Sunnuntaiaamun aksat saivat hymyn huulille. Hyödynsimme hallissa ollutta rataa sitä luovasti soveltaen. Aluksi treenattiin slalomia siten, että koira jätettiin ekan esteen taakse, josta se kutsuttiin luokse, siitä ohjaus seuraavalle vasemmalla olevalle esteelle ja kolmas hyppy siten, että ohjaaja siirtyy lähelle estettä ja ohjaa koiran oikealla kädellä esteen yli ja ottaa sen vastaan vasemmalla kädellä, josta putkelle. Useamman epäonnistuneen yrityksen jälkeen saimme tämän onnistumaan. Pitää selvittää ohjauskuvion nimi jostakin.
Seuraava pätkä koostui kahdesta hypystä, takaakierrosta, kahdesta putkesta, joista toinen oli A-esteen alla, hypystä suoraan eteen, takaakierrosta ja putkesta. Ekalla kerralla Koksi meni hyvin toisen putken jäkeen olevalle hypylle saakka, minkä itse ohjasin huonosti ja koira kielsi hypyn. Tämän jälkeen en ollut millään saada sitä enää A:n alla olevaan putkeen. T tuli houkuttelemaan lelulla putken päähän. Lähetin koiran ekaan putkeen, mistä se ampaisi suoraan lelun luokse. Aikamme tahkottuamme saimme kuvion vihdoin onnistumaan.
Keppejä otin parissa eri pätkässä kuudella ohjurilla jättäen keskelle ohjurivapaita välejä. Koksi oli erehtymätön joka kerta! Ensi kerralla uskaltaa varmaan jo ottaa ohjurit keskeltä kokonaan pois.
Mahdottoman mukavat treenit oli tänäänkin. Joskus agility lajina tuntuu todella mukavalta ja palkitsevalta. Toinen ääripää onkin sitten ranteet auki -fiilis. Lajia harrastavat tietävät kumpiko fiilis on hallitseva.
Mahdottoman lämmin ilma oli tänäänkin. Heti aamusta mittari näytti 20 astetta. Ilmastoitu halli on vaan niin luksusta, että oksat pois.
Kahden kääpiövillakoiran, Koksin ja Oliverin, elämää kentillä, kehissä ja kotona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti