Kainalokyytiä

Agin ryhmätreeneissä ei onnistunut oikeastaan yhtään mikään. Koira ei ollut kuulolla vaan humputteli omiaan. Radalla oli paljon takaakiertoja. Jotkut niistä onnistuivat ja jotkut eivät. 7 esteen pätkää mentiin useaan otteeseen. Ongelmaksi osoittautui yleisen idiotismin lisäksi jälleen väärä putken pää. Jos Koksi on ensimmäisellä kerralla valinnut väärän pään, on sitä melko mahdotonta saada menemään toiseen päähän uudellakaan yrityksellä. Tälläkin kertaa koutsi joutui menemään seisomaan putken eteen blokatakseen sen kokonaan.

Koko homma ei tuntunut kiinnostavan koiraa pätkän vertaa. Koutsi ehdotti lyhyemmän radan, esimerkiksi neljän esteen tekemistä, mutta en tiedä onko mitään järkeä yrittää saada koiraa innostumaan lajista, jos se ei vaan sitä kiinnosta. Iloisestihan se hallissa kirmailee kuin päätön kana, mutta kun se nyt ei välttämättä ole se, mitä treeneissä haetaan.

Toisella vedolla koira suoritti ekan esteen, putken, ja sen jälkeen ampaisi hallin toiseen päähän. Kutsuin sen luokseni vähemmän kauniilla äänellä, ja siitä sitten lähdettiinkin kainalokyydillä autoon. Ei jaksa. Lajia on nyt harrastettu reilu vuosi, ja tuntuu, että koiraa ei vaan kiinnosta enkä itse osaa ohjata enkä osaa innostaa. Nyt on sellaiset fiilikset, että olkoon koko laji. Omatoimitreeneissä voisi huvin vuoksi käydä, mutta tokkopa meitä koskaan kisaradoilla nähdään.