Inki

1.12.2013

Kuka toy on?

Kaverin toyvillakoirauros tuli tänään viikon vierailulle lauman nartun juoksun takia. Koksi ja Bruno eivät ole tavanneet toisiaan ennen. Sällit tutustutettiin toisiinsa lenkillä, minkä jälkeen ne istutettiin autoni takakontissa olevaan väliseinälliseen häkkiin. Kotiin päästyä alkoi molemminpuolinen pari tuntia kestänyt jäykistely. Molemmat urisivat toisilleen kohtuuden rajoissa. Aavistus alistamista oli ilmassa, mutta nyt näyttäisi siltä, että ne tulevat kohtuullisen hyvin toimeen keskenään. En jätä niitä keskenään temuamaan, kun lähden itse pois, vaan eristän ne eri huoneisiin vahinkojen välttämiseksi.

Bruno on hyvin omanarvontuntoinen nuori uros. Tutustumislenkillä se teki hyvin selväksi sen, että hän määrää lenkkihuudeilla. Kotona taas Koksi on luonnollisesti vahvemmilla.

Koko yön on satanut lunta, ja sitä on tullut varsin kiitettävästi. Tänään se muuttui nuoskaksi, joten lenkittäminen on varsin haasteellista, sillä lumi paakkuuntuu Koksin tassuihin niin, että se ei pysty liikkumaan. Toivottavasti huomenna pakastaisi vähän, että koirat voisivat juosta pihalla. Minuutin käynti pihalla iltapäivällä pakotti kuivaamisoperaatioon turboföönillä.

Bruno vähän äijäilee merkkailemalla, joten sille puettiin pakkopaita. Katsotaan josko sen voisi jättää huomenna jo pois.

Bruno on kuulemma vähän huono syömään. Ainakin iltaruoan se söi reippaasti. Annostelin sen kuppiin sen omaa kuivamuonaa ja sian kurkkutorvea. Raksut se jätti kuppiin, mutta torvea meni ihan mukavan kokoinen annos. Koksikin syö hoidossa paljon paremmin kuin kotona, mistä lie johtuu.

 
 


24.11.2013

Tokoa ja takkuja

Viikon kotitreenit ovat painottuneet jääviin liikkeisiin, erityisesti seisomiseen. Sitä ollaan treenattu koutsin viimeviikkoisen vinkin avulla, missä olen jättänyt namin noin metrin päähän siitä kohdasta, mihin koiran tulee pysähtyä. Tämän kikan avulla olen päässyt kotona lähestulkoon joka kerta koiran viereen ilman että se väistää. Edistystä siis.

Keskiviikon ohjatuissa treeneissä luoksepäästävyyden teki taas uusi henkilö, naispuolinen tällä kertaa. Koksi oli selkeästi vähän hämmentynyt, aivan kuin se olisi miettinyt mielessään, että hetkinen, tämän liikkeen tekee nyt joku aivan väärä henkilö. Hyvin koira kuitenkin kesti istumassa eikä väistänyt edes kosketusta.

Paikkamakuuseen olin tänään erityisen tyytyväinen. Kahden koiran välillä tuli pientä nokkapokkaa, mutta Koksi ja sen vieressä ollut bc pysyivät todella hienosti paikoillaan. Bc:n omistaja sanoi, että härdellin alkaessa hänen koiransa oli vilkaissut Koksia, ja kun se oli maannut paikallaan, oli bc päätellyt, että näin tässä kuuluukin olla. Siinä ne makasivat vierekkäin välittämättä muista tuon taivaallista. Loistohomma.

Seuraaminen ja jäävät olivat aivan järkyttävää katsottavaa. Koiraa eivät varsinkaan jäävät liikeet kiinnostaneet tuon taivaallista.

Istu-maahan puolestaan meni oikein hyvin, samoin luoksetulo. Lopussa otettiin vielä noutamista. Tämä tulee olemaan Koksille todella vaikeaa, sillä sen on vaikeaa luopua lelusta, myös silloin, kun se saisi vaihdossa samanlaisen ja näin ollen samanarvoisen lelun. Pidin sitä siis hihnassa, ettei se sinkoa lelu suussa ulkoavaruuteen. Kyllä se haki lelun ja piti sitä suussaan, mutta ei sillä ollut minkään valtakunnan aikomustakaan luovuttaa sitä minulle. Ei ollut yllätys. Pitää alkaa treenata tätä ihan tosissaan pitkässä liinassa.

Lauantai meni kauneudenhoidossa. Aloitin kynsien leikkauksella, korvakarvojen nyppimisellä ja naaman ja hännäntyven konetuksella. Puoli tuntia vierähti siinä. Turkin selvittelyyn meni 3,5 tuntia. Ilmat ovat olleet todella kosteat, ja turkki on päässyt kastumaan ja kuivumaan sen miljoona kertaa viime sunnuntaisen pesun jälkeen. Koko koira oli yhtä suurta takkua. Ihan muutaman kerran vain olin jo menossa hakemaan trimmaussaksia saksiakseni koko turkin pois. Sain sen kuitenkin selvitettyä jälleen kerran. Sitten pesu ja kuivaus, mihin meni pari tuntia. Tämän jälkeen ajoin kaupunkiin trimmausta varten. Itse trimmissä meni 1,5 tuntia. Karva oli kasvanut aivan käsittämättömän paljon kolmessa viikossa.

Siinäpä se päivä sitten vierähtikin - aloitin klo 9 ja koko homma oli hoidettu klo 19.30. Ei ole heikkohermoisen hommaa tämä. Etenkin kun tänään rätki sitten räntää päin näköä, ja päivän lenkki supistui puoleen tuntiin, kun koiran tassukarvoihin muodostui niin suuria nuoskalumipalloja, ettei se pystynyt kävelemään. Kotiin päästyä laitoin taas turboföönin laulamaan.

Asennepanta on tauolla. Se puolitoista tuntia, minkä pidin sitä koiran kaulassa viime viikolla, sai aikaan niin järisyttävät niskatakut, että panta odottaa aikoja parempia. Lyhyttä turkkia siis.

 
 
Trimmin jälkeen koira ehti pyörähtää kerran pihalla,
ja tasainen turkki oli muisto vain.
 

17.11.2013

Einon kourissa

Eino-myrsky riepotteli Etelä-Savoa tänään. Paikoitellen tuulenpuuskat olivat niin hurjia, että olin jo kääntyä aamulenkillä takaisin kotiin parinkymmenen minuutin tepsuttelun jälkeen, mutta jatkoimme sitten kuitenkin matkaa, kun pääsimme tyynemmälle tielle. Välillä paistoi aurinkokin.

Sähköjen suhteen olimme onnekkaita, sillä ne olivat poikki vain pari tuntia aamupäivällä. Siitäkin ajasta olimme puolitoista tuntia lenkillä.

 
 
 

13.11.2013

Asennepanta

Ostin viime viikolla vihdoin Koksille tokopannan. Sellaisen kaulaimen siis, jota laitettaessa koira mieltäisi, että nyt lähdetään tekemään töitä. Varsin passelin nahkaisen niittipannan löysinkin Rahulan Rehusta. Tähän asti olen käyttänyt sillä ainoastaan soljettomia silkki/satiinpantoja, mikä tarkoittaa sitä, että koiraa ei ole voinut napata kaulapannasta tarpeen tullen, kun se panta on ollut taskussa.

Tämäniltaisiin tokotreeneihin virittelin pannan jo kotona. Tottumattomuuttaan Koksi-paran silmät levisivät isoiksi, kun panta ilmeisesti tuntui niin mahdottoman omituiselta. Leveä se on, mutta nahka on todella pehmeää ja taipuisaa. Vielä hallissakin se katsoi minua kesken treenien siihen malliin, että ei ollut hyvä juttu ollenkaan tää uusi panta.

Normiulkoilutuksen jälkeen hallissa kävi nenään ihan selkeä koirankakan haju. Taisin mainita siitä ääneen Koksille ja hämärä mielikuva on, että olisin sitä asiasta jopa syyttänyt. Syyllinen löytyi kuitenkin omasta kengänpohjasta. Ulkona on tällä hetkellä niin pimeää, että siellä tuskin erottaa tumman koiran metrin päässä, saati jonkun löysän läjän.

Oli hallissa hauskaakin haisteltavaa, nimittäin pitkäkarvaisen hollanninpaimenkoira Sienen TK2-sienikarkit. Hauska idea - kiitos kovasti ja onnea ennenkaikkea!

Tänään luoksepäästävyyden teki Olli, kuten viime viikollakin. Koksi jopa pysyi paikoillaan tällä kertaa. Edistystä siis.

Paikkamakuun sijaan tehtiin paikkaistuminen, mikä sujui kaikilta todella hyvin. Välipalkkaa käyttivät kaikki, mutta silti. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun koiria pyydettiin istumaan paikoillaan pidempi aika. Yksikään ei mennyt maihin!

Sitten treenattiin liikkurin kanssa toimimista. Koutsi oli siis liikkurina ja toisti meille rivissä olleille jokaisen kohdalla sanan "Käsky", ja koiran oli määrä pysyä perusasennossa eikä ennakoida maahanmenoa. Kelpo suorituksia tässäkin.

Kaukoissa me ollaan koutsin mukaan edistytty. Pääsen jo pienen matkan päähän käskyttämään istumaan ja maahan. Jei!

Jääviä liikkeitä ollaan tehty useita kertoja kotona. Koska olen aiemmin treenannut niitä niin, että en ole palannut koiran vierelle, en ole tajunnut, että Koksi väistää aivan sairaasti kun yritän tulla sen viereen sen jäätyä seisomaan. Se ottaa useita askelia minusta poispäin. Sama ongelma meillä oli alussa paikkamakuussa. Koutsi käski harjoittelemaan tätä siten, että ennen liikkeen aloittamista käyn laittamassa targetille namin, pyydän koiraa seisomaan käskyllä, palaan lähemmäksi ja vapautan sen nopeasti jessillä namille, jolloin koira fokusoituu paikallaan seisomiseen ja namiin eikä ahdistumiseen. Täytyy kokeilla. Uskon, että homma vaatii useita toistoja, mutta koska väistäminen saatiin pois paikkamakuussa, en oikein näe syytä miksi sitä ei saisi kitkettyä pois tässä liikkeessä.

Jäävien maahanmeno oli ok, vaikka hallissa tarvitsikin käsiapua. Vierelle palaamisessa ei väistänyt, joten homma on paremmalla mallilla.

Seuraamista otettiin taas vapaana siten, että meillä oli käytössä puolet hallista. Siinä jokainen seurautti koiraansa koutsin seuratessa. Meillä oli ihan hyviä pätkiä, mutta vieläkin seuruu on väljää.

Lopuksi vielä ruutuharjoitus. Ruutuun target + nakkipala. Ensin lähetys parista metristä, missä ei ongelmaa. Toinen lähetys kauempaa oli myös hyvä - tässä näki, että ensimmäistä kertaa koira nautti ruutuun menemisestä, sillä se pomppi ruutuun ottaen välillä villakoiramaisia tasajalkapomppuja. Hauska elukka. Viimeisen kerran matkaa oli ihan reilusti, ja jätkähän veti ruutuun todella vauhdikkaasti. Asennepanta taitaa toimia!

Tämä on muuten blogini 300. postaus. Mukavahan tänne on kirjoitella. Välillä tulee selailtua vanhoja tekstejä. Olen iloinen, että aloin pitää tätä blogia, sillä muuten paljon asioita olisi unohtunut. Olen pari kertaa miettinyt mitä järkeä on pitää blogia, minkä nimi on outo. Kukas se toinen mustiainen on? Olen päätynyt kuitenkin säilyttämään nimen ennallaan, sillä Inkin menetys on vielä vahvasti mielessä. 24.1.2014 sen lähdöstä tulee kuluneeksi vuosi. Sitäpaitsi, jos joskus toisen koiran otan, niin hyvin suurella todennäköisyydellä se on väriltään, no, musta. Sitten on blogin nimikin taas kurantti.


 
 

9.11.2013

Aksaamassa ja lällättelemässä

Aamulla ajoin hallille kokeilemaan miltä aksa maistuisi parin kuukauden tauon jälkeen. No, maistuihan se makealta. Otin Koksin kanssa vain pari pientä pätkää, missä oli hyppyjä, putkia, muuri ja A-este. Jätkässä oli vauhtia ja intoa ja korvat olivat oikeassa asennossa valtaosan aikaa.

Ekan radanpätkän jälkeen palkkasin koiran lelulla, josta otteeni lipesi. Niinhän siinä sitten kävi, että tyyppi ilahtui tästä vallan hurjasti ja lähti juoksentelemaan pitkin hallia. Kutsuin sitä pari kertaa luokseni, ja kun se ei tullut, poistuin hallista, minne jäi kaksi treenikaveria. Kävin hakemassa autosta kaksi samanlaista lelua tarkoituksena heitellä niitä ja näin houkutella koira luokseni. Palatessani halliin oli koira vinkumassa oven takana, mihin se oli kuulemma asemoitunut heti kun oli huomannut poistumiseni. Koksi oli jättänyt lelun kauemmaksi ja kun näki minun palaavan, ryntäsi lelulle ja alkoi saman pelleilyn. Ei muuta kuin meikäläinen ovesta ulos ja uutta yritystä. Sama kuvio: viuviu. Pyysin treenikavereita ottamaan lelun haltuunsa, minkä jälkeen astuin halliin ja mitään sanomatta koppasin koiran kainaloon.

Seuraavalla pätkällä se oli taas hyvin kuulolla. Menimme kepit ohjureilla kaksi kertaa (ei ongelmia!) ja hyppyjä ja putkia. Kylläpä olikin mukavaa! Lajistahan saattaa innostua uudemman kerran.

6.11.2013

Ongelmia luoksepäästävyydessä

Keskiviikkona tokoiltiin. Ulkona oli karmea keli ja niin pimeää, että vaikka hallin edustalla on valot, onnistuin astumaan halkaisijaltaan puoli metriä suureen lätäkköön ihan piha-alueella. Koira oli fiksumpi ja kiersi sen.

Kehääntulotarkastus: ok, antoi koskea.

Luoksepäästävyys: tämän teki tänään poikkeuksellisesti ryhmässä treenaava Olli. Me olimme toisena. Juuri ennen liikkeen aloitusta Olli pelleili ja teki hassuja liikkeitä, mistä Koksi loihe haukkumaan. Meidän vuorollamme Koksi nousi perusasennosta seisomaan ja väisti. Pyysin sen takaisin istumaan, ja sitten antoi jo koskea itseään. Tällaista treeniä näköjään rutkasti lisää. En arvannut, että homma olisi ollut näin vaikeaa vieraan "tuomarin" kanssa.

Paikkamakuu: tänään oltiin taas ympyrämuodostelmassa koutsin heitellessä leluja ja liikkuessa ympäri hallia. Kaikki koirat pysyivät hienosti paikoillaan. Siirtyessäni Koksin luokse se ennakoi ja nousi istumaan. Koiran ilmeestä näki, että se ei oikein ymmärtänyt mikä oli homman idea. "Miksi toi tyyppi häiriköi meidän paikkamakuuta?" Sitähän tässä harjoiteltiin. Ei ollut turha harjoitus tämäkään.

Ruutu: ensin kokeiltiin metrin päästä lähettämistä namikipolle. Sen onnistuessa siirryttiin kauemmaksi ja viimeisellä vielä johonkin viiteen metriin. Kaikissa matkoissa Koksi lähti räväkästi namikipolle, mutta viimeisessä se pysähtyi äkisti parin metrin jälkeen ja kääntyi minuun päin kuuntelemaan jotain ylimääräistä ääntä. Muuten ihan kelpo suoritus.

Kaket: istu-maahan -komboa otti jokainen omassa nurkassaan. En ole saanut Koksin istumaan enkä maahan menemistä nopeammaksi vaikka olen sitä yrittänyt treenata. Se edelleen tassuttelee molemmissa eli maa-istu -kombossa nostaa itsensä etutassujen varassa ylös pienin askelin sen sijaan että se nousisi räväkästi. Maahan mennessä sama juttu. Askel askel askel maahan. Hiiiidasta eikä kovinkaan dynaamisen näköistä.

Olin vihdoin muistanut ostaa toisen naksuttimen hallikäyttöön. Säilytän sitä repussa, jotta se olisi aina mukana. Hankkimassani naksussa on hyvää rannelenkki, mutta muutoin se on hitaampi ja kömpelömpi käyttää kuin varsinainen naksuttimeni. Testikäytin sitä muutaman kerran kotona ennen tämänpäiväisiä harjoituksia, ja vaikka sen ääni on vaimeampi kuin vanhassa, reagoi Koksi siihen ihan samalla tavalla.

Vasemmalla uusi ja oikealla vanha, puolitoista
vuotta käytössä ollut naksutin.

5.11.2013

Koira- ja ihmishierojalla

Jopa onkin aikaa viime postauksesta, huh. Mitään kovin ihmeellistä ei ole kahden viikon hiljaisuuden aikana tapahtunut. Treenaus on jäänyt vähän vähemmälle työkiireiden vuoksi. Todella vähälle siis. Viime viikonloppu meni sekin lähinnä ylläpidon merkeissä: lauantai trimmissä ja sunnuntai hieroja-Kristan käsittelyssä.

Koirahieronnan lisäksi Krista on siirtynyt myös ihmispuolelle opiskellen kalevalaista jäsenkorjausta. Hän on alkanut ottaa vastaan ihmisasiakkaita, ja minähän ilmoittauduin käsittelyyn ilosta kiljahtaen. Itselläni on tyypillistä päätetyöskentelijän niska-hartiaseudun vaivaa plus lisäksi ongelmaa ristiselässä. Käsittely kesti yli 2,5 tuntia. Kroppa käytiin läpi jalkapohjista päähän saakka. Käsittely oli hyvin miellyttävää, ja siinä korostui hoitajan ja hoidettavan välinen yhteistyö. Välillä jalkojen liu'uttaminen edestakaisin hoitopöydällä hoitajan käsitellessä lihasryhmiä kävi ihan työstä. Olo oli euforinen poislähtiessä. Loppuillan olin aivan töttöröö. Seuraavana päivänä oli pieniä tuntemuksia reisissä ja niskassa, mutta ei mitään hurjaa jomotusta, vaan lähinnä tuntui siltä, että lihaksia on käsitelty. Uusi aika on jo varattu kuukauden päähän. Jos nyt kerrankin panostaisi itseensäkin. Tokihan Koksi käsiteltiin ennen emäntää, jottei mene vallan villiksi. On se hullua, että koiraihmisillä koirat on aina hierottu ja käsitelty ja ruokittu vimpan päälle, ja itse kulkee pää kainalossa vuosisotalla.

Koksi antoi tänään käsitellä itseään hierontapöydällä ensimmäistä kertaa. Tähän saakka se on yhdistänyt pöydän mielessään trimmauspöytään eikä se ole pystynyt rentoutumaan pöydällä. Nyt se makoili aivan rauhassa. Trimmauspöydästäkin on tullut kaveri: nyt kun kutsun koiraa huoneeseen, missä karstaan ja kuivaan sen, se tulee juoksujalkaa ja oikein odottaa, että nostan sen pöydälle. Tähän asti minun on pitänyt hakea se sängyltä, missä se lymyilee mahdollisimman keskellä,  ja kantaa koira pöydälle. Nyt tilanne on aivan toinen. I must be doing something right.

Treenipuolella olemme tehneet hävettävän vähän, lähinnä merkkiä ja oikea-vasen -käskyjä. Saa nähdä osataanko me mitään huomenna ohjatuissa harjoituksissa.

Kelit ovat olleet alkuviikon sanalla sanoen järkyttävät - kovaa vesisadetta, tuulta ja kaikenkattavaa pimeyttä. Oikea unelmakeli. Melkein jo toivoo, että sitä vihaamaani lunta tulisi sentti tai pari.



Trimmauspöytä - ei enää mörkö.


23.10.2013

Vasen! Eiku oikee!

Treenien jälkeen oli tällä kertaa vähemmän ranteet auki -olo kuin viime viikolla. Tekemistä pääsi paikoitellen kutsumaan yhteistyöksi.

Luoksepäästävyys: Koksi ei edelleenkään tunne oloansa tässä mukavaksi. Koutsi kokeilee ensi kerralla muutaman namin syöttämistä tässä yhteydessä.

Paikkamakuu: Treeneissä oli tänään 5 koirakkoa ja kaikilta paikkamakuu sujui todella mallikkaasti. Kestoa oli ehkä pari minuuttia. Välillä koutsi käveli koirien ja ohjaajien välistä ja kävi aukomassa ja sulkemassa ulko-ovea - ei vaikutusta. Siirtyessäni Koksin viereen se väisti kropallansa pysyen kuitenkin paikallaan. Tuota se ei olekaan tehnyt pitkään aikaan. Syytä sille en keksinyt.

Uutena liikkeenä aloitettiin harjoitella ohjattua noutoa. Koutsi asetteli riviin merkin ja 2 namikippoa siten, että esineet olivat linjassa ja merkki keskellä. Jokaiselle koriakolle hän tipautti namin toiseen kippoon ja oli toiseen vain laittavinaan, hämyksi sitä taidetaan kutsua. Tarkoitus oli lähettää koira merkille, pitää sitä tarvittaessa pannasta paikallaan ja sitten lähettää se käsi- ja suullisella käskyllä ensin toiselle ja sitten toiselle merkille. Pähkäilin sitä, käytänkö perinteisiä vasen-oikea -käskyjä ja käytänkö niitä siten, että kyseessä on minusta katsoen oikea vai koirasta katsoen (koirahan on ohjaajaa vasten merkillä, jolloin minun oikea on koiran vasen). Tähän on varmaan viisasta valita sellainen käsky, minkä kokeessakin jännityksen keskellä itse tajuaa. Vasen eiku oikee. Varsinaisessa liikkeessähän tässä noudetaan tietysti kapula. Koksi lähti hyvin molemmille kipoille, mutta ei vielä mielestäni hiffannut liikkeen perimmäistä ajatusta. Ihme kyllä se ei tarttunut namikippona toimineeseen pakasterasiaan ja lähtenyt viilettämään pitkin hallia se suussaan. En olisi ihmetellyt yhtään.

Nouto tulee olemaan meille haastava juttu. Tekemistä ainakin riittää. Se, tuleeko se olemaan mielekästä, onkin toinen tarina.

Tämän jälkeen jokainen sai ottaa yksilötreeninä mitä halusi. Valtaosa otti hyppyä, niin mekin. Tänään puudeli lähti innokkaasti hypylle, tosin tälläkin kertaa osin pyytämättä ja yllättäen, mutta siitä kehuin hillitysti. Ainakin alussa oli paljon sitä, että koira ei irronnut hypylle lainkaan, mikä arvelen johtuneen siitä, että se oli tottunut agilityn käsiohjaukseen hypylle mentäessä. Pari kertaa se karkasi noudon namikipoille ja pari kertaa hypyn jälkeen lähti vain ihmettelemään mihin nakki lennähti vaikka en mitään nakkia ollut edes ottanut vielä esille.

Hypyllä treenattiin myös kääntymistä ohjaajaan päin ja paikallaan seisomista ja tämä meni paljon paremmin kuin viime viikolla. Unohdin taas ottaa naksun mukaan treeneihin, sillä tässä liikkeessä, paikallaan seisomisessa siis, se olisi onnen omiaan merkkaamaan kohdan, kun koira tekee oikein. Pitää ostaa toinen naksu ja laittaa se treenireppuun, kun se vain aina tuntuu jäävän matkasta.

Viimeisenä otettiin luoksetulo. Ekalla koira varasti, kun oli kävelemässä eteenpäin. Oho-huudahdus ja koiran palautus istumaan. Uusi käsky, 5 metrin kävely, paluu palkkaamaan paikallaan pysymisestä ja uusi yritys. Otin luoksetulon namin kanssa, jotta saan varmasti koiran sivulle. Suurieleisesti näytin koiralle käsimerkillä, että olisi syytä tulla perusasentoon kiihdytyksen jälkeen. Näin se tekikin ja hyvä niin. Olen muuten vaihtanut tässä liikkeessä tule-käskyn sivu-käskyyn. Tärkeää tässä mielestäni meillä on se, että annan käskyn riittävän innostavasti. Pitää vain varoa, ettei käsky ole liian kiekuvainen. Ennen luoksetuloa sanoin treenikamuille, että jos tämä liike menee poskelleen, niin ranteiden nirhaus on aika lähellä. Tällä kertaa ne säilyvät koskemattomina.

Keli oli tänään karmea: pimeää ja vesisadetta. Hallin piha oli ällöttävän liejuinen. Oli koira taas näköinen. Huoh.

Treenikaverin tyttö oli tänään mukana hallilla. Hän piirsi Koksista hienon kuvan tarroineen kaikkineen:

21.10.2013

Let me out!

Huonosti menneiden ohjatuiden treenien jälkeen on ilmassa ollut pientä itsensä pakottamista treenaamaan. Merkkiä ja luoksetuloa ollaan kuitenkin otettu pienissä pätkissä päivittäin. Luoksetulossa sivulletulo toimii kotona käsimerkin kanssa, merkki on vähän niin kuin blondin vilkku: toimii ja ei toimi.

Doboiltu ollaan melkein joka päivä. Tällä hetkellä naksuttelen koiralle vasemman etutassun nostamista ilmaan, tämä ihan tasapainoharjoituksena. Kolme kertaa ollaan treenattu, ja tänään siirryin pois pallolta, kun koira ei tunnu tajuavan mitä haluan. Jospa ahaa-elämys syntyisi helpommin lattialla. Sitten liikkeen voi siirtää pallolle.

Pallon pyöritys eteenpäin on Koksista hauskaa, samoin kuin kaikki muukin pallolla temppuilu. Se ei koskaan hyppää pallolta suoraan alas, vaan jättää aina takatassut 2onoff-asentoon. Hauska.

Takapihalla on ollut muutama sentti lunta joidenkin päivien ajan. Koira rakastaa lunta eikä malttaisi olla sisällä hetkeäkään. - Päästä mut ulos, se tuntuu kiljuvan koko ajan oven luona. Pihalla se sitten juoksee hullun lailla grillikodan ja puuliiterin ympäri, hyppii pallon perässä ja pöllöilee muuten vain.

Ruokakaupassa oli myynnissä porsaan sydäntä ja munuaisia. Sydän upposi oikein hyvin, mutta munuaisia se ei suostunut syömään. Haistoin niitä itsekin enkä sen jälkeen ihmetellyt syömättömyyttä. Huimat oli aromit. Heitin ne palasina pakkaseen. Katsotaan kelpaisiko hieman kohmeisina. Jos ei, niin ei ollut kovin kallis kokeilu.

Sian kurkkutorvia Koksi syö edelleen hyvällä ruokahalulla. Hyvin harvoin se enää paastoaa. Nyt paino on vakiintunut 5,5 kiloon.

 
 
 

Sian kurkkutorvia. Nam.


 
 

16.10.2013

Finlande zero points

Olisin toivonut hieman täpäkämpää toimintaa ja osaamista tänään ohjatuissa tokotreeneissä. En tiedä enkö osaa innostaa koiraa riittävästi vai palkkaanko liian vähän tai väärin, oliko kuun asento väärä vai peräti laji.

Kehääntulotarkastus sujui ihan hyvin, vaikka koira ei tätä vieläkään rakasta, sietää kuitenkin.

Paikkamakuu tehtiin tällä kertaa ringissä. Paikalla oli 5 koirakkoa. Koirat jätettiin paikoilleen (Koksi meni ekasta käskystä maahan), ohjaajat menivät ringin keskustaan ja kääntyivät koiraan päin. Kehua sai pysymisestä. Sitten käännyttiin 360 astetta ja taas seisottiin paikallaan. Sitten lähdettiin kiertämään koiria siten, että ne jäivät ringin sisäpuolelle. Koksi nousi kerran seisomaan aivan loppuvaiheessa, kun näki, että tulen sitä kohti. Laitoin sen uudestaan maahan, odotin pari sekuntia, menin sen vierelle, annoin namin etutassujen väliin ja vapautin. Tehtiin sama homma vielä uudestaan siten, että jokainen hortoili koirien lähellä miten halusi. Kaikki koirat pysyivät tosi hienosti paikoillaan. Pojo siitä.

Seuraavana kokeiltiin vielä sitä, että koutsi käskytti meitä antaen 3 kertaa käskyn ja vasta kolmannella piti itse antaa koiralle maahan-käsky. Ihme kyllä Koksi ei ennakoinut tässä, vaan oli hienosti perusasennossa kunnes itse käskytin sitä. Toinen pojo.

Seuraamista treenattiin myös ympyrämuodostelmassa. Kaikilla oli koutsin mukaan hyviä pätkiä, mutta varsinkin juoksussa ainakin oma koira erkani tosi pahasti. Pysähtymisestä kävi hienosti perusasentoon. Kolmas piste, mutta miinustetaan siitä nuo erkanemiset.

Ennen varsinaista treeniä kokeilin miten merkki onnistuu hallissa. Ei onnistunut, ei myöskään sitten, kun katsottiin millä mallilla kukin koira merkin opettelussa on. Kotonahan Koksi on jo useamman kerran tarjonnut täysin oikeaa asentoa merkin takana, jopa korjaten, jos se on ollut vinossa. Nyt ei ollut onnistua ei sitten millään. Merkki? Mikä? Jouduin viemään sen käsiavulla merkin taakse eikä se sittenkään ollut osata jäädä oikeaan asentoon. Huoh. Pitää nyt tehdä niin, että antaa suullisen käskyn ja jos koira ei heti mene merkille kuten pitää, täytyy harjoitusta helpottaa. Laskin, että tein 12 merkkiharjoitusta kotona viikon aikana. Ei uskoisi.

Tokohyppy ei osoittautunut sen helpommaksi. Koksi lähti kyllä hypylle, mutta varasti. Juuei. Sitten se lähti merkille, mutta ei kääntynyt minua kohti vaan jäi tönöttämään hypyn taakse täysin väärässä asennossa. Kerran menin sen luokse kuitenkin ja palkkasin paikallaan pysymisestä. Tätä pitää treenata nyt siten, että palataan ihan alkeisiin ja palkkaan sen hypyn jälkeen esteen yli, jotta koira kääntyy minua päin.

Jotta olisi jäänyt oikein hyvä mieli, niin vauhtiluoksetulokaan ei onnistunut. Ekalla kerralla se pysyi kyllä paikallaan, juoksi hurjaa vauhtia luokseni, jopa ohi, ja jäi seistä tönöttämään sinne. Ei millään tullut sivulle. Otettiin uusiksi, jolloin koira varasti. Jessus. Ei muuta kuin suullinen palaute, taisin sanoa aika napakasti äpäp tai vastaavan urahduksen ja koira takaisin alkuun. Maahan- ja odota-käskyt, kävelin 5 metriä ja palasin palkkaamaan. Sitten kolmas ja viimeinen yritys. Koutsi käski ottaa namin käteen ja jo hyvissä ajoin koiran tullessa antaa käsiapu sivulle tuloon. Näin tehden homma onnistui. Viime kerralla oli ihan sama juttu. En ymmärrä, miten se ei nyt yhtäkkiä muka osaa tulla perusasentoon.

Pisteet meni aivan nollille kyllä tänä iltana. Harrastaminen on joskus niin kovin palkitsevaa.

13.10.2013

Hieno merkki!

Aamulla otettiin pikaiset merkkitreenit. Pari kertaa vein Koksin nenästä pitäen merkin taakse, missä naksautus ja palkka oikeassa asennossa. Sitten lähetin sen merkille noin metrin päästä merkki-käskyllä antamatta vartaloapua. Koira katsoi ensin kysyvästi, sitten siirtyi merkin lähelle ja kääntyi minuun päin, mutta ei ollut kohtisuorassa minua kohti. Toistin merkki-käskyn ja se siirtyi tismalleen oikeaan asentoon. Jei!

Saatuani auton ja pihan talvikuntoon lähdimme pitkälle lenkille. Ilma oli ihastuttavan aurinkoinen ja yllättävän lämmin, +10 astetta näytti mittari. Tuuli oli kyllä aikamoinen.





Koskahan sittä oppisi ottamaan kameran mukaan, ettei olisi
kännykkäkuvien varassa?

12.10.2013

Hibiskusta ja helokkiöljyä

Enpä olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut, että koirallani on enemmän ja kalliimpia hiustenhoitotuotteita kuin itselläni. Inki-belgin pesin kaksi kertaa vuodessa: jouluna ja juhannuksena, ja sen shampoopullosta riitti useammaksi vuodeksi. Villakoiran turkki on aivan erilainen kuin belgianpaimenkoiran turkki: se ei ole itsestään puhdistuva ja sen vuoksi se vaatii erittäin säännöllistä hoitoa ja pesua. Näyttelykoirat pestään useimmiten kerran viikossa ja muutkin koirat noin 2-6 viikon välein. Puhdas turkki takkuuntuu vähemmän. Hoitamaton turkki voi pahimmillaan aiheuttaa ihotulehduksia, ja huopaantunut turkki kiristää koiran liikkuessa aiheuttaen koiralle kipua. Netistä löytyy synkkiä ajatuksia herättäviä kuvia koirista, joiden turkki joudutaan irrottamaan ihosta kokonaisina laattoina pelkästään sen vuoksi, että omistaja ei ole ymmärtänyt tai halunnut hoitaa koiransa turkkia asianmukaisesti.

Alla oleva pohdiskelu on kirjoitettu osin kieli poskessa. Missään tapauksessa en vähättele villakoiran turkin vaativaa hoitoa. Itse pohdin kaksi vuotta sitä, onko minusta oikeasti hoitamaan täyttä näyttelyturkkia. Tulin siihen lopputulokseen, että kyllä on. Sen päätöksen mukaan eletään nyt. Ei ole aina mukavaa, mutta näillä mennään niin kauan kuin koira on näyttelytrimmissä.
Näyttelypesut
Palataan kauneudenhoitotuotteiden määrään. Laskin juuri, että Koksilla on viittä erilaista shampoota ja neljää erilaista hoitoainetta. Olen vieläpä maltillinen, sillä tiedän ahkerasti näyttelyissä käyviä villakoiranomistajia, joilla saattaa olla jatkuvassa käytössä kymmentäkin erilaista shampoota. Eri tarkoituksiin on omat aineensa ja osa on vielä sekakäyttäjiä eli he sekoittavat kahta tai kolmeakin erilaista shampoota saadakseen juuri heidän koiralleen sopivan pesucocktailin. Shampoita pitää vaihdella, sillä turkki tottuu yhteen ja samaan aineeseen eikä enää toimi halutulla tavalla.
Turkkirotujen kohdalla puhutaan kahdenlaisista pesuista: väli- ja näyttelypesuista. Näyttelypesun käsite on helposti ymmärrettävä: koira pestään juuri ennen näyttelyä, villakoirista puhuttaessa useimmiten näyttelyä edeltävänä iltana (tai yönä, jos työ haittaa harrastuksia). Näyttelypesuissa käytetään shampoota mikä ei latista puudelin turkkia vaan mieluummin antaa sille struktuuria. Usein käytetään myös väriä syventäviä shampoita. Yleensä hoitoainetta ei käytetä sen lättänöittävän efektin vuoksi. Talvinäyttelyissä joutuu joskus arpomaan onko parempi, että turkki on hieman jämäkämpi ja sähköisempi ilman hoitsikkaa vai aavistuksen pehmeämpi mutta ei niin lentäväinen pienen hoitoainemäärän jälkeen. Vaikeita päätöksiä, mitä tehdään suihkussa edellisenä iltana. Joskus osuus oikeaan, useimmiten ei.
Suurta shampookeskustelua ei tarvitsisi käydä itsensä kanssa pesun yhteydessä, jos turkin kunnostamiseen saisi käyttää erilaisia tököttejä, kuten hiuslakkaa, kehän laidalla. Ne ovat kuitenkin Suomessa kiellettyjä. Joissakin maissa niiden käyttö on sallittu. Kaikki eivät aina Suomeen tullessaan muista, että täällä pitäisi pelata Kennelliiton sääntöjen mukaan. Kuluneena kesänä olin eräässä ulkonäyttelyssä, missä oli aivan järkyttävä tuuli. Kaikkien puudeleitten turkki hulmusi tuulessa paitsi yhden lähialueelta tulleen. Yksikään karva ei liikahtanut sen kehässä ollessa. Tuuli oli oikeasti niin kova, että kehäsihteeri kaatui sen voimasta. Oli aivan absurdia katsoa, kun kehäsihteeri istuu maassa pyllyllään ja yksi puudeleista seisoo paikallaan kuin kauniissa kesäillassa karvankaan hievahtamatta.
Näyttelypesun jälkeen turkkia tulee varjella kaikelta mahdolliselta, mikä voisi sen kostuttaa ja näin ollen kiharruttaa: vedeltä ja lumelta. Koiran ulkoiluttaminen näyttelyaamuina onkin oma taiteenlajinsa, etenkin jos se suostuu tekemään tarpeensa vain pusikkoon tai ainakin mahdollisimman korkeaan ruohoon. Ulkomailla, ei Suomessa tietenkään, koirat käyvätkin kissan wc:ssä tai vastaavassa näyttelyaamuina.
Välipesut
Muut kuin näyttelypesut ovat sitten välipesuja. Itse olen pessyt Koksin turkin kerran viikossa tähän kesään asti. Nyt se alkaa olla hieman vähemmän pumpulimainen, ja olen saanut venytettyä pesuvälin kahteen viikkoon. Välipesuihin kelpaa halvempi shampoo.
Ennen ja jälkeen pesun
Pesun jälkeen käytettäviä aineita on itselläni vain kaksi: silkkitipat ja Isle of Dogsin (tuttujen kesken IOD) Vanity Seriesin Repair-geeli. Ennen pesua turkkiin on hyvä suihkuttaa minkkiöljyä, jotta karva ei näyttäisi kuivalta ja kärsineeltä. Tässä ennakointi on plussaa, sillä minkkiöljyn pitää muhia turkissa vuorokauden verran. Sitä on turha pesupäivänä käyttää. On olemassa myös takkutaisteluaineita eli suihkeita, mitkä auttavat selvittämään isoja takkuja, jos sellaisia on päässyt muodostumaan. Niitä käytetään siis ennen pesua tapahtuvan turkin selvittelyn yhteydessä. Niitä voi suositella myös tanssiravintoloitsijoille: suihkaus sitä lattialle, niin johan luistaa. Tanssi nimittäin. Käytettyäni sitä ensimmäistä kertaa olin vetää turvalleni kulkiessani sohvan ohitse, missä olin huolettomasti suihkautellut Techni Mat Professionnel –takunselvittäjää. Oli nimittäin lattia aavistuksen liukkaan oloinen siitä kohtaa.
Silkkitippoja käytetään yleensä viimeistelytuotteena antamaan kiiltoa. Niitä voi käyttää myös kuminauhojen alla. Itse käytän siihen tarkoitukseen Repair-geeliä. Se myös tukevoittaa karvaa hieman, jolloin otsatukka pysyy siistimmän näköisenä aavistuksen verran kauemmin.
Kuten arvata saattaa, eivät nämä aineet ole ihan ilmaisia. Rehellisyyden nimissä on asiaan vihkiytymättömille kerrottava, että kaikkia shampoita laimennetaan, useita suhteessa 1:10 ja joitakin, kuten gallonoittain (gallona on 3,8 litraa) myytävää Groomer’s Edgen shampoota, jopa suhteessa 1:32.  Gallonan pullot maksavat reilun 60 euroa. Normipesuun itse shampoota menee noin puoli desilitraa, joten suuresta pullosta riittää todella pitkäksi aikaa.
Näyttelypesuun tarkoitetut shampoot maksavatkin sitten jo enemmän. Esimerkiksi  noin 400 ml:n pullo IOD:n Deep Cleaning Shampoota maksaa noin 30 euroa. Mutta hei, siinä onkin punaisia marjoja ja shampanjaa. Saman sarjan pikkupullollinen (250 ml) Gloss Shampoota maksaa samoin 30 euroa ja kerta-annos mätsäävää naamiota (Nutrient Masque) 4 euroa. Hibiskusta ja helokkiöljyä, jo vain passaa.
Tämänpäiväinen pesu
Koska edellisestä pesusta oli kulunut 2 viikkoa ja koira oli todella likaisen oloinen, puudeliksi siis, pesin sen kahteen kertaan: ensin IOD:N syväpuhdistavalla shampoolla ja sitten yllä mainitulla Gloss Shampoolla. Loppusilauksen antoi sama naamio. Turkista tuli todella puhtaan oloinen ja kiiltävä. Katsotaan mitä trimmaaja kohta tuumaa.
Turkinhoitoon meni tänään ilman trimmausta lähes neljä tuntia: vartti naaman ja hännäntyven konetukseen, puolitoista tuntia karstaukseen, puoli tuntia pesuun ja kolme varttia kuivaukseen. Trimmiin menee vielä tunti. Siihen matkat päälle, niin päästäänkin kuuteen tuntiin. Voisi sitä päivänsä huonomminkin viettää. Kai. 



Shampoot ja hoitsikat.
 
Vas. minkkiöljy, IOD:n Repair, silkkitipat ja
takunselvityssuihke. 


10.10.2013

Koiravapaa ilta


Tänään olin päättänyt viettää koiravapaan illan ja rentoutua telkkarin edessä boksittamiani ohjelmia katsoen. Kympiltä tajusin, että olin käynyt koiran kanssa lenkillä, leikannut sen kynnet, nyppinyt sen korvakarvat, treenannut merkkiä kahdesti, doboillut, hieronut ja venytellyt sen takareisiä ja pilkkonut kurkkutorviköntsän pieniksi palasiksi. Televiissiota olin katsonut vajaat puoli tuntia minkä Neljän tähden illallinen kestää. Mitähän kaikkea olisin ehtinytkään tehdä, jos olisin päättänyt panostaa koiraan?
Dobossa olen ottanut uutena liikkeenä sellaisen, missä koira seisoo pallon päällä takatassuillaan ja nousee seisomaan minua vasten. Pidän palloa paikoillaan jalkojeni avulla. Vanhoissa tempuissa koira alkaa olla aika haka: kääntymisessä tarvitsee enää antaa käsky ”Käänny” ja näyttää vähän alkua kädellä, samoin pallon pyörittäminen eteenpäin sujuu hyvin.
Olen hieronut ja venytellyt Koksin jalkoja joka päivä, mutta toistaiseksi se ei ole venytellyt takapäätään uudestaan.
Merkkiä ja luoksetuloa on keskiviikon jälkeen treenattu useamman kerran päivässä. Merkin taakse vien sen namin avulla. Käsimerkkiä alan pikkuhiljaa häivyttää.

9.10.2013

Merkki!


Keskiviikkona oltiin ohjatuissa tokotreeneissä kahden viikon tauon jälkeen.  Halliin mentäessä Koksi suunnisti ensimmäisenä irvistelemään uudelle koiralle, Luna-bortsulle käyden ihan ihme kierroksilla. Haukkua räkytti aivan holtittomasti. Korvat olivat täysin koristeina. Sain sen rauhoittumaan hetkeksi, ja sitten halliin tuli toinen uusi koirakko, Muru-bulla emäntineen. Sitä Koksi ei onneksi huomioinut.
Kehääntulotarkastuksen jälkeen otettiin normikuviot eli luoksepäästävyys (ei huomautettavaa) ja paikkamakuu. Koksi oli kahden uuden koiran välissä. Siihen nähden se käyttäytyi mallikkaasti, ainoastaan ennakoi sivullenousussa, kun palasin sen viereen. Käskytin sen uudestaan maihin ja otin pari askelta taaksepäin ja menin uudestaan sivulle. Toisella kerralla onnistui.
Seuraamista otettiin taas ympyrän muodossa, missä sisäpiiri kulki vastapäivään ja ulkokehällä olevat myötäpäivään. Pidin Koksin kytkettynä lähinnä uusien koirien takia, koska en halunnut, että se menee moikkaamaan niitä. Seuraamisessa oli ihan hyviä pätkiä, mutta kokonaisuutena aika surkea suoritus teknisesti, vaikka kontakti ja vire olivatkin hyviä.
Tänään otettiin uutena juttuna merkki. Koutsi opetti kaksi vaihtoehtoista tapaa opettaa se: joko viemällä nami tai lelu merkin taakse ja lähettämällä koira merkille, jolloin tässä vaiheessa ei haittaa, vaikka koira ei jäisikään seisomaan merkin taakse kohtisuoraan ohjaajaa vasten tai sitten namittamalla vienti merkin taakse ja koiran pyöräytys oikeaan asentoon. Itse kokeilin molempia tapoja. Olin ottanut nameiksi prinssinakkipaloja. Ne ovat Koksin mielestä niin vastustamattomia, että tuskin ehdin asettaa sellaisen merkin taakse, kun tyyppi oli jo hotaissut sen kitaansa. Ihan hyvin koira lähti merkille noin puolentoista metrin päästä. Jossakin vaiheessa koutsi tuli avustamaan, jotta pääsimme hieman edemmäs merkistä. Päätin yrittää myös koiran viemistä merkille namittamalla. Ainakin alussa tulen varmaan käyttämään jälkimmäistä metodia, jotta saan koiran kääntymään minua kohti ja seisomaan paikallaan. Naksun otan tässä käyttöön.
Oli kiva seurata miten kaikki koirat keskittyivät hienosti tekemiseen ohjaajan kanssa, vaikka ne olivat kaikki melko lähellä toisiaan.
Kontaktiharjoitus oli yksilöharjoitteena. Jokainen otti vuorollaan koiransa perusasentoon nami vasemmassa kädessä. Käsi oli määrä nostaa hieman ylemmäs koiran yläpuolelle tavoitteena se, että koira katsoo tai edes vilkaisee ohjaajaa silmiin ja näin tehdessään luopuu kädessä olevasta namista. Tämä oli meille onnistunut juttu, koska olemme tehneet sitä aika paljon kotona peilin ääressä. En ole muistanut tehdä vastaavaa harjoitusta eli namien pyörittelyä koiran poskien kohdalla koiran ollessa kontaktissa. Aika monet olivat treenanneet tätä kotona. Voisikin lisätä kotiharjoitteisiin ainakin silloin tällöin.
Luoksetulossa koira jäi hyvin paikoilleen odottamaan, tuli juosten luokse, mutta ei yllätyksekseni tullutkaan perusasentoon, vaan jäi seisomaan taakseni parinkymmenen sentin päähän. Käskytin sen sivulle pari kolme kertaa, ja koira oli sitä mieltä, että se on aivan oikeassa asennossa siinä missä se on. Kummallista. Kotona tässä ei ole mitään ongelmaa. Kyllä se kotona osaa, niinhän sitä sanotaan.
Kokonaisuudessaan oli oikein kiva puolitoistatuntinen. Treenien aikana oli alkanut sataa vettä. Hallin parkkis oli aivan tuhannen pimeä, samoin kuin vitostie kotiin. Märkä asfaltti imi kaiken valon.

