Inki

18.6.2013

Back to basics

Viimeviikkoisten ohjattujen tokotreenien jälkeen ollaan kotona palattu perusasioihin eli paikkamakuuseen ja siihen, että koira kestää sen, että tulen seisomaan sen viereen ja että se kestää paikallaan niin kauan, että pyydän sen istumaan perusasentoon. Tätä on nyt tehty pieninä pätkinä useamman kerran päivässä ja vasta eilen saatiin ekat onnistuneet suoritukset. Tässä on siis kaksi ongelmaa: se, että koira ei mene maahan ensimmäisestä käskystä vaan ainoastaan käsiavulla ja toisena se, että se tosiaan nousee seisomaan ja väistää minua, kun tulen sen viereen. Eilen keksin laittaa sille etupalkan (namin), mitä se katsoi ja näin pääsin sen viereen ja pyytämään sen sivulle. Jesh. Kaksi onnistunutta suoritusta versus useita kymmeniä ei-onnistuneita.

Kotiläksyjä eli kontaktia namit käsissä ollaan otettu myös tiuhaan, ja siinä ollaan päästy siihen vaiheeseen, että pystyn heiluttamaan käsiä jo hieman koiran pitäessä kontaktia. Hieman se vilkuilee käsiinkin, mutta nami tulee tosiaan molemmista käsistä vasta silloin, kun kontakti on pysynyt joitakin sekunteja. Tässä ollaan edistytty.

Perusasentoa ollaan myös hiottu tai pikemminkin nopeutta perusasentoon tulemiseen. Itse asento on suora.

Maahanmenoa ollaan treenattu myös. En voi käsittää, että koira on taantunut pienessä ajassa aivan tajuttomasti. Tällä hetkellä se ei mene maahan kuin käsiavulla.

Seuraaminen sujuu omalla pihalla ja lenkillä mukavasti. Koira seuraa innokkaasti ja pitää hyvin kontaktia. Matkat eivät ole vielä pitkiä, mutta pidennetään pikkuhiljaa, kunhan saadaan perusasiat kuntoon.

Tämänpäiväisissä ohjatuissa treeneissä käytiin läpi seuraavia asioita:
- kontakti namit käsissä (ok, kontakti pari sekuntia käsiä heilutellen)
- kehäänmenotarkastus (väisti)
- luoksepäästävyys (kesti hyvin istumassa, oli tosin nami kädessä)
- paikkamakuu (ei päästänyt taaskaan sivulle vaan nousi ylös. Itse paikkamakuu ok, välipalkkasin kaksi kertaa. Parin epäonnistuneen vierelle tulon jälkeen pääsin vihdoin tulemaan koiran viereen noin 30 cm päähän. Pitää kokeilla etupalkkaa taas. Ei myöskään mennyt maahan ekasta käskystä.)
- liikkeestä pysähtyminen (otin peruuttaen + takapalkalla. Tosi napakka pysähtyminen. Sitten siirryin kävelemään eteenpäin, koiran seuraaminen todella väljää, pysähtyi kyllä, mutta surkea esitys. Tämäkin on näköjään unohtunut)
- seuraaminen + pysähtyminen liikkurin käskystä ringissä (ok, paitsi täytyy itse muistaa pitää selkä suorana. Koksin pysähtyminen oli huono, oli liian kaukana ja kaiken lisäksi vinossa.)

Kylläpä on turhauttavaa. Tuntuu siltä, että kaikki opittu on unohdettu, aivan totaalisen kaikki. Koutsin mukaan koiralla on nyt vaan ehkä joku ihme kausi. Pitää yrittää palata aivan perusjuttuihin ja iloita aidosti pienestäkin edistymisestä. Omaan asenteeseen siis muutos. Nyt.

15.6.2013

Cacib-tili auki

Kävimme pyörähtämässä Kotkan kv-näyttelyssä. Sertiä ei tullut vieläkään, mutta cacib-tili aukesi vara-cacibin myötä, sillä cacibin saaja on jo vahvistettu kv. muotovalio. Tässä tulos:

NUO ERI NUK1 SA PU3 VASERT VARACA

Tuomarina oli hollantilainen Pamela Runderkamp. Arvostelu:

"16 months. Excellent type. Needs to learn table manners. Masculine well-formed head. Nice ears. Scissor bite. Nice topline. Body ok. Lovely coat. Moves well. Friendly temperament."

Täytyy oppia pöytätapoja. Hih. Oli hieman pakittanut pöydällä, kertoi handlerina toiminut Katja. Itse en tätä nähnyt, kun lymysin taas hieman kauempana kehästä. Muuten Koksi esiintyi hyvin. Harmittavasti jäi serti taas saamatta. PU1 oli multi ch Polosport Run Forrest Run, PU2 + sert Equerry's Egobooster, PU3 Koksi ja PU4 Miniwin's Choco Holic. Viides uros, Negradella's Effective, taisi saada EH:n. Muruva-kääpiöitä oli tänään ilmoitettu vain 9.

Näyttelypaikalla, isohkolla hiekkakentällä, oli aivan järkyttävä tuuli koko päivän. Toy-villakoirien aikana villakoirakehän kehäsihteeri kaatui tuulen voimasta. Onneksi ei näkynyt käyvän huonommin. Viime viikonlopun Tuurin näyttelyssä ollut trombihan lennätti Findogsin kojun myyjää ympäriinsä. Tuuli vaikeutti turkin tasoittamista, sillä vaikka olimme näyttelypaikalla jo klo 9 (kehän arvioitu alkamisaika oli klo 12, mutta todellisuudessa arvostelu alkoi lähempänä klo 13), kaikki lähellä olevat telttapaikat olivat jo menneet. Pystytimme leirin kehän laidalle, ja tasoittelu tapahtui siten, että minä pitelin sateenvarjoa tuulensuojana. Luovuimme tästä virityksestä sontikan mentyä nurinniskoin kaksi kertaa. Tasoittelu oli itse asiassa varsin turhaa, sillä tuuli tuiversi turkkia niin paljon, että ei siinä paljon puunaamiset näkyneet.

Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen päivän saldoon. Nyt metsästämään puuttuvaa kolmea cacibia. Ja niitä sertejä.



12.6.2013

Takaisin tokotreeneihin

Kennelyskäkaranteeni on nyt lusittu. Huh. Aikaa tuntui olevan iltaisin vaikka kuinka, kun mihinkään koirien ilmoille ei päässyt.

Tänään aloitettiin ohjatut treenit Kohta kokeisiin -ryhmässä. Paikalla oli tänään 5 koirakkoa kuudesta eli Koksin lisäksi: x-rotuinen R, tervu B, cockerspanieli V ja ranskis J. Koutsina toimii tutuksi tullut Hanna.

