Inki

30.8.2013

Agi on kumma laji

Agility on kummallinen laji. Viikko sitten vetelin ranteita auki ja tänään tuntuikin niin mukavalta treenata, että oksat pois.

Syy huonosti menneisiin treeneihin löytyi taas peilistä. Ylläri. Ryhmämme toinen koutsi kiinnitti huomiota siihen, että en pidä tarpeeksi kontaktia koiraan. Melko vilkkaana koirana se ehtii bongata hallista vaikka mitä mielenkiintoista siinä siunaaman sekunnissa, kun olen hiljaa enkä kerro koiralle mihin mennään seuraavaksi. Ohjaukseen tarvitaan myös rutkasti lisää tarkkuutta. Ohjatessani koiraa putkeen se bongasi kyllä putken, mutta sellaisen, mikä oli koottuna A-esteen alle jemmaan. Musta vielä väriltään. Sinne meni. Huis vaan.

Toka veto meni melko mallikkaasti. Erityisen tyytyväinen olin takanaleikkauksiin, mitkä onnistuivat hyvin siihen nähden minkä verran niitä on treenattu.

Pitkäsen Eeva oli ulkokentällä kuvaamassa koirakoita seuran uusia nettisivuja varten. Koksilla otin A-estettä hihnassa, kun ei tuota edelleenkään uskalla irti päästää. Lisäksi kentän vieressä oli vielä pentukurssi käynnissä, niin houkutuksia eli potentiaalisia leikkikavereita olisi ollut liian lähellä, jotta koira olisi pystynyt keskittymään johonkin typerään 2o2o-asentoon.

Alla olevat 4 agilitykuvaa ovat kaikki Eeva Pitkäsen ottamia.


Kuva: Eeva Pitkänen.

Kuva: Eeva Pitkänen.

 
Kuva: Eeva Pitkänen.


Kuva: Eeva Pitkänen.
 

Ei kommentteja: