Puutarha-apulainen

Onpa jäänyt treenit vähälle viime päivinä. Viikonloppukin meni pihan kimpussa. Koksi oli hyvänä apulaisena. Ikävä vain, että ei-keräävän ruohonleikkurin jättämä nurmimuju ja aavistuksen kostea nurmikko ja siinä kirmaava puudeli ei ole kaikkein mukavin kombo turkin kannalta. Tänään sitä sitten selvitettiin 3 tuntia. Pesu ja kuivaus päälle, niin viisi tuntia vierähti. Turkki on ihan hirvittävän pitkä, kun yksi trimmauskerta oli pakko jättää väliin kennelyskän takia. Normi kolmen viikon väli on venynyt neljään viikkoon ja vielä pitäisi pärjätä viisi päivää. Sekä etu- että takatassut olivat aivan tuhannen täynnä takuiksi muodostunutta ruohoa.

Aisoihin mä en taida yltää, mutta jos mä tyrkin tästä keskeltä?



Harjaus ja pesu? Nää, turhaa fifistelyä.



Hiekkalaatikon ilme kesällä 2013.

Taitava ruutu

Ruututreeni jatkui tänään. Helpotin harjoitusta lähettämällä ruutuun 3 metrin päästä viitisen kertaa. Vielä jäi pari kertaa arpomaan mitä pitää käskyn kuultuaan tehdä, mutta tuijotin vain ruudun keskellä olevaa targetia ja sinne koira lopulta joka kerta juoksi. Juoksin itse lisäämään namikippoon nameja hokemalla hieno ruutu -mantraa. Muistan kuinka idioottimaisina pidin aiemmin ihmisiä, jotka toistelevat koirallensa hieno ruutu, taitava ruutu -kehua. Hmm.

Seuraamista otettiin myös, nyt ensimmäistä kertaa juosten. En oikein itsekään tajua miksi olen tähän saakka treenannut sitä ainoastaan kävelyvauhdissa. No, joka tapauksessa koira seurasi tänäänkin innokkaasti, myös juosten. Pari pysähtymistä otettiin myös. Ekassa väljyyttä oli reilusti enkä palkannut vaan otettiin uusinta, ja siinä koira pysähtyi perusasentoon niin kuin pitääkin. Palkkasin hyvästä seuraamisesta innokkaasti sekä äänellä (sori naapurit) että nameilla.

Jääviä liikkeitä otin ihan hetken ajan. Näistä maahanmeno on edelleen helpompi.

Lyhyt paikkamakuu tehtiin myös. Maahanmeno vaati ensin kaksi käskyä. Vapautin koiran ja otin uudelleen, jolloin se meni maihin ekasta käskystä ja jäi rauhallisesti paikoilleen. En halunnut tehdä hommasta liian pitkäveteistä ja vaikeaa, vaan vajaan puolen minuutin kuluttua palasin koiran vierelle ja pyysin sen perusasentoon sivu-käskyllä. Tullessani sen vierelle se ei väistänyt eikä ennakoinut nousemista istumaan. Jiihaa!

Olin jättänyt eilen ruutunauhan ja tötsät paikoilleen pihalle. Illansuussa vilkaisin pihalle, missä koira touhusi omiaan. Ihmettelin, että kauanpa se yksin viihtyy. Selitys löytyi tötsästä, mitä Koksi tyytyväisenä järsi. Nostin ne koiran ulottumattomiin. Ei mennyt kuin 5 minuuttia, niin se oli jotenkin saanut käsiinsä muovisen rasian, mitä käytän targetina. Olin laittanut sen mielestäni varsin ylös vesihanan päälle. Aikamoinen pomppuhan koiralla kyllä on, joten aikansa hyppimällä se on varmaan siihen ylettänyt.

Ruutu!

Sain vihdoin hankittua paikallisesta lemmikkieläinliikkeestä ruutunauhan ja merkkitötsät. Illalla töiden jälkeen otettiin pitkästä aikaa ihan kunnon treenit pihalla. Ekana sitä ruutua. Otin lähetyksiä targetille parista metristä viiteen metriin saakka. Muutaman kerran pääsi varastamaan namikupille, mutta muuten meni ruutuun käskystä kohtuullisen reippaasti juosten. Malttoi myös jäädä odottamaan perusasentoon, kun kävin laittamassa namin targetille. Treeniä tarvitaan paljon lisää, sillä se ei selkeästi tunnista vielä ruutu-käskyä, vaan useamman kerran sivulla ollessaan killitti silmiin hyvin kysyvän näköisenä käskyn kuultuaan. Tätä on treenattu vasta kaksi kertaa aiemmin, joten ei ole ihmekään, ettei homma ole vielä hanskassa.

Ruudun lisäksi otin seuraamista (hyviä, napakoita pätkiä, erittäin hyvä kontakti ja hyvä vire) ja jääviä liikkeitä käsiavuilla (seisominen edelleen vaikeaa).

Treenisession jälkeen käytiin nuuskuttelulenkillä. Lämpötila oli klo 19 aikoihin vielä lähempänä 30 astetta, joten kovin pitkää lenkkiä ei tehty. Koksi on ollut viimeiset pari viikkoa aika lailla levossa yskän takia. Tämänpäiväinen touhuilu ja varmasti hellekin selkeästi väsyttivät sitä, ja se vetäisikin tunnin päikkärit illalla.

Syöminen on ollut taas vähän sitä sun tätä. Torstaista sunnuntaiaamuun se ei syönyt reissussa juuri mitään, ja paino tippui 4,7 kiloon. Maanantaina ja tiistaina ruoka on taas maistunut vähän paremmin. Viime viikolla lihainen rasva oli sen suurta herkkua, mutta nyt se ei taas ole suostunut syömään sitä. Mahaa se vetelisi hullun lailla, mutta ei sitäkään määräänsä enempää voi antaa. Viimeisen viikon aikana olen antanut sille palalihaa, lihaista rasvaa, mahaa ja jauhettua broilerin siipeä.

Kotitiellä, parin metrin päässä mun pihasta oli kuollut kyy. Eipä noita ole aiemmin tänä vuonna näkynytkään. Pyrin pitämään nurtsin mahdollisimman lyhyenä jotta olisi edes jotain mahdollisuuksia nähdä, jos sellainen tarhan puolelle eksyy.

Kuollut kyy on hyvä kyy.

Molskis

Viikonloppuna kävimme mökillä, minne viimeinen etappi kuljetaan soutuveneellä. Koksi ei ole aiemmin ollut minkäänlaisessa veneessä. Pidin sitä löysällä hihnalla vierelläni. Se nuuskutteli antaumuksella suomaiseman tuoksuja etutassut veneen reunalla. Yhtäkkiä se tippui veteen. Sekunnin puntaroin kahden vaihtoehtoisen pelastussuunnitelman välillä: kurotanko nappaamaan sen syliini vai kiskaisenko hihnasta takaisin veneeseen. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Kevyesti se vedestä nousi, hyvin hämmentyneen näköisenä tosin. Pää sillä oli pysynyt pinnalla eikä päätukka edes kastunut. Muutenhan se sitten olikin kuin, no, uitettu koira.

Olin autolla pukenut Koksille Janutexin metsähaalarin, ohuesta rei'itetystä kankaasta tehdyn suojapuvun, sillä en halunnut, että päivän päätteeksi joudun kiskomaan puolta metsää sen turkista. Haalari osoittautui hintansa väärtiksi. Tokihan se takuttaa, mutta mieluummin setvin takkuja kuin irrottelen kuusenneulasia ja muita käpyjä takkujen selvittämisen lisäksi.

Pääsin huoltamaan turkin vasta maanantaina. Yllättävän vähällä pääsin, ja takkujen selvittämiseen, pesuun ja kuivaukseen meni vain 3 tuntia. Olin varautunut 5-6 tunnin sessioon. Vähästä sitä ihminen ilahtuu.

Vakuutusehtojen tarkastaja

Kävin illalla juoksemassa yhdistyksen Nice Run -porukan kanssa, ja hommaan meni matkoineen vähän reilummin aikaa. Koksi oli päättänyt hyödyntää ajan vakuutusehtojen tarkastamiseen. Dokumentit se oli kaivanut roskiksesta. Kaksi nippua oli hyvin siististi päällekkäin pedin päällä, vain yksi kulma oli hieman revennyt.

Illalla oli herrassa sen verran virtaa, että otettiin pieni tokotuokio. Ohjelmassa olivat jäävät liikkeet, perusasento (se on alkanut istua hieman liian taakse ja tätä korjataan parhaillaan), seuraaminen ja siitä seisominen ja maahanmeno sekä agilityn lähtö. Ei ole koira vielä terve, teki kyllä, mutta ei mitenkään superinnokkaasti. Katsotaan josko huomenna kiinnostaisi enemmän. Tai jos se vaan on enemmän lukumiehiä?

Kennelyskäpä hyvinkin

Verikokeen tulokset tulivat Tampereelta. Kyseessä ei ole eosinofiilinen keuhkotulehdus vaan ell Rekolan mukaan kennelyskä juurikin siksi, että oireet rauhoittuivat muutaman antibioottiannoksen jälkeen. Eihän siinä mitään, taukoa jatketaan. Alkoi tulla meikäläisen kalenteriin aika monta iltaa, milloin voi tehdä muutakin kuin istua auton ratissa ja kouluttaa nelijalkaista kaveria. Vakavasti puhuen, välillä on varmasti ihan hyväkin pitää vähän taukoa. Niin kuin useampi henkilö on minulle todennut, nartuilla tulee treenitaukoa ihan luonnostaan juoksujen tiimoilta, mutta joskus olisi urostenkin hyvä huilata. Me huilataan nyt. Yhtikäs mitään ei olla sitten maanantain jälkeen tehty. Tuntuu omituiselta.

Tsekkasin Koksin vakuutusarvolaskelman Omakoirasta. Tehtyjen terveystarkastusten (silmät ja polvet, oletan) ja näyttelytuloksen (ERI) vuoksi sen vakuutusarvo eli enimmäiskorvausmäärä oli noussut 1.500 eurosta 1.900 euroon. Lähetin vakuutusyhtiöön vapaamuotoisen kirjallisen selvityksen asiasta. Tunnin sisällä sieltä tuli kuittaus, että vakuutusarvo on nostettu ko. summaan. Tekemäni selvitys riitti eikä heille ollut edes tarpeen toimittaa alkuperäistä vakuutusarvolaskelmaa. If toimii mielestäni esimerkillisesti vakuutusasioissa. Hoitokulujen korvaushakemukset on lähestulkoon aina käsitelty samana päivänä, ja korvaukset tulleet tilille muutaman päivän sisällä. Suorakorvauspalvelua heillä ei ole, mutta muutoin asiat hoituvat niin joutuisasti, että olen enemmän kuin valmis joustamaan sen verran, että maksan kaikki kulut ensin omasta pussistani.

Punnitsin koiran aamulla ja se oli tippunut 100 grammaa tasan 5 kiloon. Eilen se söi huonosti, mikä ei sinällään mikään ihme ole, kun eihän kipeänä ruoka kenellekään maistu. Tänäkään aamuna se ei syönyt oikein mitään, mutta illalla klo 19 maissa se popsi ihan kunnon annoksen.

Koksi on olosuhteisiin nähden ihan virkeä. Se sai juuri iltahepulin ja juoksi olkkarin ja keittiön väliä hullun kiilto silmissään. Sitten yskittiin.

Antilooppi puree

Antilooppikuuri alkoi purra jo kahden otetun annoksen jälkeen, ja keskiviikon ja torstain välisenä yönä Koksi yski jo paljon vähemmän kuin edellisyönä. Aamulla sen ruokailu oli tyyliin yhtä tyhjän kanssa, mutta jätin noin 50 g lihaa sisältävän aterian sille päiväksi, ja iltapäivään mennessä se oli syöty.

Koksi oli tänään jo paljon pirteämpi. Yskii se edelleen, sekä levossa että pienessäkin rasituksessa kuin myös silloin, jos kaulain painaa kurkkua. Olen vienyt sitä pihalle hihnassa välttääkseni sen juoksuhepuleita. Tultuani töistä laskin sen vapaana pihalle, ja se ottikin minuutin mittaisen spurtin juosten ympäri pihaa, mutta rauhoittui hyvin nopeasti.

Verikokeen tulokset tulevat huomenna. Kennelyskää vastaan puhuisi se, että antibiootti näyttäisi tehoavan, mutta eihän kennelyskä mikään yksittäinen sairaus ole. Voihan olla, että vaivana on sekä kennelyskä että jonkin sortin hengitystietulehdus, ja että Synulox puree tulehdukseen. Ehkä huomenna selviää enemmän.

Iltaruokailu oli taas närppimistä. Ehkä huomenna on parempi päivä.

Tänään täytin Suomen Villakoirakerhon terveyskyselyn netissä. Ko. kyselyyn voi vastata kuluvan kuun loppuun saakka ja se löytyy osoitteesta www.villakoirakerho.com.

Hyvät ja huonot uutiset

Henkka Hyppösen juontaman ohjelman tavoin tänään tuli hyviä ja huonoja uutisia. Otetaan vaikka ne hyvät ensin: Kennelliitto loihe vihdoin lausumaan lonkkakuvat, ja ne tulivat takaisin B:nä. Kyynärät olivat 0/0. Jihuu!

Huonot uutiset koskevat mahdollista kennelyskäepäilyä. Sain ajan eläinlääkäriasemalle iltapäivän alkuun. Meidät otettiin ylimääräisinä. Onneksi ei tarvinnut lähteä ajamaan minnekään kauemmaksi. Pääsimme tutuksi tulleelle ell Rekolalle. "Päivää! Taas."

Ell epäili oireista (yskä alkanut täysin yllättäen, koira yskii sekä levossa että liikkeessä, ei kuumetta), että kyseessä on kennelyskä. Leukosyytit olivat normaalin puitteissa, eivät koholla eivätkä matalalla. Verinäyte laitettiin matkaan vielä Tampereella sijaitsevaan labraan, missä siitä tutkitaan eosinofiilisen keuhkotulehduksen mahdollisuus. Eläinlääkäriin.fi-sivuston mukaan "Koiran eosinofiilisessä keuhkotulehduksessa keuhkokudokseen kertyy puolustusreaktion seurauksena ylen määrin eosinofiilisiä valkosoluja. Eosinofiilien kertyminen liittyy loisinfektioihin, allergioihin tai kasvainsairauksiin.  Tämä sairaus on koiralla harvinainen mutta alidiagnosoitu kroonisen yskän aiheuttaja."

Perjantaina saamme tulokset Tampereella. Nyt aloitettiin Synulox vet. -kuuri puolikkaalla tabletilla 3 kertaa vuorokaudessa. Primperan-kuuria pahoinvointiin jatketaan neljäsosatabletilla kahdesti vuorokaudessa. Tylosin-kuuri keskeytetään toistaiseksi.

Jos tauti on kennelyskää, niin se on varmasti tarttunut Tuomarinkartanon näyttelystä 10 päivää sitten. Suututtaa, mutta minkäs teet. Sairastumiseen on aina mahdollisuus kun liikutaan koirien ilmoilla. Ell kertoi, että hänen koirallaan ei ole muita koirakontakteja ja he asuvat maalla. Tästä huolimatta koira oli sairastunut kennelyskään. Se oli kulkeutunut klinikalta kotiin jalkineissa tai vaatteissa. Superherkästi se tuntuu tarttuvan. Ohjelmassa viikko ilman mitään rasitusta ja luonnollisesti riittävä varoaika oireiden päättymisen jälkeen. Kolmen viikon treeni- ja koirakontaktitauko siis.

Lähtiessä sanoin eläinlääkärille toivovani, että emme tapaa tulevalla viikolla. Hän sanoi toivovansa samaa.

Espanjalaistyyppinen ruokailija

Maanantaiaamuna ei taas ruoka maistunut. Iltapäivällä tarjosin samaa sapuskaa pariin otteeseen. Klo 23 se alkoi sitten syödä. Ehkä sille sopii espanjalaistyyppiset ruokailuajat. Mulle passaa, kunhan edes joskus syö. Se on viime keskiviikosta syönyt päivittäin aika tarkalleen 100 g kurkkutorvea ja palalihaa. Vaikka se kuulostaa vähältä, näyttäisi se hyödyntävän sapuskan hyvin, sillä paino ei ole pudonnut vaan pysynyt 5,1 kilossa.

Tänä aamuna tarjosin sille lihaista rasvaa. Laitoin kuppiin 30 g lihaa, minkä Koksi söi välittömästi. Lisäsin vielä toisen samanlaisen annoksen, ja sekin upposi. Sulatin samaa kamaa vielä vähän lisää, mutta sitä se ei enää maistanutkaan.
Jääviä liikkeitä (seiso, maahan) ollaan treenattu pari kertaa päivässä, samoin seuraamista ja maahan-istu -komboa. Seuraaminen taluttimetta on omalla pihalla hieman haasteellisempaa, kun sirkuttavia lintuja on nyt niin tuhottomasti, että niitä pitää välillä kytätä. Sama homma paikkamakuussa. Minuutin paikkamakuu tehtiin sunnuntai-iltana, ja kyllä se kesti paikallaan, mutta kerran piti huomauttaa kauniisti olemisesta (käänsi päätään taivasta kohti). Ollaan myös muistettu treenata agin lähtöasentoa eli kiepautusta istumaan ja siinä odottamista. Ja ollaanhan me otettu myös vauhtiluoksetuloa, ja siinä on ollut ihan kivasti vauhtia. Niin, ja perusasentoa ollaan hiottu, kun koira on alkanut istua hieman liian taakse.

Ehdin jo ilahtua aamulla siitä, että torstaisen eläinlääkärikäynnin ja Primperan- ja Tylosin -kuurien aloittamisen jälkeen Koksi ei ole oksentanut kertaakaan ja jätöksetkin ovat olleet asteen kiinteämpiä. Aamuyöstä heräsin siihen, että se kakoo vaimeasti, mutta ei kuitenkaan oksentanut. Liekö jokin kaihertanut kurkussa, ajattelin. Eipä olisi kannattanut iloita. Saavuttuani töistä kotiin se oli oksentanut kaksi kertaa vaaleanruskeaa litkua, missä oli aamiainen sekoitettuneena mahanesteisiin. Koira oli hyvin vaisu, ja viedessäni sitä ulos alkoi se yskiä. Illan ohjelmassa oli yhdistyksen talkoot ja tokon ohjatut treenit. Ne peruutin saman tien, sillä koira oli kipeän oloinen.

Illalla se yskähteli silloin tällöin, ja oli hyvin väsyneen oloinen. Yöllä yskiminen äityi todella ikävän kuuloiseksi. Yskänpuuskat päättyivät kakomiseen. Sääliksi kävi pieni mies. Emme kumpikaan kovin montaa silmällistä nukkuneet.

Yskimisestä huolimatta iltaruoka upposi hyvin, tosin taas vasta joskus klo 22 maissa.

Ukkosta ja rentukoita

Yöllä oli raju ukonilma. Heräsin ukkosen jyrinään joskus puoli kahden maissa ja marssin irrottamaan telkkarin ja soittimen piuhat irti. Viisi sekuntia myöhemmin lojahti aivan vieressä. Hirveä paukaus. Koksi haukahti muutaman kerran. Käskin sen punkkaan ja kävin itse lukemaan, kun ei siinä ryskeessä voinut nukkua. Koksi käpertyi viereeni ja vapisi hieman, mutta ei ollut millään tapaa paniikissa. Tunnin verran jyrähteli ja salamoi oikein antaumuksella.

Aamulla huomasin, että joku virtapiikki tai vastaava oli rikkonut kahvinkeittimen. Kahvineurootikkona olin kovin iloinen löydettyäni kauan käyttämättömänä olleen pressopannun. Sillä sai aikaan ihan kelvolliset kahvit.

Tänäänkin on ollut mukavan lämmin ilma, puolipilvistä ja noin 20 astetta lämmintä. Iltapäivällä kävin juoksemassa Koksin kanssa. Olen niin iloinen siitä, että sain Koksista juoksukaverin. Se pakottaa pysähtymään tasaisin väliajoin ihmettelemään puron varrella kasvavia rentukoita tai luodolla huutavia lokkeja. Se osaa juosta hihna löysällä ja harhailtuaan keskellä tietä mennä tien sivuun reunaan-käskyllä.

Tänään uskaltauduin palauttamaan seinällä edesmenneen mummini minulle ylioppilaslahjaksi tehneen ryijyn. Poistin sen Koksin tullessa maaliskuun viimeinen päivä viime vuonna. Toivon, että ryijy saa olla rauhassa Koksin hampailta. Pitää seurata tilannetta.

Syömisistä sen verran, että eilen illalla Koksi kävi närppimässä ruokaansa useaan otteeseen. Klo 23.45 tuli ilmeisesti niin kova nälkä, että kuppi tyhjeni vihdoin. Tänä aamuna se söi reippaahkosti ehkä vajaat 50 g, ja lenkin jälkeen loput aamuruoasta. Periksi ei anneta. Eikä varsinkaan vaihtoehtoista murkinaa.

Lenkkipolun varrella kasvoi rentukoita.

Purkka tukassa

Ruokintaprojekti edistyy hieman. Tänä aamuna Koksi kävi nuuhkaisemassa kuppiansa pari kertaa. Annoin sapuskan olla tarjolla tunnin verran, jonka jälkeen kokeilin josko se söisi kädestä. Toimituksen tuiskeessa sen niskaan tippui lihapala. Voi vitsi, oli kuin purkka tukassa. Eihän sitä meinannut saada pois. Lopputulema oli kumminkin, että lihaa upposi noin 70 grammaa.

Tänään ollaan otettu irtiottoa koiratouhuista. Minä puuhastelin pihalla nurmikonleikkuun parissa. Aloitin myös pienen kivikkoläntin perustamisen takapihalle. Kivien kantaminen on melkoisen raskasta puuhaa, huh. Koksi juoksenteli pihalla seuranani nelisen tuntia. On hauska seurata, miten se touhuaa ja viihtyy myös yksin. Välillä se kävi tarjoamassa palloa heitettävksi. Nyt se tuo sitä jo vapaaehtoisesti vaikka näkeekin, että minulla ei ole antaa vaihtariksi mitään. Sitä ei tosin tapahdu vieläkään kovin usein vaan se käy puolen metrin päässä pallo suussa, miettii hetken ja yleensä päättää poistua luopumatta pallosta. Ja viuh, taas mentiin.

Illalla treenattiin jäävistä liikkeistä maahanmenoa ja seisomista, seuraamista sekä käännöksiä vasemmalle, oikealle ja täyskäännöstä. Agipuolelta harjoiteltiin istumaan kiepautusta eteeni. Luulen, että pidemmän päälle tämä on järkevämpi ratkaisu kuin koiran perusasentoon pyytäminen.

Iltaruokaa yritin saada menemään treenipalkkana, mutta ei uponnut, joten oli pakko siirtyä pieniin juustokuutioihin. Pyrin minimoimaan kaiken ylimääräisen hötön antamisen, jotta se söisi lihaa, mutta pelkästään lelulla ei voi palkata, kun se menee niin kierroksille, että kaikki muu unohtuu. Lelupalkka on sille kuitenkin selkeästi ykkönen, mutta koska on toivottavaa, että jokaisella treenikerralla pystyy tekemään useamman kuin yhden toiston, on vähän pakko palkata myös ruoalla.

Puomilla

Agilitytreeneissäkin oli vähän porukkaa, ainoastaan kääpiöpinseri ja mali. Sen vuoksi ehdittiinkin ottaa vaikka mitä, varsinkin kun osa teki ulkokentällä kontakteja ja muut sisällä rataa.

Päivän ohjelmassa oli ohjaustekniikoista takanaleikkaus. Tahkosin tätä aikoinaan Inkin kanssa ihan hullun lailla. Vaikeaa siinä on päästää koira riittävän eteen. Itselläni yksi agilityn onnistumisista oli HuPun kisoissa Kuopiossa, kun lähetin Inkerin muurille takanaleikkauksella, kun olimme treenanneet ko. ohjauskuviota useamman viikon hyvin intensiivisesti. Ohjaus onnistui tuolloin erinomaisesti, ja taisimme päästä jopa palkintopallille.

Joka tapauksessa tämänpäiväinen rata mentiin seuraavasti:
- kaksi perättäistä hyppyä, ohjaaja koiran vasemmalla puolella, kutsuu koiraa toisen hypyn vierestä
- toisen hypyn jälkeen takanaleikkaus ja koiran lähetys putkeen
- putken jäkeen lähetys hypylle takanaleikkkauksella, rintamasuunnan kääntäminen putkelle
- koiran haltuunotto peruuttaen vasempaan käteen
- putken suulla lähetys putkeen
- kaksi hyppyä eteen-käskyllä

Olisi aika näppärää piirtää rata tähän, mutta en ole perehtynyt siihen, miten se tapahtuu. Vinkkejä otetaan vastaan, kiitos.

Takanaleikkaus onnistui yllättävän hyvin. Täytyy jälleen kerran todeta miten paljon pieni koira antaa anteeksi ohjaajan virheitä suureen rohjoon verrattuna. Johan tuo kääntyykin pennin päällä.

Ulkokentällä mentiin kaikki kontaktit. Puomin alastulo oli pöydän päällä, ja siinä treenattiin 2on2off'ia. Koksi meni yllättävän hyvin siihen nähden, että viikkoon ei ole harjoiteltu koko juttua. A-este mentiin pariin kertaan, eikä siinä ollut ongelmia. Joudun olemaan tarkkana, että koira oikeasti ottaa alastulokontaktin. Pysähtyminen ei ole sille vieläkään kristallinkirkas.

Sitten siirryimme keinulle, mikä ei todellakaan ole Koksin lempieste. Reippaalla kehumisella ja namittamisella se meni sen kuitenkin ihan ok, ei tainnut itse asiassa edes tajuta, että härveli laskeutui, kun K. laski sen hitaasti.

Viimeinen koitos kontakteissa oli kokonainen puomi, mitä ei olla koskaan menty. Ekalla kerralla piti harjoittaa rekkamiehen kehumista eli kehua kunnolla kannustaen eikä millään korkealla kimitysäänellä (olen mielestäni hieman jo petrannut tässä asiassa!). Namitin ja kehuin ja kannustin aivan hulluna koiran noustessa puomia, tasaisella osuudella se meni jo aika reippaasti eikä alastulo ollut ongelma. Mentiin puomi vielä toistamiseen, ja se sujui jo paljon paremmin. Noinikkään, nyt on puomikin menty. Ei kun kisailmoa tekemään. Ai mutta eihän se ole vielä kisaikäinen. Josko odottaisi vielä vähän. Niin kuin vaikka vuoden.

Hallissa mentiin kepit ohjureilla. Tässä ei ongelmaa. Tokalla kerralla koutsi käski lisätä omaa vauhtia, jotta koiran pujotteluun saadaan sitä myös, ja näillä opeilla se paransi suoritustaan selvästi. Mentiin vain kerran helpolta ja vaikealta puolelta eikä tahkottu niitä sen enempää.

Aivan lopuksi otettiin vielä rengasta 4 kertaa targetille. Koira oli hihnassa, target paikalleen esteen toiselle puolelle, ei estekäskyä, vaan annetaan koiran mennä targetille renkaan läpi. Imu esteelle oli hyvä eikä Koksia tarvinnut houkutella yhtään. Kerranhan tämä harjoitus on jo tehty, joten sikäli en ollut hämmästynyt. Olen J:n kanssa samaa mieltä siitä, että koira on saatava estevarmaaksi renkaalla, ettei se sujahtele kehikon ja renkaan välistä radalla, mikä on pikkukoiralle hyvinkin helppoa. J:n kanssa muisteltiin mitä kaikkia virityksiä vanhan rengasesteen (puinen miljoona kiloa painava este, missä renkaana ehta autonrengas, mikä oli kiinnitetty ketjuilla kehikon kulmiin) aikoihin tehtiin tavoitteena estää esteen väärä suoritus. Elmu-kelmu ja sukkahousut olivat innovatiivisimmasta päästä.

Olen koko kevään pähkäillyt lähtöasentoa. Toistaiseksi olen ottanut Koksin perusasentoon ja jättänyt siihen odota-käskyllä. Olen yrittänyt myös sitä, että se lähtisi jalkojeni välistä, mutta se kokee asetelman painostavana ja väistää. J-koutsi otti asian esille kysyen aionko joskus kilpailla tokossa. Saadessaan myönteisen vastauksen hän kehotti miettimään sitä, onko järkevää ottaa koira perusasentoon myös agissa, sillä kriteerini eivät agissa ole samat kuin tokossa eli hyväksyn vähän sinnepäin -asennon. Olen tiedostanut tämän itsekin. En halua pilata sen perusasentoa. J ehdotti, että kiepautan koiran edestäni istumaan ja jätän sen siihen odottamaan. Tämä kuulostaa järkevältä ajatukselta, ja lähdenkin treenaamaan startteja uudelleen tällä tavalla.

Barffauksesta pari sanaa. Uskollisena tilastointiin taipuvaiselle mielelleni olen merkannut ylös koiran syömisiä. Keskiviikkoiltanahan me se barffaus taas aloitettiin. Kaksi ekaa päivää meni hyvin, ja sen jälkeen huonommin. Kas näin:
- ke-iltana söi 90 g
- to-aamuna 40 g
- to-iltana 60 g
- pe-aamuna 2 ehkä gramman painoista palaa
- pe-iltana 40 g

En anna vielä periksi enkä syötä muuta. Koira on edelleen pirteä, itse asisassa lääkkeiden aloittamisen jälkeen minusta tuntuu, että se on normaaliakin eloisampi ja leikkisämpi. Ehkä ohutsuolidiagnoosi osui oikeaan.

Rokotuksilla

Aamulla Koksi söi noin 40 grammaa eli lähes puolikkaan annoksen lihaa. Kelpo suoritus. Oli taas ruokailun jälkeen täynnä virtaa.

Käytin Koksin tänään yksivuotisrokotuksilla, vaikka johan se täytti vuoden tammikuussa. Rokotukset olivat kuitenkin voimassa 21.5. saakka, joten en ole nähnyt syytä rokotuttaa sitä aikaisemmin. Paino ell-keskuksen vaa'alla oli 4,9 kg.

Rokotusten lisäksi otin esille Koksin syömättömyyden ja oksentelun. Se on jatkanut oksentelua vähintään kerran viikossa. Pelkkiä mahanesteitä se on nyt harvemmin oksentanut vaan seassa on yleensä ollut sulamatonta ruokaa. Hoidossa se oli yökännyt kolme kertaa yhden yön aikana pari viikkoa sitten, kerran se oksensi oikein kaaressa viime viikolla ollessani kotona ja tiistaina pääsin puusohvan putsaushommiin tultuani töistä kotiin. Mitään yhdistävää tekijää en näille vaivoille ole löytänyt.

Ell epäili, että Koksin suoliston liikkeet saattavat olla liian laiskat ja että vaivaa saattaa olla ohutsuolessa. Hän antoi mukaan Primperania pahoinvointiin (1/4 tabletti x 2/pvä) sekä Tylosin tart:ia puolikas tabletti aamuin illoin ohutsuolivaivaan.

Kotiin saavuttuamme Koksi oli väsynyt ja nukkui tunnin verran. Sen jälkeen energiaa olikin taas vaikka muille jakaa, ja se juoksenteli pihalla itsekseen. Ilman hieman viilennyttyä lähdimme tekemään vajaan 4 kilsan juoksulenkin. Koira meni iloisesti eikä ollut yhtään nuutunut. Tänää oli vuoden eka teepparilenkki - olihan päivälläkin lämmintä yli 20 astetta. Kesä!

Pönötystä ja barffia

Kevään viimeisissä näyttelytreeneissä Koksi liikkui paremmin kuin koskaan, ryhdikkäästi ja iloisesti. Hieman on kato käynyt kevään tullen näissäkin treeneissä ja meidän lisäksemme läsnä oli vain kolme koirakkoa. Tänään harjoittelimme kehäjuoksua ja yksilöliikkeitä. Huomasimme, että liikkeelle lähtiessä minun kannattaa ottaa kontakti koiraan, lähteä liikkeelle hitaasti, lisätä vauhtia hallitusti ja venyttää omia askeleita vauhtiin päästyä. Näillä ohjeilla Koksi liikkui todella hienosti.

Pöydällä se oli myös oikein hienosti. Samoin seisotuksessa se malttoi keskittyä. Teimme tänäänkin niin, että seisotuksessa palkka tuli ainoastaan tuomarilta ja silloin, kun koira tuomaria katsoi. Pätevä metodi.

Juttelin P:n kanssa Helsingin näyttelyssä Koksin syömättömyydestä. Hän lunasti tänään lupauksensa tuoda koe-erä raakaa kurkkutorvea ja palalihaa, millä voisin alkaa ruokkia koiraa. P kehotti ostamaan vielä Mustista ja Mirristä 500 gramman pötköjä kasvissosetta, lihaista rasvaa ja naudan mahaa. P sanoi, että Koksin kokoisen, viisikiloisen koiran pitäisi syödä näitä lihoja ja lisukkeita 170-200 grammaa päivässä, mutta että alussa on hyvä jos menee satakin grammaa. Näiden lisäksi ei saa antaa mitään muuta. Koiralle voi antaa ruokaa kaksi kertaa päivässä, mutta ilmeisesti ideaali olisi ruokkia se vain kerran päivässä. Katsotaan nyt, sillä en halua, että koira oksentaa tyhjää mahaansa, mihin kertaruokinta saattaa johtaa.