7.10.2013

Hierojalla


Tänään käytiin ekaa kertaa Krista Korppisen luona hierottavana, tai Koksi siis kävi. Se käyttäytyi hienosti ja rentoutui mielestäni todella nopeasti Kristan käsittelyssä vaikka tämä oli siis eka kerta kun koira siellä käy. Inkin kanssa kävin Kristan luona kuuden viikon välein.
Krista oli samaa mieltä kuin Hannele-fyssari siitä, että koira kaipaa lisää lihasmassaa takareisiin. Tähän auttaa parhaiten ylämäkikävely sekä suoraan ylöspäin että myös rinteen nouseminen poikittain. 
Mitään erityistä huomautettavaa Krista ei löytänyt, vasemman takajalan lihakset ovat vain hieman heikommin kehittyneet hänen mielestään kuin oikean. Samoin koira ”sähkötti” eli nyki vasenta takajalkaansa sitä hierottaessa.
Kotiläksyksi saimme samat ohjeet kuin fyssarilta eli takajalkojen hieronta ja venyttely. Uutena juttuna tuli samaisten takajalkojen liikeratojen jäljittely eli koiran jalkoja liikutetaan niin kuin se kävelisi itse. Nuorilla koirilla tällainen stimulointi kuulemma usein saa aikaan sen, että lihasmuisti tekee tehtävänsä ja koira alkaa liikuttaa itseään siten kuin sitä on liikutettu käsin.
Seuraavalle kerralle varasin kaksi aikaa: koiralle ja itselle. Krista opiskelee kalevalaista jäsenkorjausta ja ottaa jo vastaan asiakkaita pienimuotoisesti. Itselläni ei pää juurikaan käänny oikein mihinkään suuntaan jumien takia, joten kovasti tulee tarpeeseen tämä hoito. Neuvoksi sain ottaa mukaan verkkarit, villasukat ja koiralle häkin, jotta se voi odottaa samassa tilassa oman käsittelynsä jälkeen.

5.10.2013

Se venyttelee takaosaansa!

Kymmenen päivän totaalitauko tokoilusta, doboilusta, hieronnasta ja venyttelystä ja nyt se tapahtui: lauantaiaamuna, nuoltuaan nenänpääni herätykseksi, Koksi venytteli takapäätänsä! Eikä vain kerran vaan kahdesti. Toisella kerralla sen selästä kuului vaimea, mutta kuitenkin aivan selvä rusahdus. Ei pahaenteinen vaan sellainen kuin jotkin osaset olisivat loksahtaneet paikoilleen. Tätä on odotettu! Miksi se tapahtui juuri nyt? Olisiko tauko tehnyt tehtävänsä tässäkin asiassa? Toivottavasti ei ollut kertaluonteinen tapahtuma.

Seuraa pissa-kakka-osastoa, joten skippaa, jos ruumiintoimintojen ruotiminen äklöttää. Koksi oli hoidossa kokonaisen viikon emännän nauttiessa Firenzen lämpimästä syksystä. En muista olenko raportoinut kakan panttaamisesta hoidossa aiemmin, mutta pahimillaan puudeli on ollut kakkimatta hoidossa 5 päivää, ja tehnyt sitten jättimäiset tuotokset päästyään ulos minun kanssani. Koksillehan on myönnetty Itä-Suomen Hitain Kakkija -kunniapalkinto viime keväänä, kun asioiden toimittaminen usein kestää, no, kauan. Pissailunkin kanssa se on ollut hankala hoidossa, kun sopivaa paikkaa on pitänyt etsiä todella pitkään, pahimmillaan kuulemma yli puolikin tuntia.

Viime kerralla viiden päivän hoitojaksolla ruumiintoiminnoissa ei ollut ensimmäistä kertaa mitään huomautettavaaa koko aikana. Koira on ollut samassa hoitopaikassa pikkupennusta asti, joten uusi lokaatio ei asiaa selitä.

Tällä kertaa perjantaina eli hoidon kolmantena päivänä koira oli tehnyt ensimmäisen, pikkiriikkisen pökäleen ja sen jälkeen ollut maanantaihin asti aivan ummella. Sitten se olikin yhtäkkiä mennyt ripulille. Hain sen kotiin keskiviikkoaamuna, ja keskiviikkoa vasten yöllä se oli vielä ripuloinut.

Kummallista tässä on se, että koira syö hoidossa nykyisin todella hyvin sekä aamulla että illalla. Se vain jostain syystä panttaa kakkaa. Olen kuullut ihmisistä, jotka eivät suostu tekemään tarpeitaan muualle kuin omaan vessaansa, joten ehkä Koksi on samanlainen. Oma vessa hyvä vessa.

Ylimääräistä tavaraa elimistössä kuitenkin on, sillä koira on herättänyt minut nyt joka yö kahdesta neljään kertaan pyytäen ulos. Lähestulkoon joka kerta se on myös kakkinut. Muutaman kerran se on myös vetänyt peräpäätään maata vasten ulostamisen jälkeen, mikä viittaisi anaalirauhasongelmaan. Tarkkailen tilannetta.

Firenze oli entisellään: upea kaupunki tuhansine taideaarteineen. Välillä tekee hyvää ottaa etäisyyttä koirahommiin. Tämä ei estänyt tarkkailematta kaupungin koiratilannetta. Tissivälikoiria oli luonnollisesti paljon, mutta yllätyksekseni vastaan käveli todella paljon bortsuja, bordercollieita siis, ei -terrierejä. Hassua.



Katutaiteilija.


Arno-joki auringonlaskun aikaan.
 
 

22.9.2013

Sunnuntaiaktiviteetteja

Torstaista eteenpäin ollaan jatkettu takajalkojen venyttelyjä ja hierontaa. Venyttely on vieläkin hyvin hankalaa, mutta tänään Koksi selkeästi rentoutui  ensimmäistä kertaa, kun hieroin sen jalkoja. Silmät vaan lupsuivat.

Tänään doboiltiin kahteen otteeseen, aamulla ennen pesua ja uudestaan vielä illalla. Ohjelmaan kuului pallolla kääntyminen vasta- ja myötäpäivään (vastapäivä menee nyt jo melkein yhtä hyvin kuin toiseen suuntaan, todella nopeasti on koira edistynyt tässä), kumartaminen + seisomaan nouseminen ja uutena juttuna pallon kuljettaminen eteenpäin etutassujen varassa. Viimeksimainitussa vaikeinta oli saada takatassut pysymään maassa. Koksi olisi ihan väkisin noussut pallolle.

Tokossa olemme tällä viikolla treenanneet tokohypyn takana seisomista, paikallaan pysymistä luoksetulossa (olen ottanut tätä sekä varsinaisella luoksetulolla että ilman), seuraamisesta pysähtymistä ja maahan menoa ja maahan-istu -komboa siirtyen itse aavistuksen kauemmaksi. Tällä hetkellä olen ehkä 40 cm:n päässä. Maahanmeno on ok, tosin hidas, mutta istumaan nousemisessa tarvitaan todella vahvaa vartaloapua.

Pesuhässäkkään meni tällä kertaa vain 2 tuntia - sehän oli yhtä juhlaa verrattuna siihen, että parhaimmillaan hommaan on saatu kulumaan kuusikin tuntia. Kuivauksen jälkeen puin koiralle kurapuvun ja lähdimme pitkälle lenkille. Välillä ripsutteli vettä, mutta ilma oli muuten mukava.

19.9.2013

Dobolla kierros vastapäivään

Tänään jatkettiin eilen aloitettuja, päivittäisiä takajalkojen venytyksiä. Oikea takajalka oli selkeästi jäykempi ja hankalampi venytettävä tänään. Hieroin ensin molemmat reidet ja tein 10 venytystä molemmille takajaloille. Venyteltiin  myös lapojen seutua etutassut dobo-pallon päällä. Viimeiseksi tehtiin vielä kylkivenytykset namin perässä.

Dobolla tehtiin seuraavaa:
- kumarrus + seisominen pallolla: viitisen toistoa, hieman piti sormella muistuttaa vatsan alta ylösnoustessa, että ylös asti pitää punnertaa, muuten hyviä suorituksia
- pallolla kääntyminen 360 astetta seisten: vastapäivään pyöriminen meni jo paljon vauhdikkaammin kuin tähän asti. Tänään Koksi kääntyi ensimmäistä kertaa koko kierroksen vastapäivään. Tätä jumpattiin, sananmukaisesti, pitkään, varmaan 5 minuuttia, mutta lopulta se uskaltautui tekemään koko kierroksen. Jes!
- pallon kierittäminen eteenpäin: Koksi asetti etutassunsa itse pallolle ja lähti kierittämään sitä eteenpäin. Rohkaisin tähän houkuttelemalla sitä liikkumaan namin perässä. Hauska pieni eläin.

Tokon saralla harjoiteltiin hypyn takana seisomista odota-käskyllä ja sitä, että pääsisin sen viereen ilman että koira väistää. Kylläpä oli vaikeaa. Tehtiin ehkä 10 epäonnistunutta ja 2 onnistunutta suoritusta, missä koira pysyi täysin paikallaan tullessani noin 10 sentin päähän siitä.

