Peilailua

Tokoryhmässä aloitti tänään uusi koirakko, bc Hertta emäntänsä kanssa. Koksi kertoi mielipiteensä uudesta ryhmäläisestä kaunistelematta haukkumalla koiraparan pystyyn useamman kerran. Äkkiä se uuteen tyyppiin varmasti tottuu, nyt oli vain sitä mieltä, että me_treenataan täällä. Muut paikalla olijat olivat bc Top ja cocker Veikka.

Aloiteltiin luoksepäästävyydellä, missä Koksi pysyi hyvin paikoillaan kuten viime viikollakin.

Paikkamakuu oli kaikilla upea! Maahanmenoon Koksi tarvitsi taas vartaloavun, mutta muuten pysyi hienosti maassa, kuten kaikki muutkin koirat. Koutsi vaikeutti tilannetta kiertelemällä koirien välissä. Mielenkiinnolla seurasin Koksin reagointia siihen, kun kouluttaja lähestyi sitä takaapäin, mutta hyvin koira kesti paikallaan. Vain korvista näki, että sen teki mieli kääntyä katsomaan kuka takana kävelee. Palkkasimme kaikki koiran maahan, ja sieltä myös vapautus. Oli hienoa nähdä kuinka kaikki koirat pysyivät paikoillaan, etenkin kun mukana oli täysin uusi koira.

Seuraaminen taluttimetta oli parempaa kuin viikko sitten, erityisesti pysähtymiset. Yritin kiinnittää huomiota siihen, että otan pari aavistuksen hitaampaa askelta ennen pysähtymistä, että koiralla on edes joku mahdollisuus saada ennakkotieto siitä, että kohta olisi toivottavaa takamuksen olla maassa. Täyskäännökset olivat vielä vähän väljiä, mutta itse seuraaminen tosiaan paremmalla mallilla.

Läksyt katsottiin yksitellen. Maahan-istu meni meillä muuten hyvin, mutta Koksin pitäisi mennä maahan paljon nopeammin, sama juttu istumaan nousussa. Koksi ei heittäydy maahan vaan asettelee etutassunsa eteenpäin takapään pysyessä paikoillaan. Samalla tavalla se nousee istumaan. Pitää alkaa palkata vain nopeista liikkeistä. Koutsi arveli, että koira on hieman epävarma siitä, mitä sen pitää tehdä, koska perusasennosta maahanmeno on kuitenkin paljon nopeampi, samoin perusasentoon tulo on paljon napakampi. Tässä taas nähtiin se, miten omia tai koiran tekemiä virheitä ei itse näe, vaan siihen tarvitaan kouluttaja.

Kontaktia häiriössä treenattiin vasta asennetun peilin edessä yksittäin. Meillä peilistä taisi olla enemmän häiriötä kuin narupalloa maata pitkin vetävästä koutsista, kun herra näyttelypuudelin piti peilailla itseään joka kulmasta. "Joo, oon mä aika komee. Hyvä profiili. Katotaas vielä toi toinen puoli kuonosta. Juu, hyvältä näyttää." Malttoi se lopulta keskittyä itse asiaankin eli kontaktiin, minkä tippumisesta kielsin ja kontaktista annoin kehun ja namin.

Lopuksi tehtiin vauhtiluoksetulo, mikä oli hyvä ja nopea. Tavoitteena oli ottaa lelu esiin silloin, kun koira oli tullut kolmasosan matkasta, mutta lelu jäi jumiin taskuun ja sitä esiin kiskoessa ehti koira jo luokseni. Kehuin kuitenkin suullisesti, ja löytyihän se palkkakin sieltä lopulta. Tähän oli hyvä päättää treeni.