Rapalenkkeilyä

Jäin suosiolla kotiin enkä lähtenyt ajamaan hallille, vaikka mieli kovasti teki. Aamupäivällä tehtiin tunnin lenkki aika kosteassa kelissä. Vettä ei satanut, mutta ei paljon puuttunutkaan. Hidasta tuo kävely Koksin kanssa on, kun se haistelee todella paljon. Sports Trackerin mukaan matkaa kertyi reilut 4 kilsaa. Inkin kanssa saman lenkin tekemiseen olisi mennyt 45 minuuttia. Koksi alkaa osata kävellä aika kauniisti hihnassa. Tempominen on vähentynyt oleellisesti. Nyt koira palaa luokseni automaattisesti heti kun hihna kiristyy.

Ensi viikolla on tarkoitus aloittaa taas juokseminen, jota myös hölkkäämiseksi joskus muinoin kutsuttiin. Viimeiset kolme vuotta olen sulan maan aikana juossut Inkin kanssa. Mun paras lenkkikaverini. Juostessa Inkillä oli Missio. Juoksuvaljaissa sitä ei kiinnostanut mikään epäolennainen, eivät tukkirekat tai toiset koirat ihmisistä puhumattakaan. Mulla on niin kova ikävä. 

Kalenterissa luki 4.4. Inki 6 v. Synttäreitä emme päässeet juhlimaan.

Koksia en voi opettaa juoksemaan valjaissa niin kauan kuin se on näyttelyturkissa. Valjaat takuttavat niin paljon, että ei ole mitään järkeä kiusata koiraa puolen tunnin takkujen avaussessiolla jokaisen puolen tunnin lenkin jälkeen.

Lenkin jälkeen oli jälleen takkujen avauksen, pesun ja kuivauksen vuoro. Turkki on taas päässyt kostumaan sen miljoona kertaa, ja oli osin hyvinkin kihara ja takkuinen. Lisäksi kurapuku lisää takkujen määrää todella paljon. Myöhemmin iltapäivällä konetin vielä tassut ja mahanalusen, kuonon konetin toissapäivänä. Nyt on taas puhdas koira.

Treenauspuolella otettiin jääviä peruuttaen ja perusasentoa. Seuraamista harjoiteltiin lenkillä, ja se sujui ihan mukavasti.