Treenit pidettiin poikkeuksellisesti Kassun parkkipaikalla sillä uusia halleja ei ole vielä matotettu ja ulkokentällä oli aksaryhmä. Esittäytymisten jälkeen päästiin tositoimiin. Homma aloitettiin kontaktiharjoituksella: koira istumaan, ohjaaja sen eteen polvilleen, namit molempiin käsiin ja kädet sivulle. Tarkoitus on, että heti kun koira ottaa kontaktin, saa se namin molemmista käsistä. Alussa riittää vilkaisu, ja hommaa vaikeutetaan vähä vähältä päästen lopulta siihen, että koira katsoo ohjaajaa silmiin vaikka namikädet heiluisivat propellina sen kuonon vieressä. En ainakaan muista ottaneeni tätä Koksilla koskaan (paitsi ehkä aivan pikkupentuaikoina), mutta se hiffasi homman idean tosi nopeasti. Teimme kymmenkunta toistoa.

Perusasennon tsekkaus oli eka varsinainen tokoliike. Koksi tuli nätisti sivulle, mutta lopussa kurotti namikäteen. Itse istuminen oli kuitenkin nopeahko ja napakka.

Seuraavana oli vuorossa seuraamisharjoitus. Otin namit kehiin, sillä uusi paikka, uudet koirat ja vieressä pyörivät varikset saivat aikaan sen verran häiriötä, että halusin varmistaa edes jonkinasteisen keskittymisen. Koiran asento tahtoi valua väljäksi ja vinoksi, mutta pikkuhiljaa oikea kohta alkoi löytyä.

Seuraamista otettiin myös parityöskentelynä siten, että kaksi koiraa kerrallaan pujotteli vierekkäin parin metrin päässä toisistaan metrin välein aseteltujen merkkikartioiden ympäri. Tämä meni meiltä yllättävän hyvin. Vieressä pujottelevaan cockeriin ei Koksi kiinnittänyt mitään huomiota. Hommaa vaikeutettiin vielä siten, että merkkejä lähdettiin kiertämään jonossa. Tämäkin sujui hyvin.

Paikkamakuu meni niin pepulleen kuin vain voi. Ensinnäkin koira ei mennyt maahan ekalla käskyllä vaan vasta toisella. Se kesti hyvin paikoillaan, mutta ei millään kestänyt sitä, että tulen sen viereen vaan se ennakoi ja nousi ylös monen monta kertaa. Jätin sen kerta toisensa jälkeen maahan, annoin odota-käskyn ja lopulta siirsin vasenta jalkaani enää pari senttiä ja palatessani - doing - koira istumassa. Aloitetaanpa tämän treenaaminen taas kerran aivan alusta. Yritin kymmenisen kertaa saada onnistunut suoritus, mutta kun ei, niin ei.

Paikkamakuussa Koksi oli pitkässä hihnassa, sillä halusin varmistaa sen, että koira ei karkaa. En usko, että se olisi lähtenyt mihinkään, mutta parempi pelata varman päälle.

Vauhtiluoksetulossa, mikä otettiin kujassa, koira taas tapansa mukaan epäröi kutsuttaessa. Toinen luoksetulo olikin sitten hurlumhei-tyyppinen, missä koira jätettiin paikalleen, mutta noin 5 metrin päässä alettiin sitä kutsua iloisesti lelulla koiraa innostaen. Nyt siihen saatiin vauhtiakin.

Ei nyt mitkään maailman parhaat fiilikset jääneet tästä treenikerrasta, mutta onhan koira toki ollut kolme viikkoa kotona, joten siihen nähden teki kohtuullisen hyvin. Näillä treenimäärillä olisi kyllä voinut odottaa parempaakin suoritusta.

9.6.2013

Puutarha-apulainen

Onpa jäänyt treenit vähälle viime päivinä. Viikonloppukin meni pihan kimpussa. Koksi oli hyvänä apulaisena. Ikävä vain, että ei-keräävän ruohonleikkurin jättämä nurmimuju ja aavistuksen kostea nurmikko ja siinä kirmaava puudeli ei ole kaikkein mukavin kombo turkin kannalta. Tänään sitä sitten selvitettiin 3 tuntia. Pesu ja kuivaus päälle, niin viisi tuntia vierähti. Turkki on ihan hirvittävän pitkä, kun yksi trimmauskerta oli pakko jättää väliin kennelyskän takia. Normi kolmen viikon väli on venynyt neljään viikkoon ja vielä pitäisi pärjätä viisi päivää. Sekä etu- että takatassut olivat aivan tuhannen täynnä takuiksi muodostunutta ruohoa.

Aisoihin mä en taida yltää, mutta jos mä tyrkin tästä keskeltä?



Harjaus ja pesu? Nää, turhaa fifistelyä.

Hiekkalaatikon ilme kesällä 2013.

5.6.2013

Taitava ruutu

Ruututreeni jatkui tänään. Helpotin harjoitusta lähettämällä ruutuun 3 metrin päästä viitisen kertaa. Vielä jäi pari kertaa arpomaan mitä pitää käskyn kuultuaan tehdä, mutta tuijotin vain ruudun keskellä olevaa targetia ja sinne koira lopulta joka kerta juoksi. Juoksin itse lisäämään namikippoon nameja hokemalla hieno ruutu -mantraa. Muistan kuinka idioottimaisina pidin aiemmin ihmisiä, jotka toistelevat koirallensa hieno ruutu, taitava ruutu -kehua. Hmm.

Seuraamista otettiin myös, nyt ensimmäistä kertaa juosten. En oikein itsekään tajua miksi olen tähän saakka treenannut sitä ainoastaan kävelyvauhdissa. No, joka tapauksessa koira seurasi tänäänkin innokkaasti, myös juosten. Pari pysähtymistä otettiin myös. Ekassa väljyyttä oli reilusti enkä palkannut vaan otettiin uusinta, ja siinä koira pysähtyi perusasentoon niin kuin pitääkin. Palkkasin hyvästä seuraamisesta innokkaasti sekä äänellä (sori naapurit) että nameilla.

Jääviä liikkeitä otin ihan hetken ajan. Näistä maahanmeno on edelleen helpompi.

Lyhyt paikkamakuu tehtiin myös. Maahanmeno vaati ensin kaksi käskyä. Vapautin koiran ja otin uudelleen, jolloin se meni maihin ekasta käskystä ja jäi rauhallisesti paikoilleen. En halunnut tehdä hommasta liian pitkäveteistä ja vaikeaa, vaan vajaan puolen minuutin kuluttua palasin koiran vierelle ja pyysin sen perusasentoon sivu-käskyllä. Tullessani sen vierelle se ei väistänyt eikä ennakoinut nousemista istumaan. Jiihaa!

Olin jättänyt eilen ruutunauhan ja tötsät paikoilleen pihalle. Illansuussa vilkaisin pihalle, missä koira touhusi omiaan. Ihmettelin, että kauanpa se yksin viihtyy. Selitys löytyi tötsästä, mitä Koksi tyytyväisenä järsi. Nostin ne koiran ulottumattomiin. Ei mennyt kuin 5 minuuttia, niin se oli jotenkin saanut käsiinsä muovisen rasian, mitä käytän targetina. Olin laittanut sen mielestäni varsin ylös vesihanan päälle. Aikamoinen pomppuhan koiralla kyllä on, joten aikansa hyppimällä se on varmaan siihen ylettänyt.

4.6.2013

Ruutu!

Sain vihdoin hankittua paikallisesta lemmikkieläinliikkeestä ruutunauhan ja merkkitötsät. Illalla töiden jälkeen otettiin pitkästä aikaa ihan kunnon treenit pihalla. Ekana sitä ruutua. Otin lähetyksiä targetille parista metristä viiteen metriin saakka. Muutaman kerran pääsi varastamaan namikupille, mutta muuten meni ruutuun käskystä kohtuullisen reippaasti juosten. Malttoi myös jäädä odottamaan perusasentoon, kun kävin laittamassa namin targetille. Treeniä tarvitaan paljon lisää, sillä se ei selkeästi tunnista vielä ruutu-käskyä, vaan useamman kerran sivulla ollessaan killitti silmiin hyvin kysyvän näköisenä käskyn kuultuaan. Tätä on treenattu vasta kaksi kertaa aiemmin, joten ei ole ihmekään, ettei homma ole vielä hanskassa.

Ruudun lisäksi otin seuraamista (hyviä, napakoita pätkiä, erittäin hyvä kontakti ja hyvä vire) ja jääviä liikkeitä käsiavuilla (seisominen edelleen vaikeaa).

Treenisession jälkeen käytiin nuuskuttelulenkillä. Lämpötila oli klo 19 aikoihin vielä lähempänä 30 astetta, joten kovin pitkää lenkkiä ei tehty. Koksi on ollut viimeiset pari viikkoa aika lailla levossa yskän takia. Tämänpäiväinen touhuilu ja varmasti hellekin selkeästi väsyttivät sitä, ja se vetäisikin tunnin päikkärit illalla.

Syöminen on ollut taas vähän sitä sun tätä. Torstaista sunnuntaiaamuun se ei syönyt reissussa juuri mitään, ja paino tippui 4,7 kiloon. Maanantaina ja tiistaina ruoka on taas maistunut vähän paremmin. Viime viikolla lihainen rasva oli sen suurta herkkua, mutta nyt se ei taas ole suostunut syömään sitä. Mahaa se vetelisi hullun lailla, mutta ei sitäkään määräänsä enempää voi antaa. Viimeisen viikon aikana olen antanut sille palalihaa, lihaista rasvaa, mahaa ja jauhettua broilerin siipeä.

Kotitiellä, parin metrin päässä mun pihasta oli kuollut kyy. Eipä noita ole aiemmin tänä vuonna näkynytkään. Pyrin pitämään nurtsin mahdollisimman lyhyenä jotta olisi edes jotain mahdollisuuksia nähdä, jos sellainen tarhan puolelle eksyy.


Kuollut kyy on hyvä kyy.

3.6.2013

Molskis

Viikonloppuna kävimme mökillä, minne viimeinen etappi kuljetaan soutuveneellä. Koksi ei ole aiemmin ollut minkäänlaisessa veneessä. Pidin sitä löysällä hihnalla vierelläni. Se nuuskutteli antaumuksella suomaiseman tuoksuja etutassut veneen reunalla. Yhtäkkiä se tippui veteen. Sekunnin puntaroin kahden vaihtoehtoisen pelastussuunnitelman välillä: kurotanko nappaamaan sen syliini vai kiskaisenko hihnasta takaisin veneeseen. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Kevyesti se vedestä nousi, hyvin hämmentyneen näköisenä tosin. Pää sillä oli pysynyt pinnalla eikä päätukka edes kastunut. Muutenhan se sitten olikin kuin, no, uitettu koira.

Olin autolla pukenut Koksille Janutexin metsähaalarin, ohuesta rei'itetystä kankaasta tehdyn suojapuvun, sillä en halunnut, että päivän päätteeksi joudun kiskomaan puolta metsää sen turkista. Haalari osoittautui hintansa väärtiksi. Tokihan se takuttaa, mutta mieluummin setvin takkuja kuin irrottelen kuusenneulasia ja muita käpyjä takkujen selvittämisen lisäksi.

Pääsin huoltamaan turkin vasta maanantaina. Yllättävän vähällä pääsin, ja takkujen selvittämiseen, pesuun ja kuivaukseen meni vain 3 tuntia. Olin varautunut 5-6 tunnin sessioon. Vähästä sitä ihminen ilahtuu.







27.5.2013

Vakuutusehtojen tarkastaja

Kävin illalla juoksemassa yhdistyksen Nice Run -porukan kanssa, ja hommaan meni matkoineen vähän reilummin aikaa. Koksi oli päättänyt hyödyntää ajan vakuutusehtojen tarkastamiseen. Dokumentit se oli kaivanut roskiksesta. Kaksi nippua oli hyvin siististi päällekkäin pedin päällä, vain yksi kulma oli hieman revennyt.



Illalla oli herrassa sen verran virtaa, että otettiin pieni tokotuokio. Ohjelmassa olivat jäävät liikkeet, perusasento (se on alkanut istua hieman liian taakse ja tätä korjataan parhaillaan), seuraaminen ja siitä seisominen ja maahanmeno sekä agilityn lähtö. Ei ole koira vielä terve, teki kyllä, mutta ei mitenkään superinnokkaasti. Katsotaan josko huomenna kiinnostaisi enemmän. Tai jos se vaan on enemmän lukumiehiä?

24.5.2013

Kennelyskäpä hyvinkin

Verikokeen tulokset tulivat Tampereelta. Kyseessä ei ole eosinofiilinen keuhkotulehdus vaan ell Rekolan mukaan kennelyskä juurikin siksi, että oireet rauhoittuivat muutaman antibioottiannoksen jälkeen. Eihän siinä mitään, taukoa jatketaan. Alkoi tulla meikäläisen kalenteriin aika monta iltaa, milloin voi tehdä muutakin kuin istua auton ratissa ja kouluttaa nelijalkaista kaveria. Vakavasti puhuen, välillä on varmasti ihan hyväkin pitää vähän taukoa. Niin kuin useampi henkilö on minulle todennut, nartuilla tulee treenitaukoa ihan luonnostaan juoksujen tiimoilta, mutta joskus olisi urostenkin hyvä huilata. Me huilataan nyt. Yhtikäs mitään ei olla sitten maanantain jälkeen tehty. Tuntuu omituiselta.

Tsekkasin Koksin vakuutusarvolaskelman Omakoirasta. Tehtyjen terveystarkastusten (silmät ja polvet, oletan) ja näyttelytuloksen (ERI) vuoksi sen vakuutusarvo eli enimmäiskorvausmäärä oli noussut 1.500 eurosta 1.900 euroon. Lähetin vakuutusyhtiöön vapaamuotoisen kirjallisen selvityksen asiasta. Tunnin sisällä sieltä tuli kuittaus, että vakuutusarvo on nostettu ko. summaan. Tekemäni selvitys riitti eikä heille ollut edes tarpeen toimittaa alkuperäistä vakuutusarvolaskelmaa. If toimii mielestäni esimerkillisesti vakuutusasioissa. Hoitokulujen korvaushakemukset on lähestulkoon aina käsitelty samana päivänä, ja korvaukset tulleet tilille muutaman päivän sisällä. Suorakorvauspalvelua heillä ei ole, mutta muutoin asiat hoituvat niin joutuisasti, että olen enemmän kuin valmis joustamaan sen verran, että maksan kaikki kulut ensin omasta pussistani.