Harjoiteltiin myös luoksetulon paikallaan pysymistä. Pyysin koiran perusasentoon, jätin sen odota-käskyllä ja siirryin muutaman metrin päähän. Palasin palkkaamaan pysymisestä 3 kertaa ja vapautin siihen.

18.9.2013

Ranskiskin jo tylsistyi

Ohjatuissa tokotreeneissä ei Koksi ollut tänään sataskarppina, mutta hommassa oli kuitenkin tekemisen meininki. Tänäänkin oltiin koko tunnin ajan ilman hihnaa. Kerran se yritti lähteä bc H:n luokse, mutta nappasin sitä niskakarvoista. Tässä kohtaa herra näyttelijän täytyi kiljahtaa puudelimaisesti, mutta uskoi kerrasta. Myös hypyllä se haahuili jonkin verran, mutta muutoin oli kivasti kuulolla. Kotiin tultua maistui taas uni, oli sen verran rankkaa puuhaa. Kerran käytiin autossa viiden minuutin huilaustauolla, kun tuntui, että koira ei jaksa enää keskittyä.

Mutta tässä illan ohjelma:

- kehäänmenotarkastus: ok, paitsi olisi pitänyt ottaa käskyn alle eikä antaa koiran haahuilla puolen metrin päässä
- luoksepäästävyys: hyvä
- paikkamakuu: meni maahan heti, käänsi päätään kerran suutaan naksuttelevan koutsin suuntaan, muutoin hyvä suoritus. Koutsin kehuessa koiria kesken kaiken päästi ranskis urahduksen, joka oli tulkittavissa lähinnä seuraavasti: "Me OSATAAN tää juttu, ja joka juuttahan kerta aina vaan otetaan tätä samaa tylsää makuuta." Hiukkasen alkoi ohjaajia tirskuttaa. Koiran viereen palatessa Koksi ennakoi ja nousi ylös. Damn. Käskin sen uudestaan maahan, otin joitakin askelia ja palasin. Sama juttu. Ja vielä kerran. Sitten kesti. Äh.
- seuraaminen ringissä: koiria seuruutettiin makkararingissä. Koksi erkani taas
- seuraaminen rivissä: koiria seuruutettiin pujotellen koirakoiden välistä. Tässäkin Koksi oli välillä turhan kaukana. Lenkillä sen seuraaminen on tosi kivan oloista, mutta hallissa homma kosahtaa aina.
- tokohyppy: oli koirassa vähän ylimääräistä virtasta ja hyppelehti omia aikojaan, kun koutsi kävi kuopaisemassa maata nakin merkiksi hypyn takana. Boing. Ja takaisin boing. Ja uudestaan. Jösses. Pari onnistunutta suoritusta saatiin kumminkin. Esteen takana odottamista treenattiin erikseen eli koira seisomaan kohti estettä, odota-käsky, itse siiryin esteen taakse ja paluu koiran luokse sivulle. Ja koira väistää. Tässäkin liikkeessä. Tätä ollaan treenattu kotona harva se päivä eikä siinä siellä ole mitään ongelmaa. Nyt vaan lisää treeniä muualla.
- luoksetulo pareittain: toinen koirakko hallin toiseen päähän ja toinen toiseen. Koksi varasti pari kertaa, jolloin koiran palautus ja uusi yritys. Kolmas kerta oli hyvä. Paikallapysymistä pitää treenata lisää. Kotonakin se on pari kertaa varastanut, joten nyt tähän täytyy kiinnittää ekstrahuomiota. Oltiin vielä cocker V:lle parina ja siinäkin yksi varastaminen, mutta viimeinen luoksetulo oli taas oikein hyvä.

Tämä olikin tämän kesän viimeinen treenikerta, sillä ensi viikolla emme pääse harjoittelemaan ja lokakuun alusta aloitetaan uudella kokoonpanolla, mutta saman koutsin ohjauksessa.

17.9.2013

Fyssarilla, osa 2

Iltapäivällä ajeltiin toistamiseen Animagiin Jyväskylään eläinfysioterapeutti Hannele Kerkelän luokse. Kerroin hänelle, että viime käynnin jälkeen olemme jumpanneet dobo-pallolla ja hänen antamiensa ohjeiden mukaan 14 kertaa eli keskimäärin 3 kertaa viikossa.

Aluksi katsottiin liikkeet. Kävelyvauhdissa Kerkelä ei löytänyt huomautettavaa. Ravissa Koksi ponnistaa vasemmalla takajalalla voimakkaammin ja oikean takajalan työntövaihe pitkittyy. Tutkittaessa hän huomasi nyt, kun koira ei ollut niin jännittynyt kuin viime kerralla, että molemmat takareidet ovat hyvin kireät. Koksi tutkittiin pöydällä, mutta koska se jäkitti ja jännitti tilannetta, siirryimme lattiatasoon tälläkin kertaa. Yritin saada Koksin kyljelleen pyytämällä sen ensin maahan, mutta se oli vaihteeksi niin epäluuloinen, että oli yhtä joustava kuin rautakanki ja lopulta jouduin vain kippaamaan sen kyljelleen.

Takareisiin annettiin laseria ja niitä hierottiin. Tämän Koksi antoi tehdä yllättävän hyvin ja se oli merkittävästi rentoutuneempi kuin kuukausi sitten ensimmäisellä käyntikerralla. Se ei antanut venyttää takareisiään, kuten ei anna kotonakaan, sen sijaan etujalkojen venytys sujui eteen ja taakse ilman ongelmia.

Kerkelä neuvoi, että takareisiä kannattaa venyttää suorassa linjassa koiran ollessa kylkimakuulla, ei siis eteen eikä taakse vaan suoraan, toistoja 10-15. Venyttelyn voi aloittaa viemällä koiran polven kohti kylkikaarta tai sitten niin, että koko jalkaa pidetään koukussa noin minuutti, minkä jälkeen venytys.

Seuraava käynti sovittiin kuukauden tai kahden kuukauden päähän riippuen vähän siitä, miten reisien venytys ja koiran omaehtoinen venyttely lähtee edistymään. Kotimatkalla soitin paikalliselle koirahierojalle, Kristalle, kenellä käytin Inkiä aikoinaan kuuden viikon välein. Sovimme ekan tapaamisen lokakuun toiselle viikolle. Varoittelin Kristaa, että eka kerta ainakin menee tutustuessa Kristaan ja uuteen paikkaan, mutta onhan hän tällaiseen tottunut.

Tässä vielä Kerkelän anamneesi:


ANAMNEESI


Jumpanneet ovat säännöllisesti, lisäksi ollut dopopallojumppaa ja Koksin tasapaino on parantunut, omistaja on huomannut diagonaaliseisonnan olevan Koksille paljon helpompaa.


Fysioterapia:Ravissa vasemmalla takajalalla ponnistaa voimakkaammin, oikean työntövaihe pitkittyy. Tutkittaessa tulee esiin, että sekä oikealla että vasemmalla Koksin takareidet ovat hyvin kireät, ikään kuin lyhntyneet, tämä voi olla tyypillistä kääpiövillakoiralle, mutta itse en ole vastaavaan törmännyt pienien villakoirien kanssa. Mielestäni myös etureidet ovat hieman kireät, mutta niitä Koksi antaa venytellä ja venyttelee itsekin, takareisiä ei anna venyttää.

Fysioterapiassa Koksi antaa käsitellä laserilla takareisien aluetta, myös hieroa, katsotaan venytystekniikoita kotiin tavoitteena takareiden lihasten rentouttaminen. Venyttely pitää aloittaa varsin suorasta linjasta, jalkaa ei kannata viedä eteen päin alkuvaiheessa, tehdään toistovenytyksinä 10-15 toistoa päivittäin. Venyttelyn voi aloittaa viemällä koiran polvea kohti kylkikaarta, jolloin koiran pakaroiden ja takareiden alue venyy, rentoutusta voi myös yrittää viemällä koko jalan koukkuun ja pitää siinä esim 1 min , jonka jälkeen kokeilla, meneekö jalka helpommin suoraksi.

Jumppailoa Koksille ja laittakaa kuulumisia sähköpostilla!