Sitten ruokahalu loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Parina päivänä se ei ole suostunut syömään juurikaan mitään. Välipaloja se ei saa vaan pyrin siihen, että se söisi normaalin ateriarytmin mukaisesti aamulla ja illalla. Koira menee kuitenkin luonnollisesti melko veteläksi jos se ei syö mitään, joten vastoin kaikkia periaatteitani olen antanut sille nameina käyttämääni juustoa tai jotain muuta, mitä se suostuu syömään, jos koko päivän on mennyt ruokalusikallisella jauhelihaa.

Syömättömys on raastavaa. Paimenkoirien kanssa en ole koskaan tällaiseen törmännyt. Ainakaan tähän kaveriin ei yksinkertaisesti voi soveltaa sitä ajatusta, että ei koira itseään nälkään tapa ruokakupin edessä. Kyllä näköjään niinkin voi tapahtua. Se ei varsinaisesti ole nirso, koska yhtenä päivänä normaali ruoka maistuu oikein hyvin, jopa useana päivänä peräkkäin, ja sitten, yht'äkkiä, se käy vain kääntymässä kupilla ja häipyy omiin hommiinsa.

Päivän ohjelmassa on lenkkeilyä. Ilma on näyttelyturkkisen villakoiran omistajan painajainen: taivaalta tulee jalkarättejä ja lumi on nuoskalla. Se tarttuu paakuiksi turkkiin. Kuivuessaan turkki menee kiharaan ja voilà: takkuinen turkki on valmis. Kurapuku suojaa turkkia kastumiselta, mutta samalla sekin takuttaa. Ongelmaan ei muita ratkaisuja ole kuin turkin alas ajaminen, mutta se ei ole tällä hetkellä vaihtoehto. Iltapäivä meneekin sitten mukavasti takkuja setvien ja sen jälkeen pesun merkeissä.