Punnitsin koiran aamulla ja se oli tippunut 100 grammaa tasan 5 kiloon. Eilen se söi huonosti, mikä ei sinällään mikään ihme ole, kun eihän kipeänä ruoka kenellekään maistu. Tänäkään aamuna se ei syönyt oikein mitään, mutta illalla klo 19 maissa se popsi ihan kunnon annoksen.

Koksi on olosuhteisiin nähden ihan virkeä. Se sai juuri iltahepulin ja juoksi olkkarin ja keittiön väliä hullun kiilto silmissään. Sitten yskittiin.

23.5.2013

Antilooppi puree

Antilooppikuuri alkoi purra jo kahden otetun annoksen jälkeen, ja keskiviikon ja torstain välisenä yönä Koksi yski jo paljon vähemmän kuin edellisyönä. Aamulla sen ruokailu oli tyyliin yhtä tyhjän kanssa, mutta jätin noin 50 g lihaa sisältävän aterian sille päiväksi, ja iltapäivään mennessä se oli syöty.

Koksi oli tänään jo paljon pirteämpi. Yskii se edelleen, sekä levossa että pienessäkin rasituksessa kuin myös silloin, jos kaulain painaa kurkkua. Olen vienyt sitä pihalle hihnassa välttääkseni sen juoksuhepuleita. Tultuani töistä laskin sen vapaana pihalle, ja se ottikin minuutin mittaisen spurtin juosten ympäri pihaa, mutta rauhoittui hyvin nopeasti.

Verikokeen tulokset tulevat huomenna. Kennelyskää vastaan puhuisi se, että antibiootti näyttäisi tehoavan, mutta eihän kennelyskä mikään yksittäinen sairaus ole. Voihan olla, että vaivana on sekä kennelyskä että jonkin sortin hengitystietulehdus, ja että Synulox puree tulehdukseen. Ehkä huomenna selviää enemmän.

Iltaruokailu oli taas närppimistä. Ehkä huomenna on parempi päivä.

Tänään täytin Suomen Villakoirakerhon terveyskyselyn netissä. Ko. kyselyyn voi vastata kuluvan kuun loppuun saakka ja se löytyy osoitteesta www.villakoirakerho.com.

22.5.2013

Hyvät ja huonot uutiset

Henkka Hyppösen juontaman ohjelman tavoin tänään tuli hyviä ja huonoja uutisia. Otetaan vaikka ne hyvät ensin: Kennelliitto loihe vihdoin lausumaan lonkkakuvat, ja ne tulivat takaisin B:nä. Kyynärät olivat 0/0. Jihuu!

Huonot uutiset koskevat mahdollista kennelyskäepäilyä. Sain ajan eläinlääkäriasemalle iltapäivän alkuun. Meidät otettiin ylimääräisinä. Onneksi ei tarvinnut lähteä ajamaan minnekään kauemmaksi. Pääsimme tutuksi tulleelle ell Rekolalle. "Päivää! Taas."

Ell epäili oireista (yskä alkanut täysin yllättäen, koira yskii sekä levossa että liikkeessä, ei kuumetta), että kyseessä on kennelyskä. Leukosyytit olivat normaalin puitteissa, eivät koholla eivätkä matalalla. Verinäyte laitettiin matkaan vielä Tampereella sijaitsevaan labraan, missä siitä tutkitaan eosinofiilisen keuhkotulehduksen mahdollisuus. Eläinlääkäriin.fi-sivuston mukaan "Koiran eosinofiilisessä keuhkotulehduksessa keuhkokudokseen kertyy puolustusreaktion seurauksena ylen määrin eosinofiilisiä valkosoluja. Eosinofiilien kertyminen liittyy loisinfektioihin, allergioihin tai kasvainsairauksiin.  Tämä sairaus on koiralla harvinainen mutta alidiagnosoitu kroonisen yskän aiheuttaja."

Perjantaina saamme tulokset Tampereella. Nyt aloitettiin Synulox vet. -kuuri puolikkaalla tabletilla 3 kertaa vuorokaudessa. Primperan-kuuria pahoinvointiin jatketaan neljäsosatabletilla kahdesti vuorokaudessa. Tylosin-kuuri keskeytetään toistaiseksi.

Jos tauti on kennelyskää, niin se on varmasti tarttunut Tuomarinkartanon näyttelystä 10 päivää sitten. Suututtaa, mutta minkäs teet. Sairastumiseen on aina mahdollisuus kun liikutaan koirien ilmoilla. Ell kertoi, että hänen koirallaan ei ole muita koirakontakteja ja he asuvat maalla. Tästä huolimatta koira oli sairastunut kennelyskään. Se oli kulkeutunut klinikalta kotiin jalkineissa tai vaatteissa. Superherkästi se tuntuu tarttuvan. Ohjelmassa viikko ilman mitään rasitusta ja luonnollisesti riittävä varoaika oireiden päättymisen jälkeen. Kolmen viikon treeni- ja koirakontaktitauko siis.

Lähtiessä sanoin eläinlääkärille toivovani, että emme tapaa tulevalla viikolla. Hän sanoi toivovansa samaa.

21.5.2013

Espanjalaistyyppinen ruokailija

Maanantaiaamuna ei taas ruoka maistunut. Iltapäivällä tarjosin samaa sapuskaa pariin otteeseen. Klo 23 se alkoi sitten syödä. Ehkä sille sopii espanjalaistyyppiset ruokailuajat. Mulle passaa, kunhan edes joskus syö. Se on viime keskiviikosta syönyt päivittäin aika tarkalleen 100 g kurkkutorvea ja palalihaa. Vaikka se kuulostaa vähältä, näyttäisi se hyödyntävän sapuskan hyvin, sillä paino ei ole pudonnut vaan pysynyt 5,1 kilossa.

Tänä aamuna tarjosin sille lihaista rasvaa. Laitoin kuppiin 30 g lihaa, minkä Koksi söi välittömästi. Lisäsin vielä toisen samanlaisen annoksen, ja sekin upposi. Sulatin samaa kamaa vielä vähän lisää, mutta sitä se ei enää maistanutkaan.
Jääviä liikkeitä (seiso, maahan) ollaan treenattu pari kertaa päivässä, samoin seuraamista ja maahan-istu -komboa. Seuraaminen taluttimetta on omalla pihalla hieman haasteellisempaa, kun sirkuttavia lintuja on nyt niin tuhottomasti, että niitä pitää välillä kytätä. Sama homma paikkamakuussa. Minuutin paikkamakuu tehtiin sunnuntai-iltana, ja kyllä se kesti paikallaan, mutta kerran piti huomauttaa kauniisti olemisesta (käänsi päätään taivasta kohti). Ollaan myös muistettu treenata agin lähtöasentoa eli kiepautusta istumaan ja siinä odottamista. Ja ollaanhan me otettu myös vauhtiluoksetuloa, ja siinä on ollut ihan kivasti vauhtia. Niin, ja perusasentoa ollaan hiottu, kun koira on alkanut istua hieman liian taakse.

