Kevään viimeisissä näyttelytreeneissä Koksi liikkui paremmin kuin koskaan, ryhdikkäästi ja iloisesti. Hieman on kato käynyt kevään tullen näissäkin treeneissä ja meidän lisäksemme läsnä oli vain kolme koirakkoa. Tänään harjoittelimme kehäjuoksua ja yksilöliikkeitä. Huomasimme, että liikkeelle lähtiessä minun kannattaa ottaa kontakti koiraan, lähteä liikkeelle hitaasti, lisätä vauhtia hallitusti ja venyttää omia askeleita vauhtiin päästyä. Näillä ohjeilla Koksi liikkui todella hienosti.
Pöydällä se oli myös oikein hienosti. Samoin seisotuksessa se malttoi keskittyä. Teimme tänäänkin niin, että seisotuksessa palkka tuli ainoastaan tuomarilta ja silloin, kun koira tuomaria katsoi. Pätevä metodi.
Juttelin P:n kanssa Helsingin näyttelyssä Koksin syömättömyydestä. Hän lunasti tänään lupauksensa tuoda koe-erä raakaa kurkkutorvea ja palalihaa, millä voisin alkaa ruokkia koiraa. P kehotti ostamaan vielä Mustista ja Mirristä 500 gramman pötköjä kasvissosetta, lihaista rasvaa ja naudan mahaa. P sanoi, että Koksin kokoisen, viisikiloisen koiran pitäisi syödä näitä lihoja ja lisukkeita 170-200 grammaa päivässä, mutta että alussa on hyvä jos menee satakin grammaa. Näiden lisäksi ei saa antaa mitään muuta. Koiralle voi antaa ruokaa kaksi kertaa päivässä, mutta ilmeisesti ideaali olisi ruokkia se vain kerran päivässä. Katsotaan nyt, sillä en halua, että koira oksentaa tyhjää mahaansa, mihin kertaruokinta saattaa johtaa.
Kotiin päästyämme mittasin koiran ruokakuppiin 100 g kurkkutorvea ja palalihaa. Lihoja pieniessäni koira oli kuono pitkällä seuraamassa mitä ihania herkkuja onkaan tulossa. Aterian valmistuttua se meni suoraan kupille ja söi lähestulkoon koko annoksen, noin 90 grammaa. En ollut uskoa silmiäni. Ruuasta se sai sellaisen energiapiikin, että eipä ole tuolla lailla riehunutkaan vähään aikaan. Nirson koiran omistajat ymmärtävät varmasti sen onnen tunteen, minkä ruokaansa keskittyneesti ja hyvällä ruokahalulla syövä koira saa aikaan.
Laitoin illalla vielä viestiä P:lle hyvien uutisten kera. Hän oli asiasta iloinen, mutta varoitti samalla, että koira saattaa nyt tankata pari päivää ja olla sitten taas hieman ruokahaluton. Tässä vaiheessa ei saa luovuttaa eikä antaa sille mitään muuta.
Aiemmin, silloin kun Inki-belgi oli vielä kuvioissa eli tammikuun loppuun asti, Koksi söi puolet nappulaa ja puolet raakaa lihaa, mutta sen jälkeen se on nirsoillut oikein urakalla. Viime ajat se on syönyt paistettua kanaa ja nappulaa. Raakaa lihaa se ei ole suostunut syömään eikä varsinkaan sika-nautajauhelihaa. Toivon todella, että täysbarffaus olisi pitkän aikajänteen ratkaisu, sillä painoa tuolle ötökälle on saatava lisää.
Kahden kääpiövillakoiran, Koksin ja Oliverin, elämää kentillä, kehissä ja kotona
15.5.2013
14.5.2013
Tokoa miniryhmässä
Tokotreeneissä oli privatunnin tunnelmaa, kun läsnä oli vain kaksi koirakkoa. Ensi alkuun tutut kuviot eli kehääntulotarkastus ja luoksepäästävyys. Viimeksi mainitussa Koksi pysyi ensimmäistä kertaa paikallaan ja antoi jopa koskettaa itseään.
Treeni aloitettiin paikkamakuulla, ja koska olimme tänäänkin ulkokentällä, viritin Koksille 15 metrisen ohuen, narumaisen liinan, minkä lenkin sujautin aitaan. En todellakaan halunnut viettää loppuiltaa huhuilemassa sitä viereiseltä pellolta tai kaapimassa sen jäänteitä läheiseltä valtatieltä. Koira siis perusasentoon, käsky maahan (meni vasta toisella) ja koiran jättö odota-käskyllä. Hups, se nousi ylös päästyäni noin 10 metrin päähän. Paluu koiran viereen, uudet käskyt ja uusi jättö. Nyt kesti oikein hyvin. Kerran käänsi päätään ja katsoi vieressä olevaa staffia, mutta kiinnitin sen huomion itseeni sanomalla sen nimen sekä odota-käskyn. Kesto oli ehkä minuutin verran. Paluussa en päässyt aivan koiran viereen, kun se taas ennakoi ja nousi ylös. Tämä ahdistuneisuus pitää saada siltä pois. Välillä se kesti jo paremmin, mutta nyt on taas jäänyt treenit ko. asiasta liian vähälle.
Sitten oli vuorossa jäävät liikeet siten, että ohjaaja ei enää peruutakaan, vaan koira lähtee perusasennosta seuraamaan, annetaan käsky ja koira teoriassa jää seisomaan paikalleen. Lähdettiin treenaamaan tätä siten, että pysäytän koiran napakasti vasemmalla kädellä kämmen koiraan päin (nami oikeassa kädessä, annetaan kun pysähtyy). Alussa käteni oli liian ylhäällä, mikä sai koiran kyllä pysähtymään, mutta myös istuutumaan saman tien. Heti kun käsi laski koiran kuonon tasolle ja tein sillä napakan, nykäisevän liikkeen taaksepäin, koira pysähtyi.
Maahanmenoa liikkeestä kokeiltiin myös. Tässä Koksi oli kovasti kiinni namikädessä, mutta meni kuitenkin maahan, tosin vinossa. Täytyy muistaa alussa antaa paljon vartaloapuja ja häivyttää niitä melko nopeasti. Voi tehdä niin, että koira jätetään maahan, peruutetaan itse koiran eteen, palataan koiran eteen ja palkataan etupalkalla, ettei koira ala ennakoida ennakoida sivulle tuloa.
Koutsi kehotti treenaamaan näitä eri aikoihin eli seisomaan jäämistä yhdessä sessiossa ja maahanmenoa toisessa. Otin harjoituksen lopuksi seisomista vielä siten, että peruutin itse, pysäytin koiran käsimerkillä ja heitin takapalkan. Toimi.
Lopuksi otettiin vielä vauhtiluoksetuloa, ensin 2 x namilla, jolloin se kyllä tuli luokse hiljaa hölkytellen, mutta ei edes osannut tulla sivulle ilman käsiapua ja ekalla vielä varasti. Vaihdoin palkaksi lelun ja hetsasin sitä vähän koutsin pitäessä sitä kiinni. Johan parani ja koira tuli nopeasti sivulle asti. Koiraa selkeästi hidasti perässä laahaava liina, mutta en halunnut luopua siitä vielä.
Mukavat oli treenit. Kolmessa vartissa ehtii vaikka mitä, kun ryhmä on pieni. Oli taas ihan mahdottoman mukavaa varsinkin kun Koksi oli kivasti kuulolla eikä oikeastaan haistellut yhtään.
Treeni aloitettiin paikkamakuulla, ja koska olimme tänäänkin ulkokentällä, viritin Koksille 15 metrisen ohuen, narumaisen liinan, minkä lenkin sujautin aitaan. En todellakaan halunnut viettää loppuiltaa huhuilemassa sitä viereiseltä pellolta tai kaapimassa sen jäänteitä läheiseltä valtatieltä. Koira siis perusasentoon, käsky maahan (meni vasta toisella) ja koiran jättö odota-käskyllä. Hups, se nousi ylös päästyäni noin 10 metrin päähän. Paluu koiran viereen, uudet käskyt ja uusi jättö. Nyt kesti oikein hyvin. Kerran käänsi päätään ja katsoi vieressä olevaa staffia, mutta kiinnitin sen huomion itseeni sanomalla sen nimen sekä odota-käskyn. Kesto oli ehkä minuutin verran. Paluussa en päässyt aivan koiran viereen, kun se taas ennakoi ja nousi ylös. Tämä ahdistuneisuus pitää saada siltä pois. Välillä se kesti jo paremmin, mutta nyt on taas jäänyt treenit ko. asiasta liian vähälle.
Sitten oli vuorossa jäävät liikeet siten, että ohjaaja ei enää peruutakaan, vaan koira lähtee perusasennosta seuraamaan, annetaan käsky ja koira teoriassa jää seisomaan paikalleen. Lähdettiin treenaamaan tätä siten, että pysäytän koiran napakasti vasemmalla kädellä kämmen koiraan päin (nami oikeassa kädessä, annetaan kun pysähtyy). Alussa käteni oli liian ylhäällä, mikä sai koiran kyllä pysähtymään, mutta myös istuutumaan saman tien. Heti kun käsi laski koiran kuonon tasolle ja tein sillä napakan, nykäisevän liikkeen taaksepäin, koira pysähtyi.
Maahanmenoa liikkeestä kokeiltiin myös. Tässä Koksi oli kovasti kiinni namikädessä, mutta meni kuitenkin maahan, tosin vinossa. Täytyy muistaa alussa antaa paljon vartaloapuja ja häivyttää niitä melko nopeasti. Voi tehdä niin, että koira jätetään maahan, peruutetaan itse koiran eteen, palataan koiran eteen ja palkataan etupalkalla, ettei koira ala ennakoida ennakoida sivulle tuloa.
Koutsi kehotti treenaamaan näitä eri aikoihin eli seisomaan jäämistä yhdessä sessiossa ja maahanmenoa toisessa. Otin harjoituksen lopuksi seisomista vielä siten, että peruutin itse, pysäytin koiran käsimerkillä ja heitin takapalkan. Toimi.
Lopuksi otettiin vielä vauhtiluoksetuloa, ensin 2 x namilla, jolloin se kyllä tuli luokse hiljaa hölkytellen, mutta ei edes osannut tulla sivulle ilman käsiapua ja ekalla vielä varasti. Vaihdoin palkaksi lelun ja hetsasin sitä vähän koutsin pitäessä sitä kiinni. Johan parani ja koira tuli nopeasti sivulle asti. Koiraa selkeästi hidasti perässä laahaava liina, mutta en halunnut luopua siitä vielä.
Mukavat oli treenit. Kolmessa vartissa ehtii vaikka mitä, kun ryhmä on pieni. Oli taas ihan mahdottoman mukavaa varsinkin kun Koksi oli kivasti kuulolla eikä oikeastaan haistellut yhtään.
12.5.2013
JUN ERI JUK2 SA PU4 VASERT
Hieman ennen aamukuutta starttasimme Tuomarinkartanossa järjestettävään Royal Canin -kansainväliseen näyttelyyn Katjan ja Marin kanssa. Koksi on vähän huono matkustaja muualla kuin omassa autossa. Alkumatkan se oli omassa häkissään vieressäni takapenkillä, mutta alettuaan lipoa huulia vähän siihen malliin, että kohta saattaa oksennus lentää, otin sen syliini. Puoli tuntia päästiin eteenpäin, kun se alkoi olla taas levoton. Messarireissusta oppineena (tuolloin koira ripuloi linja-autossa matkaseurani syliin oksennettuaan sitä ennen minun syliini) pyysin pysäyttämään auton. Säästän lukijat likaisilta yksityiskohdilta, mutta sanottakoon, että pysähdys ei ollut turha.
Perillä olimme heti kahdeksan jälkeen, ja saimme auton ilmaiseen parkkiin. Roudasimme vankkurit kehän laidalle ja pystytimme teltan hups tuosta noin vaan. Yritin juoksuttaa Koksia kehässä nähdäkseni oliko se liikkumis- vai haistelumoodissa. En saanut pysymään hihnaa posken kohdalla. Päädyimmekin siihen, että Katja esittää sen.
Katja tasoitti Koksin turkin (varsinainen trimmaus tapahtui eilen). Aikaa meni noin tunnin verran. Tämän jälkeen häivyin koiran näkyvistä toiselle puolelle kehää telttojen taakse. Meidän kehämme alkoi hyvin aikataulussa klo 10.40. Tuomarina oli ruotsalainen Birgitta Hasselgren. Junioriluokassa, mihin olin Koksin ilmoittanut, oli kaksi muuta urosta: Caspian Line's Keep in Touch ja Equerry's Egobooster. Koksi liikkui sekä laatuarvostelussa että kilpailuluokassa hyvin ja ryhdikkäästi. Todella hyvin siihen nähden, että se meni ensimmäistä kertaa kehässä jonkun muun kuin minun kanssani. Lopputulema oli JUN ERI JUK2 SA PU4 VASERT. Serti oli niin lähellä. Ohessa arvostelu:
"Bra huvud ock utryck. Bra hals. Ganska bra skuldra. Frånten onskar mera stabil. Bra kropp. Bra vinklar bak. Bra päls. Rör sig bra."
Vapaa suomennos: Hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula. Melko hyvät lavat. Etuosa voisi olla stabiilimpi. Hyvä runko. Hyvät takakulmaukset. Hyvä turkki. Liikkuu hyvin.
Olin hyvin iloinen Koksin sijoittumisesta paras uros -kehässä ja ylipäätään siitä, että se esiintyi hyvin. Tästä on hyvä jatkaa.
Perillä olimme heti kahdeksan jälkeen, ja saimme auton ilmaiseen parkkiin. Roudasimme vankkurit kehän laidalle ja pystytimme teltan hups tuosta noin vaan. Yritin juoksuttaa Koksia kehässä nähdäkseni oliko se liikkumis- vai haistelumoodissa. En saanut pysymään hihnaa posken kohdalla. Päädyimmekin siihen, että Katja esittää sen.
Katja tasoitti Koksin turkin (varsinainen trimmaus tapahtui eilen). Aikaa meni noin tunnin verran. Tämän jälkeen häivyin koiran näkyvistä toiselle puolelle kehää telttojen taakse. Meidän kehämme alkoi hyvin aikataulussa klo 10.40. Tuomarina oli ruotsalainen Birgitta Hasselgren. Junioriluokassa, mihin olin Koksin ilmoittanut, oli kaksi muuta urosta: Caspian Line's Keep in Touch ja Equerry's Egobooster. Koksi liikkui sekä laatuarvostelussa että kilpailuluokassa hyvin ja ryhdikkäästi. Todella hyvin siihen nähden, että se meni ensimmäistä kertaa kehässä jonkun muun kuin minun kanssani. Lopputulema oli JUN ERI JUK2 SA PU4 VASERT. Serti oli niin lähellä. Ohessa arvostelu:
"Bra huvud ock utryck. Bra hals. Ganska bra skuldra. Frånten onskar mera stabil. Bra kropp. Bra vinklar bak. Bra päls. Rör sig bra."
Vapaa suomennos: Hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula. Melko hyvät lavat. Etuosa voisi olla stabiilimpi. Hyvä runko. Hyvät takakulmaukset. Hyvä turkki. Liikkuu hyvin.
Olin hyvin iloinen Koksin sijoittumisesta paras uros -kehässä ja ylipäätään siitä, että se esiintyi hyvin. Tästä on hyvä jatkaa.
 |
| Kuva: Katja Oinonen |
 |
| Kuva: Katja Oinonen. |
10.5.2013
Eteen!
Ennen aksatreenejä käytiin juoksemassa vajaan 4 kilsan lenkki. Ilma oli hyvin kostea ja painostava. Tänään olisi varmaan ekaa kertaa pärjännyt teepparissa, takki oli jo vähän liikaa.
Tänään, agilityn jatkokurssin kahdeksannella kerralla, läsnä oli Koksin lisäksi perro, nahka, mali ja sheltti. Aloiteltiin puomitreenillä. Itse olen ottanut puomia joskus talvella siten, että sen alastulo-osa on ollut maassa. Nyt ylösnousu ja alastulo oli viritetty minipöydän päälle. Jopas olikin Koksille hankalaa pysyä 2on2off-asennossa osu-käskyllä. Tehotreeniin tämä.
Seuraavaksi otettiin irtoamisharjoitus, missä oli kolme hyppyä perätysten. Ensin laitettiin target yhden, sitten kahden ja lopulta kolmen hypyn päähän. Koksi irtosi hyvin ekalle hypylle eteen-käskyllä, samoin toiselle, mutta sitten alkoi vauhti hidastua. Targetina oli siis nami. Koksi vähän väisti koutsia, joka seisoi noin metrin päässä targetista. Sillä menee usein oma aikansa ennen kuin se tutustuu ihmisiin. Jostain syystä sekä toko- että agiryhmien vetäjät eivät ole sen suosiossa silloin kun treenataan.
Vaihdoimme namin narun päässä olevaan leluun, ja johan alkoi tulla vauhtia. Se eteni hyvin määrätietoisesti ja lelulle päästyään ei arkonut koutsia pätkääkään, vaan keskittyi kokonaan leluun.
Sitten otimme vielä toisen irtoamisharjoituksen, ja se sujui kaikilta koirakoilta mallikkaasti.
Loppuun tehtiin vielä välistävetoharjoitus, missä oli 3 hyppyä rinnatusten ja lopuksi vielä putki. Koksi sinkosi ekan hypyn jälkeen omille teilleen, mutta tuli joutuisasti takaisin, kun kutsuin sitä riittävän matalalla äänellä. Ihminen on oppivainen olio. Tämähän näyttäisi toimivan, ei-kimitys nimittäin. Otettiin vielä pari-kolme kertaa koko pätkä, ja se meni ihan hyvin. Koksi oli hyvin kuulolla. Vauhtia meidän tekemiseen pitää saada lisää, mutta opetellaan nyt ensin perusjutut. Mutta kyllä tuollaisen pienen koiran ohjaaminen on sata kertaa helpompaa kuin esimerkiksi belgin, missä saa tosissaan antaa tilaa koiralle hypätä ja ohjata muutenkin aivan eri tavalla. Pieni koira antaa anteeksi isoja ohjauskämmejä.
Tänään, agilityn jatkokurssin kahdeksannella kerralla, läsnä oli Koksin lisäksi perro, nahka, mali ja sheltti. Aloiteltiin puomitreenillä. Itse olen ottanut puomia joskus talvella siten, että sen alastulo-osa on ollut maassa. Nyt ylösnousu ja alastulo oli viritetty minipöydän päälle. Jopas olikin Koksille hankalaa pysyä 2on2off-asennossa osu-käskyllä. Tehotreeniin tämä.
Seuraavaksi otettiin irtoamisharjoitus, missä oli kolme hyppyä perätysten. Ensin laitettiin target yhden, sitten kahden ja lopulta kolmen hypyn päähän. Koksi irtosi hyvin ekalle hypylle eteen-käskyllä, samoin toiselle, mutta sitten alkoi vauhti hidastua. Targetina oli siis nami. Koksi vähän väisti koutsia, joka seisoi noin metrin päässä targetista. Sillä menee usein oma aikansa ennen kuin se tutustuu ihmisiin. Jostain syystä sekä toko- että agiryhmien vetäjät eivät ole sen suosiossa silloin kun treenataan.
Vaihdoimme namin narun päässä olevaan leluun, ja johan alkoi tulla vauhtia. Se eteni hyvin määrätietoisesti ja lelulle päästyään ei arkonut koutsia pätkääkään, vaan keskittyi kokonaan leluun.
Sitten otimme vielä toisen irtoamisharjoituksen, ja se sujui kaikilta koirakoilta mallikkaasti.
Loppuun tehtiin vielä välistävetoharjoitus, missä oli 3 hyppyä rinnatusten ja lopuksi vielä putki. Koksi sinkosi ekan hypyn jälkeen omille teilleen, mutta tuli joutuisasti takaisin, kun kutsuin sitä riittävän matalalla äänellä. Ihminen on oppivainen olio. Tämähän näyttäisi toimivan, ei-kimitys nimittäin. Otettiin vielä pari-kolme kertaa koko pätkä, ja se meni ihan hyvin. Koksi oli hyvin kuulolla. Vauhtia meidän tekemiseen pitää saada lisää, mutta opetellaan nyt ensin perusjutut. Mutta kyllä tuollaisen pienen koiran ohjaaminen on sata kertaa helpompaa kuin esimerkiksi belgin, missä saa tosissaan antaa tilaa koiralle hypätä ja ohjata muutenkin aivan eri tavalla. Pieni koira antaa anteeksi isoja ohjauskämmejä.
8.5.2013
Kivat näyttelytreenit
Näyttelytreeneissä tehtiin samat vanhat kuviot eli yhdessä juokseminen ja yksilöarvostelut. Ennen tunnin alkamista juoksutin Koksia viitisen minuuttia, ja se menikin aika kivasti ja ryhdikkkäästi. Sama meno jatkui, kun treenattiin muiden koirakoiden kanssa juoksemista. Näissäkin treeneissä oli 4 koirakkoa, kuten eilisissä tokotreeneissäkin. Tällä kertaa Koksi pyrki juoksemaan toisen koiran kiinni vain kerran. Useimmitenhan se vetää toisten luo kaula ja selkä pitkällä. Pitää itse muistaa olla iloinen ja innostava.
Pöydällä Koksi oli yllättävän rennosti. Itse täytyy kiinnittää huomiota siihen, että no nostaessa asettaa koiran oikeaan paikkaan pöydällä siten, että takajaloille jää riittävästi tilaa. Kopelointi sujui hyvin.
Seisottamisessa etujalat tuppaavat jäämään hieman liian eteen, samoin takajalat. Toimivimmaksi on osoittanut se, että asettelen etupään mahdollisimman hyvin kertalaakista, jolloin korjattavaa on vain takajaloissa. Nyt koira antaa jo koskea takatassuihinsa ja asetella ne paikalleen, joskin sillä on taipumusta korjata asentoa varsinkin liukkaalla alustalla ja tuoda takajalkoja lähemmäs kroppaa. Huomiota täytyy kiinnittää myös siihen, että leukaa pitelevä käteni ei peitä koko koiran leukaa. Vielä Koksi ei kestä sitä, että pitäisin kiinni ainoastaan suupielestä, vaan sen pää kääntyy. Tämä treeniin.
Juostessa pitää ottaa ensin kontakti koiraan, pari kävelyaskelta ja sitten kiihdyttää vauhtia tasaisesti. Täytyy yrittää juosta aika pitkällä askeleella, jotta koiraan saa ryhtiä. Liian kova ei vauhti saa kuitenkaan olla ettei koira ala keulia eli rynniä eteenpäin laukaten, vetäen tai muuten ei-toivotusti liikkuen.
Poikkeuksellisesti treenit kestivät tänään vain reilun puoli tuntia normaalin tunnin sijaan, koska koiria oli niin vähän. Lisäksi osa oli menossa huomiseen ryhmänäyttelyyn eikä halunnut väsyttää koiraansa liikaa. Puoli tuntia oli Koksillekin ihan riittävä aika, eikä se olisi yhtään enempää jaksanutkaan. Kivasti se teki koko ajan, oikein iloisesti ja reippaasti, juuri niin kuin toivon koiran esiintyvän.
Hyvät oli treenit tänäänkin. Tämähän menee vallan hienosti. Toivottavasti lupaa hyvää tulevia näyttelyitä ajatellen.
Pöydällä Koksi oli yllättävän rennosti. Itse täytyy kiinnittää huomiota siihen, että no nostaessa asettaa koiran oikeaan paikkaan pöydällä siten, että takajaloille jää riittävästi tilaa. Kopelointi sujui hyvin.
Seisottamisessa etujalat tuppaavat jäämään hieman liian eteen, samoin takajalat. Toimivimmaksi on osoittanut se, että asettelen etupään mahdollisimman hyvin kertalaakista, jolloin korjattavaa on vain takajaloissa. Nyt koira antaa jo koskea takatassuihinsa ja asetella ne paikalleen, joskin sillä on taipumusta korjata asentoa varsinkin liukkaalla alustalla ja tuoda takajalkoja lähemmäs kroppaa. Huomiota täytyy kiinnittää myös siihen, että leukaa pitelevä käteni ei peitä koko koiran leukaa. Vielä Koksi ei kestä sitä, että pitäisin kiinni ainoastaan suupielestä, vaan sen pää kääntyy. Tämä treeniin.
Juostessa pitää ottaa ensin kontakti koiraan, pari kävelyaskelta ja sitten kiihdyttää vauhtia tasaisesti. Täytyy yrittää juosta aika pitkällä askeleella, jotta koiraan saa ryhtiä. Liian kova ei vauhti saa kuitenkaan olla ettei koira ala keulia eli rynniä eteenpäin laukaten, vetäen tai muuten ei-toivotusti liikkuen.
Poikkeuksellisesti treenit kestivät tänään vain reilun puoli tuntia normaalin tunnin sijaan, koska koiria oli niin vähän. Lisäksi osa oli menossa huomiseen ryhmänäyttelyyn eikä halunnut väsyttää koiraansa liikaa. Puoli tuntia oli Koksillekin ihan riittävä aika, eikä se olisi yhtään enempää jaksanutkaan. Kivasti se teki koko ajan, oikein iloisesti ja reippaasti, juuri niin kuin toivon koiran esiintyvän.
Hyvät oli treenit tänäänkin. Tämähän menee vallan hienosti. Toivottavasti lupaa hyvää tulevia näyttelyitä ajatellen.
7.5.2013
Olipa ohjelmaa tokotreeneissä!
Olipa taas mukavat ohjatut tokotreenit. Meitä oli tällä kertaa paikalla 4 koirakkoa.
Alkuun taas tuttu luoksepäästävyys. Ekalla kerralla koutsi sanoi valmistautuessaan, että hän vain kävelee koiran viereen eikä kosketa. Olin ilman namia ekaa kertaa. Koksi nousi seisomaan. Otettiin uusinta, jolloin koira pysyi kuin pysyikin perusasennossa. Koskettamaan ei vielä päässyt, mutta eiköhän tämä tästä ala edistyä.
Sitten oli paikkamakuun vuoro. Viimeviikkoisen karkaamisen vuoksi jätin Koksille hihnan ja seison hihnanmitan verran sen edessä eli noin metrin päässä remmin päällä. Tapansa mukaan Koksi pysyi paikallaan rauhallisesti. Pari kertaa käänsi päätä sivulle, mistä kielsin sanomalla koiran nimen ja odota-käskyn. Ihan kelpo suoritus. Pitää ensi kerralla muistaa ottaa mukaan pitkä liina.
Seuraavaksi otettiin yksittäin ruutua ja hyppyä hallissa ja seuraamista ulkona. Seuraamisesssa koutsi käskytti. Ensin seuraamista eteenpäin, sitten seuraamisesta pysähtyminen (ekalla jäi jälkeen ja vinoon, mistä huomautus "oho", ei palkkaa, vaan uusi seuraaminen + pysähdys, tämä hyvä), täyskäännös (melko tiivis, pitää vielä petrata), oikealle kääntyminen hyvä, vasemmalle kääntymisessä takapää ei pysynyt vauhdissa mukana ja koira oli n. 15 cm liian kaukana ja vielä vinossa. Seuraamisessa kontakti oli hyvä (on siihen panostettukin) koko ajan. Koutsin mukaan oma vauhtini on hyvä. Tähänkin olen pyrkinyt kiinnittämään huomiota, sillä jos en kävele riittävän reippaasti, vaan hiiviskelen, on koirakin kuutamolla ja seuraaminen menee haahuiluksi.
Hallissa hyppy sujui hyvin. Koira kiinni, targetille nami koutsin laittamana, käsky "hyppy", takaisinhyppy samalla käskyllä. Nyt se hyppää empimättä. Talvellahan se ei ollut hypätä millään.
Ruutuun lähetys tehtiin koko ajan matkaa lisäten. Target taas ruudun keskellä, äänellä hetsaus ja sinne meni. Viimeisellä lähetyksellä, mikä oli ehkä 8-9 metrin päässä, koira jopa juoksi reippaasti, kun muilla kerroilla se meni sinne lönkytellen, mutta ei sitä kovin innokkaaksi menemiseksi kyllä voinut kutsua.Tämä olikin vasta toinen kerta kun ruutua otetaan, joten siihen nähden olen suoritukseen tyytyväinen.
Lopuksi vielä ryhmässä tsekattiin maahan-istu -kuviota. Takajalat eivät saa vaihdossa liikkua. Muistettava myös, että koiran tulee istumaan noustessa oikaista itsensä kunnolla eikä jäädä lönöttämään puoli-istuvaan asentoon. Maahanmenoon pitää saada vauhtia. Koksi tekee varmasti, mutta ei kovin pontevasti. Istumaan nouseminen tuppaa jäämään aavistuksen vajaaksi. Näihin kiinnitettävä huomiota!
Koksi teki tänään yllättävän hyvin siihen nähden, että se oli väsynyt treenejä edeltävästä kolmen tunnin ajomatkasta ja päivän hoidossa olosta. Todella hyvä mieli jäi tästä treenikerrasta.
5.5.2013
Äänenkäytön opettelua ja täysiä keppejä
Tänään oli korvaava agilitytunti, kun perjantaista treenikertaa ei pidetty möllikisojen takia. Meitä oli paikalla vain kolme koirakkoa, joten saimme nauttia lähestulkoon yksityiopetuksesta. Jonna oli tehnyt viiden esteen radan koostuen neljästä hypystä ja putkesta. Päivän ohjaus oli pakkovalssi. Koksi luki ohjausta yllättävän hyvin heti ensimmäisestä kerrasta. Pakkovalssin jälkeen rata jatkui putkeen. Joku taas ohjasi väärään putken päähän ihan omalla ohjauksella. Hienoa.
Koutsin kanssa olen pari kertaa jutellut karkailu- ja lällättelyongelmasta, ja tänään paneuduttiin siihen taas. Hän käski palkata lelulla siten, että koira saa ottaa lelun. Sinne meni. Hallissa siis oltiin, joten ei se kovin kauas päässyt pinkomaan. Koira seurasi hallin toisesta päästä, kun Jonna, Tuija ja minä heiteltiin toisillemme toista täysin samanlaista patukkaa, millä olin juuri palkannut koiran. Hetken päästä sen uteliaisuus voitti, ja se tuli katsomaan mikä on niin mahdottoman hauska lelu. Se ei kuitenkaan tullut riittävän lähelle, että olisi antanut kiinni, jotta olisin saanut sen luovuttamaan lelun, jotta olisimme voineet jatkaa treenejä. Heiteltyämme patukkaa toisillemme jonkin aikaa siirryttiin vaiheeseen B, missä koiralle heiteltiin nameja muutaman metrin päähän. Johan alkoi kiinnostaa. Koksi haki juustopalan, tuli minun lähelleni, jolloin taas lensi nami. Saadakseen namin piti koiran päästää irti lelusta, ja pääsinkin hakemaan sen itselleni. Sitten vielä pari namia maahan, käsky "sivu", ja kas, koira tuli sivulle.
Tässä auttoi suuresti se, että käskin sitä normaalilla äänellä, en kimeästi enkä lähtenyt jahtaamaan sitä, mitä kuulemma myös teen. Mikä siinä normaalissa äänenkäytössä on niin vaikeaa? Pitäisikö äänittää käskyjä normiäänellä luuriin, ja antaa niitä sitten nauhoitettuna versiona treeneissä?
Ratatreenin jälkeen otettiin vielä keppejä. Tähän astihan Koksi on mennyt vain puolikkaita keppejä. Ne mentiin nytkin, mutta koska meno näytti niin hyvältä, lisättiin toiset kuusi keppiä, joihin luonnollisesti ohjurit. Sillä aikaa kun ohjureita viriteltiin, käski koutsi ohjata koiraa putkeen ja ottaa se ylipäätään haltuun. Näin tein, ja ohjailin sitä putkeen ehkä kymmenisen kertaa. Vain kerran empi. Oli kivasti kuulolla. Keppihärdellin valmistuttua ohjasin sen kepeille kepit-käskyllä. Kuuden kepin jälkeen se empi nanosekunnin. Sen pään päälle ilmestyi puhekupla, missä luki: "Mites näitä keppejä on näin paljon? Mistä nää oikein ilmestyi?" Se jatkoi kuitenkin pujottelua loppuun saakka erehtymättä. Jei! Mentiin vielä molemmin puolin pariin otteeseen.
Ekan täysien keppien pujottelun jälkeen se muuten taas lähti kouhottamaan hallin toiseen päähän. Kutsuin sitä matalalla innostavalla äänellä, ja hallelujaa, se tuli. Ekalla käskyllä. Praise the lord.
Koutsin kanssa olen pari kertaa jutellut karkailu- ja lällättelyongelmasta, ja tänään paneuduttiin siihen taas. Hän käski palkata lelulla siten, että koira saa ottaa lelun. Sinne meni. Hallissa siis oltiin, joten ei se kovin kauas päässyt pinkomaan. Koira seurasi hallin toisesta päästä, kun Jonna, Tuija ja minä heiteltiin toisillemme toista täysin samanlaista patukkaa, millä olin juuri palkannut koiran. Hetken päästä sen uteliaisuus voitti, ja se tuli katsomaan mikä on niin mahdottoman hauska lelu. Se ei kuitenkaan tullut riittävän lähelle, että olisi antanut kiinni, jotta olisin saanut sen luovuttamaan lelun, jotta olisimme voineet jatkaa treenejä. Heiteltyämme patukkaa toisillemme jonkin aikaa siirryttiin vaiheeseen B, missä koiralle heiteltiin nameja muutaman metrin päähän. Johan alkoi kiinnostaa. Koksi haki juustopalan, tuli minun lähelleni, jolloin taas lensi nami. Saadakseen namin piti koiran päästää irti lelusta, ja pääsinkin hakemaan sen itselleni. Sitten vielä pari namia maahan, käsky "sivu", ja kas, koira tuli sivulle.
Tässä auttoi suuresti se, että käskin sitä normaalilla äänellä, en kimeästi enkä lähtenyt jahtaamaan sitä, mitä kuulemma myös teen. Mikä siinä normaalissa äänenkäytössä on niin vaikeaa? Pitäisikö äänittää käskyjä normiäänellä luuriin, ja antaa niitä sitten nauhoitettuna versiona treeneissä?
Ratatreenin jälkeen otettiin vielä keppejä. Tähän astihan Koksi on mennyt vain puolikkaita keppejä. Ne mentiin nytkin, mutta koska meno näytti niin hyvältä, lisättiin toiset kuusi keppiä, joihin luonnollisesti ohjurit. Sillä aikaa kun ohjureita viriteltiin, käski koutsi ohjata koiraa putkeen ja ottaa se ylipäätään haltuun. Näin tein, ja ohjailin sitä putkeen ehkä kymmenisen kertaa. Vain kerran empi. Oli kivasti kuulolla. Keppihärdellin valmistuttua ohjasin sen kepeille kepit-käskyllä. Kuuden kepin jälkeen se empi nanosekunnin. Sen pään päälle ilmestyi puhekupla, missä luki: "Mites näitä keppejä on näin paljon? Mistä nää oikein ilmestyi?" Se jatkoi kuitenkin pujottelua loppuun saakka erehtymättä. Jei! Mentiin vielä molemmin puolin pariin otteeseen.
Ekan täysien keppien pujottelun jälkeen se muuten taas lähti kouhottamaan hallin toiseen päähän. Kutsuin sitä matalalla innostavalla äänellä, ja hallelujaa, se tuli. Ekalla käskyllä. Praise the lord.
4.5.2013
Näyttelyteltan koeponnistus
Päivän treenit koostuivat puhtaasti pihatreeneistä: kehäjuoksua, näyttelyseisotusta ja tokopuolelta jääviä liikkeitä, seuraamista normaalia pidempiä pätkiä, paikkamakuuta ja vauhtiluoksetuloa.
Koeponnistin näyttelyteltan vihdoin. Tällaiselle tekniikkaan ja kaikenlaiseen askarteluun penseästi suhtautuvalle pop up -teltta oli oikea ratkaisu. Jopa minä sain sen pystyyn. Sain myös purettua sen. Vielä kun keksisi millä tavalla se täytyy taitella, jotta se mahtuisi kuljetuslaukkkuun.
Näyttelyharrastuksen mukanaan tuoma varustemäärä on asiaan vihkiytymättömälle käsittämättömän suuri. Joskus myös asiaan vihkiytyneelle.
Koeponnistin näyttelyteltan vihdoin. Tällaiselle tekniikkaan ja kaikenlaiseen askarteluun penseästi suhtautuvalle pop up -teltta oli oikea ratkaisu. Jopa minä sain sen pystyyn. Sain myös purettua sen. Vielä kun keksisi millä tavalla se täytyy taitella, jotta se mahtuisi kuljetuslaukkkuun.
Näyttelyharrastuksen mukanaan tuoma varustemäärä on asiaan vihkiytymättömälle käsittämättömän suuri. Joskus myös asiaan vihkiytyneelle.
 |
| Koksi avusti teltan pystytyksessä. |
 |
| Tänne mahtuu hyvin trimmauspöytä, häkki, stara ja hänen henkilökuntansa. |
 |
| Miten ihmeessä sen saa taiteltua näin? |
27.4.2013
Namipussi kahvipaketista
Aamulla oli tarkoitus lähteä vain rivakalle kävelylenkille, mutta en malttanut olla hölkyttelemättä, kun nyt olen taas juoksemisen makuun päässyt. Lähtiessä koppasin testikäyttöön pestyn kahvipaketin namipussukaksi. Kyseessä on vanha kikka, minkä olen tiennyt jo pitkään, mutta en vain ole tullut kokeilleeksi. Useimmiten olen lenkkeillyt treeniliivi päällä. Sen taskuihin mahtuu releitä enemmänkin. Juostessa se vain on liian kuuma. Palkan kaivaminen taskussa olevasta muovipussista taas on liian hidasta, ja taskussa olevat namit sotkevat vaatteet.
Kahvipussi osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi. Omani on pienehkö, sillä se on tehty 250 gramman kahvipaketista. Se sujahtaa helposti taskuun ja siitä on kätevä noukkia namit. Palkkaan Koksia lenkillä edelleen, sekä hienosti hihnassa kulkemisesta että seuraamispätkistä, mitä ujutan lenkin väliin.
Koksi ravasi taas hienosti. Paikka vaihteli tänäänkin, mutta enimmäkseen se juoksee hihnanmitan verran edelläni.
Kahvipussi osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi. Omani on pienehkö, sillä se on tehty 250 gramman kahvipaketista. Se sujahtaa helposti taskuun ja siitä on kätevä noukkia namit. Palkkaan Koksia lenkillä edelleen, sekä hienosti hihnassa kulkemisesta että seuraamispätkistä, mitä ujutan lenkin väliin.
Koksi ravasi taas hienosti. Paikka vaihteli tänäänkin, mutta enimmäkseen se juoksee hihnanmitan verran edelläni.
26.4.2013
Karkuri
Tänään oltiin ohjatuissa agitreeneissä ensimmäistä kertaa ulkokentällä. Hirvitti. Yritin suhtautua hommaan niin rennosti kuin mahdollista tyyliin jos se karkaa, niin kyllä se takaisin tulee. Asetin koiran ensimmäisen esteen taakse. Se jäi hienosti istua nakottamaan. Menin asemiin ja kutsuin koiraa. Ekan esteen se hyppäsi, samoin toisen, minkä jälkeen ohjasin sen takaakiertoon ja samalla maata kiertävälle radalle. Koira juoksi lyhtypylväälle, nosti koipea ja poistui peltoa kohti. Kutsuin sitä, jolloin se vilkaisi, taisi lähestyä pari metriä ja jatkoi matkaansa. Parissa sekunnissa se oli jo näkymättömissä pellolla. Juoksin eri suuntaan koiraa kutsuen. Tätä hippasta jatkettiin varmaan vartin verran. Koira kävi useita kertoja parin metrin päässä lällättelemässä, mutta poistui sitten entistä kauemmaksi. Yhdessä vaiheessa se oli jo noin 30 metrin päässä pellon toisessa laidassa, mistä ei ole kovin pitkä matka valtatielle.
Koiraa kutsuessani juoksin tosiaan vastakkaiseen suuntaan, heittelin lelua, kutsuin kerrankin jo p****le äänessä. Ei tarvinnut kenenkään sanoa, että älä lässytä.
Pelto ei ollut kovin miellyttävä koira koiran tassuille kovine korsineen. Jossakin vaiheessa Koksi astui vasemmalla etutassullaan johonkin pistävään, koska se selkeästi sävähti kivusta ja nosti tassun ylös, pysähtyi paiikoilleen ja antoi kiinni. Kannoin sen autolle.
En tiedä kauanko karkureissu olisi kestänyt ilman onnekasta korsiepisodia, veikkaan, että pitkään.
Lopputreeniaika oltiin hallissa, mihin rakensin ulkona olleen radan alun, 4 hyppyä. Otin sen kaksi kertaa: ekalla se lähti taas pitämään omaa kivaa juosten ympäri hallia. Kutsuin sitä hyvin napakasti ja se tuli nopeasti sivulle, mistä seuruutin sen lähtöön. Toka otos radasta meni mallikkaasti.
Ennen karkureissua olin ehtinyt ottaa sillä keppejä, rengasta ja A:n alastuloa sekä kokonaista A-estettä. Näissä ei ongelmia. Kepeillä se lähti hallissa kerran juoksentelemaan, mutta tuli takaisin kepeille nopeasti.
Nyt täytyy varmaan seuraavaksi kokeilla sitä, että käy sen kanssa leikkimässä kentällä pitkässä liinassa ja palkata sitä kontaktista. Pitkää liinaa pitää käyttää muuallakin, jotta saan vahvistettua luoksetuloa ja päästäkseni muistuttamaan siitä, että luoksekutsun kuuluessa on syytä loikkia paikalle ja vähän sassiin.
Jos karkailua ei saada kuriin, niin meidän agility- ja tokourat päättyvät ennen kuin ehtivät alkaakaan.
Koiraa kutsuessani juoksin tosiaan vastakkaiseen suuntaan, heittelin lelua, kutsuin kerrankin jo p****le äänessä. Ei tarvinnut kenenkään sanoa, että älä lässytä.
Pelto ei ollut kovin miellyttävä koira koiran tassuille kovine korsineen. Jossakin vaiheessa Koksi astui vasemmalla etutassullaan johonkin pistävään, koska se selkeästi sävähti kivusta ja nosti tassun ylös, pysähtyi paiikoilleen ja antoi kiinni. Kannoin sen autolle.
En tiedä kauanko karkureissu olisi kestänyt ilman onnekasta korsiepisodia, veikkaan, että pitkään.
Lopputreeniaika oltiin hallissa, mihin rakensin ulkona olleen radan alun, 4 hyppyä. Otin sen kaksi kertaa: ekalla se lähti taas pitämään omaa kivaa juosten ympäri hallia. Kutsuin sitä hyvin napakasti ja se tuli nopeasti sivulle, mistä seuruutin sen lähtöön. Toka otos radasta meni mallikkaasti.
Ennen karkureissua olin ehtinyt ottaa sillä keppejä, rengasta ja A:n alastuloa sekä kokonaista A-estettä. Näissä ei ongelmia. Kepeillä se lähti hallissa kerran juoksentelemaan, mutta tuli takaisin kepeille nopeasti.
Nyt täytyy varmaan seuraavaksi kokeilla sitä, että käy sen kanssa leikkimässä kentällä pitkässä liinassa ja palkata sitä kontaktista. Pitkää liinaa pitää käyttää muuallakin, jotta saan vahvistettua luoksetuloa ja päästäkseni muistuttamaan siitä, että luoksekutsun kuuluessa on syytä loikkia paikalle ja vähän sassiin.
Jos karkailua ei saada kuriin, niin meidän agility- ja tokourat päättyvät ennen kuin ehtivät alkaakaan.
25.4.2013
Eka juoksulenkki Koksin kanssa
Päätin tänään kokeilla juoksemista Koksin kanssa. Se ei enää juurikaan vedä lenkillä (joskin alkumatkasta tästä joutuu muistuttelemaan), joten uskalsin ryhtyä tuumasta toimeen. Laitoin sille aivan normi silkkipannan ja tavallisen hihnan. Valjaita ei voi kuvitellakaan takuttamisen takia. Ajattelin, että jos juoksu ei onnistu, niin kävellään sitten. Alkumatka meni aika tiuhaan pysähdellen, mutta kun päästiin vauhtiin, niin koira ravasi oikein hienosti joko hihnanmitan edelläni, vasemmalla puolellani tai sitten oikealla. Hiljaisella kylätiellä on aivan sama missä se juoksee, mutta pitää kuitenkin opettaa sille palaaminen pientareelle jo käytössä olevalla reunaan-käskyllä, missä ajotiellä haahuileva koira palaa kävelemään metrin verran eteeni tien laitaan. Käsky on sille tuttu, mutta vahvistusta tarvitaan vielä, jotta sitä totellaan nopeasti.
Vauhtiin päästyämme matka eteni oikein mukavasti. Koksi ravasi hienosti ja keskittyi etenemiseen ja yhdessä tekemiseen eikä pientareiden ylenpalttiseen haisteluun. Kolmen kilometrin matkaan meni 32 minuuttia, kun yksin taitoin saman matkan sunnuntaina aikaan 22 minuuttia. Ei paha ollenkaan ekaksi juoksukokemukseksi.
Lenkin jälkeen Koksi kävi nukkumaan ja veti unta palloon kokonaisen tunnin. Taisi olla rankka kokemus. Illalla venyttelin sen kyljet ja jalat. Lisäksi tehtiin molemmin puolin kolme ristikkäisten jalkojen nostoja.
Päivän ohjelmaan kuului vielä tokottelut: jäävät liikkeet, luoksetulo (kotona tulee ekasta käskystä), paikkamakuu sadetansseineen (ekassa nousi ylös, toisessa pysyi) ja täyskäännös.
Vauhtiin päästyämme matka eteni oikein mukavasti. Koksi ravasi hienosti ja keskittyi etenemiseen ja yhdessä tekemiseen eikä pientareiden ylenpalttiseen haisteluun. Kolmen kilometrin matkaan meni 32 minuuttia, kun yksin taitoin saman matkan sunnuntaina aikaan 22 minuuttia. Ei paha ollenkaan ekaksi juoksukokemukseksi.
Lenkin jälkeen Koksi kävi nukkumaan ja veti unta palloon kokonaisen tunnin. Taisi olla rankka kokemus. Illalla venyttelin sen kyljet ja jalat. Lisäksi tehtiin molemmin puolin kolme ristikkäisten jalkojen nostoja.
Päivän ohjelmaan kuului vielä tokottelut: jäävät liikkeet, luoksetulo (kotona tulee ekasta käskystä), paikkamakuu sadetansseineen (ekassa nousi ylös, toisessa pysyi) ja täyskäännös.
24.4.2013
Mikä pilkistää feikkikroksista?
Näyttelytreeneissä otettiin yksilöliikkeitä, ryhmässä kehäjuoksua ja pöydällä oloa. Koksi meni tänään yllättävän hyvin toisten perässä vetäen huomattavasti vähemmän kuin yleensä. Tunnin harkkojen jälkeen se oli aikalailla kaputt. Ensi viikolla ei treenejä olekaan, kun Vappu sattuu keskiviikoksi.
Kotona harjoiteltiin täyskäännöstä ja seuraamista ylipäätään.
Illalla Koksi leikki taas yhtä mielileikkiään, Kongin piilottamista feikkikroksiin. Pinkki baby-kokoinen Kong mahtuu juuri sopivasti lärpäkkeeseen. Sinne koira sen tyrkkää kuonollaan ja sitten äheltää aikansa saadakseen sen pois sieltä. Niin kauan kuin tämä tapahtuu vitosen maksaneilla muovikengillä, ei minulla ole mitään hommaa vastaan.
Kotona harjoiteltiin täyskäännöstä ja seuraamista ylipäätään.
Illalla Koksi leikki taas yhtä mielileikkiään, Kongin piilottamista feikkikroksiin. Pinkki baby-kokoinen Kong mahtuu juuri sopivasti lärpäkkeeseen. Sinne koira sen tyrkkää kuonollaan ja sitten äheltää aikansa saadakseen sen pois sieltä. Niin kauan kuin tämä tapahtuu vitosen maksaneilla muovikengillä, ei minulla ole mitään hommaa vastaan.
 |
| Kong hyvässä tallessa. |
23.4.2013
Täyskäännöstä ja ruutua
Koksin ruokahalu on taas palannut. Viime viikolla lopetin Zantacin antamisen keskiviikkona sillä seurauksella, että Koksi söi monta päivää todella huonosti. Zantac-kuuri jatkui lauantaina ja nyt tiistaina on ruoka alkanut maistua aivan eri tavalla. Tämä puhuisi vahvasti sen puolesta, että sillä on närästystä tai ainakin jotakin mahavaivaa. Toistaiseksi jatketaan näin. Täytyy konsultoida kuitenkin ell ennen kuin omin päin jatkan lääkkeen käyttöä pidempään.
Ohjatuissa tokotreeneissä emme ole päässeet käymään pitkään aikaan sairastelujen ja muiden syiden takia. Tänään ohjelmassa oli kaksi uutta asiaa: täyskäännös ja ruutu. Täyskäännöksessä täytyy muistaa näin alussa antaa seuraa-käsky paitsi liikkeelle lähtiessä myös juuri ennen käännöstä, jotta koira seuraa mahdollisimman lähellä. Omaan kääntymiseen tulee kiinnittää huomiota, jotta käännös tapahtuu paikallaan pienin askelin, eikä ole mikään metrien mittainen U-käännös.
Kotiläksyistä käytiin läpi ensimmäistä kertaa minuutin paikkamakuu. Koksi tuli hyvin perusasentoon, meni maahan ekasta käskystä, jäi paikalleen odota-käskyllä ja oli oikein hienosti paikallaan koko minuutin. Pari kertaa jouduin muistuttamaan paikalla olosta, kun pää kääntyi vasemmalle, missä pari koiraa ei kestänyt paikoillaan. Minuutin jälkeen palattiin koiran vierelle, sivu-käskyllä koira sivulle ja vapautus jessillä. Sehän meni hyvin!
Ruutua harjoiteltiin targetilla. Purkin kannen päälle nami, koira noin metrin päähän nauhojen ulkopuolelle, vasemmalla kädellä osoitus kantta kohti ja käsky "ruutu". Targetille lisättiin aina pari namia heti kun eka oli syöty samalla toistaen ruutu- ja kehumiskäskyä tyyliin hieno-ruutu. Tätä toistettiin viitisen kertaa matkaa aina hieman pidentäen. Hyvin koira haki.
Lopuksi otettiin vielä vauhtiluoksetulo 15 metristä. Koksi jäi hienosti paikoilleen. Vähän liiankin hienosti, eikä ymmärtänyt, että sillä on lupa lähteä. Ja kuinka ollakaan, syynä oli taas mun äänenkäyttö. Innosta sitä koiraa herranjestas! Tyylikkäästi se tuli sivulle, mutta tavoitteena olisi suorittaa liike yhdellä käskyllä eikä kolmella.
Kotiläksyksi tuli sivulletuli eri kellonajoista, myös takaa.
Ohjatuissa tokotreeneissä emme ole päässeet käymään pitkään aikaan sairastelujen ja muiden syiden takia. Tänään ohjelmassa oli kaksi uutta asiaa: täyskäännös ja ruutu. Täyskäännöksessä täytyy muistaa näin alussa antaa seuraa-käsky paitsi liikkeelle lähtiessä myös juuri ennen käännöstä, jotta koira seuraa mahdollisimman lähellä. Omaan kääntymiseen tulee kiinnittää huomiota, jotta käännös tapahtuu paikallaan pienin askelin, eikä ole mikään metrien mittainen U-käännös.
Kotiläksyistä käytiin läpi ensimmäistä kertaa minuutin paikkamakuu. Koksi tuli hyvin perusasentoon, meni maahan ekasta käskystä, jäi paikalleen odota-käskyllä ja oli oikein hienosti paikallaan koko minuutin. Pari kertaa jouduin muistuttamaan paikalla olosta, kun pää kääntyi vasemmalle, missä pari koiraa ei kestänyt paikoillaan. Minuutin jälkeen palattiin koiran vierelle, sivu-käskyllä koira sivulle ja vapautus jessillä. Sehän meni hyvin!
Ruutua harjoiteltiin targetilla. Purkin kannen päälle nami, koira noin metrin päähän nauhojen ulkopuolelle, vasemmalla kädellä osoitus kantta kohti ja käsky "ruutu". Targetille lisättiin aina pari namia heti kun eka oli syöty samalla toistaen ruutu- ja kehumiskäskyä tyyliin hieno-ruutu. Tätä toistettiin viitisen kertaa matkaa aina hieman pidentäen. Hyvin koira haki.
Lopuksi otettiin vielä vauhtiluoksetulo 15 metristä. Koksi jäi hienosti paikoilleen. Vähän liiankin hienosti, eikä ymmärtänyt, että sillä on lupa lähteä. Ja kuinka ollakaan, syynä oli taas mun äänenkäyttö. Innosta sitä koiraa herranjestas! Tyylikkäästi se tuli sivulle, mutta tavoitteena olisi suorittaa liike yhdellä käskyllä eikä kolmella.
Kotiläksyksi tuli sivulletuli eri kellonajoista, myös takaa.
21.4.2013
Aa kiipee!
Juhuu, Koksi meni A:n epäröimättä! Viimeksi kun otimme kokonaista A-estettä, piti koira raahata esteen yläharjalle väkisin, nyt se suoritti koko esteen tuosta vaan. Oi onnea! Ennen tätä ilonkiljahduksia aiheuttanutta tapahtumaa otimme ylösmenoa pyöräytyksellä molemmin puolin viitisentoista kertaa. Kokonainen A-este mentiin sitten yhteensä kymmenisen kertaa. Toistaiseksi se pysyttelee aika lähellä minua (koira on hihnassa, jotta saan sen pysäytettyä alastulolle), mutta ei tietoakaan tutinasta ja hangoittelusta, mitkä olivat pinnalla viime kerralla.
Seuraavaksi siirryimme kepeille, edelleen 6 keppiä + ohjurit. Koira oli taas lähestulkoon erehtymätön, vain kerran ylitti ohjurin vaikeammalta puolelta kuten eilenkin, muutoin muy bueno.
Toko-osastolla oli ohjelmassa jäävät liikkeet. Peruutin itse koko ajan ja pysyin liikkeessä. Stop-käskyllä koira pysähtyi nopeasti, jolloin nami lensi sen selän taakse. Maahanmeno samoilla spekseillä oli myös hyvä, mutta kaipaa vielä lisää nopeutta ja sähäkkyyttä.
Tokohyppyä menimme 5 tai 6 kertaa. Tämä oli jo paljon parempi kuin viimeksi, kun sitä ei kiinnostanut koko hyppely pätkän vertaa.
Eeva, joka piti meille alkeiskurssin, neuvoi keppikysymyksessä. Pähkäilin sitä, josko siirtyisin jo 12 keppiin. Hänen mielestään on järkevämpää treenata ensin sisäänmenot kuntoon ja poistaa osa ohjureista. Hän oli sitä mieltä, että koira osaa pujotella 12 siinä missä 6 keppiä. Sitäpaitsi kuudella kepillä pääsee palkkaamaan useammin, mikä ei ole lainkaan huono asia.
Agiosuudessa Koksi lähti taas juoksentelemaan omiaan, mutta tuli melko nopeasti takaisin. Tällä kertaa sain ääneeni sitä kirosanaakin oikein kiitettävästi. Koiran tullessa luo annoin superpalkan. Näitä tehtiin pari kertaa, kun oli hallissa taas niin mahdottomasti pientä miestä kiinnostavia asioita kuten peili. Tokossa, kun se on koko ajan käskyn alla, se ei ole kertaakaan lähtenyt juoksentelemaan omiaan.
Seuraavaksi siirryimme kepeille, edelleen 6 keppiä + ohjurit. Koira oli taas lähestulkoon erehtymätön, vain kerran ylitti ohjurin vaikeammalta puolelta kuten eilenkin, muutoin muy bueno.
Toko-osastolla oli ohjelmassa jäävät liikkeet. Peruutin itse koko ajan ja pysyin liikkeessä. Stop-käskyllä koira pysähtyi nopeasti, jolloin nami lensi sen selän taakse. Maahanmeno samoilla spekseillä oli myös hyvä, mutta kaipaa vielä lisää nopeutta ja sähäkkyyttä.
Tokohyppyä menimme 5 tai 6 kertaa. Tämä oli jo paljon parempi kuin viimeksi, kun sitä ei kiinnostanut koko hyppely pätkän vertaa.
Eeva, joka piti meille alkeiskurssin, neuvoi keppikysymyksessä. Pähkäilin sitä, josko siirtyisin jo 12 keppiin. Hänen mielestään on järkevämpää treenata ensin sisäänmenot kuntoon ja poistaa osa ohjureista. Hän oli sitä mieltä, että koira osaa pujotella 12 siinä missä 6 keppiä. Sitäpaitsi kuudella kepillä pääsee palkkaamaan useammin, mikä ei ole lainkaan huono asia.
Agiosuudessa Koksi lähti taas juoksentelemaan omiaan, mutta tuli melko nopeasti takaisin. Tällä kertaa sain ääneeni sitä kirosanaakin oikein kiitettävästi. Koiran tullessa luo annoin superpalkan. Näitä tehtiin pari kertaa, kun oli hallissa taas niin mahdottomasti pientä miestä kiinnostavia asioita kuten peili. Tokossa, kun se on koko ajan käskyn alla, se ei ole kertaakaan lähtenyt juoksentelemaan omiaan.
20.4.2013
Muovikorva
Päivä meni puunaushommissa: takkujen aukominen, pesu ja kuivaus 5 tuntia. Ehkä päivän olisi voinut käyttää mielekkäämminkin. Iltapäivällä mentiin vielä trimmiin. Tähän vierähtikin koko lauantaipäivä.
Katja laittoi Koksille korvamuovit ekaa kertaa. Tähän asti ollaan jotenkin pärjätty sitomalla korvakarvat kuminauhoilla, mutta näin kurakeleillä ne likaantuvat aivan suotta, kun nenä on lenkeillä maassa ihan yhtenään.
Korvakarvat paketoidaan seuraavalla tavalla:
- korvakarvat niputetaan yhteen ja niihin laitetaan silkkitippoja
- karvat kiinnitetään kuminauhalla korvanlehden alapuolelta (tsekkaa kammalla ettei korvanlehti jää väliin painamalla kampa karvoista läpi kumpparin yläpuolelta), varmista ettei mukaan tule päätukkaa
- ujuta korvamuovin kulma kuminauhan alle muovin ollessa korvaan nähden pituussuunnassa
- pyöritä muovi karvojen ympärille
- kiinnitä muovi kuminauhalla noin sentin kiinnityskuminauhan alapuolelta
- tee muovista paketti taittelemalla sitä riittävä määrä alhaalta ylös. Paketin pituudeksi tuli reilut 4 cm
- kiinnitä paketti alareunasta kuminauhalla
- poista ylin, karvoissa kiinni oleva kuminauha
Näyttelyyn mennessä muovi jätetään pitkäksi pötköksi jotta korvakarvat eivät taitu.
Kotimatkalla kieppaistiin hallin kautta ja treenattiin kepit ja A:n alastulo. Puolikkailla kepeillä oli ohjurit. Koira oli vasemmalla puolellani ollessaan erehtymätön. Toiselta puolelta se loikkasi kerran ohjurin yli, mutta muuten oikein siistiä jälkeä. Siihen alkaa tulla jo vauhtia. Helpommalta puolelta otin jo lähetyksiä metrin päästä klo 14:stä - ei ongelmaa. Takaakiertoon lähettäessä täytyy muistaa, ettei käsiliike saa olla liian suuri, ettei koira sinkoa maata kiertävälle radalle - käsi lähellä vartaloa! Toistoja kymmenkunta molemmin puolin.Kohta voi varmaan siirtyä täysimittaisiin keppeihin.
A:n alastuloharjoituksesta poistin pöydän ja ohjasin koiran kädellä metrin verran estettä ylöspäin, ja sieltä alastulosuuntaan kääntyminen. Ensin vähän hangoitteli, mutta sitten meni jo ihan kivasti. Molemmin puolin toistoja noin 15.
 |
| Suihkunraikkaana. Yhtään ei keljuta. |
Korvakarvat paketoidaan seuraavalla tavalla:
- korvakarvat niputetaan yhteen ja niihin laitetaan silkkitippoja
- karvat kiinnitetään kuminauhalla korvanlehden alapuolelta (tsekkaa kammalla ettei korvanlehti jää väliin painamalla kampa karvoista läpi kumpparin yläpuolelta), varmista ettei mukaan tule päätukkaa
- ujuta korvamuovin kulma kuminauhan alle muovin ollessa korvaan nähden pituussuunnassa
- pyöritä muovi karvojen ympärille
- kiinnitä muovi kuminauhalla noin sentin kiinnityskuminauhan alapuolelta
- tee muovista paketti taittelemalla sitä riittävä määrä alhaalta ylös. Paketin pituudeksi tuli reilut 4 cm
- kiinnitä paketti alareunasta kuminauhalla
- poista ylin, karvoissa kiinni oleva kuminauha
Näyttelyyn mennessä muovi jätetään pitkäksi pötköksi jotta korvakarvat eivät taitu.
Kotimatkalla kieppaistiin hallin kautta ja treenattiin kepit ja A:n alastulo. Puolikkailla kepeillä oli ohjurit. Koira oli vasemmalla puolellani ollessaan erehtymätön. Toiselta puolelta se loikkasi kerran ohjurin yli, mutta muuten oikein siistiä jälkeä. Siihen alkaa tulla jo vauhtia. Helpommalta puolelta otin jo lähetyksiä metrin päästä klo 14:stä - ei ongelmaa. Takaakiertoon lähettäessä täytyy muistaa, ettei käsiliike saa olla liian suuri, ettei koira sinkoa maata kiertävälle radalle - käsi lähellä vartaloa! Toistoja kymmenkunta molemmin puolin.Kohta voi varmaan siirtyä täysimittaisiin keppeihin.
A:n alastuloharjoituksesta poistin pöydän ja ohjasin koiran kädellä metrin verran estettä ylöspäin, ja sieltä alastulosuuntaan kääntyminen. Ensin vähän hangoitteli, mutta sitten meni jo ihan kivasti. Molemmin puolin toistoja noin 15.
19.4.2013
Tulisitko tänne kultapuppeli?
Ohjatuissa agilitytreeneissä oli tänään vain 3 koirakkoa; Koksin lisäksi nahka ja perro. Alkuun otettiin irtoamis- ja ohjausharjoitus, missä radan muodostivat 2 putkea ja 2 hyppyä, mitkä oli sijoitettu siten, että ne muodostivat ellipsin. Hypyltä putkeen, siitä hypylle, toiseen putkeen, hypyn kautta putkeen. Kiva vauhtisuora siis. Koksi irtosi oikein hyvin, mutta tarkkana sai taas olla rintamasuunnan kanssa ettei se lukinnut putken väärää päätä. Missäs se peili olikaan?
Palkatessa koutsi kehotti antamaan lelun koiralle, ja siitähän seurasi tuttu lällättely, mikä tällä kertaa kesti yllättävän kauan. Pari kertaa menin piiloon toimistoon, minne koira sitten viimein tuli kuikkimaan. Heti hävittyäni näkyvistä oli sen häntä laskenut ja oli ollut lällättelyt ilmeestä kaukana. Se vain seisoi paikallaan. Pitää jatkaa kahden lelun leikkiä. Pitää myös kiinnittää huomiota oman äänen käyttöön. Luoksetulossa pitää kutsua napakasti. Mä lässytän edelleen ja kutsun kimeällä äänellä. Jos yrittäisi ajatella, että kutsun isompaa koiraa, niin ehkä äänikin asettuisi oikealle tasolle. Ei mulla mitään ongelmaa Inkiä ollut kutsua napakasti. Ihan niin kuin tästä olisi mulle mainittu ennenkin. Ei mene oppi perille ei.
Radan jälkeen otettiin yksittäisinä esteinä rengas ja A-esteen alastulo. Renkaalla koira lähetettiin targetille siten, että kouluttaja ja ohjaaja olivat samalla puolella kuin koira, ja koiran piti mennä itsenäisesti targetille. Perrolla, joka näyttäisi olevan hyvin kuuliainen koira, tähän meni useita minuutteja, ennen kuin se antoi itselleen luvan suorittaa este ilman estekäskyä. Tämän tajuttuaan seuraava yritys meni ilman mitään ongelmia. Koksi meni targetille suoraan, mutta rengasta ollaankin treenattu useita kertoja.
Lopuksi otettiin vielä A:n alastuloa. Koksilla otin sen vielä pöydän kautta. Saatiin useita onnistuneita suorituksia, mutta koira on vielä kaukana kontaktivarmasta. Se ei vielä varsinaisella esteellä ymmärrä täysin, että sen pitää odottaa etutassut maassa ja takatassut kontaktilla tule-käskyä ennen kuin se saa poistua esteeltä.
Illalla harjoittelin äänenkäyttöä kutsuessani koiraa sisälle pihalta. Sehän onnistui vallan mainiosti. Millä tavoin tämän saa siirrettyä eri tilanteeseen? Kas siinä vasta pulma. Tämä on kuin tokoa: tuhat toistoa parissakymmenessä eri tilanteessa ja sitten voi sanoa, että liikkeen osaa. Tai jotain sinne päin.
Palkatessa koutsi kehotti antamaan lelun koiralle, ja siitähän seurasi tuttu lällättely, mikä tällä kertaa kesti yllättävän kauan. Pari kertaa menin piiloon toimistoon, minne koira sitten viimein tuli kuikkimaan. Heti hävittyäni näkyvistä oli sen häntä laskenut ja oli ollut lällättelyt ilmeestä kaukana. Se vain seisoi paikallaan. Pitää jatkaa kahden lelun leikkiä. Pitää myös kiinnittää huomiota oman äänen käyttöön. Luoksetulossa pitää kutsua napakasti. Mä lässytän edelleen ja kutsun kimeällä äänellä. Jos yrittäisi ajatella, että kutsun isompaa koiraa, niin ehkä äänikin asettuisi oikealle tasolle. Ei mulla mitään ongelmaa Inkiä ollut kutsua napakasti. Ihan niin kuin tästä olisi mulle mainittu ennenkin. Ei mene oppi perille ei.
Radan jälkeen otettiin yksittäisinä esteinä rengas ja A-esteen alastulo. Renkaalla koira lähetettiin targetille siten, että kouluttaja ja ohjaaja olivat samalla puolella kuin koira, ja koiran piti mennä itsenäisesti targetille. Perrolla, joka näyttäisi olevan hyvin kuuliainen koira, tähän meni useita minuutteja, ennen kuin se antoi itselleen luvan suorittaa este ilman estekäskyä. Tämän tajuttuaan seuraava yritys meni ilman mitään ongelmia. Koksi meni targetille suoraan, mutta rengasta ollaankin treenattu useita kertoja.
Lopuksi otettiin vielä A:n alastuloa. Koksilla otin sen vielä pöydän kautta. Saatiin useita onnistuneita suorituksia, mutta koira on vielä kaukana kontaktivarmasta. Se ei vielä varsinaisella esteellä ymmärrä täysin, että sen pitää odottaa etutassut maassa ja takatassut kontaktilla tule-käskyä ennen kuin se saa poistua esteeltä.
Illalla harjoittelin äänenkäyttöä kutsuessani koiraa sisälle pihalta. Sehän onnistui vallan mainiosti. Millä tavoin tämän saa siirrettyä eri tilanteeseen? Kas siinä vasta pulma. Tämä on kuin tokoa: tuhat toistoa parissakymmenessä eri tilanteessa ja sitten voi sanoa, että liikkeen osaa. Tai jotain sinne päin.
17.4.2013
Kareksen oppeja näyttelytreeneissä
Päivän epistolassa oli jäävät liikkeet, paikkamakuu sadetansseineen, agin startin eli alkuun-käskyn harjoittelu (oli jo asteen levollisempi ja sain syötettyä toisen namin ennen kuin koira luikki pois jalkojen välistä) sekä paikallaan pysyminen lähdössä. Viimeksimainitussa varasti kaksi kertaa kun nostin kättä, josta palautus mitään sanomatta alkuasentoon ja uusi yritys. Liikkeelle saa lähteä vasta tule-käskyllä. Tätä treenaan vielä sillä, että pyydän sen sivulle ja jätän paikalleen odota-käskyllä. Kunhan alkuasento jalkojen välissä saadaan koiralle miellyttäväksi, yhdistän sen tähän jäämisliikkeeseen ja tule-käskyn odottamiseen.
Näyttelytreeneissä oli tällä kertaa australianterrieri, chihuahua ja mopsi. Kouluttajat olivat käyneet Juha Kareksen handlauskurssilla, ja hänen neuvojaan otettiin nyt käytäntöön. Kareksen oppien mukaan on parempi ja näyttävän näköistä, että koira liikkuu kehässä reippaasti esittäjän edellä. Tämä sotii aikalailla ajatusmaailmaani vastaan, koska reipas eteneminen muuttuu helposti vetämiseksi, jolloin koiran liikkuminen on kammottavan näköistä kauhomista. Lisäksi lenkillä ollaan treenattu vaikka kuinka kauan, että remmissä_ei_vedetä. Okei, koira osaa erotella lenkki- ja kehäkäyttäytymisen. Lisäksi siihen auttaa se, että lenkillä ja kehässä ja kehätreeneissä on eri panta ja hihna. Olen valmis kokeilemaan.
Reippaan etenemisen harjoittelu aloitettiin sillä, että apuohjaaja kulki koiran edellä houkutellen sitä hieman kulkemaan handlerin edessä ja palkaten siitä. Itse handleri ei saa palkata lainkaan vaan antaa vain koiralle löysää hihnaa. Liikkumaan lähtiessä pitää ottaa kontakti koiraan, ja jos eteneminen alkaa mennä vetämiseksi, otetaan koira haltuun kerimällä hihnaa hieman ja siirtymällä pois toisten edestä tekemään pienempää ympyrää.
Ensin treenattiin yksilöinä ja sitten ryhmässä. Loppuvaiheessa Koksi meni yksin jo oikein hyvin, mutta toisten kanssa juokseminen oli aivan älyvapaata vetämistä edellä menevän luo. Kauniisti esiintyminen kaipaa vielä muutamaa harjoituskertaa. Noin kolmeatuhatta.
Koiralla on tänään ollut maha löysällä ja annoin sille Canikur Pro -tahnaa taas. Toivottavasti on vain tilapäinen häiriö kansainvälisissä yhteyksissä.
Näyttelytreeneissä oli tällä kertaa australianterrieri, chihuahua ja mopsi. Kouluttajat olivat käyneet Juha Kareksen handlauskurssilla, ja hänen neuvojaan otettiin nyt käytäntöön. Kareksen oppien mukaan on parempi ja näyttävän näköistä, että koira liikkuu kehässä reippaasti esittäjän edellä. Tämä sotii aikalailla ajatusmaailmaani vastaan, koska reipas eteneminen muuttuu helposti vetämiseksi, jolloin koiran liikkuminen on kammottavan näköistä kauhomista. Lisäksi lenkillä ollaan treenattu vaikka kuinka kauan, että remmissä_ei_vedetä. Okei, koira osaa erotella lenkki- ja kehäkäyttäytymisen. Lisäksi siihen auttaa se, että lenkillä ja kehässä ja kehätreeneissä on eri panta ja hihna. Olen valmis kokeilemaan.
Reippaan etenemisen harjoittelu aloitettiin sillä, että apuohjaaja kulki koiran edellä houkutellen sitä hieman kulkemaan handlerin edessä ja palkaten siitä. Itse handleri ei saa palkata lainkaan vaan antaa vain koiralle löysää hihnaa. Liikkumaan lähtiessä pitää ottaa kontakti koiraan, ja jos eteneminen alkaa mennä vetämiseksi, otetaan koira haltuun kerimällä hihnaa hieman ja siirtymällä pois toisten edestä tekemään pienempää ympyrää.
Ensin treenattiin yksilöinä ja sitten ryhmässä. Loppuvaiheessa Koksi meni yksin jo oikein hyvin, mutta toisten kanssa juokseminen oli aivan älyvapaata vetämistä edellä menevän luo. Kauniisti esiintyminen kaipaa vielä muutamaa harjoituskertaa. Noin kolmeatuhatta.
Koiralla on tänään ollut maha löysällä ja annoin sille Canikur Pro -tahnaa taas. Toivottavasti on vain tilapäinen häiriö kansainvälisissä yhteyksissä.
16.4.2013
Pärnäsen korjaamolla
Ajelin Lahteen Pärnäsen korjaamolle eli Vethaus Lahteen Juha Pärnäsen vastaanotolle silmä- ja polvitarkkiin sekä luustokuviin. Matkalla radiosta kuului Mitä tänne jää Erinin tulkitsemana http://www.youtube.com/watch?v=75TFCRPhBHI. Tuli hyvä fiilis, vaikka tämä käynti on mietityttänyt jo pitkään johtuen puhtaasti siitä, että kaikilla aiemmilla koirillani on ollut enemmän ja vähemmän sanomista luustossa: Isa-sakemannin lonkat olivat C/C, Honey-belgin E/E pahalla nivelrikolla ja Inki-belgin D/C. Ja luonnollisesti tuoreessa muistissa on Inkin spondyloosilöydös tammikuulta.
Vähän aikaistahan lonkkien kuvaaminen on, kun Koksi on vasta viikkoa alle 15 kuukautta vanha, mutta halusin kuvauttaa ne samalla kun käyn tarkastuttamassa silmät ja polvet.
Silmät olivat terveet ja polvet nollaa - jihuu! Yleensä kääpiövillakoirien viralliset terveystarkit jäävät tähän, mutta halusin kuvauttaa luuston kokonaan, jotta tiedän voidaanko agilityn treenaamista jatkaa. Kennelliittoon kyynärät lähtivät 0/0 ja lonkat B/B. Lonkissa oli Pärnäsen mukaan jonkin verran löysyyttä. Hän sanoi, että lonkat saattavat tulla takaisin C/C:nä, mutta sen näkee sitten. Selkä ja olkanivelet olivat täysin kunnossa. Lonkat olivat kuulemma haasteelliset kuvata sen vuoksi, että koira on niin pieni ja karvainen. Sitähän se on.
Kaikkinensa tarkkeihin ja kuviin meni aikaa silmätippoineen ja rauhoituksineen 1,5 tuntia.
Olen tuloksista super iloinen, vaikka toki olisin suonut, että lonkat ovat priimat. Agin kannalta on tärkeämpää, että kyynärissä ei ole mitään sanottavaa kuin se, että lonkat eivät ole parhaat mahdolliset.
Iltapäivän Koksi oli toimistokoirana. Muutaman miespuolisen se haukkui pataluhaksi, mutta toisten miesten kanssa oli oikein kaveria. Vähän pöllyssähän tuo vielä koko päivän oli, vaikka se herätteen klinikalla saikin.
Illalla kävin kevään ensimmäisellä 3 kilsan juoksulenkillä. Juoksemisen iloa varjostivat eiliset Bostonin maratonin pommi-iskut ja se tosiasia, että juoksin tänään ensimmäistä kertaa ilman Inkiä. Kovin oli yksinäistä. Sinällään jalka nousi yllättävänkin kevyesti siihen nähden, että olen viimeksi hölkötellyt viime kesänä.
Vähän aikaistahan lonkkien kuvaaminen on, kun Koksi on vasta viikkoa alle 15 kuukautta vanha, mutta halusin kuvauttaa ne samalla kun käyn tarkastuttamassa silmät ja polvet.
Silmät olivat terveet ja polvet nollaa - jihuu! Yleensä kääpiövillakoirien viralliset terveystarkit jäävät tähän, mutta halusin kuvauttaa luuston kokonaan, jotta tiedän voidaanko agilityn treenaamista jatkaa. Kennelliittoon kyynärät lähtivät 0/0 ja lonkat B/B. Lonkissa oli Pärnäsen mukaan jonkin verran löysyyttä. Hän sanoi, että lonkat saattavat tulla takaisin C/C:nä, mutta sen näkee sitten. Selkä ja olkanivelet olivat täysin kunnossa. Lonkat olivat kuulemma haasteelliset kuvata sen vuoksi, että koira on niin pieni ja karvainen. Sitähän se on.
Kaikkinensa tarkkeihin ja kuviin meni aikaa silmätippoineen ja rauhoituksineen 1,5 tuntia.
Olen tuloksista super iloinen, vaikka toki olisin suonut, että lonkat ovat priimat. Agin kannalta on tärkeämpää, että kyynärissä ei ole mitään sanottavaa kuin se, että lonkat eivät ole parhaat mahdolliset.
Iltapäivän Koksi oli toimistokoirana. Muutaman miespuolisen se haukkui pataluhaksi, mutta toisten miesten kanssa oli oikein kaveria. Vähän pöllyssähän tuo vielä koko päivän oli, vaikka se herätteen klinikalla saikin.
Illalla kävin kevään ensimmäisellä 3 kilsan juoksulenkillä. Juoksemisen iloa varjostivat eiliset Bostonin maratonin pommi-iskut ja se tosiasia, että juoksin tänään ensimmäistä kertaa ilman Inkiä. Kovin oli yksinäistä. Sinällään jalka nousi yllättävänkin kevyesti siihen nähden, että olen viimeksi hölkötellyt viime kesänä.
15.4.2013
Tähän!
Tänään harjoiteltiin taas jääviä (seiso ja maahan). Hyvin malttaa tehdä kotona: jää seisomaan pienellä käsiavulla ja maahan meno on nopeahko. Otettiin myös sivuaskeleita ja perusasentoa pienin siirtymin.
Agipuolella uutena otin tähän-käskyn haltuunottoon. Koira istumaan, käteen nami, nyrkin hienovarainen heristäminen käsi alhaalla ja samanaikaisesti käsky tähän, jolloin koira ampaisee käden viereen. Näitä molemmilla käsillä kymmenkunta toistoa.
Olen pohtinut lähtöasentoa agissa. Jokin aika sitten aloin opettaa Koksille jalkojen väliin tulemista, mutta se koki tilanteen painostavana. Taidan kuitenkin opettaa sen sille, sillä haluan, että sivu-käskyllä koira tulee istumaan tokon perusasentoon eikä sinnepäin asentoon, mikä saattaa agilityn tuoksinassa tapahtua. Aloitin siis uuden aloitusasennon treenaamisen uudestaan. Käsky on edelleen "alkuun". Otettiin 10 toistoa, ja koira oikeasti paineistui ja luikki karkuun heti kun nakki oli naamassa. Samaa väistämistä se tekee silloin, kun tulen takaisin sen sivulle sen ollessa paikkamakuussa, joten tilanteeseen on joka tapauksessa saatava muutos.
Agipuolella uutena otin tähän-käskyn haltuunottoon. Koira istumaan, käteen nami, nyrkin hienovarainen heristäminen käsi alhaalla ja samanaikaisesti käsky tähän, jolloin koira ampaisee käden viereen. Näitä molemmilla käsillä kymmenkunta toistoa.
Olen pohtinut lähtöasentoa agissa. Jokin aika sitten aloin opettaa Koksille jalkojen väliin tulemista, mutta se koki tilanteen painostavana. Taidan kuitenkin opettaa sen sille, sillä haluan, että sivu-käskyllä koira tulee istumaan tokon perusasentoon eikä sinnepäin asentoon, mikä saattaa agilityn tuoksinassa tapahtua. Aloitin siis uuden aloitusasennon treenaamisen uudestaan. Käsky on edelleen "alkuun". Otettiin 10 toistoa, ja koira oikeasti paineistui ja luikki karkuun heti kun nakki oli naamassa. Samaa väistämistä se tekee silloin, kun tulen takaisin sen sivulle sen ollessa paikkamakuussa, joten tilanteeseen on joka tapauksessa saatava muutos.
14.4.2013
Rapalenkkeilyä
Jäin suosiolla kotiin enkä lähtenyt ajamaan hallille, vaikka mieli kovasti teki. Aamupäivällä tehtiin tunnin lenkki aika kosteassa kelissä. Vettä ei satanut, mutta ei paljon puuttunutkaan. Hidasta tuo kävely Koksin kanssa on, kun se haistelee todella paljon. Sports Trackerin mukaan matkaa kertyi reilut 4 kilsaa. Inkin kanssa saman lenkin tekemiseen olisi mennyt 45 minuuttia. Koksi alkaa osata kävellä aika kauniisti hihnassa. Tempominen on vähentynyt oleellisesti. Nyt koira palaa luokseni automaattisesti heti kun hihna kiristyy.
Ensi viikolla on tarkoitus aloittaa taas juokseminen, jota myös hölkkäämiseksi joskus muinoin kutsuttiin. Viimeiset kolme vuotta olen sulan maan aikana juossut Inkin kanssa. Mun paras lenkkikaverini. Juostessa Inkillä oli Missio. Juoksuvaljaissa sitä ei kiinnostanut mikään epäolennainen, eivät tukkirekat tai toiset koirat ihmisistä puhumattakaan. Mulla on niin kova ikävä.
Koksia en voi opettaa juoksemaan valjaissa niin kauan kuin se on näyttelyturkissa. Valjaat takuttavat niin paljon, että ei ole mitään järkeä kiusata koiraa puolen tunnin takkujen avaussessiolla jokaisen puolen tunnin lenkin jälkeen.
Lenkin jälkeen oli jälleen takkujen avauksen, pesun ja kuivauksen vuoro. Turkki on taas päässyt kostumaan sen miljoona kertaa, ja oli osin hyvinkin kihara ja takkuinen. Lisäksi kurapuku lisää takkujen määrää todella paljon. Myöhemmin iltapäivällä konetin vielä tassut ja mahanalusen, kuonon konetin toissapäivänä. Nyt on taas puhdas koira.
Treenauspuolella otettiin jääviä peruuttaen ja perusasentoa. Seuraamista harjoiteltiin lenkillä, ja se sujui ihan mukavasti.
Ensi viikolla on tarkoitus aloittaa taas juokseminen, jota myös hölkkäämiseksi joskus muinoin kutsuttiin. Viimeiset kolme vuotta olen sulan maan aikana juossut Inkin kanssa. Mun paras lenkkikaverini. Juostessa Inkillä oli Missio. Juoksuvaljaissa sitä ei kiinnostanut mikään epäolennainen, eivät tukkirekat tai toiset koirat ihmisistä puhumattakaan. Mulla on niin kova ikävä.
 |
| Kalenterissa luki 4.4. Inki 6 v. Synttäreitä emme päässeet juhlimaan. |
Lenkin jälkeen oli jälleen takkujen avauksen, pesun ja kuivauksen vuoro. Turkki on taas päässyt kostumaan sen miljoona kertaa, ja oli osin hyvinkin kihara ja takkuinen. Lisäksi kurapuku lisää takkujen määrää todella paljon. Myöhemmin iltapäivällä konetin vielä tassut ja mahanalusen, kuonon konetin toissapäivänä. Nyt on taas puhdas koira.
Treenauspuolella otettiin jääviä peruuttaen ja perusasentoa. Seuraamista harjoiteltiin lenkillä, ja se sujui ihan mukavasti.
13.4.2013
Hyppytekniikkaa ja keppejä
Kolmas päivä perättäin hallilla treenaamassa. Vähän mietin josko tänään jäisi kotiin, ja menisi vasta huomenna, mutta pisteli niin kovasti päästä treenaamaan keppejä, että ei auttanut, lähdettävä oli. Vettä tuli oikein urakalla. Lämppä oli pakko suorittaa kurapuvussa. Onneksi se on mittojen mukaan teetetty eikä se estä koiran normaaleja liikeratoja millään tavalla.
Ekana otettiin hyppytekniikka neljällä hypyllä esteväleinä 4 ft. Lähetin koiran targetille eteen-käskyllä jääden itse hyppyjen taakse. Ekalla kerralla pudotti viimeisen riman, kun tuli ilmeisesti kiire namille, mutta tämän jälkeen oli erehtymätön. Tein viitisen toistoa molemmin puolin. Hyppytekniikkaa halusin treenata sen takia, että mielestäni Koksi hyppäsi liian korkealle eilisissä ohjatuissa. Aiemmin en ole tällaista huomannut, mutta sehän ei tarkoita sitä, etteikö se olisi väärin hypännyt aiemmin. Täytyy kiinnittää huomiota tähän asiaan ja aloittaa viikottaiset tekniikkatreenit.
Yleisen pöllöilyn jälkeen, missä koira juoksee hallia ympäri hullun kiilto silmissään, sain sen rauhoittumaan ja keskittymään tekemiseen. Seuraavana oli vuorossa kepit. Otettiin edelleen vain puolikkaat eli 6 keppiä ohjureilla. Jatkoin eilen saatujen neuvojen toteuttamista ja pidin käden tasaisena nami sormien välissä ja menin itse suoraan eteenpäin, en peruuttaen. Helpommalta puolelta (koira ohjaajan vasemmalla puolella) toistoja noin 15. Koksi ei erehtynyt kertaakaan ja homma alkoi jo näyttääkin hieman pujottelulta. Pystyin itse lisäämään vauhtia. Koira kesti myös sen, että edistin sitä noin puoli askelta. Vaikeammalta puolelta koira livahti ohjureiden alitse kaksi tai kolme kertaa, mutta siltäkin puolelta saimme 3 onnistunutta suoritusta.
Viimeisenä otettiin A:n alastulokontaktia siten, että koira nousi esteelle minipöydän kautta, annoin osu-käskyn sen takatassujen ollessa esteellä ja etutassujen maassa, tässä nami ja vapautus tule-käskyllä. Molemmin puolin noin 15 harjoitetta. Pitää muistaa, ettei vie namia liian kauas esteestä, ettei koira joudu kurottautumaan.
Kotiin ajeltiin Rahulan Rehun kautta, mistä hain kalkkunan kauloja ja jotain vastaavia koiralle järsittäväksi. Kotona annoin sille yhden pienen jäisen luun, minkä kanssa se leikki hetken ja järsikin jonkin aikaa. Enimmäkseen se sitä kyllä ihmetteli. Nyt koira makaa reporankana - taisi olla hyvä treeni Koksinkin mielestä.
Koksi on nyt saanut Zantac-närästyslääkettä viikon, ja se on alkanut syödä ihan niin kuin normaali koira. Olen nyt lomalla ollessani ruokkinut sitä oikeastaan 3 tai 4 kertaa päivässä (aamulla ja illalla lihaa, välissä juustoa ja milloin mitäkin). Viimeinen välipala on ollut juuri ennen ilta-Zantacia ja nukkumaanmenoa. Voi hyvin olla, että sen syömättömyys ja nirsoilu on johtunut närästyksestä. Jos sitä on oikeasti närästänyt, niin onhan se päivänselvää, että se on vältellyt sellaista, mistä sille tulee huono olo eli syömistä. Koksin paino oli 6 päivää sitten 4,8 kiloa ja tänään 5,2. Uskomatonta. Zantac-kuuria on jäljellä vielä toinen viikko. Teen luultavasti siten, että lopetan lääkkeen antamisen pariksi päiväksi ja jos syömättömyys alkaa uudestaan, palaan lääkkeen antamiseen ja konsultoin viisaampiani.
Iltapäivällä heittelin koiralle taas kuivamuonaa välipalaksi. Pari kertaa aiemmin se on saanut nameista vahingossa kopin, mutta nyt se hiffasi jutun juonen ja otti kopin useamman kerran. Hauska.
Ekana otettiin hyppytekniikka neljällä hypyllä esteväleinä 4 ft. Lähetin koiran targetille eteen-käskyllä jääden itse hyppyjen taakse. Ekalla kerralla pudotti viimeisen riman, kun tuli ilmeisesti kiire namille, mutta tämän jälkeen oli erehtymätön. Tein viitisen toistoa molemmin puolin. Hyppytekniikkaa halusin treenata sen takia, että mielestäni Koksi hyppäsi liian korkealle eilisissä ohjatuissa. Aiemmin en ole tällaista huomannut, mutta sehän ei tarkoita sitä, etteikö se olisi väärin hypännyt aiemmin. Täytyy kiinnittää huomiota tähän asiaan ja aloittaa viikottaiset tekniikkatreenit.
Yleisen pöllöilyn jälkeen, missä koira juoksee hallia ympäri hullun kiilto silmissään, sain sen rauhoittumaan ja keskittymään tekemiseen. Seuraavana oli vuorossa kepit. Otettiin edelleen vain puolikkaat eli 6 keppiä ohjureilla. Jatkoin eilen saatujen neuvojen toteuttamista ja pidin käden tasaisena nami sormien välissä ja menin itse suoraan eteenpäin, en peruuttaen. Helpommalta puolelta (koira ohjaajan vasemmalla puolella) toistoja noin 15. Koksi ei erehtynyt kertaakaan ja homma alkoi jo näyttääkin hieman pujottelulta. Pystyin itse lisäämään vauhtia. Koira kesti myös sen, että edistin sitä noin puoli askelta. Vaikeammalta puolelta koira livahti ohjureiden alitse kaksi tai kolme kertaa, mutta siltäkin puolelta saimme 3 onnistunutta suoritusta.
Viimeisenä otettiin A:n alastulokontaktia siten, että koira nousi esteelle minipöydän kautta, annoin osu-käskyn sen takatassujen ollessa esteellä ja etutassujen maassa, tässä nami ja vapautus tule-käskyllä. Molemmin puolin noin 15 harjoitetta. Pitää muistaa, ettei vie namia liian kauas esteestä, ettei koira joudu kurottautumaan.
Kotiin ajeltiin Rahulan Rehun kautta, mistä hain kalkkunan kauloja ja jotain vastaavia koiralle järsittäväksi. Kotona annoin sille yhden pienen jäisen luun, minkä kanssa se leikki hetken ja järsikin jonkin aikaa. Enimmäkseen se sitä kyllä ihmetteli. Nyt koira makaa reporankana - taisi olla hyvä treeni Koksinkin mielestä.
Koksi on nyt saanut Zantac-närästyslääkettä viikon, ja se on alkanut syödä ihan niin kuin normaali koira. Olen nyt lomalla ollessani ruokkinut sitä oikeastaan 3 tai 4 kertaa päivässä (aamulla ja illalla lihaa, välissä juustoa ja milloin mitäkin). Viimeinen välipala on ollut juuri ennen ilta-Zantacia ja nukkumaanmenoa. Voi hyvin olla, että sen syömättömyys ja nirsoilu on johtunut närästyksestä. Jos sitä on oikeasti närästänyt, niin onhan se päivänselvää, että se on vältellyt sellaista, mistä sille tulee huono olo eli syömistä. Koksin paino oli 6 päivää sitten 4,8 kiloa ja tänään 5,2. Uskomatonta. Zantac-kuuria on jäljellä vielä toinen viikko. Teen luultavasti siten, että lopetan lääkkeen antamisen pariksi päiväksi ja jos syömättömyys alkaa uudestaan, palaan lääkkeen antamiseen ja konsultoin viisaampiani.
Iltapäivällä heittelin koiralle taas kuivamuonaa välipalaksi. Pari kertaa aiemmin se on saanut nameista vahingossa kopin, mutta nyt se hiffasi jutun juonen ja otti kopin useamman kerran. Hauska.
12.4.2013
Mä tahdon viihdyttää
Ohjatuissa aksatreeneissä mentiin ensin radanpätkää, missä oli perätysten kaksi hyppyä, minkä jälkeen suorassa linjassa putki suorana ja vielä yksi hyppy, mikä suoritettiin takaakiertona. Rata jatkui takaisinpäin putkella ja kahdella hypyllä eteenpäin. Tarkoitus oli suorittaa rata siten, että koira jätetään ekan hypyn taakse, siirrytään itse putken taakse kutsumaan, ohjataan koira takaakiertoon ja lähdetään pinkomaan niin pirkuleesti eteenpäin ohjaten koiraa kahdelle viimeiselle hypylle. Minulla oli omat epäilykseni Koksin pysymisestä lähdössä, mutta yllätyksekseni se kesti siellä hyvin. Muutaman kerran varasti, mutta yleisesti ottaen kelpo suoritus. Kutsuin koiraa siis putken takaa käskyllä tuleläpi (tule on siis lupa lähteä ja läpi taas putkikäsky). Sieltä se iloisesti hyppäsi hypyt ja juoksi putkeen. Ja kuka sitten mokaa takaakierrossa ja pitää kättä oikein mahdollisimman kaukana kropasta? Ja monta kertaa. Takaakierrossa pitää muistaa, että
a) ota askel koiranpuoleisella jalalla
b) keilaa koira avokämmenellä hypyn taakse
c) tuo ohjaava käsi lähelle kroppaa kun koira suorittaa hyppyä ja "heristä nyrkkiä" korostaaksesi suuntaa
Sitten kun saatiin takaakierto kuntoon ja koira myös putken läpi uudestaan tuli ongelmaksi se, että en saanut ohjattua sitä hypylle vaan koira lähti mukaani ja kielsi hypyn. Kokeiltiin targetilla ja sillä, että Jonna on hypyn takana lelun kanssa. Tämä oli Koksin mielestä erityisen epäilyttävää, ja se kiersi Jonnan mahdollisimman kaukaa mulkoillen samalla. Oli kyllä niin epäilevän näköinen. "Tässä on nyt joku juttu." Viimein saatiin sitten kuitenkin onnistumaan radan loppuosakin.
Mokoma "rata", ja niin oli vaikeaa. Kyllä radalla takkusivat muutkin, etten nyt sentään ainoa ollut.
Lopuksi otettiin keppejä. Koksi on mennyt puolikkaat kepit, 6 kpl, kaksi kertaa ohjureilla. Olen ohjannut sitä itse peruuttaen ja namia sormissa pitäen. En itse ollut tajunnutkaan millaista ranneliikettä teen ennen kuin Jonna vertasi sitä Kikan Mä tahdon viihdyttää -biisin koreografiaan. Ei jestas. Luovuin tästä aivan suosiolla naurunpyrskähdysten kera, ja siirryin ohjaamaan eteenpäin kävellen ja kättä tasaisesti pitäen. En ole tähän astikaan rytmittänyt koiraa, vaan sanon ainoastaan kepit-käskyn ja näin aion jatkaa. Onnistuneita suorituksia tehtiin molemmin puolin pari. Näillä jatketaan.
a) ota askel koiranpuoleisella jalalla
b) keilaa koira avokämmenellä hypyn taakse
c) tuo ohjaava käsi lähelle kroppaa kun koira suorittaa hyppyä ja "heristä nyrkkiä" korostaaksesi suuntaa
Sitten kun saatiin takaakierto kuntoon ja koira myös putken läpi uudestaan tuli ongelmaksi se, että en saanut ohjattua sitä hypylle vaan koira lähti mukaani ja kielsi hypyn. Kokeiltiin targetilla ja sillä, että Jonna on hypyn takana lelun kanssa. Tämä oli Koksin mielestä erityisen epäilyttävää, ja se kiersi Jonnan mahdollisimman kaukaa mulkoillen samalla. Oli kyllä niin epäilevän näköinen. "Tässä on nyt joku juttu." Viimein saatiin sitten kuitenkin onnistumaan radan loppuosakin.
Mokoma "rata", ja niin oli vaikeaa. Kyllä radalla takkusivat muutkin, etten nyt sentään ainoa ollut.
Lopuksi otettiin keppejä. Koksi on mennyt puolikkaat kepit, 6 kpl, kaksi kertaa ohjureilla. Olen ohjannut sitä itse peruuttaen ja namia sormissa pitäen. En itse ollut tajunnutkaan millaista ranneliikettä teen ennen kuin Jonna vertasi sitä Kikan Mä tahdon viihdyttää -biisin koreografiaan. Ei jestas. Luovuin tästä aivan suosiolla naurunpyrskähdysten kera, ja siirryin ohjaamaan eteenpäin kävellen ja kättä tasaisesti pitäen. En ole tähän astikaan rytmittänyt koiraa, vaan sanon ainoastaan kepit-käskyn ja näin aion jatkaa. Onnistuneita suorituksia tehtiin molemmin puolin pari. Näillä jatketaan.
11.4.2013
Näyttelyteltta saapui
Koutsi piti meille ylimääräisen tokotunnin, kun olemme joutuneet jättämään väliin pari kertaa ja lisää on vielä tiedossa.
Aloitimme seuraamisella. Ihan ok suoritus, vähän pyrki edistämään noin 6 askeleen jälkeen. Pysähtymiset olivat hitaita ja paikkakin huono, koira istui vähän miten sattuu. Nyt pitää jatkaa lyhyen treenin tekemistä, mieluummin se 5-6 askelta hyvää seuraamista kuin 4 hyvää ja loput haahuilua. Kontakti hyvä joka tapauksessa ja tekemisen meininki.
Seuraaaksi jäävien tsekkaus. Ensin peruutus + seiso. Pari onnistunutta suoritusta ja sitten taas hajut kutsuivat. Saatiin se johonkin ruotuun ja jatkettiin. Tässä täytyy itse peruuttaa koko ajan, antaa koiralle stop-käsky + käsiapu, nami lentää koiran taakse samantien ja oma peruutus jatkuu uudella kutsulla. Koksi oli todella kiinni namikädessä. Sama juttu maahanmenossa. Taas näkee, miten paljon vaikeampaa uudessa ympäristössä jonkun asian tekeminen on. Kotona tämä menee todella hyvin.
Sitten käytiin vielä tokohyppy. Koiraa ei meinattu millään saada kiinnostumaan muusta kuin haistelusta. Targetilla se saatiin hyppäämään pari kertaa, mutta aivan älytöntä vääntöä. EVVK sanoi hän.
Lopuksi vielä paikkamakuu häiriössä. Tämä oli super hyvä. Esitin sadetanssia koiran edessä, kiersin sen ja tein kyykkyhyppelyä sen takana. Paikalla pysyi - jes!
Haistelu on saatava kitkettyä pois. Ennen paikkamakuuta kovistelin koiraa aavistuksen ottamalla sitä kiinni niskasta ja ravistamalla hieman. Siihen yhdistin nyt riittää -murahduksen, kun nenä läheni taas mattoa. Koira ravisteli kerran päätään, tuli todella hyvään perusasentoon napakasti ja otti kontaktin. Siitä se sitten meni maahan ja pysyi. Täytyy jatkossa tehdä sille hyvin selväksi se, että hallilla tehdään töitä ja jos homma ei kiinnosta, niin joko se viedään toimistoon tai omaan häkkiin ja jatketaan työntekoa hetken päästä. Haistelussa ei ole enää oikeasti mitään tolkkua.
Juuri kun pääsin kotiin, niin luuri piipitti saapunutta tekstiviestiä. Paikallinen asiamiespostihan se siellä kuittaili Findogsin lähetystä saapuneeksi. Olipa nopeaa toimintaa, sillä tein tilauksen eilen. Pitkään olen miettinyt raaskinko tilata näyttelyteltaksi Visent Turbo -merkkisen pop up -teltan, mikä on helppo pystyttää yksin. Hintaa oli hurjat 299 euroa, mutta toivon sen olevan hintansa väärti. Samaan lähetykseen tuli korvamuoveja ja kumppareita ja muuta pientä sälää. Nyt pitäisi sitten opetella laittamaan ne korvamuovit.
Kuva: Findogs
Tässä vielä video teltan pystyttämisestä. Toivon totisesti, että homma käy noin helposti. Video teltan pystyttämisestä
Aloitimme seuraamisella. Ihan ok suoritus, vähän pyrki edistämään noin 6 askeleen jälkeen. Pysähtymiset olivat hitaita ja paikkakin huono, koira istui vähän miten sattuu. Nyt pitää jatkaa lyhyen treenin tekemistä, mieluummin se 5-6 askelta hyvää seuraamista kuin 4 hyvää ja loput haahuilua. Kontakti hyvä joka tapauksessa ja tekemisen meininki.
Seuraaaksi jäävien tsekkaus. Ensin peruutus + seiso. Pari onnistunutta suoritusta ja sitten taas hajut kutsuivat. Saatiin se johonkin ruotuun ja jatkettiin. Tässä täytyy itse peruuttaa koko ajan, antaa koiralle stop-käsky + käsiapu, nami lentää koiran taakse samantien ja oma peruutus jatkuu uudella kutsulla. Koksi oli todella kiinni namikädessä. Sama juttu maahanmenossa. Taas näkee, miten paljon vaikeampaa uudessa ympäristössä jonkun asian tekeminen on. Kotona tämä menee todella hyvin.
Sitten käytiin vielä tokohyppy. Koiraa ei meinattu millään saada kiinnostumaan muusta kuin haistelusta. Targetilla se saatiin hyppäämään pari kertaa, mutta aivan älytöntä vääntöä. EVVK sanoi hän.
Lopuksi vielä paikkamakuu häiriössä. Tämä oli super hyvä. Esitin sadetanssia koiran edessä, kiersin sen ja tein kyykkyhyppelyä sen takana. Paikalla pysyi - jes!
Haistelu on saatava kitkettyä pois. Ennen paikkamakuuta kovistelin koiraa aavistuksen ottamalla sitä kiinni niskasta ja ravistamalla hieman. Siihen yhdistin nyt riittää -murahduksen, kun nenä läheni taas mattoa. Koira ravisteli kerran päätään, tuli todella hyvään perusasentoon napakasti ja otti kontaktin. Siitä se sitten meni maahan ja pysyi. Täytyy jatkossa tehdä sille hyvin selväksi se, että hallilla tehdään töitä ja jos homma ei kiinnosta, niin joko se viedään toimistoon tai omaan häkkiin ja jatketaan työntekoa hetken päästä. Haistelussa ei ole enää oikeasti mitään tolkkua.
Juuri kun pääsin kotiin, niin luuri piipitti saapunutta tekstiviestiä. Paikallinen asiamiespostihan se siellä kuittaili Findogsin lähetystä saapuneeksi. Olipa nopeaa toimintaa, sillä tein tilauksen eilen. Pitkään olen miettinyt raaskinko tilata näyttelyteltaksi Visent Turbo -merkkisen pop up -teltan, mikä on helppo pystyttää yksin. Hintaa oli hurjat 299 euroa, mutta toivon sen olevan hintansa väärti. Samaan lähetykseen tuli korvamuoveja ja kumppareita ja muuta pientä sälää. Nyt pitäisi sitten opetella laittamaan ne korvamuovit.
Kuva: Findogs
Tässä vielä video teltan pystyttämisestä. Toivon totisesti, että homma käy noin helposti. Video teltan pystyttämisestä
9.4.2013
Seuraamisen tarjoamista
Alkuviikko ollaan jatkettu jäävien (seiso, maahan) treenaamista, seuraamista sisällä ja lenkillä, perusasentoa ja vauhtiluoksetuloa. Eilen aloin pikkuhiljaa itse jatkaa omaa liikettä seiso-käskyllä. Pieni ajatuksen siemen jäi koiran päähän kytemään. Pari kolme kertaa se jäi paikalleen seisomaan, kun jatkoin itse matkaa, mutta tarvitsi tähän käsiavun. Yritän saada sen oppimaan ilman sen suurempia apuja, sillä ne täytyy kuitenkin jossain kohtaa häivyttää pois, mutta vielä tässä vaiheessa en näe niitä kovin suurena syntinä. Koutsi voi olla asiasta eri mieltä.
Ensimmäistä kertaa Koksi tarjosi tänään lenkillä seuraamista oma-aloitteisesti. Alkulenkistä seuruutin sitä muutaman askeleen pätkiä, ja lenkin puolivälissä alkoi tarjoaminen. Hieman piti korjata paikkaa, kun se pyrki edistämään, mutta tyytyväinen olin silti. Tähän asti se on tarjonnut seuraamista myös oikealla puolella, mistä olen palkannut myös, koska agia ajatellen sen on hyvä oppia olemaan myös oikealla puolellani.
Oli aivan ihana ilma. Ja ihanan rapaista. Onneksi puin kurapuvun koiran päälle. Melkein sellaista olisi kaivannut itsekin.
Ensimmäistä kertaa Koksi tarjosi tänään lenkillä seuraamista oma-aloitteisesti. Alkulenkistä seuruutin sitä muutaman askeleen pätkiä, ja lenkin puolivälissä alkoi tarjoaminen. Hieman piti korjata paikkaa, kun se pyrki edistämään, mutta tyytyväinen olin silti. Tähän asti se on tarjonnut seuraamista myös oikealla puolella, mistä olen palkannut myös, koska agia ajatellen sen on hyvä oppia olemaan myös oikealla puolellani.
Oli aivan ihana ilma. Ja ihanan rapaista. Onneksi puin kurapuvun koiran päälle. Melkein sellaista olisi kaivannut itsekin.
7.4.2013
Toipumista
Pahoittelen viimeaikaisten postausten yököttävyyttä. Ilokseni voin todeta, että perjantain jälkeen Koksi ei ole oksentanut kertaakaan. Se on syönyt tosi reippaasti, ja ollut edelleen iloisella mielellä. Eilen upposi uskomattomat 50 g kanaa aamulla, juustoa ja nappuloita päivällä ja vielä illalla 50 g paistettua jauhelihaa. Pikku iltapalaksi vielä juustoa palkkana jäävien treenaamisesta. Jos tämä tahti jatkuu, niin saadaan paino takaisin entiselleen melko pian.
Eiliset treenit koostuivat jäävistä, luoksetulosta, perusasennosta siirtymin, perusasennosta maahanmenoon ja kapulan pitämisestä. Noutoharjoitukset päättyivät siihen, että jätkä loikki tiehensä kapula suussaan. Olisi pitänyt laittaa hihnaan koko äijä.
Vaihtelun vuoksi käytiin tänään kävelyllä läheisessä taajamassa. Ihanaa, että lumet sulavat, mutta kyllä olivat koiran tassut hurjan näköiset lenkin jälkeen. Rapa yhdistettynä kuolleisiin lehtiin teki ainakin itseeni vaikutuksen. Miten tuohon turkkiin tarttuukin kaikki roska? Viikko sitten viedessäni Koksia trimmaajalle tulin maininneeksi, että uskon sen olevan melkolailla takuton tällä kertaa. Sen kun sain sanottua, niin käteeni osui 5 cm pitkä oksanpätkä, mikä oli tarrautunut ja piiloutunut sen takajalkaan parinkymmenen metrin matkalla autolta trimmaajalle.
Eiliset treenit koostuivat jäävistä, luoksetulosta, perusasennosta siirtymin, perusasennosta maahanmenoon ja kapulan pitämisestä. Noutoharjoitukset päättyivät siihen, että jätkä loikki tiehensä kapula suussaan. Olisi pitänyt laittaa hihnaan koko äijä.
Vaihtelun vuoksi käytiin tänään kävelyllä läheisessä taajamassa. Ihanaa, että lumet sulavat, mutta kyllä olivat koiran tassut hurjan näköiset lenkin jälkeen. Rapa yhdistettynä kuolleisiin lehtiin teki ainakin itseeni vaikutuksen. Miten tuohon turkkiin tarttuukin kaikki roska? Viikko sitten viedessäni Koksia trimmaajalle tulin maininneeksi, että uskon sen olevan melkolailla takuton tällä kertaa. Sen kun sain sanottua, niin käteeni osui 5 cm pitkä oksanpätkä, mikä oli tarrautunut ja piiloutunut sen takajalkaan parinkymmenen metrin matkalla autolta trimmaajalle.
5.4.2013
Tyhjän mahan oksentelu jatkuu
Olen ruokkinut Koksia alkuviikon melko kevyesti antamalla sille raejuustoa, mutta myös paistettua kanaa pakastimesta. Jääviä treenasin normaalisti juustopalkalla. Torstaita vasten yöllä heräsin taas siihen, että koira oksentaa, tällä kertaa sulamatonta ruokaa ja puoli tuntia myöhemmin mahanesteitä.
Päivän ruoka oli hyvin kevyt eli raejuustoa ja keitettyä riisiä pieniä annoksia noin 4 tunnin välein.
Perjantaiaamuna klo 7 mahanesteiden oksentelu jatkui taas. Ruoka sentään oli ehtinyt imeytyä. Yhdeksältä aloin soittorumban eläinklinkalle. Läpi pääsin 45 minuutin kuluttua, ja sain ajan alkuiltapäivään LR:lle.
Sairaskertomuksen perusteella ell epäili virusperäistä vatsapöpöä. Koiran lämpötila oli myös edelleen koholla ollen 39 astetta. Canikur Prota, mitä olen syöttänyt 6 päivää, käytetään enemmänkin ripuliin kuin oksenteluun, joten sen antamisen voi hänen mielestään lopettaa, varsinkin kun sitä on annettu jo noin kauan ilman sen suurempaa vastetta. Tai olihan koira tällä viikolla melko normaali pari päivää, mutta sitten oksentelu alkoi taas. Paino oli tippunut 4,8 kiloon. Normaalisti koira painaa 5,1 kiloa omalla vaa'allani ja tänä aamuna 100 grammaa vähemmän, joten ei se varsinaisesti ole kuitenkaan kotivaa'an mukaan sataa grammaa enempää laihtunut, mutta kylkiluut tuntuvat hyvin selvästi.
Klinikalla kohtasin ensimmäistä kertaa eläinlääkärin, joka todella ymmärsi huonosti syövän koiran omistajaa. Hän oli selkeästi perehtynyt asiaan eikä vain ohittanut syömättömyyttä olankohautuksella. Hän epäili koiran kärsivän herkkävatsaisuudesta, jopa alkavasta gastriitista. Hän kysyi saattaako koira kärsiä stressistä esimerkiksi tokon tai agilityn treenaamisen vuoksi, mutta mielestäni koira tekee töitä oikeasti mielellään eikä puoliväkisin ohjaajan mieliksi. Heti perään hän kyllä sanoi, että koira ei hänen mielestään ole yhtään stressaantuneen oloinen eikä ylipäätään jännittäjäluonteinen.
Ell kysyi myös onko koira kotimaasta, sillä hänen kokemuksensa mukaan Ruotsin-tuonneilla on ollut enemmän mahavaivoja. Minulle ei selvinnyt puhuiko hän erityisesti villakoirista vai pienistä koirista yleensä enkä sen enempää häneltä asiasta kysynytkään. Hän kysyi myös syökö koira raakaruokaa, minkä väristä uloste on (onko veristä) ja sitä, onko koira hyvin viriili. Viimeksimainittuun saattaisi auttaa kastraatio, mutta tällä hetkellä se ei tule kysymykseen missään tapauksessa.
Tyhjän vatsan oksentelusta aamuöisin täytyy nyt joka tapauksessa päästä eroon. Itse olin ajatellut, että voisi olla kokeilemisen arvoista ruokkia koira vain kerran päivässä ruokahalun parantamiseksi, mutta hänen mukaansa järkevämpää olisi siirtyä ruokkimaan sitä 3 kertaa päivässä, joista viimeinen ateria mahdollisimman myöhään illalla, jolloin maha ei pääsisi liian tyhjäksi ennen aamuateriaa.
Saimme klinikalta mukaan 1 tabletin Cereniaa pahoinvointiin (annostus ½ tablettia kerran päivässä 2 kertaa) sekä apteekista haettavaksi nestemäistä Zantacia närästykseen aamulla ennen ruokaa ja illalla viimeksi ennen nukkumaanmenoa 1 ml annostuksella.
Raejuusto-riisikuuri jatkui loppupäivän. Koira on hyvin nälkäinen, koska joka kerta ruoka on kadonnut parempiin suihin todella nopeasti.
Koksi on edelleen virkeä ja oma itsensä eikä lainkaan apaattinen. Toivottavasti saadaan kaveri pian kuntoon.
Päivän ruoka oli hyvin kevyt eli raejuustoa ja keitettyä riisiä pieniä annoksia noin 4 tunnin välein.
Perjantaiaamuna klo 7 mahanesteiden oksentelu jatkui taas. Ruoka sentään oli ehtinyt imeytyä. Yhdeksältä aloin soittorumban eläinklinkalle. Läpi pääsin 45 minuutin kuluttua, ja sain ajan alkuiltapäivään LR:lle.
Sairaskertomuksen perusteella ell epäili virusperäistä vatsapöpöä. Koiran lämpötila oli myös edelleen koholla ollen 39 astetta. Canikur Prota, mitä olen syöttänyt 6 päivää, käytetään enemmänkin ripuliin kuin oksenteluun, joten sen antamisen voi hänen mielestään lopettaa, varsinkin kun sitä on annettu jo noin kauan ilman sen suurempaa vastetta. Tai olihan koira tällä viikolla melko normaali pari päivää, mutta sitten oksentelu alkoi taas. Paino oli tippunut 4,8 kiloon. Normaalisti koira painaa 5,1 kiloa omalla vaa'allani ja tänä aamuna 100 grammaa vähemmän, joten ei se varsinaisesti ole kuitenkaan kotivaa'an mukaan sataa grammaa enempää laihtunut, mutta kylkiluut tuntuvat hyvin selvästi.
Klinikalla kohtasin ensimmäistä kertaa eläinlääkärin, joka todella ymmärsi huonosti syövän koiran omistajaa. Hän oli selkeästi perehtynyt asiaan eikä vain ohittanut syömättömyyttä olankohautuksella. Hän epäili koiran kärsivän herkkävatsaisuudesta, jopa alkavasta gastriitista. Hän kysyi saattaako koira kärsiä stressistä esimerkiksi tokon tai agilityn treenaamisen vuoksi, mutta mielestäni koira tekee töitä oikeasti mielellään eikä puoliväkisin ohjaajan mieliksi. Heti perään hän kyllä sanoi, että koira ei hänen mielestään ole yhtään stressaantuneen oloinen eikä ylipäätään jännittäjäluonteinen.
Ell kysyi myös onko koira kotimaasta, sillä hänen kokemuksensa mukaan Ruotsin-tuonneilla on ollut enemmän mahavaivoja. Minulle ei selvinnyt puhuiko hän erityisesti villakoirista vai pienistä koirista yleensä enkä sen enempää häneltä asiasta kysynytkään. Hän kysyi myös syökö koira raakaruokaa, minkä väristä uloste on (onko veristä) ja sitä, onko koira hyvin viriili. Viimeksimainittuun saattaisi auttaa kastraatio, mutta tällä hetkellä se ei tule kysymykseen missään tapauksessa.
Tyhjän vatsan oksentelusta aamuöisin täytyy nyt joka tapauksessa päästä eroon. Itse olin ajatellut, että voisi olla kokeilemisen arvoista ruokkia koira vain kerran päivässä ruokahalun parantamiseksi, mutta hänen mukaansa järkevämpää olisi siirtyä ruokkimaan sitä 3 kertaa päivässä, joista viimeinen ateria mahdollisimman myöhään illalla, jolloin maha ei pääsisi liian tyhjäksi ennen aamuateriaa.
Saimme klinikalta mukaan 1 tabletin Cereniaa pahoinvointiin (annostus ½ tablettia kerran päivässä 2 kertaa) sekä apteekista haettavaksi nestemäistä Zantacia närästykseen aamulla ennen ruokaa ja illalla viimeksi ennen nukkumaanmenoa 1 ml annostuksella.
Raejuusto-riisikuuri jatkui loppupäivän. Koira on hyvin nälkäinen, koska joka kerta ruoka on kadonnut parempiin suihin todella nopeasti.
Koksi on edelleen virkeä ja oma itsensä eikä lainkaan apaattinen. Toivottavasti saadaan kaveri pian kuntoon.
3.4.2013
Jäävien treenausta
Tiistaina ja keskiviikkona treenattiin jäävistä seisomista ja maahan menoa siten, että itse peruutin ja koira seurasi edessä. Seisomisesta takapalkka ja maahan menosta palkka etutassujen väliin. Seisominen sujui yllättävän hyvin ja takapalkka osoittautui onnistuneeksi ratkaisuksi. Maahanmenoon kaivataan nopeutta, mutta hiotaan nyt ensin perusasiat kuntoon.
1.4.2013
Tauti näyttäisi talttuvan
Jes, ei yhtään oksua tämän vuorokauden puolella! Tämän taudin ekat rip*askat löytyivät aamulla matolta, mutta toistaiseksi ne ovat jääneet ainoiksi.
Canikur-tahnaa ruuttasin nassuun aamulla. Aloitin ruokinnan varovasti muutamalla teelusikallisella raejuustoa. Sitä olen antanut sille päivän mittaan pieniä annoksia. Koira on hyvin nälkäinen, mutta paljoa en kerrallaan uskalla vielä antaa. Annoin myös bakteerinkokoisia annoksia kanaa. Lihalientä tarjosin eilen. Sitä se maistoi kerran, ja mielipide oli muodostettu. En syö. Ylläri.
Koksi on nukkunut tänäänkin ehkä hieman normaalia enemmän. Kävimme kuitenkin pitkähköllä köpöttelylenkillä, kun ilma oli niin upean aurinkoinen. Eiköhän tämä tästä lähde lutviutumaan.
Mitään ei olla treenattu sitten viime torstain. Saattaa tauko tehdä ihan hyvääkin.
Canikur-tahnaa ruuttasin nassuun aamulla. Aloitin ruokinnan varovasti muutamalla teelusikallisella raejuustoa. Sitä olen antanut sille päivän mittaan pieniä annoksia. Koira on hyvin nälkäinen, mutta paljoa en kerrallaan uskalla vielä antaa. Annoin myös bakteerinkokoisia annoksia kanaa. Lihalientä tarjosin eilen. Sitä se maistoi kerran, ja mielipide oli muodostettu. En syö. Ylläri.
Koksi on nukkunut tänäänkin ehkä hieman normaalia enemmän. Kävimme kuitenkin pitkähköllä köpöttelylenkillä, kun ilma oli niin upean aurinkoinen. Eiköhän tämä tästä lähde lutviutumaan.
Mitään ei olla treenattu sitten viime torstain. Saattaa tauko tehdä ihan hyvääkin.
31.3.2013
Mahapöpöä sittenkin
Klo 1.30 heräsin siihen, että Koksi oksensi osin sulamatonta ruokaa. Puoli tuntia myöhemmin se antoi taas ylen, tällä kertaa mahanesteitä. Yritin jatkaa unia, mutta en saanut enää unta. Hieman ennen neljää oksentelu jatkui, ja tällä kertaa liman seassa oli selvästi verta. Tässä vaiheessa iski päähän ajatus, että hieman punertavaahan se eilinenkin tuotos oli ollut, vaikka olin luullut, että ruoka oli sen aavistuksen punaisenruskeaksi värjännyt.
Kipeää koiraa en todellakaan mihinkään näyttelyyn lähde viemään, joten puoli viideltä lähetin tekstarin K:lle, että reissusta ei tule mitään.
Koska Koksi ei ollut kivuliaan oloinen, annoin sen nukkua ja odotin, että kello tulee 8 soittaakseni eläinlääkäripäivystykseen. Sain eläinlääkärin heti kiinni. Oireiden perusteella hän arvioi, että veri johtuu oksentamisesta ärtyneestä kurkunpäästä. Hän sanoi soittavansa minulle päivällä ja kertovansa koska voisin tulla näyttämään koiraa. Puhelu tulikin klo 13, ja perillä olimme puoli tuntia myöhemmin. Ensimmäiseksi mitattiin lämpötila ja kuumettahan sillä oli: 39,2. Vatsapöpö oli diagnoosi. Koiralle tuikattiin niskaan pahoinvointia estävä injektio. Tämä ei sitten ollutkaan ollenkaan mukava juttu, vaan koira kiljahti kimeästi. Eka tuikkaus meni hieman hutiksi koiran liikahtaessa, ja toimenpide jouduttiin uusimaan. Ääinefektit olivat täysin ekaa kertaa vastaavat. Vatsaa tunnustellessa Koksi ei reagoinut oikeastaan mitenkään. Lopuksi koiran kurkkuun ruutattiin Canikur Pro -tahnaa ja kotiutettiin seuraavin ohjein:
- Canikur-tahnaa 2 krt vuorokaudessa
- tänään vain hyvin kevyttä ruokaa kuten lihalientä ja ehkä hieman riisiä tai raejuustoa
- soitto päivystykseen jos oksentelu jatkuu huomisaamuna (pahoinvointa estävä lääke ei vaikuta kovin kauan)
Oli hienoa, että pääsimme oman kaupungin päivystykseen emmekä joutuneet ajamaan Tuhatjalkaan Kuopioon, minne on matkaa 180 km.
Koira on nukkunut paljon ell-käynnin jälkeen, mutta on olosuhteisiin nähden ihan virkeä.
Kipeää koiraa en todellakaan mihinkään näyttelyyn lähde viemään, joten puoli viideltä lähetin tekstarin K:lle, että reissusta ei tule mitään.
Koska Koksi ei ollut kivuliaan oloinen, annoin sen nukkua ja odotin, että kello tulee 8 soittaakseni eläinlääkäripäivystykseen. Sain eläinlääkärin heti kiinni. Oireiden perusteella hän arvioi, että veri johtuu oksentamisesta ärtyneestä kurkunpäästä. Hän sanoi soittavansa minulle päivällä ja kertovansa koska voisin tulla näyttämään koiraa. Puhelu tulikin klo 13, ja perillä olimme puoli tuntia myöhemmin. Ensimmäiseksi mitattiin lämpötila ja kuumettahan sillä oli: 39,2. Vatsapöpö oli diagnoosi. Koiralle tuikattiin niskaan pahoinvointia estävä injektio. Tämä ei sitten ollutkaan ollenkaan mukava juttu, vaan koira kiljahti kimeästi. Eka tuikkaus meni hieman hutiksi koiran liikahtaessa, ja toimenpide jouduttiin uusimaan. Ääinefektit olivat täysin ekaa kertaa vastaavat. Vatsaa tunnustellessa Koksi ei reagoinut oikeastaan mitenkään. Lopuksi koiran kurkkuun ruutattiin Canikur Pro -tahnaa ja kotiutettiin seuraavin ohjein:
- Canikur-tahnaa 2 krt vuorokaudessa
- tänään vain hyvin kevyttä ruokaa kuten lihalientä ja ehkä hieman riisiä tai raejuustoa
- soitto päivystykseen jos oksentelu jatkuu huomisaamuna (pahoinvointa estävä lääke ei vaikuta kovin kauan)
Oli hienoa, että pääsimme oman kaupungin päivystykseen emmekä joutuneet ajamaan Tuhatjalkaan Kuopioon, minne on matkaa 180 km.
Koira on nukkunut paljon ell-käynnin jälkeen, mutta on olosuhteisiin nähden ihan virkeä.
30.3.2013
Aurinkoista lankalauantaita!
Aamuyöstä Koksi oksensi vähän mahanesteitä, mutta ei ollut yhtään kipeän oloinen ja söikin normaalia reippaammin. Aamupäivällä tehtiin ihana kevätauringon lämmittämä lenkki. Ulkona olisi viihtynyt vaikka kuinka kauan, mutta ei auttanut, turkinhoito kutsui.
 |
| Aamulenkillä nautimme upean aurinkoisesta säästä. |
Takkujen selvittely sujui tänään normaalia helpommin ja hommaan meni vain 1,5 tuntia. Itse trimmauskin pesuineen meni yllättävän kivuttomasti. Koksia kuivatessa K. sanoi sen menevän normaalia sutjakammin. Turkin laadun on täytynyt muuttua, sillä se oli kuulemma myös helpompi leikata kun se ei paennut saksien alta. Lopputulos oli hieno: turkki oli oikeasti aivan eri näköinen kuin aikaisemmin, paksu ja tasainen aikuisen koiran turkki. Vielä en uskalla tuulettaa, mutta ehkä pahin takkukausi on ohi.
Huomisessa Lappeenrannan kaikkien rotujen näyttelyssä meillä onkin ilo saada mukaan oma trimmaaja. K. lupasi myös esittää Koksin, ja vieläpä ottaa siitä kuvia kehien jälkeen.
Iltaruoankin Koksi söi reippaasti, joten vatsatauti näyttää voitetulta.
Iltaruoankin Koksi söi reippaasti, joten vatsatauti näyttää voitetulta.
Herätys siis aamulla anivarhain kiitos idioottimaisen kesäaikaan siirtymisen, kamat autoon ja kokka kohti Etelä-Karjalaa.
29.3.2013
Voihan oksu
Heräsin aamulla siihen, että koira oksentaa. Sama meno jatkui koko aamupäivän. Olin ajatellut, että teemme aamulla pitkän lenkin ja ehkä pienen kierroksen MPKY:n mätsärissä. Suunnitelmat menivät siltä osin uusiksi. Koksi nukkui koko päivän ja alkoi virota vasta joskus iltapäivällä. Otettiin sitten iisisti koko päivä. Illansuussa vähän tokoiltiin ja otettiin vauhtiluoksetuloa, perusasentoa ja paikkamakuuta.
Mulla ei ole mitään käsitystä siitä, mistä oksentelu johtuu. Mitään kummallista se ei ole syönyt. Hoidossahan se oli alkuviikosta kolme päivää, ja voi olla, että siellä on joku vatsavaivainen ollut. Eipä tuo kovin vaaralliselta vaikuttanut, mitä nyt veti miehen etelän veteläksi.
Turkin siistiminen jatkui tänään. Jaoin konetyöt kahdelle päivälle. Eilen konetin naaman ja tänään tassut. Tassukarvoja en ole leikannut pariin viikkoon, ja aika tursakkeeksi ne olivatkin päässeet. Käytiin taas tahtojen taistelua etutassujen kanssa. Miten se jaksaa vieläkin tapella vastaan? Hommaan meni tänään tunti. TUNTI! No okei, tein normaalia tarkempaa työtä tulevan näyttelyn takia, mutta silti. Huomenna setvitään turkki, pestään ja leikataan.
Mulla ei ole mitään käsitystä siitä, mistä oksentelu johtuu. Mitään kummallista se ei ole syönyt. Hoidossahan se oli alkuviikosta kolme päivää, ja voi olla, että siellä on joku vatsavaivainen ollut. Eipä tuo kovin vaaralliselta vaikuttanut, mitä nyt veti miehen etelän veteläksi.
Turkin siistiminen jatkui tänään. Jaoin konetyöt kahdelle päivälle. Eilen konetin naaman ja tänään tassut. Tassukarvoja en ole leikannut pariin viikkoon, ja aika tursakkeeksi ne olivatkin päässeet. Käytiin taas tahtojen taistelua etutassujen kanssa. Miten se jaksaa vieläkin tapella vastaan? Hommaan meni tänään tunti. TUNTI! No okei, tein normaalia tarkempaa työtä tulevan näyttelyn takia, mutta silti. Huomenna setvitään turkki, pestään ja leikataan.
27.3.2013
Doboilua näyttelytreeneissä
Näyttelytreenien aluksi saatiin tutustua Dobo-palloon. Kyseessä on munanmuotoinen jumppapallo, minkä avulla tähdätään koiran ketteryyden, tasapainon ja kehonhallinnan kehittämiseen. Kokeilussa ollut pallo oli kooltaan 65 cm. Ohjaaja pitää pallosta kiinni koiran ollessa sen päällä. Koiraa ei pakoteta tekemään liikkeitä vaan sitä tuetaan tavoitteena tehdä harjoitteesta koiralle miellyttävä ja mieluisa.
Koksi houkuteltiin pallon päälle namilla ja pienellä avittamisella takapäästä. Koiraa tutisutti kovasti, mutta se ei arkonut tilannetta lainkaan ja jopa kääntyili pallon päällä. Tämä olisi etenkin syvien lihasten kehittämiseen oiva peli.
Itse treenit menivät paremmin kuin varmaan koskaan. Koirakkoja oli vain kaksi meidän lisäksemme ja treeni pidettiin lyhyenä mutta intensiivisenä. Koksi ravasi hienosti pää pystyssä ja seisoi paikallaan kohtuullisen hyvin. Kunpa se malttaisi esiintyä myös Lappeenrannan näyttelyssä.
Koksi houkuteltiin pallon päälle namilla ja pienellä avittamisella takapäästä. Koiraa tutisutti kovasti, mutta se ei arkonut tilannetta lainkaan ja jopa kääntyili pallon päällä. Tämä olisi etenkin syvien lihasten kehittämiseen oiva peli.
Itse treenit menivät paremmin kuin varmaan koskaan. Koirakkoja oli vain kaksi meidän lisäksemme ja treeni pidettiin lyhyenä mutta intensiivisenä. Koksi ravasi hienosti pää pystyssä ja seisoi paikallaan kohtuullisen hyvin. Kunpa se malttaisi esiintyä myös Lappeenrannan näyttelyssä.
25.3.2013
Laulukoulussa
Aamutelkkarissa oli pätkä pianoa soittavasta naisesta ja hänen laulavasta koirastaan. Koksilla on tapana juosta katsomaan telkkarissa esiintyviä koiria eikä tämä aamu tehnyt poikkeusta. Kuullessaan koiran laulavan avasi Koksi ensin ääntään parilla haukahduksella ja alkoi sitten ulvoa samalla tavalla. Taisi itsekin vähän hämmästyä kurkustaan tulevaa ääntä. Auuuuuu!
24.3.2013
Kepit korkattu
Oltiin sovittu aksatreenit hallille Tuijan kanssa. Olin paikalla vähän etuajassa, ja otettiin muutamia toistoja A:n alastulokontaktia ja sen jälkeen mentiin koko A-este hihnassa neljä kertaa. Metodeina oli käytössä vanha kunnon houkuttelu ja puolipakko. Ylösnousu oli Koksin mielestä vähän pelottavaa, mutta harjanteelle päästyä oli alasmeno vauhdikasta. 2onoff-asentoon malttoi sitten kuitenkin pysähtyä. Pitää varmasti mennä vielä kymmeniä kertoja hihnassa ennen kuin jutun juoni aukeaa.
Tuijan kanssa mentiin pientä kolmen hypyn ja putken rataa, missä treenattiin valssia ja erityisesti sen merkkaamista ja rintamasuuntaa.
Lopuksi otettiin keppejä. Top on mennyt kujakeppejä ja upeasti se suoriutuikin täyspitkistä kepeistä, missä oli ohjurit. Ohjureita puuttui kaksi, joten lopusta kaksi väliä jäi ilman. Top ei vielä osannut mennä kahta viimeistä väliä, joten tämän jälkeen se aloittikin siitä päästä, mistä ohjurit puuttuivat ja tässä ei ollut mitään ongelmaa. Itse otin Koksilla keppejä ihka ensimmäistä kertaa. Mentiin vain puolikkaita keppejä eli kuutta kappaletta. Ohjurit olivat paikoillaan. Ensin pidin koiraa hihnassa kaksi kertaa, mutta hihnan ja namien kanssa häslääminen on todella hankalaa, joten irrotin hihnan ja klassisella nami kädessä peruuttamisella mentiin. Toistoja kolme ja kas - Koksi taisi hiffata idean! Hihnan kanssa se hyppäsi ohjurin yli kahdesti, mutta ilman hihnaa ei kertaakaan.
Palkkasin koiraa tänään jäniksenkäpälällä, mihin on sidottu naru. Sepä oli niin oiva palkka, että viimeisellä palkkauskerralla naru lipesi otteestani ja lällättely ja rallattelu alkoi. Sovelsimme perjantaisia oppeja, ja muutaman kerran leluja toisillemme heiteltyämme tuli Koksi ihmettelemään ja antoi kiinni ilman sen suurempia kommervenkkejä. Hurraa!
Kepeistä jäi niin hyvä mieli, että eipä ole aikoihin ollut niin kiva fiilis hallilta lähtiessä.
Rämälästä ajettiin vielä Launialan koululle, missä oli Villakoirakerhon yhteislenkin kokoontumispaikka. Kävimme kävelemässä jäällä seitsemän villakoiran ja kahden beaglen voimin. Aurinko paistoi todella lämpimästi ja oli oikein keväistä ja mukavaa. Lumi ei ollut ihan vielä nuoskalla. Onneksi.
Tuijan kanssa mentiin pientä kolmen hypyn ja putken rataa, missä treenattiin valssia ja erityisesti sen merkkaamista ja rintamasuuntaa.
Lopuksi otettiin keppejä. Top on mennyt kujakeppejä ja upeasti se suoriutuikin täyspitkistä kepeistä, missä oli ohjurit. Ohjureita puuttui kaksi, joten lopusta kaksi väliä jäi ilman. Top ei vielä osannut mennä kahta viimeistä väliä, joten tämän jälkeen se aloittikin siitä päästä, mistä ohjurit puuttuivat ja tässä ei ollut mitään ongelmaa. Itse otin Koksilla keppejä ihka ensimmäistä kertaa. Mentiin vain puolikkaita keppejä eli kuutta kappaletta. Ohjurit olivat paikoillaan. Ensin pidin koiraa hihnassa kaksi kertaa, mutta hihnan ja namien kanssa häslääminen on todella hankalaa, joten irrotin hihnan ja klassisella nami kädessä peruuttamisella mentiin. Toistoja kolme ja kas - Koksi taisi hiffata idean! Hihnan kanssa se hyppäsi ohjurin yli kahdesti, mutta ilman hihnaa ei kertaakaan.
Palkkasin koiraa tänään jäniksenkäpälällä, mihin on sidottu naru. Sepä oli niin oiva palkka, että viimeisellä palkkauskerralla naru lipesi otteestani ja lällättely ja rallattelu alkoi. Sovelsimme perjantaisia oppeja, ja muutaman kerran leluja toisillemme heiteltyämme tuli Koksi ihmettelemään ja antoi kiinni ilman sen suurempia kommervenkkejä. Hurraa!
Kepeistä jäi niin hyvä mieli, että eipä ole aikoihin ollut niin kiva fiilis hallilta lähtiessä.
Rämälästä ajettiin vielä Launialan koululle, missä oli Villakoirakerhon yhteislenkin kokoontumispaikka. Kävimme kävelemässä jäällä seitsemän villakoiran ja kahden beaglen voimin. Aurinko paistoi todella lämpimästi ja oli oikein keväistä ja mukavaa. Lumi ei ollut ihan vielä nuoskalla. Onneksi.
Katkokävelyä
Tämä viikko ollaan lenkeillä keskitytty kauniiseen hihnakävelyyn. Junnu on alkanut vetää ja tempoa remmissä oikein urakalla. Palasimme katkokävelymoodiin eli aina hihnan kiristyessä pysähdyn ja odotan, että koira ottaa kontaktin ja löysää hihnaa tulemalla luokse, mistä se saa palkan. Parin kolmen lenkin jälkeen tilanne on huomattavasti parempi, ja koira kääntyy kannoillaan jo silloin, kun panta alkaa kiristää kaulassa.
Tiistaina ei ollut tokon ohjattuja treenejä vaan oman seuran möllitokot, minne ajoin kuunteluoppilaaksi. Hallissa oli niin arktiset olosuhteet, että tunnin paikallaan seisomisen jälkeen oli pakko poistua, kun varpaita alkoi pakottaa oikein kunnolla. Valkovarpaisuus ei ole kiva vaiva vaikka nimi hassunhauska onkin. Raynaud'in oireyhtymäksi sitä virallisemmin kutsutaan.
Joka tapauksessa ehdin katsoa paikkamakuut ja kahden koirakon suoritukset alo-luokassa. Valtaosalla oli todella hieno luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Näkemieni kahden koirakon muut liikkeet olivat myös kivan näköisiä.
Keskiviikkona näyttelytreenit menivät ihan mukavasti, vaikka Koksi vieläkin kehäjuoksussa pyrkii edelläjuoksevan koiran luo. Session loppupuolella se meni yksilöjuoksussa jo oikein mukavasti. Treeneissä oli myös pari viikkoa sitten juoksunsa lopettanut narttu, mikä laittoi vähän nuoren koiran päätä sekaisin. Hyvää treeniä sekin.
Perjantain ohjatuissa agilityharjoituksissa treenattiin takaakiertoa ja A-estettä. Ylläripylläri, Koksi ei takaakiertoa enää häiriössä osannut. Sitä ei voi oikein treenata kuolleella lelupalkalla siivekkeen takana, kun koira lelun saatuaan lähtee lällättelemään omiaan. Koutsi päätti tehdä treenin, missä koira sai viedä lelun sen jälkeen, kun olin ensin vetoleikkinyt sillä. Sälli lähti melkoisen iloiseen juoksuun ympäri hallia Inkin vanha pinkki patukka suussaan. Boing boing boing. Pari kunniakierrosta hallin ympäri ja sitten A:n taakse piiloon. Koutsi ja minä huudeltiin koiralle Ai_mikä_hieno_lelu_sulla_siellä_on ja jätkä tulikin parin metrin päähän näyttämään aarrettaan. Me leikittiin koutsin kanssa kahdella toisella lelulla heitellen niitä toisillemme. Koksi sitten kiinnostuikin ryhmän malin narupallosta. Hetken päästä se antoi kiinni.
Mitä tästä opimme? Jatkamme kotona kahden lelun leikkiä. Pitää käydä ostamassa kaksi samanlaista patukkaa.
Lauantaina oli pesupäivä. Takkujen selvittelyyn meni vain tunti tälläkin kertaa. Nähtävästi kolmen viikon välein tapahtuva trimmaus auttaa asiaa.
Tiistaina ei ollut tokon ohjattuja treenejä vaan oman seuran möllitokot, minne ajoin kuunteluoppilaaksi. Hallissa oli niin arktiset olosuhteet, että tunnin paikallaan seisomisen jälkeen oli pakko poistua, kun varpaita alkoi pakottaa oikein kunnolla. Valkovarpaisuus ei ole kiva vaiva vaikka nimi hassunhauska onkin. Raynaud'in oireyhtymäksi sitä virallisemmin kutsutaan.
Joka tapauksessa ehdin katsoa paikkamakuut ja kahden koirakon suoritukset alo-luokassa. Valtaosalla oli todella hieno luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Näkemieni kahden koirakon muut liikkeet olivat myös kivan näköisiä.
Keskiviikkona näyttelytreenit menivät ihan mukavasti, vaikka Koksi vieläkin kehäjuoksussa pyrkii edelläjuoksevan koiran luo. Session loppupuolella se meni yksilöjuoksussa jo oikein mukavasti. Treeneissä oli myös pari viikkoa sitten juoksunsa lopettanut narttu, mikä laittoi vähän nuoren koiran päätä sekaisin. Hyvää treeniä sekin.
Perjantain ohjatuissa agilityharjoituksissa treenattiin takaakiertoa ja A-estettä. Ylläripylläri, Koksi ei takaakiertoa enää häiriössä osannut. Sitä ei voi oikein treenata kuolleella lelupalkalla siivekkeen takana, kun koira lelun saatuaan lähtee lällättelemään omiaan. Koutsi päätti tehdä treenin, missä koira sai viedä lelun sen jälkeen, kun olin ensin vetoleikkinyt sillä. Sälli lähti melkoisen iloiseen juoksuun ympäri hallia Inkin vanha pinkki patukka suussaan. Boing boing boing. Pari kunniakierrosta hallin ympäri ja sitten A:n taakse piiloon. Koutsi ja minä huudeltiin koiralle Ai_mikä_hieno_lelu_sulla_siellä_on ja jätkä tulikin parin metrin päähän näyttämään aarrettaan. Me leikittiin koutsin kanssa kahdella toisella lelulla heitellen niitä toisillemme. Koksi sitten kiinnostuikin ryhmän malin narupallosta. Hetken päästä se antoi kiinni.
Mitä tästä opimme? Jatkamme kotona kahden lelun leikkiä. Pitää käydä ostamassa kaksi samanlaista patukkaa.
Lauantaina oli pesupäivä. Takkujen selvittelyyn meni vain tunti tälläkin kertaa. Nähtävästi kolmen viikon välein tapahtuva trimmaus auttaa asiaa.
 |
| Kuonossa näkyvät vaaleat läikät ovat kohtia, mistä on lähtenyt vähän enemmän karvaa konetuksessa. Ongelma korjaantuu parissa päivässä. |
 |
| Rinta jäi aivan liian kiharaksi. |
 |
| Tätä mieltä olen kuvattavana olosta. Pthyi. |
15.3.2013
Aksan jatkokurssi alkoi
Tänään alkoi 10 kerran kauan odotettu jatkokurssi hallilla. Paikalle oli saapunut 7 koirakkoa: kääpiöpinseri, medikokoinen sheltti, Top-bc, espanjanvesikoira, nahka, mali ja oma kääpiövilla. Ohjaajina toimivat J ja K.
Yleisen esittelykierroksen ja treenisääntöjen jälkeen päästiin itse asiaan eli katsomaan mitä kukakin koirakko osaa. Valtaosa koirista on käynyt alkeiskurssin syksyllä. Eka rata koostui 3 hypystä ja putkesta. Koksi on tähän asti pysynyt hyvin lähdössä. No eipä pysynyt nyt, kun hallissa oli paljon ihania moikattavia eli muut ryhmäläiset. Varasti varmaan 10 kertaa. Varmaan 3 kertaa tein idiootti sen virheen, että vaikka silmäkulmasta näin, että se saattoi varastaa, jatkoin rataa. Huono ajatus. Erittäin huono. Inkillä oli varastamisongelma koko sen ajan, minkä kisasimme, niin luulisi, että olisin jo oppinut. No en. Tämä tehotreeniin ensin kotona ja sitten häiriössä hallilla. Tietääpähän taas mitä treenata.
Rata meni niin, että ekan hypyn jälkeen oli U-putkeen vienti, sieltä koira haltuun persjätöllä tai valssilla, sen jälkeen koiran lähetys hypylle ja uudella valssilla lähetys kolmannelle hypylle. Mulla jäi valssin merkkaus ja rintamasuunta sen myötä vaillinaiseksi putken jälkeen, joten koira jatkoi hypyn jälkeen matkaansa eteenpäin niiden ihanien ihmisten luo, vaikka tarkoitus oli lähteä vastakkaiseen suuntaan. Tarkkuutta nyt tähän valssiin!
Toinen harjoitus oli A-este, mitä me emme ole menneet kokonaan kertaakaan. Me treenattiin 2onoffia tutulla osu-käskyllä. Vielä ei täysin löytynyt yhteistä säveltä eikä koira vielä osannut yhdistää kotitreeniä oikeaan esteeseen, mutta muutama hyvä suoritus saatiin siten, että nostin koiran A:n alastulolle ja sieltä koira oikeaan asentoon takatassut kontaktilla ja etutassut maassa osu-käskyllä. On melkoisen näppärää pyöritellä viisikiloista koiraa kontakteilla. Inki ei juurikaan sietänyt sitä, että siihen kosketaan esteillä, joten sen nostelu puomin ja A:n alastuloilla kävi ihan työstä.
Muuta ei sitten ehditty ottaa. Mukavaa oli. Vielä mukavampaa tulee olemaan ensi talvena lämpimässä hallissa, kun eivät varpaat palele niin, että tunto lähtee.
Yleisen esittelykierroksen ja treenisääntöjen jälkeen päästiin itse asiaan eli katsomaan mitä kukakin koirakko osaa. Valtaosa koirista on käynyt alkeiskurssin syksyllä. Eka rata koostui 3 hypystä ja putkesta. Koksi on tähän asti pysynyt hyvin lähdössä. No eipä pysynyt nyt, kun hallissa oli paljon ihania moikattavia eli muut ryhmäläiset. Varasti varmaan 10 kertaa. Varmaan 3 kertaa tein idiootti sen virheen, että vaikka silmäkulmasta näin, että se saattoi varastaa, jatkoin rataa. Huono ajatus. Erittäin huono. Inkillä oli varastamisongelma koko sen ajan, minkä kisasimme, niin luulisi, että olisin jo oppinut. No en. Tämä tehotreeniin ensin kotona ja sitten häiriössä hallilla. Tietääpähän taas mitä treenata.
Rata meni niin, että ekan hypyn jälkeen oli U-putkeen vienti, sieltä koira haltuun persjätöllä tai valssilla, sen jälkeen koiran lähetys hypylle ja uudella valssilla lähetys kolmannelle hypylle. Mulla jäi valssin merkkaus ja rintamasuunta sen myötä vaillinaiseksi putken jälkeen, joten koira jatkoi hypyn jälkeen matkaansa eteenpäin niiden ihanien ihmisten luo, vaikka tarkoitus oli lähteä vastakkaiseen suuntaan. Tarkkuutta nyt tähän valssiin!
Toinen harjoitus oli A-este, mitä me emme ole menneet kokonaan kertaakaan. Me treenattiin 2onoffia tutulla osu-käskyllä. Vielä ei täysin löytynyt yhteistä säveltä eikä koira vielä osannut yhdistää kotitreeniä oikeaan esteeseen, mutta muutama hyvä suoritus saatiin siten, että nostin koiran A:n alastulolle ja sieltä koira oikeaan asentoon takatassut kontaktilla ja etutassut maassa osu-käskyllä. On melkoisen näppärää pyöritellä viisikiloista koiraa kontakteilla. Inki ei juurikaan sietänyt sitä, että siihen kosketaan esteillä, joten sen nostelu puomin ja A:n alastuloilla kävi ihan työstä.
Muuta ei sitten ehditty ottaa. Mukavaa oli. Vielä mukavampaa tulee olemaan ensi talvena lämpimässä hallissa, kun eivät varpaat palele niin, että tunto lähtee.
12.3.2013
Se malttaa sittenkin!
Tokotreeneihin menin en nyt ihan parhain mielin peläten, että viime viikon pelleily jatkuu. Turhaan angstasin, Koksihan näytti pätkittäin oikein pätevää osaamista.
Ensin alkuun kehääntulotarkastus, missä Koksi väistää edelleen vähän, mutta antaa kuitenkin kopeloida.
Luoksepäästävyydessä koira ei vielä kestä paikallaan ilman namia.
Paikkamakuun eka harjoitus meni hyvin siihen saakka, kun yritin asettua sen viereen. Koksi ehti nousta seisomaan ennen kuin ehdin paikalleni (olin käytännössä sen sivulla noin 20 cm päässä siitä, mihin olin menossa). Kotona se malttaa odottaa, mutta ei vielä hallissa. Alussa tuli perusasentoon hyvin, meni heti maahan ja jäi rauhallisena makaamaan. Olin parin kolmen metrin päässä. Koiran noustessa ylös lähestystyessäni pyysin sen uudestaan sivulle. Tässä alkoi matto taas kummasti kiinnostaa. Koksi ei oikein jaksaisi olla paikkamakuussa yhtä kertaa enempää kerrallaan, ainakaan kun on häiriötä. Sain sen kuitenkin uudestaan paikkamakuuseen. Tämäkin kerta oli ok paitsi itseni koiran viereen tulo, taas. Otin sen vielä kerran maahan, pidin paikkamakuussa viitisen sekuntia ja vapautin jes'illä.
Sitten aloitettiin ryhmän kanssa noutokapulan hakemisen opettelu. Tätähän Satu jo opetti Tuijalle ja mulle pari viikkoa sitten. Kotona Koksi ei kiinnostu kapulasta yhtään. Nyt hetsasin sitä kapulalla aika kauankin. Silmäkulmasta Koksi näki kun Top ampaisi hakemaan omaansa, niin johan alkoi kapulan haku kiinnostaa. Tehtiin 5 todella hyvää toistoa. Vielä tässä vaiheessa on näköjään parempi vapauttaa namille kuin lelulle.
Kapulan pitoharjoitusten opetuksen ajaksi piti hunnit, Top ja Koksi, laittaa toinen toimistoon ja toinen keittiöön, haukkumisen takia. Kumpikaan ei kestänyt sitä, että toisen koutsin bortsu näytti kuinka kapulaa pidetään nätisti suussa ja haetaan hieman pidemmästä matkasta. Hau hau vaan sullekin.
Illan lopuksi otettiin vielä pari sivulletuloharjoitusta parista metristä. Toppelsson pääsi vahingossa moikkaamaan Koksia, ja meidän keskittyminen vähän herpaantui. Olihan tuossa jo tullutkin treenattua tunnin verran, joten ei ihmekään, että nuoret koirat alkavat väsyä.
Kaiken kaikkiaan oli oikein hyvät treenit. Antaa uskoa jatkoa ajatellen, ettei vallan tarvitse ranteita alkaa nirhailla. Sekin varmasti auttoi, etten antanut Koksin nuuskia yhtäkään koiraa ennen treeenjä. Tästä täytyy pitää kiinni myös jatkossa.
Ryhmässä on nyt viisi koirakkoa: bortsu, ranskis, x-rotuinen, staffi ja puudeli. Viime elokuussa ryhmässä oli 10 koirakkoa. Niistä vain neljä on jatkanut.
Ensin alkuun kehääntulotarkastus, missä Koksi väistää edelleen vähän, mutta antaa kuitenkin kopeloida.
Luoksepäästävyydessä koira ei vielä kestä paikallaan ilman namia.
Paikkamakuun eka harjoitus meni hyvin siihen saakka, kun yritin asettua sen viereen. Koksi ehti nousta seisomaan ennen kuin ehdin paikalleni (olin käytännössä sen sivulla noin 20 cm päässä siitä, mihin olin menossa). Kotona se malttaa odottaa, mutta ei vielä hallissa. Alussa tuli perusasentoon hyvin, meni heti maahan ja jäi rauhallisena makaamaan. Olin parin kolmen metrin päässä. Koiran noustessa ylös lähestystyessäni pyysin sen uudestaan sivulle. Tässä alkoi matto taas kummasti kiinnostaa. Koksi ei oikein jaksaisi olla paikkamakuussa yhtä kertaa enempää kerrallaan, ainakaan kun on häiriötä. Sain sen kuitenkin uudestaan paikkamakuuseen. Tämäkin kerta oli ok paitsi itseni koiran viereen tulo, taas. Otin sen vielä kerran maahan, pidin paikkamakuussa viitisen sekuntia ja vapautin jes'illä.
Sitten aloitettiin ryhmän kanssa noutokapulan hakemisen opettelu. Tätähän Satu jo opetti Tuijalle ja mulle pari viikkoa sitten. Kotona Koksi ei kiinnostu kapulasta yhtään. Nyt hetsasin sitä kapulalla aika kauankin. Silmäkulmasta Koksi näki kun Top ampaisi hakemaan omaansa, niin johan alkoi kapulan haku kiinnostaa. Tehtiin 5 todella hyvää toistoa. Vielä tässä vaiheessa on näköjään parempi vapauttaa namille kuin lelulle.
Kapulan pitoharjoitusten opetuksen ajaksi piti hunnit, Top ja Koksi, laittaa toinen toimistoon ja toinen keittiöön, haukkumisen takia. Kumpikaan ei kestänyt sitä, että toisen koutsin bortsu näytti kuinka kapulaa pidetään nätisti suussa ja haetaan hieman pidemmästä matkasta. Hau hau vaan sullekin.
Illan lopuksi otettiin vielä pari sivulletuloharjoitusta parista metristä. Toppelsson pääsi vahingossa moikkaamaan Koksia, ja meidän keskittyminen vähän herpaantui. Olihan tuossa jo tullutkin treenattua tunnin verran, joten ei ihmekään, että nuoret koirat alkavat väsyä.
Kaiken kaikkiaan oli oikein hyvät treenit. Antaa uskoa jatkoa ajatellen, ettei vallan tarvitse ranteita alkaa nirhailla. Sekin varmasti auttoi, etten antanut Koksin nuuskia yhtäkään koiraa ennen treeenjä. Tästä täytyy pitää kiinni myös jatkossa.
Ryhmässä on nyt viisi koirakkoa: bortsu, ranskis, x-rotuinen, staffi ja puudeli. Viime elokuussa ryhmässä oli 10 koirakkoa. Niistä vain neljä on jatkanut.
11.3.2013
Pikatreenit kotona
Tyynyllä kiipee-osu -treeniä x 10 molemmin puolin. Tänään Koksi tarjosi 2on2off-asentoa itsestään, mikä on oikein hyvä juttu. Lisäksi otettiin perusasennot ja minuutin paikkamakuu ja päivän pikatreenit olivat sitten siinä.
10.3.2013
Iloista seuraamista
Sunnuntaiaamu aloitettiin kontaktitreeneillä. Lattialla olevalle sohvatyynylle kiipee-käskyllä ja alastulo osu-käskyllä. Näitä molemmin puolin kymmenisen kappaletta. Tätä ei ole otettu varmaan pariin kuukauteen, mutta hyvin muisti, myös sen, että 2on2off-asennosta ei karkailla omia aikoja.
Kauniissa auringonpaisteessa ja noin -8 asteen kelissä otettiin omalla pihalla vapaana seuraamista. Sehän sujui hienosti: upea kontakti, oikea paikka ja iloinen meininki. Samaan syssyyn käytiin läpi myös perusasennot eikä niissäkään ollut mitään ongelmallista vaikka maa onkin tosi kylmä, kun yöllä oli yli 20 astetta pakkasta. Tämän saman mielentilan kun saa siirrettyä häiriöön, niin aika hyvä juttu.
Illalla toiset lyhyet kontaktitreenit ja pitkästä aikaa vetolaatikon sulkemista. Tällä kertaa laatikko meni kiinni kaksi kertaa, mikä on tarkoituskin, mutta Koksi säikähti kolahdusta eikä selkeästi vielä hiffaa, mikä on jutun juoni.
Lopuksi vielä perusasennot ja pakitusta. Siinähän sitä yhdelle päivälle olikin.
Kauniissa auringonpaisteessa ja noin -8 asteen kelissä otettiin omalla pihalla vapaana seuraamista. Sehän sujui hienosti: upea kontakti, oikea paikka ja iloinen meininki. Samaan syssyyn käytiin läpi myös perusasennot eikä niissäkään ollut mitään ongelmallista vaikka maa onkin tosi kylmä, kun yöllä oli yli 20 astetta pakkasta. Tämän saman mielentilan kun saa siirrettyä häiriöön, niin aika hyvä juttu.
Illalla toiset lyhyet kontaktitreenit ja pitkästä aikaa vetolaatikon sulkemista. Tällä kertaa laatikko meni kiinni kaksi kertaa, mikä on tarkoituskin, mutta Koksi säikähti kolahdusta eikä selkeästi vielä hiffaa, mikä on jutun juoni.
Lopuksi vielä perusasennot ja pakitusta. Siinähän sitä yhdelle päivälle olikin.
9.3.2013
Sarvipää
Aamulla perusasentojen hiomista ja erittäin hyvää seuraamista pari pätkää.
Sitten olikin viikoittaisen pesun ja kuivauksen aika. Konetyöt, korvat ja kynnet huolsin eilen. Takkujen selvitykseen ja pesuun/kuivaukseen meni tällä kertaa 3,5 tuntia. Vuorossa oli sitten trimmi, missä olemme käyneet edelleen kolmen viikon välein.
Päähän kasvoi sarvi. Kaikkea sitä.
Sitten olikin viikoittaisen pesun ja kuivauksen aika. Konetyöt, korvat ja kynnet huolsin eilen. Takkujen selvitykseen ja pesuun/kuivaukseen meni tällä kertaa 3,5 tuntia. Vuorossa oli sitten trimmi, missä olemme käyneet edelleen kolmen viikon välein.
Päähän kasvoi sarvi. Kaikkea sitä.
5.3.2013
Turhautumista totaalikieltäytyjän kanssa
Aamulla otettiin pikaisesti 5 x sivulle tuloa 3 metrin päästä ilman apuja. Tänään se sitten epäröi, kun eilen tässä ei ollut ongelmaa. Jaaha.
Möllitokoryhmän treenit alkoivat tänään. Ryhmä kokoontuu 10 kertaa. Ryhmässä on puudelin lisäksi 11 kk ikäinen staffineito, suurinpiirtein samanikäinen ranskistyttö, Top the bortsu sekä ilmeisesti pari muuta, mitkä eivät tänään vielä mukaan päässeet.
Staffi oli Koksin mielestä vallan ihastuttava ja keskittyminen itse tekemiseen olikin hakoteillä koko tunnin treeniajan.
Kehääntulotarkastuksessa vähän väisti uutta koutsia. Luoksepäästävyys piti ottaa uudestaan, kun ei malttanut pysyä istumassa, toka kerta oli siedettävä. Tämän jälkeen koira tarjosi sivulletulon jälkeen maahanmenoa varmaan viisi kertaa ihan pyytämättä. Toivottavaa olisi ollut, että olisi pysynyt ihan vaan siinä sivulla.
Seuraavaksi kerrattiin kotiläksyjä, ensimmäisenä paikkamakuu, mikä oli ihan kelpo suoritus. Tästä se alamäki sitten alkoikin: vinkunaa ryhmän koiraneitosten, staffin ja ranskiksen luo, maton haistelua ja yleistä idiotismia. Ei istunut eikä ei mennyt maahan. Kokeiltiin sitäkin, että mentiin ottamaan näitä ulos kentälle, mutta juuri samaan aikaan kentälle kurvasi auto, ja sitähän piti sitten ihmetellä. Muutaman minuutin kuluttua alkoi tarjota sentään jotain ja käsiapujen kanssa tehtiin istu, maahan ja seiso.
Seuraamista otettiin pujotteluna. Seurasi kyllä namilla, mutta itse en ollut oikein tyytyväinen. Muiden kiertäessä pysyi namin avulla paikallaan, muuten ei olisi pysynyt.
Lopussa otettiin kaksi vauhtiluoksetuloa, ekana leluun ja tokalla sivulle. Ensimmäisessä jäi istumaan paikalleen, mutta vilkuili narttuja, pysyi kuitenkin. Itse luoksetulo oli varsin nopea ja varma. Tokalla jouduin kutsumaan sitä kaksi kertaa, kun koira vaan jäi istumaan paikalleen (on muuten tehnyt tätä aksassakin pari kertaa jääden lähtöön paikalleen). Sitten tuli kyllä perusasentoon oikein hienosti.
Ryhmän uusi koutsi kysyi ulkona onko koira aina tällainen treeneissä: muista ylikiinnostunut ja keskittymätön tyyppi. No onhan se joskus ollut tällainenkin, mutta ei aiemmin näin totaalikieltäytyjä. Aivan äärimmäisen turhauttavaa. Kyllä_se_kotona_osaa, piti mun vakuutella. Ja niinhän se osaakin. Kotiin päästyä en malttanut edes takkia ottaa pois, vaan katsottiin samantien perusasennot, mitkä olivat oikein mallikkaat. Ei minkään maailman ongelmaa. Eipä tästä voi vetää kuin sen johtopäätöksen, että häiriötreeniä lisää. Ja treeniä lisää ylipäätään muualla kuin kotona. Olisinkohan mä joskus kuullut tämän jossakin?
Emme päättäneet päiväämme Costa Ricalla vaan kapulan pidolla x 5 sekä kapulan haulla, mikä ei onnistu edelleenkään.
Koiraharrastus on mukavaa ja palkitsevaa.
Möllitokoryhmän treenit alkoivat tänään. Ryhmä kokoontuu 10 kertaa. Ryhmässä on puudelin lisäksi 11 kk ikäinen staffineito, suurinpiirtein samanikäinen ranskistyttö, Top the bortsu sekä ilmeisesti pari muuta, mitkä eivät tänään vielä mukaan päässeet.
Staffi oli Koksin mielestä vallan ihastuttava ja keskittyminen itse tekemiseen olikin hakoteillä koko tunnin treeniajan.
Kehääntulotarkastuksessa vähän väisti uutta koutsia. Luoksepäästävyys piti ottaa uudestaan, kun ei malttanut pysyä istumassa, toka kerta oli siedettävä. Tämän jälkeen koira tarjosi sivulletulon jälkeen maahanmenoa varmaan viisi kertaa ihan pyytämättä. Toivottavaa olisi ollut, että olisi pysynyt ihan vaan siinä sivulla.
Seuraavaksi kerrattiin kotiläksyjä, ensimmäisenä paikkamakuu, mikä oli ihan kelpo suoritus. Tästä se alamäki sitten alkoikin: vinkunaa ryhmän koiraneitosten, staffin ja ranskiksen luo, maton haistelua ja yleistä idiotismia. Ei istunut eikä ei mennyt maahan. Kokeiltiin sitäkin, että mentiin ottamaan näitä ulos kentälle, mutta juuri samaan aikaan kentälle kurvasi auto, ja sitähän piti sitten ihmetellä. Muutaman minuutin kuluttua alkoi tarjota sentään jotain ja käsiapujen kanssa tehtiin istu, maahan ja seiso.
Seuraamista otettiin pujotteluna. Seurasi kyllä namilla, mutta itse en ollut oikein tyytyväinen. Muiden kiertäessä pysyi namin avulla paikallaan, muuten ei olisi pysynyt.
Lopussa otettiin kaksi vauhtiluoksetuloa, ekana leluun ja tokalla sivulle. Ensimmäisessä jäi istumaan paikalleen, mutta vilkuili narttuja, pysyi kuitenkin. Itse luoksetulo oli varsin nopea ja varma. Tokalla jouduin kutsumaan sitä kaksi kertaa, kun koira vaan jäi istumaan paikalleen (on muuten tehnyt tätä aksassakin pari kertaa jääden lähtöön paikalleen). Sitten tuli kyllä perusasentoon oikein hienosti.
Ryhmän uusi koutsi kysyi ulkona onko koira aina tällainen treeneissä: muista ylikiinnostunut ja keskittymätön tyyppi. No onhan se joskus ollut tällainenkin, mutta ei aiemmin näin totaalikieltäytyjä. Aivan äärimmäisen turhauttavaa. Kyllä_se_kotona_osaa, piti mun vakuutella. Ja niinhän se osaakin. Kotiin päästyä en malttanut edes takkia ottaa pois, vaan katsottiin samantien perusasennot, mitkä olivat oikein mallikkaat. Ei minkään maailman ongelmaa. Eipä tästä voi vetää kuin sen johtopäätöksen, että häiriötreeniä lisää. Ja treeniä lisää ylipäätään muualla kuin kotona. Olisinkohan mä joskus kuullut tämän jossakin?
Emme päättäneet päiväämme Costa Ricalla vaan kapulan pidolla x 5 sekä kapulan haulla, mikä ei onnistu edelleenkään.
Koiraharrastus on mukavaa ja palkitsevaa.
4.3.2013
Reipasta seuraamista sisällä
Iltatreeneissä otettiin seuraamista, mikä tänään olikin tosi reipasta. Kontakti oli hyvä ja paikkakin oikea. Ei sitä nyt parhaalla tahdollakaan voi vietikkääksi kutsua, mutta puudeliksi kelpo suoritus.
Kapulan pito oli ok, mutta edelleenkään koira ei sitä hae vaikka miten hetsaisi.
Sivulta maahanmeno, siitä minuutin paikkamakuu ok.
Sivulletulo 3 metrin päästä ilman apuja onnistui todella hyvin. Tästä olin iloinen, sillä usein tähän on tarvittu käsiapuja.
Kapulan pito oli ok, mutta edelleenkään koira ei sitä hae vaikka miten hetsaisi.
Sivulta maahanmeno, siitä minuutin paikkamakuu ok.
Sivulletulo 3 metrin päästä ilman apuja onnistui todella hyvin. Tästä olin iloinen, sillä usein tähän on tarvittu käsiapuja.
 |
| Jos mä tuijotan riittävän kauan, niin saan emännän piilottaman lelun itselleni. Kyllä mä jaksan odottaa. |
3.3.2013
Aurinkoinen mutta kylmä sunnuntailenkki
Yhdentoista maissa lähdettiin reilun tunnin lenkille. Lämpötila oli noin -10 astetta, aurinko paistoi, mutta tuuli oli navakkaa. Tukka oli lähteä koiralta päästä. Emännällä oli pipo.
Iltapäivällä otettiin taas perusasentoja, seuraamisesta seisomaan pysähtymistä ja seuraamisesta maahan menoa. Lopuksi laitoin Koksin hihnaan ja otin noutokapulan esille. Hetsasin koiraa hetken ja heitin kapulan noin 50 sentin päähän koirasta. Ekalla heitolla ei kiinnostunut kapulasta, mutta tokalla kävi hakemassa sen, otti suuhunsa ja piti sitä hyvin. Pyysin tuomaan, mutta ei tuonut, piti kuitenkin edelleen ja kehuin siitä. Kiitos-käskyllä luovutti vastahakoisesti ja laitoin sen takaisin keittiön tasolle. Sekös jäi kismittämään koiraa, ja vinkui tason edessä varmaan vartin vaatien sitä itselleen. Hyvä näin. Tehdään siitä spesiaaliesine.
2.3.2013
Pakkaskelin rengastreenit
Aamulla oli pakkasta 19 astetta, ja siirsimme aksatreenejä puolellatoista tunnilla. Puolen yhdentoista maissa lämpötila oli noi 10 asteen huitteilla. Otimme pikaiset rengastreenit, missä renkaan jälkeen oli putki. Tämä sujui hyvin, mutta sitten kun putken jälkeen otettiin rengas uudestaan, ei homma enää ollutkaan helppoa, vaan molempien koirat menivät renkaan ja kehikon välistä. Avustajan ja hänen pitelemänsä lelun avulla tämä onnistui.
Marjalta kysyin neuvoa keppien aloittamiseen. Olin ajatellut käyttäväni 2by2-metodia, mutta se pitäisi ottaa kunnollisena kuukauden kuurina eikä tyyliin kerran viikkoon hallilla. Hän suositteli ohjureiden käyttöä. Tähän taidan sitten kuitenkin päätyä, sillä tokon, erityisesti noudon opettelun, ja päälle puskevien näyttelyiden ja niiden aiheuttaman treenitarpeen lisäksi en nyt kaipaa mitään kaikennielevää opettelen_kepit_kuukaudessa -projektia.
Kotona treenattiin tokossa perusasentoja sekä sivulta maahan menoa, mikä on edelleen vaikea. Jestas sentään.
Alkuillan ohjelma olikin sitten kauneuspainotteinen eli takkujen selvitys, pesu ja kuivaus. Kolme tuntia, kiitos.
Marjalta kysyin neuvoa keppien aloittamiseen. Olin ajatellut käyttäväni 2by2-metodia, mutta se pitäisi ottaa kunnollisena kuukauden kuurina eikä tyyliin kerran viikkoon hallilla. Hän suositteli ohjureiden käyttöä. Tähän taidan sitten kuitenkin päätyä, sillä tokon, erityisesti noudon opettelun, ja päälle puskevien näyttelyiden ja niiden aiheuttaman treenitarpeen lisäksi en nyt kaipaa mitään kaikennielevää opettelen_kepit_kuukaudessa -projektia.
Kotona treenattiin tokossa perusasentoja sekä sivulta maahan menoa, mikä on edelleen vaikea. Jestas sentään.
Alkuillan ohjelma olikin sitten kauneuspainotteinen eli takkujen selvitys, pesu ja kuivaus. Kolme tuntia, kiitos.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)