Hierojalla

Tänään käytiin ekaa kertaa Krista Korppisen luona hierottavana, tai Koksi siis kävi. Se käyttäytyi hienosti ja rentoutui mielestäni todella nopeasti Kristan käsittelyssä vaikka tämä oli siis eka kerta kun koira siellä käy. Inkin kanssa kävin Kristan luona kuuden viikon välein.

Krista oli samaa mieltä kuin Hannele-fyssari siitä, että koira kaipaa lisää lihasmassaa takareisiin. Tähän auttaa parhaiten ylämäkikävely sekä suoraan ylöspäin että myös rinteen nouseminen poikittain. 

Mitään erityistä huomautettavaa Krista ei löytänyt, vasemman takajalan lihakset ovat vain hieman heikommin kehittyneet hänen mielestään kuin oikean. Samoin koira ”sähkötti” eli nyki vasenta takajalkaansa sitä hierottaessa.

Kotiläksyksi saimme samat ohjeet kuin fyssarilta eli takajalkojen hieronta ja venyttely. Uutena juttuna tuli samaisten takajalkojen liikeratojen jäljittely eli koiran jalkoja liikutetaan niin kuin se kävelisi itse. Nuorilla koirilla tällainen stimulointi kuulemma usein saa aikaan sen, että lihasmuisti tekee tehtävänsä ja koira alkaa liikuttaa itseään siten kuin sitä on liikutettu käsin.

Seuraavalle kerralle varasin kaksi aikaa: koiralle ja itselle. Krista opiskelee kalevalaista jäsenkorjausta ja ottaa jo vastaan asiakkaita pienimuotoisesti. Itselläni ei pää juurikaan käänny oikein mihinkään suuntaan jumien takia, joten kovasti tulee tarpeeseen tämä hoito. Neuvoksi sain ottaa mukaan verkkarit, villasukat ja koiralle häkin, jotta se voi odottaa samassa tilassa oman käsittelynsä jälkeen.

Se venyttelee takaosaansa!

Kymmenen päivän totaalitauko tokoilusta, doboilusta, hieronnasta ja venyttelystä ja nyt se tapahtui: lauantaiaamuna, nuoltuaan nenänpääni herätykseksi, Koksi venytteli takapäätänsä! Eikä vain kerran vaan kahdesti. Toisella kerralla sen selästä kuului vaimea, mutta kuitenkin aivan selvä rusahdus. Ei pahaenteinen vaan sellainen kuin jotkin osaset olisivat loksahtaneet paikoilleen. Tätä on odotettu! Miksi se tapahtui juuri nyt? Olisiko tauko tehnyt tehtävänsä tässäkin asiassa? Toivottavasti ei ollut kertaluonteinen tapahtuma.

Seuraa pissa-kakka-osastoa, joten skippaa, jos ruumiintoimintojen ruotiminen äklöttää. Koksi oli hoidossa kokonaisen viikon emännän nauttiessa Firenzen lämpimästä syksystä. En muista olenko raportoinut kakan panttaamisesta hoidossa aiemmin, mutta pahimillaan puudeli on ollut kakkimatta hoidossa 5 päivää, ja tehnyt sitten jättimäiset tuotokset päästyään ulos minun kanssani. Koksillehan on myönnetty Itä-Suomen Hitain Kakkija -kunniapalkinto viime keväänä, kun asioiden toimittaminen usein kestää, no, kauan. Pissailunkin kanssa se on ollut hankala hoidossa, kun sopivaa paikkaa on pitänyt etsiä todella pitkään, pahimmillaan kuulemma yli puolikin tuntia.

Viime kerralla viiden päivän hoitojaksolla ruumiintoiminnoissa ei ollut ensimmäistä kertaa mitään huomautettavaaa koko aikana. Koira on ollut samassa hoitopaikassa pikkupennusta asti, joten uusi lokaatio ei asiaa selitä.

Tällä kertaa perjantaina eli hoidon kolmantena päivänä koira oli tehnyt ensimmäisen, pikkiriikkisen pökäleen ja sen jälkeen ollut maanantaihin asti aivan ummella. Sitten se olikin yhtäkkiä mennyt ripulille. Hain sen kotiin keskiviikkoaamuna, ja keskiviikkoa vasten yöllä se oli vielä ripuloinut.

Kummallista tässä on se, että koira syö hoidossa nykyisin todella hyvin sekä aamulla että illalla. Se vain jostain syystä panttaa kakkaa. Olen kuullut ihmisistä, jotka eivät suostu tekemään tarpeitaan muualle kuin omaan vessaansa, joten ehkä Koksi on samanlainen. Oma vessa hyvä vessa.

Ylimääräistä tavaraa elimistössä kuitenkin on, sillä koira on herättänyt minut nyt joka yö kahdesta neljään kertaan pyytäen ulos. Lähestulkoon joka kerta se on myös kakkinut. Muutaman kerran se on myös vetänyt peräpäätään maata vasten ulostamisen jälkeen, mikä viittaisi anaalirauhasongelmaan. Tarkkailen tilannetta.

Firenze oli entisellään: upea kaupunki tuhansine taideaarteineen. Välillä tekee hyvää ottaa etäisyyttä koirahommiin. Tämä ei estänyt tarkkailematta kaupungin koiratilannetta. Tissivälikoiria oli luonnollisesti paljon, mutta yllätyksekseni vastaan käveli todella paljon bortsuja, bordercollieita siis, ei -terrierejä. Hassua.




Katutaiteilija.



Arno-joki auringonlaskun aikaan.

 

 

Sunnuntaiaktiviteetteja

Torstaista eteenpäin ollaan jatkettu takajalkojen venyttelyjä ja hierontaa. Venyttely on vieläkin hyvin hankalaa, mutta tänään Koksi selkeästi rentoutui  ensimmäistä kertaa, kun hieroin sen jalkoja. Silmät vaan lupsuivat.

Tänään doboiltiin kahteen otteeseen, aamulla ennen pesua ja uudestaan vielä illalla. Ohjelmaan kuului pallolla kääntyminen vasta- ja myötäpäivään (vastapäivä menee nyt jo melkein yhtä hyvin kuin toiseen suuntaan, todella nopeasti on koira edistynyt tässä), kumartaminen + seisomaan nouseminen ja uutena juttuna pallon kuljettaminen eteenpäin etutassujen varassa. Viimeksimainitussa vaikeinta oli saada takatassut pysymään maassa. Koksi olisi ihan väkisin noussut pallolle.

Tokossa olemme tällä viikolla treenanneet tokohypyn takana seisomista, paikallaan pysymistä luoksetulossa (olen ottanut tätä sekä varsinaisella luoksetulolla että ilman), seuraamisesta pysähtymistä ja maahan menoa ja maahan-istu -komboa siirtyen itse aavistuksen kauemmaksi. Tällä hetkellä olen ehkä 40 cm:n päässä. Maahanmeno on ok, tosin hidas, mutta istumaan nousemisessa tarvitaan todella vahvaa vartaloapua.

Pesuhässäkkään meni tällä kertaa vain 2 tuntia - sehän oli yhtä juhlaa verrattuna siihen, että parhaimmillaan hommaan on saatu kulumaan kuusikin tuntia. Kuivauksen jälkeen puin koiralle kurapuvun ja lähdimme pitkälle lenkille. Välillä ripsutteli vettä, mutta ilma oli muuten mukava.

Dobolla kierros vastapäivään

Tänään jatkettiin eilen aloitettuja, päivittäisiä takajalkojen venytyksiä. Oikea takajalka oli selkeästi jäykempi ja hankalampi venytettävä tänään. Hieroin ensin molemmat reidet ja tein 10 venytystä molemmille takajaloille. Venyteltiin  myös lapojen seutua etutassut dobo-pallon päällä. Viimeiseksi tehtiin vielä kylkivenytykset namin perässä.

Dobolla tehtiin seuraavaa:
- kumarrus + seisominen pallolla: viitisen toistoa, hieman piti sormella muistuttaa vatsan alta ylösnoustessa, että ylös asti pitää punnertaa, muuten hyviä suorituksia
- pallolla kääntyminen 360 astetta seisten: vastapäivään pyöriminen meni jo paljon vauhdikkaammin kuin tähän asti. Tänään Koksi kääntyi ensimmäistä kertaa koko kierroksen vastapäivään. Tätä jumpattiin, sananmukaisesti, pitkään, varmaan 5 minuuttia, mutta lopulta se uskaltautui tekemään koko kierroksen. Jes!
- pallon kierittäminen eteenpäin: Koksi asetti etutassunsa itse pallolle ja lähti kierittämään sitä eteenpäin. Rohkaisin tähän houkuttelemalla sitä liikkumaan namin perässä. Hauska pieni eläin.

Tokon saralla harjoiteltiin hypyn takana seisomista odota-käskyllä ja sitä, että pääsisin sen viereen ilman että koira väistää. Kylläpä oli vaikeaa. Tehtiin ehkä 10 epäonnistunutta ja 2 onnistunutta suoritusta, missä koira pysyi täysin paikallaan tullessani noin 10 sentin päähän siitä.

Harjoiteltiin myös luoksetulon paikallaan pysymistä. Pyysin koiran perusasentoon, jätin sen odota-käskyllä ja siirryin muutaman metrin päähän. Palasin palkkaamaan pysymisestä 3 kertaa ja vapautin siihen.

Ranskiskin jo tylsistyi

Ohjatuissa tokotreeneissä ei Koksi ollut tänään sataskarppina, mutta hommassa oli kuitenkin tekemisen meininki. Tänäänkin oltiin koko tunnin ajan ilman hihnaa. Kerran se yritti lähteä bc H:n luokse, mutta nappasin sitä niskakarvoista. Tässä kohtaa herra näyttelijän täytyi kiljahtaa puudelimaisesti, mutta uskoi kerrasta. Myös hypyllä se haahuili jonkin verran, mutta muutoin oli kivasti kuulolla. Kotiin tultua maistui taas uni, oli sen verran rankkaa puuhaa. Kerran käytiin autossa viiden minuutin huilaustauolla, kun tuntui, että koira ei jaksa enää keskittyä.

Mutta tässä illan ohjelma:

- kehäänmenotarkastus: ok, paitsi olisi pitänyt ottaa käskyn alle eikä antaa koiran haahuilla puolen metrin päässä
- luoksepäästävyys: hyvä
- paikkamakuu: meni maahan heti, käänsi päätään kerran suutaan naksuttelevan koutsin suuntaan, muutoin hyvä suoritus. Koutsin kehuessa koiria kesken kaiken päästi ranskis urahduksen, joka oli tulkittavissa lähinnä seuraavasti: "Me OSATAAN tää juttu, ja joka juuttahan kerta aina vaan otetaan tätä samaa tylsää makuuta." Hiukkasen alkoi ohjaajia tirskuttaa. Koiran viereen palatessa Koksi ennakoi ja nousi ylös. Damn. Käskin sen uudestaan maahan, otin joitakin askelia ja palasin. Sama juttu. Ja vielä kerran. Sitten kesti. Äh.
- seuraaminen ringissä: koiria seuruutettiin makkararingissä. Koksi erkani taas
- seuraaminen rivissä: koiria seuruutettiin pujotellen koirakoiden välistä. Tässäkin Koksi oli välillä turhan kaukana. Lenkillä sen seuraaminen on tosi kivan oloista, mutta hallissa homma kosahtaa aina.
- tokohyppy: oli koirassa vähän ylimääräistä virtasta ja hyppelehti omia aikojaan, kun koutsi kävi kuopaisemassa maata nakin merkiksi hypyn takana. Boing. Ja takaisin boing. Ja uudestaan. Jösses. Pari onnistunutta suoritusta saatiin kumminkin. Esteen takana odottamista treenattiin erikseen eli koira seisomaan kohti estettä, odota-käsky, itse siiryin esteen taakse ja paluu koiran luokse sivulle. Ja koira väistää. Tässäkin liikkeessä. Tätä ollaan treenattu kotona harva se päivä eikä siinä siellä ole mitään ongelmaa. Nyt vaan lisää treeniä muualla.
- luoksetulo pareittain: toinen koirakko hallin toiseen päähän ja toinen toiseen. Koksi varasti pari kertaa, jolloin koiran palautus ja uusi yritys. Kolmas kerta oli hyvä. Paikallapysymistä pitää treenata lisää. Kotonakin se on pari kertaa varastanut, joten nyt tähän täytyy kiinnittää ekstrahuomiota. Oltiin vielä cocker V:lle parina ja siinäkin yksi varastaminen, mutta viimeinen luoksetulo oli taas oikein hyvä.

Tämä olikin tämän kesän viimeinen treenikerta, sillä ensi viikolla emme pääse harjoittelemaan ja lokakuun alusta aloitetaan uudella kokoonpanolla, mutta saman koutsin ohjauksessa.

Fyssarilla, osa 2

Iltapäivällä ajeltiin toistamiseen Animagiin Jyväskylään eläinfysioterapeutti Hannele Kerkelän luokse. Kerroin hänelle, että viime käynnin jälkeen olemme jumpanneet dobo-pallolla ja hänen antamiensa ohjeiden mukaan 14 kertaa eli keskimäärin 3 kertaa viikossa.

Aluksi katsottiin liikkeet. Kävelyvauhdissa Kerkelä ei löytänyt huomautettavaa. Ravissa Koksi ponnistaa vasemmalla takajalalla voimakkaammin ja oikean takajalan työntövaihe pitkittyy. Tutkittaessa hän huomasi nyt, kun koira ei ollut niin jännittynyt kuin viime kerralla, että molemmat takareidet ovat hyvin kireät. Koksi tutkittiin pöydällä, mutta koska se jäkitti ja jännitti tilannetta, siirryimme lattiatasoon tälläkin kertaa. Yritin saada Koksin kyljelleen pyytämällä sen ensin maahan, mutta se oli vaihteeksi niin epäluuloinen, että oli yhtä joustava kuin rautakanki ja lopulta jouduin vain kippaamaan sen kyljelleen.

Takareisiin annettiin laseria ja niitä hierottiin. Tämän Koksi antoi tehdä yllättävän hyvin ja se oli merkittävästi rentoutuneempi kuin kuukausi sitten ensimmäisellä käyntikerralla. Se ei antanut venyttää takareisiään, kuten ei anna kotonakaan, sen sijaan etujalkojen venytys sujui eteen ja taakse ilman ongelmia.

Kerkelä neuvoi, että takareisiä kannattaa venyttää suorassa linjassa koiran ollessa kylkimakuulla, ei siis eteen eikä taakse vaan suoraan, toistoja 10-15. Venyttelyn voi aloittaa viemällä koiran polven kohti kylkikaarta tai sitten niin, että koko jalkaa pidetään koukussa noin minuutti, minkä jälkeen venytys.

Seuraava käynti sovittiin kuukauden tai kahden kuukauden päähän riippuen vähän siitä, miten reisien venytys ja koiran omaehtoinen venyttely lähtee edistymään. Kotimatkalla soitin paikalliselle koirahierojalle, Kristalle, kenellä käytin Inkiä aikoinaan kuuden viikon välein. Sovimme ekan tapaamisen lokakuun toiselle viikolle. Varoittelin Kristaa, että eka kerta ainakin menee tutustuessa Kristaan ja uuteen paikkaan, mutta onhan hän tällaiseen tottunut.

Tässä vielä Kerkelän anamneesi:

ANAMNEESI

Jumpanneet ovat säännöllisesti, lisäksi ollut dopopallojumppaa ja Koksin tasapaino on parantunut, omistaja on huomannut diagonaaliseisonnan olevan Koksille paljon helpompaa.

Fysioterapia:Ravissa vasemmalla takajalalla ponnistaa voimakkaammin, oikean työntövaihe pitkittyy. Tutkittaessa tulee esiin, että sekä oikealla että vasemmalla Koksin takareidet ovat hyvin kireät, ikään kuin lyhntyneet, tämä voi olla tyypillistä kääpiövillakoiralle, mutta itse en ole vastaavaan törmännyt pienien villakoirien kanssa. Mielestäni myös etureidet ovat hieman kireät, mutta niitä Koksi antaa venytellä ja venyttelee itsekin, takareisiä ei anna venyttää.

Fysioterapiassa Koksi antaa käsitellä laserilla takareisien aluetta, myös hieroa, katsotaan venytystekniikoita kotiin tavoitteena takareiden lihasten rentouttaminen. Venyttely pitää aloittaa varsin suorasta linjasta, jalkaa ei kannata viedä eteen päin alkuvaiheessa, tehdään toistovenytyksinä 10-15 toistoa päivittäin. Venyttelyn voi aloittaa viemällä koiran polvea kohti kylkikaarta, jolloin koiran pakaroiden ja takareiden alue venyy, rentoutusta voi myös yrittää viemällä koko jalan koukkuun ja pitää siinä esim 1 min , jonka jälkeen kokeilla, meneekö jalka helpommin suoraksi.

Jumppailoa Koksille ja laittakaa kuulumisia sähköpostilla!

Syysunelmaaaa

Puudelin turkista näkee kätevästi säätilan. Siihen voisi asentaa lämpötila-anturin, niin saisi aamulla tietää kuinka kannattaa pukeutua.

Yhden esteen treenit

Onnen kukkuloilta murheen alhoon. Johan tuota riemua onnistuneista aksatreeneistä riittikin. Tänään oli aivan eri ääni kellossa. Startattiin ryhmän viimeisenä mikä tarkoitti sitä, että odotusaikaa tuli 45 minuuttia. En tiedä oliko odottaminen syynä vai auringon asento vai mahdollisesti hallin huono feng shui, mutta ratatreeni jäi yhden esteen mittaiseksi. Tyyppi ei kestänyt lähdössä vaan varasti 3 kertaa, jonka jälkeen suoritti ekan hypyn ja sinkosi kuuta kiertävälle radalle. "Putki! Jee! Tuolla nurkassa on jotain, joo A-este, mun lemppari tänään! Jee! Ai takaisin lähtöön? Nää, etsaakii!" Tätä pelleilyä varastamisineen ja ilotteluineen jatkui viitisen minuuttia, minkä jälkeen pakkasin koiran ja itseni autoon. Että sellaiset treenit tänään.

Potutuksen suuruutta olisi voinut kasvattaa vain se, että olisin ilmoittautunut viikonlopun Linnojen valmennukseen. Pienestä on ilo revittävä.

Tokoa ilman hihnaa

Tokoryhmäämme tuli tänään uusi koirakko, bc G. Oli jännä huomata, miten se ei herättänyt lainkaan sellaisia intohimoja koirissa kuin kuukausi sitten ryhmään liittynyt bc, myöskin narttu. En tiedä liittyykö tämä jotenkin ikään, sillä uusi koira on 9 kk ikäinen ja aiemmin tullut jo vanhempi, muistaakseni noin 4-vuotias. Merkillistä joka tapauksessa. Tänään paikalla olleet koirat, ranskista lukuunottamatta, bc T ja Koksi olivat kiinnostuneita tulokkaasta. Treenin alussa Koksi kävi haistelemassa sitä, mutta koiraihmisen peruskäskyllä (p****le) ja pienellä niskatukistuksella sain sen jättämään koiran ja kiinnittämään huomion minuun, mistä tietysti superkehut suullisesti.

Tänään oltiin siis koko treeni koirat irti. Mitään varsinaista karkaamisongelmaahan hallissa ei ole, mutta vähän mietitytti se, miten Koksi malttaa olla sinkoilematta muiden koirien luokse. Koko tunnin kestäneen treenin aikana se erkani minusta 5 metrin päähän vain kerran lukuun ottamatta yllä mainittua lähikontaktia bc:hen. Pidin koiraa tavallaan käskyn alla tai ainakin huomioin sitä koko ajan, ettei se ehdi edes ajatella haahuilua. Koira yllätti kyllä totaalisesti. Se oli todella hienosti lähelläni koko ajan, joko tehden jotain (seuraamista, kasipujottelua, maahan-istu, perusasentoon tulo) tai käy-käskyllä makoilua. "Siihen koiraan kannattaa ja voi luottaa", sanoi ranskiksen omistaja eikä ollut väärässä.

Illan treeni oli seuraavanlainen:

- luoksepäästävyys: kesti hyvin paikoillaan

- paikkamakuu: meni maahan ekalla käskyllä, pysyi hienosti paikoillaan vaikka bc:tä käytiin palkkaamassa välissä. Tällä välin uusi koirakko ja koutsi kävivät läpi omia juttuja, joten häiriötä tuli myös sivulta

- toinen paikkamakuu: koirat aseteltiin ympyrään kuono kohti keskustaa. Koirat jätettiin ja ohjaajat siirtyivät keskustaan kohti koiraansa. Tästä lähdettiin kiertämään ympyrää koirien takaa, suullinen vahvistaminen oli sallittua. Kaikki 3 koiraa pysyivät hienosti paikoillaan. Valitettavasti Koksi ennakoi, kun olin metrin päässä siitä ja nousi ylös. Laitoin sen takaisin paikkamakuuseen ja tein ylimääräisen kunniakierroksen, jolloin Koksi pysyi paikoillaan. Pääsin sen sivulle ongelmitta, vaikka se aavistuksen vetäisikin itseään minusta poispäin pysyen kuitenkin maassa. Uusi tilanne luultavasti sai aikaan tämän väistämisreaktion. Muutoin oikein hyvä harjoitus.

- tokohyppy: treenattiin siten, että koiran ponnistaessa lensi nami koiran pään yli sen eteen. Olin ottanut mukaan riittävän suuria nameja eli puoliksi leikattuja prinssinakkeja. Ainakin näkyivät. Eka suoritus oli hyvä, mutta sitten alkoi Koksilla olla vaikeuksia lähteä hyppyyn. Se ei vieläkään ymmärrä tätä liikettä. Hmm. Uskon, että tähän vaikuttaa se, että agissa se on tottunut käsiohjaukseen ja kun tässä liikkeessä ei itse saa liikkua, luulee koirakin, että viisainta vaan pitää takapuoli maassa. 3 tai 4 kertaa se saatiin kuitenkin hyppäämään siten, että koutsi kävi raaputtelemassa mattoa esteen takaa. Hyppyyn yhdistettiin esteen takana seisominen siten, että koiran hypättyä este, annettiin sille odota-käsky, itse mentiin takaisin esteen toiselle puolelle ja sieltä palattiin koiran luokse, mistä vapautus. Tässä harjoituksessa meni yhteensä arviolta 4 tai 5 kokonaista prinssinakkia. Siinähän sitä illallista jo olikin.

- seuraaminen: koutsi rajasi tunnarikapuloilla todella pienen ympyränmuotoisen tilan, missä oli tarkoitus seuruuttaa koiria vapaana. Hauska harjoitus, missä koirat olivat hyvin lähellä toisiaan. Vaikka mukana oli uusi koira, onnistui tämä harjoitus hienosti. Koksi erkani minusta joitakin kymmeniä senttejä pariin otteeseen, mutta palasi sitten seuruuseen. Mielenkiintoinen harjoitus.

- perusasento: we have a problem. Kotona treenataan tätä päivittäin, mutta hallissa se ei vaan osaa. "Sivu? What?"

- vauhtiluoksetulo: palkkaus leluun. Ei olisi päässyt pinkomaan lujempaa - upea.

Koira oli kaikesta namituksesta ja työskentelystä lopputreenistä jo aika puhki, mutta tuo viimeinen luoksetulo oli kyllä huippu. Hyvä treeni.

Juuri ennen treenejä kävin Mikkelipuistossa hakemassa auringonkukkia Etelä-Savon Maa- ja kotitalousnaisten maisemapellolta. Kiitos heille.

Taukotukka

Treenaus on tällä viikolla ollut täysin kotiharjoittelun varassa, kun emme päässeet ohjattuhin treeneihin. Ohjelmassa on ollut samaa settiä kuin viime viikollakin. Fyssarin antamia harjoitteita on tehty tietysti myös.

Doboilusta Koksi taitaa pitää oikein tosissaan. Kumartamista jatkettiin perjantaina. Tällä hetkellä yritän saada sitä pyörimään itsensä ympäri pallon päällä. Koira ottaa jo muutamia askeleita pallon päällä, mutta sitten tasapaino pettää. EDIT klo 18.30: nyt onnistui pallon päällä pyöriminen ekaa kertaa.

Lauantaina trimmattiin Koksille näyttelytaukotukka. Jalkakarvat raksittiin mahdollisimman lyhyiksi vanhan, elottoman karvan poistamiseksi. Samalla lyhyempi malli helpottaa turkinhoitoa. Seuraavaan näyttelyyn on aikaa viisi kuukautta, joten turkki ehtii hyvin kasvaa takaisin näyttelypituuteen siihen mennessä.

 

 

 

 

Viikonlopputokoa

Viikonlopun treenit tehtiin kaikki kotona. Lauantaina Koksi möyri kanssani pihan kimpussa useita tunteja. Aamulla ja illalla tokoiltiin:

- maahan-istu -kombo (edelleen hidas)
- jäävistä liikkeistä maahanmeno (menee nopeammin tässä maahan)
- perusasentoon tuleminen eri suunnista (sujuu jo paremmin)

Sunnuntaina käytiin pitkällä lenkillä puolipilvisessä säässä. Aurinkokin pilkahteli välillä. Lenkillä koira tarjosi seuraamista vähän väliä. Iltapäivällä sitten satoikin. Aamu aloitettiin kuitenkin fyssarin antamilla harjoitteilla. Kylkivenytykset alkavat sujua aika mukavasti molemmille puolille. Vieläkin oikealle kääntyminen on koiralle helpompaa kuin vasemmalle.

Päivän tokoilut olivat samat kuin lauantaina lisättynä luoksetulolla ja esteen kiertämisellä.

Doboilua emme ole unohtaneet vaan treenaamme sitä kolmisen kertaa viikossa, samalla rytmillä kuin fysiikkaharjoitteita. Sunnuntaina avasin vihdoin lajin ohjekirjan (Camilla Peura: Dobo - koiran kanssa kuntoon). Tähän asti olemme tehneet pallolla seisomista, istumista ja makaamista. Tänään siirryimme kumartamiseen seisten. Ensin opetin kumartamisen lattialla naksun avulla ja sitten siirryimmekin pallolle. Ihmeen nopeasti se hokasi mitä sen halutaan tekevän. Hauska pieni eläin.

Sunnuntain ohjelmaan kuului myös karstaus ja konetus. Turkin syövereistä löytyi tämän kesän punkkiennätys: viisi verenimijää, joista yksi oli pulleudesta päätellen aterioinut koirassa eilisestä asti. Luin juuri jostakin, että syksyn tullen punkit eivät suinkaan vähene, päinvastoin. Tänä kesänä noita ällötyksiä on poistettu 41.

Ei ollut sistiminen turha homma ollenkaan pihalla möyrimisen jälkeen:

Juu, pyörähdin vähän pihalla. Mistä arvasit?

Agi on kumma laji

Agility on kummallinen laji. Viikko sitten vetelin ranteita auki ja tänään tuntuikin niin mukavalta treenata, että oksat pois.

Syy huonosti menneisiin treeneihin löytyi taas peilistä. Ylläri. Ryhmämme toinen koutsi kiinnitti huomiota siihen, että en pidä tarpeeksi kontaktia koiraan. Melko vilkkaana koirana se ehtii bongata hallista vaikka mitä mielenkiintoista siinä siunaaman sekunnissa, kun olen hiljaa enkä kerro koiralle mihin mennään seuraavaksi. Ohjaukseen tarvitaan myös rutkasti lisää tarkkuutta. Ohjatessani koiraa putkeen se bongasi kyllä putken, mutta sellaisen, mikä oli koottuna A-esteen alle jemmaan. Musta vielä väriltään. Sinne meni. Huis vaan.

Toka veto meni melko mallikkaasti. Erityisen tyytyväinen olin takanaleikkauksiin, mitkä onnistuivat hyvin siihen nähden minkä verran niitä on treenattu.

Pitkäsen Eeva oli ulkokentällä kuvaamassa koirakoita seuran uusia nettisivuja varten. Koksilla otin A-estettä hihnassa, kun ei tuota edelleenkään uskalla irti päästää. Lisäksi kentän vieressä oli vielä pentukurssi käynnissä, niin houkutuksia eli potentiaalisia leikkikavereita olisi ollut liian lähellä, jotta koira olisi pystynyt keskittymään johonkin typerään 2o2o-asentoon.

Alla olevat 4 agilitykuvaa ovat kaikki Eeva Pitkäsen ottamia.

Kuva: Eeva Pitkänen.

Kuva: Eeva Pitkänen.

 

Kuva: Eeva Pitkänen.

Kuva: Eeva Pitkänen.

 

Uutta intoa kotitreeneissä

Eilisistä treeneistä innostuneina tartuin tämänpäiväisiin kotiharjoitteisiin ihan uudella innolla.

- paikallaan seisominen: odota-sanalla tämä sujui todella hyvin ja koira pysyi paikallaan ilman mitään ongelmaa. Vahvistin oikeaa tekemistä naksulla. Jostain syystä naksuttimen käyttö on jäänyt pitkäksi aikaa, mutta nyt otan sen uudestaan käyttöön. Sillä on niin mahdottoman kätevä antaa koiralle tiedoksi, että se tekee oikein. Nyt se ei tarjonnut kertaakaan mitään maahanmenoa kuten eilen, vaan jäi seistä töröttämään joka kerta. Taisin ottaa 7-8 toistoa.

- perusasento eri suunnista: jätin koiran paikoilleen odota-käskyllä ja siirryin muutaman metrin päähän, mistä annoin sivu-käskyn. Koksi lähti innokkaasti ja tuli sivulle, mutta useamman kerran se jäi istumaan liian taakse. Se siirtyi oikeaan kohtaan toistaessani käskyn. Vääristä asennoista en palkannut, vaan annoin ainoastaan suullisen hieno sivu -kehun ja vapautuksen. Vartaloapuun jouduin turvautumaan, jotta koira ei jää liian taakse.

- jäävät liikkeet: maahanmenoa emme ole paljoa harjoitelleet, ja otinkin sen tämän viikon tärkeimmäksi treeniksi. Pyrin saamaan maahanmenon napakammaksi ja nopeammaksi. Klikkerillä merkkasin tässäkin. Koira jäi joka kerta hyvin maahan eikä edes yrittänyt pyrkiä ylös ilman vapautusta.

- luoksetulo: ei malttanut jäädä odottamaan, vaan karkasi pari kertaa. Saatiin kaksi oikein hyvää suoritusta, missä koira lähti innokkaasti ja tuli perusasentoon iloisesti hypähtäen.

Treenien jälkeen jumpattiin fyssarin ohjeiden mukaan koiran etutassut mapin päällä. Hieroin sen takajalat, nostelin ristikkäisiä jalkoja, tehtiin kylkivenytykset ja lopuksi vielä tasapainoiltiin hetki dobo-pallolla.

Olipa mukavaa!

Toivoa-antavat tokotreenit

Tokotreenit olivat toivoa-antavat.

- kehääntulotarkastus: väisti, mutta antoi koskea.
- luoksepäästävyys: ei väistänyt ja antoi koskea, oikein hyvä
- paikkamakuu: maahanmeno kaipasi pienen käsiliikkeen, mutta muuten todella upea. Palattiin palkkaamaan pienen matkan päästä ja sitten pitkä paikallaolo koutsin liikkuessa ja taputellessa käsiään. Viidestä koirasta vain yksi poistui rivistä ja silloinkin muut jäivät paikoilleen. Koiran luokse palatessa palkkaus maahan ja vapautus. Superhieno!
- paikallaan seisominen (tokohypyn seisomisen treenaus): olen käyttänyt tässä stop-sanaa. Kotona pääsen askeleen päähän, mutta hallilla koira tarjosi pelkästään maahanmenoa. Se jäi seisomaan paikalleen muutaman kerran tässä yksilötsekkauksessa. Sivummalla kokeilin tätä uudestaan ja se sujui paljon paremmin. Koira jotenkin hämääntyi koutsista ilmeisesti. Myöhemmin kouluttaja kehotti kokeilemaan odota-sanaa käskynä. Sillä kokeilin illalla kotona ja homma toimikin paljon paremmin. Taidan jättää stop-sanan pelkästään jääviin liikkeisiin ja odota-sanan sitten hyppyyn.
- seuraaminen ryhmässä: tehtiin taas ympyräseuraamista kahdella kehällä siten, että kaksi koiraa oli sisäkehällä ja kolme koiraa ulkokehällä. Tässä kävelyä, juoksua, täyskäännöksiä, pysähtymisiä. Koksi oli mulla hihnassa, koska toiset koirat näyttivät kiinnostavan kovasti, olivathan ne todella lähellä, alle puolen metrin päässä. Tätä pitää treenata lisää.
- seuraaminen yksilötreeninä: kiersimme kahta törppöä kahdeksikossa koutsin taputellessa taas käsiään. Tavoitteena hyvä kontakti. Olipa vaikeaa. Kontakti tippui vähän väliä ja koira seurasi osin todella kaukana.
- sivulle tuleminen muualta kuin edestä: tämäpä olikin hankala. Koira pyydettiin pysymään paikoillaan odota-käskyllä, ohjaaja asettui selin koiraan ja pyysi sen sivulle. Onnistuneeseen suoritukseen tarvittiin katsekontakti ja käsiapu. Tätä otettiin useasta eri asennosta. Yksilötreenin jälkeen otettiin tätäkin sivummalla ja taas onnistui paremmin. Tämä kotitreeniin.

Oli taas ihan mahdottoman mukavaa. Ensi kerraksi pitää muistaa ottaa isompia nameja tokohyppyä varten.

Kainalokyytiä

Agin ryhmätreeneissä ei onnistunut oikeastaan yhtään mikään. Koira ei ollut kuulolla vaan humputteli omiaan. Radalla oli paljon takaakiertoja. Jotkut niistä onnistuivat ja jotkut eivät. 7 esteen pätkää mentiin useaan otteeseen. Ongelmaksi osoittautui yleisen idiotismin lisäksi jälleen väärä putken pää. Jos Koksi on ensimmäisellä kerralla valinnut väärän pään, on sitä melko mahdotonta saada menemään toiseen päähän uudellakaan yrityksellä. Tälläkin kertaa koutsi joutui menemään seisomaan putken eteen blokatakseen sen kokonaan.

Koko homma ei tuntunut kiinnostavan koiraa pätkän vertaa. Koutsi ehdotti lyhyemmän radan, esimerkiksi neljän esteen tekemistä, mutta en tiedä onko mitään järkeä yrittää saada koiraa innostumaan lajista, jos se ei vaan sitä kiinnosta. Iloisestihan se hallissa kirmailee kuin päätön kana, mutta kun se nyt ei välttämättä ole se, mitä treeneissä haetaan.

Toisella vedolla koira suoritti ekan esteen, putken, ja sen jälkeen ampaisi hallin toiseen päähän. Kutsuin sen luokseni vähemmän kauniilla äänellä, ja siitä sitten lähdettiinkin kainalokyydillä autoon. Ei jaksa. Lajia on nyt harrastettu reilu vuosi, ja tuntuu, että koiraa ei vaan kiinnosta enkä itse osaa ohjata enkä osaa innostaa. Nyt on sellaiset fiilikset, että olkoon koko laji. Omatoimitreeneissä voisi huvin vuoksi käydä, mutta tokkopa meitä koskaan kisaradoilla nähdään.

Kuin yhteisestä sopimuksesta

Ohjatuissa tokotreeneissä Koksi ja ystävänsä bc kunnostautuivat kyseenalaisella tavalla osoittamalla tänäänkin mieltään ryhmään uudeksi tulleelle bortsulle. Koksi haukkui sen pystyyn alussa. Todella typerää, etenkin kun uusi bortsu ei millään tavalla provosoinut muita koiria, päinvastoin.

Päivän epistolaan:
- kehääntulotarkastus ok, paitsi että koira veti koutsin luo
- luoksepäästävyys oli mallikas
- paikkamakuu: kaikki 4 koirakkoa riviin, käskystä jätettiin koirat, taidettiin juuri päästä kääntymiskohtaan kun Koksi ja sama ystävänsä bc ampaisivat kuin yhdestä sopimuksesta rivistä, Koksi vielä kaarsi sen uuden bc:n lähelle. Se jäi kuitenkin parin metrin päähän eikä mennyt ihan iholle, mutta olipa todella huono juttu. Tutustumaan se minun tulkintani mukaan halusi mennä, ei aggrena, mutta silti. Tällaista ei ole tapahtunut koskaan. Pyysin ohjaajalta tietenkin anteeksi ja sanoin, että jos tällaista tapahtuu toiste, saa koiran ajaa pois ihan tosissaan. Bc:n ohjaaja sanoi hämääntyneensä tilanteesta niin, että ei ollut ehtinyt tehdä yhtään mitään. Kyseisen koiran päälle on kuulemma kaksi koiraa käynyt tokotreeneissä, joten sitäkin suuremmalla syyllä tapahtunut oli todella huono juttu. Otettiin uusi paikkamakuu, missä käytiin palkkaamassa paikallaan pysymisestä ja jätettiin koirat vielä uudestaan. Nyt ei ollut pysymisessä ongelmaa. Että voi harmittaa tämä episodi. Eihän tuossa mitään tapahtunut, mutta keljuttaa bc:n puolesta.
- perusasento: jokaisen perusasentoa katsottiin yksitellen siten, että koira pyydettiin perusasentoon koiran ollessa ensin edessä. Koksi tarvitsi useamman käskyn ja jopa lievän vartaloavun. Miten tämä voi olla näin vaikeaa, vaikka tätä on harjoiteltu jo vuosi? VUOSI! Kotitreeniin tämä siten, että koira pyydetään perusasentoon myös lennosta eikä sitä joka kerta esim. istuteta eteen ensin.
- jäävät: peilin edessä jokainen katsoi miten tämä onnistuu. Koksi ennakoi taakse lentävää namia seisomaan jäädessä. Maahanmenoon tarvitsee käsiavun.
-tokohyppy: tässä Koksi yllätti ja lähti targetille reippaasti 3 kertaa. Sentään jotain positiivista. Seuraavalle kerralle otettava mukaan isompia nameja, mitkä voi heittää hypyn yli, kun koira on lähetetty hypylle ilman targetia
- luoksetulo: vauhdikas ja tuli perusasentoon hienosti. Tämä oli hyvä.

Puomia hihnassa

Vähiin käyvät lomapäivät. Senkin vuoksi oli pakko ajaa aamulla hallille. Tuli taas mieleen viehättävä Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu -biisi, mitä en linkkaa tähän. Koksi ei ollut paria hyvää radanpätkää lukuunottamatta pätkääkään kuulolla, humputteli vaan omiaan. Ympäriympäriympäri hallia. Luoksekutsuminen oli tänään turhaa, ja toimivimmaksi metodiksi osoittautui vastakkaiseen suuntaan juokseminen, koiran kutsuminen ja palkkaus luoksetulosta esteen suorittamisella sekä lelulla.

Puomista koira kieltäytyi taas. Se lähti nousemaan sitä, mutta pysähtyi ylösmenon puolivälissä ja poistui esteeltä. Halusin kokeilla kieltääkö myös A-esteen, mikä kielisi fyysisestä ongelmasta, mutta A:n se meni nopeasti ja halukkaasti. Hihna siis esiin ja ei kuin puomille. Reippaasti kehumalla sain sen menemään puomin kolmesti. Sitä selkeästi pelottaa puomin korkeus. En voi käsittää mistä se on saanut tällaisen kammon yht'äkkiä, kun puomilla ei mitään ole tapahtunut. Ainoa järkeenkäyvä selitys on se, että tämänpäiväiselläkin radalla puomin alla oli putki ja se häiritsi koiraa. Inki oli ihan samanlainen. Treeniä lisää.

Keinua otin 3 kertaa molemmin puolin, senkin hihnassa. 2o2o onnistui hihnassa hyvin tälläkin esteellä.

Keppeihin viritin 6 ohjuria. Niiden loppupäässä alkoi taas rytmi löytyä. Pari kertaa koira tuli ulos ohjurittomasta kohdasta. Tänään pystyin jo hieman vedättämään vauhdin lisäämiseksi.

Lopetettiin treeni vauhdikkaaseen hyppy-putki -hässäkkään.

Kyllä taas turhauttaa.

Olen jumppauttanut Koksia fyssarin ohjeiden mukaisesti joka toinen päivä. Venytykset olen tehnyt dobo-pallon päällä, mutta pitää keksiä lisäksi joku matalampi alusta. Etutassut pallolle, takatassut lähelle palloa ja namilla koiran houkuttelu eteen ja ylös. Kylkivenytykset tehdään ainakin vielä lattialla. Koksi tulee dobolle mielellään. Tänään se meni pallolle maahan ensimmäistä kertaa. Myös osu-käskyn harjoittelu onnistuu pallolla. Sillä käskyllä koira hyppää pallolle, siirtää etutassunsa maahan ja jättää takatassut pallolle. Vapautan tässä tule-käskyllä, kuten esteilläkin.

Toinen SERT plakkarissa!

Kouvolan kaikkien rotujen näyttelystä tärähti toinen SERT! Tulos oli täysin viikko sitten pidetyn Joensuun ryhmänäyttelyn toisinto eli SERT VSP. Aivan uskomattomalta tuntuu, että kaipaamani sertit saatiin 9 päivän sisällä. Nyt sitten odotellaan kaksivuotispäivää tammikuun loppuun, ja sen jälkeen lähdetään metsästämään viimeistä valioitumiseen tarvittavaa sinivalkeaa ruusuketta. Olen ilmoittanut Koksin neljään näyttelyyn loppukesälle, mutta ainakin osan niistä jätän väliin.

Rotuun oli ilmoitettu 13 koiraa, joista vain 3 urosta, Koksi nuortenluokkaan, yksi avoimen luokan uros ja yksi veteraani. Vetsku ei ollut paikalla ja avoimen luokan uros sai ERI:n ilman SA:ta, joten sen kilpailupäivä päättyi siihen. ERI:llä ja SA:lla Koksi oli siis paras uros ja sai SERT:in. Rotunsa paras -kehässä Koksi oli sitten VSP nuortenluokassa Koksin lailla kilpailleen Jade Garden Solid As A Rockin ollessa ROP.

Tuomarina tänään oli Helin Kasuk-Tenson Virosta. Tässä hänen arvostelunsa:
"Erinomainen tyyppi ja sukupuolileima. Kaunis pää ja ilme. Pitkät korvat. Erinomainen ylä- ja alalinja, kulmaukset, häntä, liikkeet, turkki ja temperamentti." NUO ERI NUK1 SA PU1 VSP SERT





Vas. Koksi handlerinsa kanssa, tuomari Helin Kasuk-Tenson ja
Jade Garden Solid As A Rock. Kuva: Maarit Karlsson.

Kiitokseksi koira sai kassillisen leluja, joista kuminen dinosaurus oli päätön reilussa tunnissa.

Sää Kouvolassa oli kehien aikana melko lämmin, mutta hyvin tuulinen. Vettä alkoi sataa oikeastaan vasta kun aloimme kasata tavaroita.

Järjestelyt Kouvolassa olivat hyvät, mutta hieman oli rahastuksen makua luettelon hinnassa (7 euroa!) ja parkkimaksussa (rataparkki 5 euroa tai  talliportin parkki 2 euroa). Sertistä sai palkintopisteestä muistolaatan ja VSP:stä pokaalin, molemmat laatoilla. Aiemmin ihmettelin, kuinka jotkut keräävät noita rumiluksia ja pitävät niitä vielä esillä, samoin kuin ruusukkeita. En ihmettele enää, sen verran hikeä ja kyyneleitä on vuodatettu näiden kahden sertin saamiseksi, että sietävätkin olla esillä.

Handlerina toiminut K kertoi mielenkiintoisen jutun näyttelyistä ja niiden aiheuttamista kuluista. Joku oli laskenut FI MVA -tittelin kustannukseksi yli 3.400 euroa. Tuohon summaan oli laskettu näyttelymaksut, polttoaineen hinta ym. suoranaisiin näyttelyihin uppoavat pennoset. Tässä linkki ko. blogitekstiin: http://valioluokkaa.wordpress.com/2012/03/25/11/. Koksilla 2 sertiä vaati 9 näyttelyssä käynnin. Kuluja en uskalla laskea, sillä tuohon näyttelymäärään sisältyy myös messarimatka viime joulukuussa hotelliyöpymisineen. Mutta, kuten ranskalaiset sanovat: "Quand on aime, on ne compte pas." Rakkaus ei kysy hintaa.

Koksi teki sen taas: väsyttyään leikkimään dinolla se asetti sen istuvaan
asentoon. Näin se toimii kaikkien lelujen kanssa.

Peilailua

Tokoryhmässä aloitti tänään uusi koirakko, bc Hertta emäntänsä kanssa. Koksi kertoi mielipiteensä uudesta ryhmäläisestä kaunistelematta haukkumalla koiraparan pystyyn useamman kerran. Äkkiä se uuteen tyyppiin varmasti tottuu, nyt oli vain sitä mieltä, että me_treenataan täällä. Muut paikalla olijat olivat bc Top ja cocker Veikka.

Aloiteltiin luoksepäästävyydellä, missä Koksi pysyi hyvin paikoillaan kuten viime viikollakin.

Paikkamakuu oli kaikilla upea! Maahanmenoon Koksi tarvitsi taas vartaloavun, mutta muuten pysyi hienosti maassa, kuten kaikki muutkin koirat. Koutsi vaikeutti tilannetta kiertelemällä koirien välissä. Mielenkiinnolla seurasin Koksin reagointia siihen, kun kouluttaja lähestyi sitä takaapäin, mutta hyvin koira kesti paikallaan. Vain korvista näki, että sen teki mieli kääntyä katsomaan kuka takana kävelee. Palkkasimme kaikki koiran maahan, ja sieltä myös vapautus. Oli hienoa nähdä kuinka kaikki koirat pysyivät paikoillaan, etenkin kun mukana oli täysin uusi koira.

Seuraaminen taluttimetta oli parempaa kuin viikko sitten, erityisesti pysähtymiset. Yritin kiinnittää huomiota siihen, että otan pari aavistuksen hitaampaa askelta ennen pysähtymistä, että koiralla on edes joku mahdollisuus saada ennakkotieto siitä, että kohta olisi toivottavaa takamuksen olla maassa. Täyskäännökset olivat vielä vähän väljiä, mutta itse seuraaminen tosiaan paremmalla mallilla.

Läksyt katsottiin yksitellen. Maahan-istu meni meillä muuten hyvin, mutta Koksin pitäisi mennä maahan paljon nopeammin, sama juttu istumaan nousussa. Koksi ei heittäydy maahan vaan asettelee etutassunsa eteenpäin takapään pysyessä paikoillaan. Samalla tavalla se nousee istumaan. Pitää alkaa palkata vain nopeista liikkeistä. Koutsi arveli, että koira on hieman epävarma siitä, mitä sen pitää tehdä, koska perusasennosta maahanmeno on kuitenkin paljon nopeampi, samoin perusasentoon tulo on paljon napakampi. Tässä taas nähtiin se, miten omia tai koiran tekemiä virheitä ei itse näe, vaan siihen tarvitaan kouluttaja.

Kontaktia häiriössä treenattiin vasta asennetun peilin edessä yksittäin. Meillä peilistä taisi olla enemmän häiriötä kuin narupalloa maata pitkin vetävästä koutsista, kun herra näyttelypuudelin piti peilailla itseään joka kulmasta. "Joo, oon mä aika komee. Hyvä profiili. Katotaas vielä toi toinen puoli kuonosta. Juu, hyvältä näyttää." Malttoi se lopulta keskittyä itse asiaankin eli kontaktiin, minkä tippumisesta kielsin ja kontaktista annoin kehun ja namin.

Lopuksi tehtiin vauhtiluoksetulo, mikä oli hyvä ja nopea. Tavoitteena oli ottaa lelu esiin silloin, kun koira oli tullut kolmasosan matkasta, mutta lelu jäi jumiin taskuun ja sitä esiin kiskoessa ehti koira jo luokseni. Kehuin kuitenkin suullisesti, ja löytyihän se palkkakin sieltä lopulta. Tähän oli hyvä päättää treeni.

Fyssarilla

Kävimme Jyväskylässä eläinfysioterapeutilla, sillä halusin tsekkauttaa koiran mahdollisten jumien varalta. Lisäksi olin huolestunut siitä, että Koksi ei ole koskaan venytellyt takaosaansa. Sain vinkin ko. fyssarista Töppösen ja Sienen blogista. Oli ehdottomasti kannattava käynti. Kerkelä oli asiantuntevin ja perusteellisin eläinfysioterapeutti mille olen koiriani koskaan vienyt.

Ensin katsottiin liikkeet ulkona kävelyssä, ravissa ja laukassa. Sitten siiryttiin sisälle, missä kopeloitiin koira läpikotaisin ensin pöydällä ja sitten lattialla. Näytti siltä, että Koksi yhdisti tutkimuspöydän trimmauspöytään eikä rentoutunut siinä yhtään. Odotti varmaan vaan, että kohta jostain ilmestyy karsta tai fööni. Pikkuhiljaa se suostui syömään fyssarin tarjoamia keittämiäni broilerin sydämen palasia ja rentoutui muutenkin. Oltuamme hetken lattialla palasi se pöydälle paljon paremmassa mielentilassa.

Koksilla oli kuin olikin lihaskireyksiä rinta- ja lannerangassa. Lapojen väliä tunnusteltaessa Koksi kääntyi toistuvasti ympäri näyttäen, että ei todellakaan tuntunut mukavalta. Näihin kireyksiin annettiin laseria. Molempia kireitä kohtia käsitellessä koiran silmät alkoivat luppaista ja se näytti selvästi nauttivan hoidosta.

Fyssari näytti miten Koksia tulee jumppauttaa. Ohjeeksi sain tehdä liikkeitä 3-4 kertaa viikossa

Kysyessäni agilityn jatkamisesta kehotti fyssari seuraamaan tilannetta, sillä olin alussa kertonut hänelle, että Koksi oli kieltäytynyt suorittamasta puomia ja A-estettä eilisissä treeneissä. Hyppyesteiden suorittamisesta ja sohvalle hyppäämisestä oli myös puhetta, eikä niissä ole ollut ongelmia. Pitää kiinnittää huomiota kieltäytymisiin oikein toden teolla. Jos näyttää siltä, että laji ei ole hyväksi koiralle, niin sen jatkaminen on sitten hyvin äkkiä nähty.

Kaiken kaikkiaan käynti oli erittäin positiivinen. Aikaa meni kaikkinensa reilu tunti. Ilahduin paitsi fyssarin perusteellisuudesta myös siitä, että Koksi oli vastaanotolla lopulta ihan reipas ja teki harjoitteita innolla. Lopussa fyssari sanoikin, että tähän on hyvä lopettaa, kun koira on iloisen näköinen ja kysyy ilmeellään: "Enkö ollutkin hyvä?"

Olen yhteydessä fyssariin syyskuussa, jolloin sovimme uuden käynnin. Illalla sähköpostiin kilahti vielä anamneesi ja kirjalliset ohjeet:

ANAMNEESI

Fysioterapia

ANAMNEESI:Koksi tulee ensimmäistä kertaa fysioterapiaan. Agia, tokoa, näyttelyitä harastaa, on ollut terve. Lonkat B/B, selkä ok. Ei venyttele takaosaansa, mikä huolestuttaa omistajaa.

STATUS: Ravissa takjalkojen takapotku on voimakas, ja ei tuo jalkoja pitkälle alle eteen päin, mutta ilmeisesti tuo takajalkojen liikerata rodunomainen. Liikkeet symmetriset. Istuma- ja seisoma-asennossa lantio suorassa, istuu alaselkä hyvin suorana. Tutkittaessa vasemman takajalan passiivinen liike eteen päin aristaa ja nykii jalkaa. Muuten jalkojen liikeradat hyvät. Rintarangan palpaatiossa reagoi lapojen takaa ja tuo alue on joustamaton ja lievästi kyfoottinen. Lanneranka joustaa alku- ja keskiosaltaan hyvin, mutta loppuosassa

ojennussuuntaan jäykkyyttä ja pehmytkudokset ovat kireät.

Takaosan lihakset vaikuttavat vielä keskentekoisilta, voimaa ja massaa ajan kanssa lisää

Fysioterapia: ft tutkimus, jonka jälkeen rintarangan mobilisoiva käsittely ja laserterapia, lannerangan mobilisoiva käsittely ja laserterapia. Kotiharjoitteeksi ohjataan:

-takajalkojen hieronta jalan takaosasta aina istuinkyhmystä alkaen polvitaipeeseen asti,myös sisäsivulta

- etujalat tason päällä, siitä namin avulla kurkotus eteen ja ylös niin että rintarankaan lapojen taakse tulisi venytystä, varotaan koiran pään liikettä taakse päin, koska tuolloin rasittaa ongelma-aluetta vain lisää. Tehdään myös rintakehää pyöristävää liikettä sekä molemmille sivuille, huolehdi, että koiran takaosa pysyy paikoillaan

- lannerangan mobilisoiva liike niin, että koiran etujalat tasolla, takajalat mahd lähellä tason reunaa, namin kanssa kurkotus ylös niin, että lanneselkä ojentuu, pieni painallus lanneselästä samaan aikaan

- jumppaa 3-4 kertaa viikossa niin, että toistot pysyvät hyvinä

Omistaja laittaa palautetta koiran tilanteesta, jonka mukaan sitten seuraava käynti.