Ehdin jo ilahtua aamulla siitä, että torstaisen eläinlääkärikäynnin ja Primperan- ja Tylosin -kuurien aloittamisen jälkeen Koksi ei ole oksentanut kertaakaan ja jätöksetkin ovat olleet asteen kiinteämpiä. Aamuyöstä heräsin siihen, että se kakoo vaimeasti, mutta ei kuitenkaan oksentanut. Liekö jokin kaihertanut kurkussa, ajattelin. Eipä olisi kannattanut iloita. Saavuttuani töistä kotiin se oli oksentanut kaksi kertaa vaaleanruskeaa litkua, missä oli aamiainen sekoitettuneena mahanesteisiin. Koira oli hyvin vaisu, ja viedessäni sitä ulos alkoi se yskiä. Illan ohjelmassa oli yhdistyksen talkoot ja tokon ohjatut treenit. Ne peruutin saman tien, sillä koira oli kipeän oloinen.

Illalla se yskähteli silloin tällöin, ja oli hyvin väsyneen oloinen. Yöllä yskiminen äityi todella ikävän kuuloiseksi. Yskänpuuskat päättyivät kakomiseen. Sääliksi kävi pieni mies. Emme kumpikaan kovin montaa silmällistä nukkuneet.

Yskimisestä huolimatta iltaruoka upposi hyvin, tosin taas vasta joskus klo 22 maissa.

19.5.2013

Ukkosta ja rentukoita

Yöllä oli raju ukonilma. Heräsin ukkosen jyrinään joskus puoli kahden maissa ja marssin irrottamaan telkkarin ja soittimen piuhat irti. Viisi sekuntia myöhemmin lojahti aivan vieressä. Hirveä paukaus. Koksi haukahti muutaman kerran. Käskin sen punkkaan ja kävin itse lukemaan, kun ei siinä ryskeessä voinut nukkua. Koksi käpertyi viereeni ja vapisi hieman, mutta ei ollut millään tapaa paniikissa. Tunnin verran jyrähteli ja salamoi oikein antaumuksella.

Aamulla huomasin, että joku virtapiikki tai vastaava oli rikkonut kahvinkeittimen. Kahvineurootikkona olin kovin iloinen löydettyäni kauan käyttämättömänä olleen pressopannun. Sillä sai aikaan ihan kelvolliset kahvit.

Tänäänkin on ollut mukavan lämmin ilma, puolipilvistä ja noin 20 astetta lämmintä. Iltapäivällä kävin juoksemassa Koksin kanssa. Olen niin iloinen siitä, että sain Koksista juoksukaverin. Se pakottaa pysähtymään tasaisin väliajoin ihmettelemään puron varrella kasvavia rentukoita tai luodolla huutavia lokkeja. Se osaa juosta hihna löysällä ja harhailtuaan keskellä tietä mennä tien sivuun reunaan-käskyllä.

Tänään uskaltauduin palauttamaan seinällä edesmenneen mummini minulle ylioppilaslahjaksi tehneen ryijyn. Poistin sen Koksin tullessa maaliskuun viimeinen päivä viime vuonna. Toivon, että ryijy saa olla rauhassa Koksin hampailta. Pitää seurata tilannetta.

Syömisistä sen verran, että eilen illalla Koksi kävi närppimässä ruokaansa useaan otteeseen. Klo 23.45 tuli ilmeisesti niin kova nälkä, että kuppi tyhjeni vihdoin. Tänä aamuna se söi reippaahkosti ehkä vajaat 50 g, ja lenkin jälkeen loput aamuruoasta. Periksi ei anneta. Eikä varsinkaan vaihtoehtoista murkinaa.

Lenkkipolun varrella kasvoi rentukoita.

18.5.2013

Purkka tukassa

Ruokintaprojekti edistyy hieman. Tänä aamuna Koksi kävi nuuhkaisemassa kuppiansa pari kertaa. Annoin sapuskan olla tarjolla tunnin verran, jonka jälkeen kokeilin josko se söisi kädestä. Toimituksen tuiskeessa sen niskaan tippui lihapala. Voi vitsi, oli kuin purkka tukassa. Eihän sitä meinannut saada pois. Lopputulema oli kumminkin, että lihaa upposi noin 70 grammaa.

Tänään ollaan otettu irtiottoa koiratouhuista. Minä puuhastelin pihalla nurmikonleikkuun parissa. Aloitin myös pienen kivikkoläntin perustamisen takapihalle. Kivien kantaminen on melkoisen raskasta puuhaa, huh. Koksi juoksenteli pihalla seuranani nelisen tuntia. On hauska seurata, miten se touhuaa ja viihtyy myös yksin. Välillä se kävi tarjoamassa palloa heitettävksi. Nyt se tuo sitä jo vapaaehtoisesti vaikka näkeekin, että minulla ei ole antaa vaihtariksi mitään. Sitä ei tosin tapahdu vieläkään kovin usein vaan se käy puolen metrin päässä pallo suussa, miettii hetken ja yleensä päättää poistua luopumatta pallosta. Ja viuh, taas mentiin.

Illalla treenattiin jäävistä liikkeistä maahanmenoa ja seisomista, seuraamista sekä käännöksiä vasemmalle, oikealle ja täyskäännöstä. Agipuolelta harjoiteltiin istumaan kiepautusta eteeni. Luulen, että pidemmän päälle tämä on järkevämpi ratkaisu kuin koiran perusasentoon pyytäminen.

Iltaruokaa yritin saada menemään treenipalkkana, mutta ei uponnut, joten oli pakko siirtyä pieniin juustokuutioihin. Pyrin minimoimaan kaiken ylimääräisen hötön antamisen, jotta se söisi lihaa, mutta pelkästään lelulla ei voi palkata, kun se menee niin kierroksille, että kaikki muu unohtuu. Lelupalkka on sille kuitenkin selkeästi ykkönen, mutta koska on toivottavaa, että jokaisella treenikerralla pystyy tekemään useamman kuin yhden toiston, on vähän pakko palkata myös ruoalla.



17.5.2013

Puomilla

Agilitytreeneissäkin oli vähän porukkaa, ainoastaan kääpiöpinseri ja mali. Sen vuoksi ehdittiinkin ottaa vaikka mitä, varsinkin kun osa teki ulkokentällä kontakteja ja muut sisällä rataa.

Päivän ohjelmassa oli ohjaustekniikoista takanaleikkaus. Tahkosin tätä aikoinaan Inkin kanssa ihan hullun lailla. Vaikeaa siinä on päästää koira riittävän eteen. Itselläni yksi agilityn onnistumisista oli HuPun kisoissa Kuopiossa, kun lähetin Inkerin muurille takanaleikkauksella, kun olimme treenanneet ko. ohjauskuviota useamman viikon hyvin intensiivisesti. Ohjaus onnistui tuolloin erinomaisesti, ja taisimme päästä jopa palkintopallille.

Joka tapauksessa tämänpäiväinen rata mentiin seuraavasti:
- kaksi perättäistä hyppyä, ohjaaja koiran vasemmalla puolella, kutsuu koiraa toisen hypyn vierestä
- toisen hypyn jälkeen takanaleikkaus ja koiran lähetys putkeen
- putken jäkeen lähetys hypylle takanaleikkkauksella, rintamasuunnan kääntäminen putkelle
- koiran haltuunotto peruuttaen vasempaan käteen
- putken suulla lähetys putkeen
- kaksi hyppyä eteen-käskyllä

Olisi aika näppärää piirtää rata tähän, mutta en ole perehtynyt siihen, miten se tapahtuu. Vinkkejä otetaan vastaan, kiitos.

Takanaleikkaus onnistui yllättävän hyvin. Täytyy jälleen kerran todeta miten paljon pieni koira antaa anteeksi ohjaajan virheitä suureen rohjoon verrattuna. Johan tuo kääntyykin pennin päällä.

Ulkokentällä mentiin kaikki kontaktit. Puomin alastulo oli pöydän päällä, ja siinä treenattiin 2on2off'ia. Koksi meni yllättävän hyvin siihen nähden, että viikkoon ei ole harjoiteltu koko juttua. A-este mentiin pariin kertaan, eikä siinä ollut ongelmia. Joudun olemaan tarkkana, että koira oikeasti ottaa alastulokontaktin. Pysähtyminen ei ole sille vieläkään kristallinkirkas.

Sitten siirryimme keinulle, mikä ei todellakaan ole Koksin lempieste. Reippaalla kehumisella ja namittamisella se meni sen kuitenkin ihan ok, ei tainnut itse asiassa edes tajuta, että härveli laskeutui, kun K. laski sen hitaasti.

Viimeinen koitos kontakteissa oli kokonainen puomi, mitä ei olla koskaan menty. Ekalla kerralla piti harjoittaa rekkamiehen kehumista eli kehua kunnolla kannustaen eikä millään korkealla kimitysäänellä (olen mielestäni hieman jo petrannut tässä asiassa!). Namitin ja kehuin ja kannustin aivan hulluna koiran noustessa puomia, tasaisella osuudella se meni jo aika reippaasti eikä alastulo ollut ongelma. Mentiin puomi vielä toistamiseen, ja se sujui jo paljon paremmin. Noinikkään, nyt on puomikin menty. Ei kun kisailmoa tekemään. Ai mutta eihän se ole vielä kisaikäinen. Josko odottaisi vielä vähän. Niin kuin vaikka vuoden.

Hallissa mentiin kepit ohjureilla. Tässä ei ongelmaa. Tokalla kerralla koutsi käski lisätä omaa vauhtia, jotta koiran pujotteluun saadaan sitä myös, ja näillä opeilla se paransi suoritustaan selvästi. Mentiin vain kerran helpolta ja vaikealta puolelta eikä tahkottu niitä sen enempää.

Aivan lopuksi otettiin vielä rengasta 4 kertaa targetille. Koira oli hihnassa, target paikalleen esteen toiselle puolelle, ei estekäskyä, vaan annetaan koiran mennä targetille renkaan läpi. Imu esteelle oli hyvä eikä Koksia tarvinnut houkutella yhtään. Kerranhan tämä harjoitus on jo tehty, joten sikäli en ollut hämmästynyt. Olen J:n kanssa samaa mieltä siitä, että koira on saatava estevarmaaksi renkaalla, ettei se sujahtele kehikon ja renkaan välistä radalla, mikä on pikkukoiralle hyvinkin helppoa. J:n kanssa muisteltiin mitä kaikkia virityksiä vanhan rengasesteen (puinen miljoona kiloa painava este, missä renkaana ehta autonrengas, mikä oli kiinnitetty ketjuilla kehikon kulmiin) aikoihin tehtiin tavoitteena estää esteen väärä suoritus. Elmu-kelmu ja sukkahousut olivat innovatiivisimmasta päästä.

Olen koko kevään pähkäillyt lähtöasentoa. Toistaiseksi olen ottanut Koksin perusasentoon ja jättänyt siihen odota-käskyllä. Olen yrittänyt myös sitä, että se lähtisi jalkojeni välistä, mutta se kokee asetelman painostavana ja väistää. J-koutsi otti asian esille kysyen aionko joskus kilpailla tokossa. Saadessaan myönteisen vastauksen hän kehotti miettimään sitä, onko järkevää ottaa koira perusasentoon myös agissa, sillä kriteerini eivät agissa ole samat kuin tokossa eli hyväksyn vähän sinnepäin -asennon. Olen tiedostanut tämän itsekin. En halua pilata sen perusasentoa. J ehdotti, että kiepautan koiran edestäni istumaan ja jätän sen siihen odottamaan. Tämä kuulostaa järkevältä ajatukselta, ja lähdenkin treenaamaan startteja uudelleen tällä tavalla.

Barffauksesta pari sanaa. Uskollisena tilastointiin taipuvaiselle mielelleni olen merkannut ylös koiran syömisiä. Keskiviikkoiltanahan me se barffaus taas aloitettiin. Kaksi ekaa päivää meni hyvin, ja sen jälkeen huonommin. Kas näin:
- ke-iltana söi 90 g
- to-aamuna 40 g
- to-iltana 60 g
- pe-aamuna 2 ehkä gramman painoista palaa
- pe-iltana 40 g

En anna vielä periksi enkä syötä muuta. Koira on edelleen pirteä, itse asisassa lääkkeiden aloittamisen jälkeen minusta tuntuu, että se on normaaliakin eloisampi ja leikkisämpi. Ehkä ohutsuolidiagnoosi osui oikeaan.

Rokotuksilla

Aamulla Koksi söi noin 40 grammaa eli lähes puolikkaan annoksen lihaa. Kelpo suoritus. Oli taas ruokailun jälkeen täynnä virtaa.

Käytin Koksin tänään yksivuotisrokotuksilla, vaikka johan se täytti vuoden tammikuussa. Rokotukset olivat kuitenkin voimassa 21.5. saakka, joten en ole nähnyt syytä rokotuttaa sitä aikaisemmin. Paino ell-keskuksen vaa'alla oli 4,9 kg.

Rokotusten lisäksi otin esille Koksin syömättömyyden ja oksentelun. Se on jatkanut oksentelua vähintään kerran viikossa. Pelkkiä mahanesteitä se on nyt harvemmin oksentanut vaan seassa on yleensä ollut sulamatonta ruokaa. Hoidossa se oli yökännyt kolme kertaa yhden yön aikana pari viikkoa sitten, kerran se oksensi oikein kaaressa viime viikolla ollessani kotona ja tiistaina pääsin puusohvan putsaushommiin tultuani töistä kotiin. Mitään yhdistävää tekijää en näille vaivoille ole löytänyt.

Ell epäili, että Koksin suoliston liikkeet saattavat olla liian laiskat ja että vaivaa saattaa olla ohutsuolessa. Hän antoi mukaan Primperania pahoinvointiin (1/4 tabletti x 2/pvä) sekä Tylosin tart:ia puolikas tabletti aamuin illoin ohutsuolivaivaan.

Kotiin saavuttuamme Koksi oli väsynyt ja nukkui tunnin verran. Sen jälkeen energiaa olikin taas vaikka muille jakaa, ja se juoksenteli pihalla itsekseen. Ilman hieman viilennyttyä lähdimme tekemään vajaan 4 kilsan juoksulenkin. Koira meni iloisesti eikä ollut yhtään nuutunut. Tänää oli vuoden eka teepparilenkki - olihan päivälläkin lämmintä yli 20 astetta. Kesä!

15.5.2013

Pönötystä ja barffia

Kevään viimeisissä näyttelytreeneissä Koksi liikkui paremmin kuin koskaan, ryhdikkäästi ja iloisesti. Hieman on kato käynyt kevään tullen näissäkin treeneissä ja meidän lisäksemme läsnä oli vain kolme koirakkoa. Tänään harjoittelimme kehäjuoksua ja yksilöliikkeitä. Huomasimme, että liikkeelle lähtiessä minun kannattaa ottaa kontakti koiraan, lähteä liikkeelle hitaasti, lisätä vauhtia hallitusti ja venyttää omia askeleita vauhtiin päästyä. Näillä ohjeilla Koksi liikkui todella hienosti.

Pöydällä se oli myös oikein hienosti. Samoin seisotuksessa se malttoi keskittyä. Teimme tänäänkin niin, että seisotuksessa palkka tuli ainoastaan tuomarilta ja silloin, kun koira tuomaria katsoi. Pätevä metodi.

Juttelin P:n kanssa Helsingin näyttelyssä Koksin syömättömyydestä. Hän lunasti tänään lupauksensa tuoda koe-erä raakaa kurkkutorvea ja palalihaa, millä voisin alkaa ruokkia koiraa. P kehotti ostamaan vielä Mustista ja Mirristä 500 gramman pötköjä kasvissosetta, lihaista rasvaa ja naudan mahaa. P sanoi, että Koksin kokoisen, viisikiloisen koiran pitäisi syödä näitä lihoja ja lisukkeita 170-200 grammaa päivässä, mutta että alussa on hyvä jos menee satakin grammaa. Näiden lisäksi ei saa antaa mitään muuta. Koiralle voi antaa ruokaa kaksi kertaa päivässä, mutta ilmeisesti ideaali olisi ruokkia se vain kerran päivässä. Katsotaan nyt, sillä en halua, että koira oksentaa tyhjää mahaansa, mihin kertaruokinta saattaa johtaa.

Kotiin päästyämme mittasin koiran ruokakuppiin 100 g kurkkutorvea ja palalihaa. Lihoja pieniessäni koira oli kuono pitkällä seuraamassa mitä ihania herkkuja onkaan tulossa. Aterian valmistuttua se meni suoraan kupille ja söi lähestulkoon koko annoksen, noin 90 grammaa. En ollut uskoa silmiäni. Ruuasta se sai sellaisen energiapiikin, että eipä ole tuolla lailla riehunutkaan vähään aikaan. Nirson koiran omistajat ymmärtävät varmasti sen onnen tunteen, minkä ruokaansa keskittyneesti ja hyvällä ruokahalulla syövä koira saa aikaan.

Laitoin illalla vielä viestiä P:lle hyvien uutisten kera. Hän oli asiasta iloinen, mutta varoitti samalla, että koira saattaa nyt tankata pari päivää ja olla sitten taas hieman ruokahaluton. Tässä vaiheessa ei saa luovuttaa eikä antaa sille mitään muuta.

Aiemmin, silloin kun Inki-belgi oli vielä kuvioissa eli tammikuun loppuun asti, Koksi söi puolet nappulaa ja puolet raakaa lihaa, mutta sen jälkeen se on nirsoillut oikein urakalla. Viime ajat se on syönyt paistettua kanaa ja nappulaa. Raakaa lihaa se ei ole suostunut syömään eikä varsinkaan sika-nautajauhelihaa. Toivon todella, että täysbarffaus olisi pitkän aikajänteen ratkaisu, sillä painoa tuolle ötökälle on saatava lisää.

14.5.2013

Tokoa miniryhmässä

Tokotreeneissä oli privatunnin tunnelmaa, kun läsnä oli vain kaksi koirakkoa. Ensi alkuun tutut kuviot eli kehääntulotarkastus ja luoksepäästävyys. Viimeksi mainitussa Koksi pysyi ensimmäistä kertaa paikallaan ja antoi jopa koskettaa itseään.

Treeni aloitettiin paikkamakuulla, ja koska olimme tänäänkin ulkokentällä, viritin Koksille 15 metrisen ohuen, narumaisen liinan, minkä lenkin sujautin aitaan. En todellakaan halunnut viettää loppuiltaa huhuilemassa sitä viereiseltä pellolta tai kaapimassa sen jäänteitä läheiseltä valtatieltä. Koira siis perusasentoon, käsky maahan (meni vasta toisella) ja koiran jättö odota-käskyllä. Hups, se nousi ylös päästyäni noin 10 metrin päähän. Paluu koiran viereen, uudet käskyt ja uusi jättö. Nyt kesti oikein hyvin. Kerran käänsi päätään ja katsoi vieressä olevaa staffia, mutta kiinnitin sen huomion itseeni sanomalla sen nimen sekä odota-käskyn. Kesto oli ehkä minuutin verran. Paluussa en päässyt aivan koiran viereen, kun se taas ennakoi ja nousi ylös. Tämä ahdistuneisuus pitää saada siltä pois. Välillä se kesti jo paremmin, mutta nyt on taas jäänyt treenit ko. asiasta liian vähälle.

Sitten oli vuorossa jäävät liikeet siten, että ohjaaja ei enää peruutakaan, vaan koira lähtee perusasennosta seuraamaan, annetaan käsky ja koira teoriassa jää seisomaan paikalleen. Lähdettiin treenaamaan tätä siten, että pysäytän koiran napakasti vasemmalla kädellä kämmen koiraan päin (nami oikeassa kädessä, annetaan kun pysähtyy). Alussa käteni oli liian ylhäällä, mikä sai koiran kyllä pysähtymään, mutta myös istuutumaan saman tien. Heti kun käsi laski koiran kuonon tasolle ja tein sillä napakan, nykäisevän liikkeen taaksepäin, koira pysähtyi.

Maahanmenoa liikkeestä kokeiltiin myös. Tässä Koksi oli kovasti kiinni namikädessä, mutta meni kuitenkin maahan, tosin vinossa. Täytyy muistaa alussa antaa paljon vartaloapuja ja häivyttää niitä melko nopeasti. Voi tehdä niin, että koira jätetään maahan, peruutetaan itse koiran eteen, palataan koiran eteen ja palkataan etupalkalla, ettei koira ala ennakoida ennakoida sivulle tuloa.

Koutsi kehotti treenaamaan näitä eri aikoihin eli seisomaan jäämistä yhdessä sessiossa ja maahanmenoa toisessa. Otin harjoituksen lopuksi seisomista vielä siten, että peruutin itse, pysäytin koiran käsimerkillä ja heitin takapalkan. Toimi.

Lopuksi otettiin vielä vauhtiluoksetuloa, ensin 2 x namilla, jolloin se kyllä tuli luokse hiljaa hölkytellen, mutta ei edes osannut tulla sivulle ilman käsiapua ja ekalla vielä varasti. Vaihdoin palkaksi lelun ja hetsasin sitä vähän koutsin pitäessä sitä kiinni. Johan parani ja koira tuli nopeasti sivulle asti. Koiraa selkeästi hidasti perässä laahaava liina, mutta en halunnut luopua siitä vielä.

Mukavat oli treenit. Kolmessa vartissa ehtii vaikka mitä, kun ryhmä on pieni. Oli taas ihan mahdottoman mukavaa varsinkin kun Koksi oli kivasti kuulolla eikä oikeastaan haistellut yhtään.

12.5.2013

JUN ERI JUK2 SA PU4 VASERT

Hieman ennen aamukuutta starttasimme Tuomarinkartanossa järjestettävään Royal Canin -kansainväliseen näyttelyyn Katjan ja Marin kanssa. Koksi on vähän huono matkustaja muualla kuin omassa autossa. Alkumatkan se oli omassa häkissään vieressäni takapenkillä, mutta alettuaan lipoa huulia vähän siihen malliin, että kohta saattaa oksennus lentää, otin sen syliini. Puoli tuntia päästiin eteenpäin, kun se alkoi olla taas levoton. Messarireissusta oppineena (tuolloin koira ripuloi linja-autossa matkaseurani syliin oksennettuaan sitä ennen minun syliini) pyysin pysäyttämään auton. Säästän lukijat likaisilta yksityiskohdilta, mutta sanottakoon, että pysähdys ei ollut turha.

Perillä olimme heti kahdeksan  jälkeen, ja saimme auton ilmaiseen parkkiin. Roudasimme vankkurit kehän laidalle ja pystytimme teltan hups tuosta noin vaan. Yritin juoksuttaa Koksia kehässä nähdäkseni oliko se liikkumis- vai haistelumoodissa. En saanut pysymään hihnaa posken kohdalla. Päädyimmekin siihen, että Katja esittää sen.

Katja tasoitti Koksin turkin (varsinainen trimmaus tapahtui eilen). Aikaa meni noin tunnin verran. Tämän jälkeen häivyin koiran näkyvistä toiselle puolelle kehää telttojen taakse. Meidän kehämme alkoi hyvin aikataulussa klo 10.40. Tuomarina oli ruotsalainen Birgitta Hasselgren. Junioriluokassa, mihin olin Koksin ilmoittanut, oli kaksi muuta urosta: Caspian Line's Keep in Touch ja Equerry's Egobooster. Koksi liikkui sekä laatuarvostelussa että kilpailuluokassa hyvin ja ryhdikkäästi. Todella hyvin siihen nähden, että se meni ensimmäistä kertaa kehässä jonkun muun kuin minun kanssani. Lopputulema oli JUN ERI JUK2 SA PU4 VASERT. Serti oli niin lähellä. Ohessa arvostelu:

"Bra huvud ock utryck. Bra hals. Ganska bra skuldra. Frånten onskar mera stabil. Bra kropp. Bra vinklar bak. Bra päls. Rör sig bra."

Vapaa suomennos: Hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula. Melko hyvät lavat. Etuosa voisi olla stabiilimpi. Hyvä runko. Hyvät takakulmaukset. Hyvä turkki. Liikkuu hyvin.

Olin hyvin iloinen Koksin sijoittumisesta paras uros -kehässä ja ylipäätään siitä, että se esiintyi hyvin. Tästä on hyvä jatkaa.

Kuva: Katja Oinonen

Kuva: Katja Oinonen.

10.5.2013

Eteen!

Ennen aksatreenejä käytiin juoksemassa vajaan 4 kilsan lenkki. Ilma oli hyvin kostea ja painostava. Tänään olisi varmaan ekaa kertaa pärjännyt teepparissa, takki oli jo vähän liikaa.

Tänään, agilityn jatkokurssin kahdeksannella kerralla, läsnä oli Koksin lisäksi perro, nahka, mali ja sheltti. Aloiteltiin puomitreenillä. Itse olen ottanut puomia joskus talvella siten, että sen alastulo-osa on ollut maassa. Nyt ylösnousu ja alastulo oli viritetty minipöydän päälle. Jopas olikin Koksille hankalaa pysyä 2on2off-asennossa osu-käskyllä. Tehotreeniin tämä.

Seuraavaksi otettiin irtoamisharjoitus, missä oli kolme hyppyä perätysten. Ensin laitettiin target yhden, sitten kahden ja lopulta kolmen hypyn päähän. Koksi irtosi hyvin ekalle hypylle eteen-käskyllä, samoin toiselle, mutta sitten alkoi vauhti hidastua. Targetina oli siis nami. Koksi vähän väisti koutsia, joka seisoi noin metrin päässä targetista. Sillä menee usein oma aikansa ennen kuin se tutustuu ihmisiin. Jostain syystä sekä toko- että agiryhmien vetäjät eivät ole sen suosiossa silloin kun treenataan.

Vaihdoimme namin narun päässä olevaan leluun, ja johan alkoi tulla vauhtia. Se eteni hyvin määrätietoisesti ja lelulle päästyään ei arkonut koutsia pätkääkään, vaan keskittyi kokonaan leluun.

Sitten otimme vielä toisen irtoamisharjoituksen, ja se sujui kaikilta koirakoilta mallikkaasti.

Loppuun tehtiin vielä välistävetoharjoitus, missä oli 3 hyppyä rinnatusten ja lopuksi vielä putki. Koksi sinkosi ekan hypyn jälkeen omille teilleen, mutta tuli joutuisasti takaisin, kun kutsuin sitä riittävän matalalla äänellä. Ihminen on oppivainen olio. Tämähän näyttäisi toimivan, ei-kimitys nimittäin. Otettiin vielä pari-kolme kertaa koko pätkä, ja se meni ihan hyvin. Koksi oli hyvin kuulolla. Vauhtia meidän tekemiseen pitää saada lisää, mutta opetellaan nyt ensin perusjutut. Mutta kyllä tuollaisen pienen koiran ohjaaminen on sata kertaa helpompaa kuin esimerkiksi belgin, missä saa tosissaan antaa tilaa koiralle hypätä ja ohjata muutenkin aivan eri tavalla. Pieni koira antaa anteeksi isoja ohjauskämmejä.