Toinen SERT plakkarissa!

Kouvolan kaikkien rotujen näyttelystä tärähti toinen SERT! Tulos oli täysin viikko sitten pidetyn Joensuun ryhmänäyttelyn toisinto eli SERT VSP. Aivan uskomattomalta tuntuu, että kaipaamani sertit saatiin 9 päivän sisällä. Nyt sitten odotellaan kaksivuotispäivää tammikuun loppuun, ja sen jälkeen lähdetään metsästämään viimeistä valioitumiseen tarvittavaa sinivalkeaa ruusuketta. Olen ilmoittanut Koksin neljään näyttelyyn loppukesälle, mutta ainakin osan niistä jätän väliin.

Rotuun oli ilmoitettu 13 koiraa, joista vain 3 urosta, Koksi nuortenluokkaan, yksi avoimen luokan uros ja yksi veteraani. Vetsku ei ollut paikalla ja avoimen luokan uros sai ERI:n ilman SA:ta, joten sen kilpailupäivä päättyi siihen. ERI:llä ja SA:lla Koksi oli siis paras uros ja sai SERT:in. Rotunsa paras -kehässä Koksi oli sitten VSP nuortenluokassa Koksin lailla kilpailleen Jade Garden Solid As A Rockin ollessa ROP.

Tuomarina tänään oli Helin Kasuk-Tenson Virosta. Tässä hänen arvostelunsa:
"Erinomainen tyyppi ja sukupuolileima. Kaunis pää ja ilme. Pitkät korvat. Erinomainen ylä- ja alalinja, kulmaukset, häntä, liikkeet, turkki ja temperamentti." NUO ERI NUK1 SA PU1 VSP SERT





Vas. Koksi handlerinsa kanssa, tuomari Helin Kasuk-Tenson ja
Jade Garden Solid As A Rock. Kuva: Maarit Karlsson.

Kiitokseksi koira sai kassillisen leluja, joista kuminen dinosaurus oli päätön reilussa tunnissa.

Sää Kouvolassa oli kehien aikana melko lämmin, mutta hyvin tuulinen. Vettä alkoi sataa oikeastaan vasta kun aloimme kasata tavaroita.

Järjestelyt Kouvolassa olivat hyvät, mutta hieman oli rahastuksen makua luettelon hinnassa (7 euroa!) ja parkkimaksussa (rataparkki 5 euroa tai  talliportin parkki 2 euroa). Sertistä sai palkintopisteestä muistolaatan ja VSP:stä pokaalin, molemmat laatoilla. Aiemmin ihmettelin, kuinka jotkut keräävät noita rumiluksia ja pitävät niitä vielä esillä, samoin kuin ruusukkeita. En ihmettele enää, sen verran hikeä ja kyyneleitä on vuodatettu näiden kahden sertin saamiseksi, että sietävätkin olla esillä.

Handlerina toiminut K kertoi mielenkiintoisen jutun näyttelyistä ja niiden aiheuttamista kuluista. Joku oli laskenut FI MVA -tittelin kustannukseksi yli 3.400 euroa. Tuohon summaan oli laskettu näyttelymaksut, polttoaineen hinta ym. suoranaisiin näyttelyihin uppoavat pennoset. Tässä linkki ko. blogitekstiin: http://valioluokkaa.wordpress.com/2012/03/25/11/. Koksilla 2 sertiä vaati 9 näyttelyssä käynnin. Kuluja en uskalla laskea, sillä tuohon näyttelymäärään sisältyy myös messarimatka viime joulukuussa hotelliyöpymisineen. Mutta, kuten ranskalaiset sanovat: "Quand on aime, on ne compte pas." Rakkaus ei kysy hintaa.

Koksi teki sen taas: väsyttyään leikkimään dinolla se asetti sen istuvaan
asentoon. Näin se toimii kaikkien lelujen kanssa.