Kotiin päästyämme mittasin koiran ruokakuppiin 100 g kurkkutorvea ja palalihaa. Lihoja pieniessäni koira oli kuono pitkällä seuraamassa mitä ihania herkkuja onkaan tulossa. Aterian valmistuttua se meni suoraan kupille ja söi lähestulkoon koko annoksen, noin 90 grammaa. En ollut uskoa silmiäni. Ruuasta se sai sellaisen energiapiikin, että eipä ole tuolla lailla riehunutkaan vähään aikaan. Nirson koiran omistajat ymmärtävät varmasti sen onnen tunteen, minkä ruokaansa keskittyneesti ja hyvällä ruokahalulla syövä koira saa aikaan.

Laitoin illalla vielä viestiä P:lle hyvien uutisten kera. Hän oli asiasta iloinen, mutta varoitti samalla, että koira saattaa nyt tankata pari päivää ja olla sitten taas hieman ruokahaluton. Tässä vaiheessa ei saa luovuttaa eikä antaa sille mitään muuta.

Aiemmin, silloin kun Inki-belgi oli vielä kuvioissa eli tammikuun loppuun asti, Koksi söi puolet nappulaa ja puolet raakaa lihaa, mutta sen jälkeen se on nirsoillut oikein urakalla. Viime ajat se on syönyt paistettua kanaa ja nappulaa. Raakaa lihaa se ei ole suostunut syömään eikä varsinkaan sika-nautajauhelihaa. Toivon todella, että täysbarffaus olisi pitkän aikajänteen ratkaisu, sillä painoa tuolle ötökälle on saatava lisää.

Tokoa miniryhmässä

Tokotreeneissä oli privatunnin tunnelmaa, kun läsnä oli vain kaksi koirakkoa. Ensi alkuun tutut kuviot eli kehääntulotarkastus ja luoksepäästävyys. Viimeksi mainitussa Koksi pysyi ensimmäistä kertaa paikallaan ja antoi jopa koskettaa itseään.

Treeni aloitettiin paikkamakuulla, ja koska olimme tänäänkin ulkokentällä, viritin Koksille 15 metrisen ohuen, narumaisen liinan, minkä lenkin sujautin aitaan. En todellakaan halunnut viettää loppuiltaa huhuilemassa sitä viereiseltä pellolta tai kaapimassa sen jäänteitä läheiseltä valtatieltä. Koira siis perusasentoon, käsky maahan (meni vasta toisella) ja koiran jättö odota-käskyllä. Hups, se nousi ylös päästyäni noin 10 metrin päähän. Paluu koiran viereen, uudet käskyt ja uusi jättö. Nyt kesti oikein hyvin. Kerran käänsi päätään ja katsoi vieressä olevaa staffia, mutta kiinnitin sen huomion itseeni sanomalla sen nimen sekä odota-käskyn. Kesto oli ehkä minuutin verran. Paluussa en päässyt aivan koiran viereen, kun se taas ennakoi ja nousi ylös. Tämä ahdistuneisuus pitää saada siltä pois. Välillä se kesti jo paremmin, mutta nyt on taas jäänyt treenit ko. asiasta liian vähälle.

Sitten oli vuorossa jäävät liikeet siten, että ohjaaja ei enää peruutakaan, vaan koira lähtee perusasennosta seuraamaan, annetaan käsky ja koira teoriassa jää seisomaan paikalleen. Lähdettiin treenaamaan tätä siten, että pysäytän koiran napakasti vasemmalla kädellä kämmen koiraan päin (nami oikeassa kädessä, annetaan kun pysähtyy). Alussa käteni oli liian ylhäällä, mikä sai koiran kyllä pysähtymään, mutta myös istuutumaan saman tien. Heti kun käsi laski koiran kuonon tasolle ja tein sillä napakan, nykäisevän liikkeen taaksepäin, koira pysähtyi.

Maahanmenoa liikkeestä kokeiltiin myös. Tässä Koksi oli kovasti kiinni namikädessä, mutta meni kuitenkin maahan, tosin vinossa. Täytyy muistaa alussa antaa paljon vartaloapuja ja häivyttää niitä melko nopeasti. Voi tehdä niin, että koira jätetään maahan, peruutetaan itse koiran eteen, palataan koiran eteen ja palkataan etupalkalla, ettei koira ala ennakoida ennakoida sivulle tuloa.

Koutsi kehotti treenaamaan näitä eri aikoihin eli seisomaan jäämistä yhdessä sessiossa ja maahanmenoa toisessa. Otin harjoituksen lopuksi seisomista vielä siten, että peruutin itse, pysäytin koiran käsimerkillä ja heitin takapalkan. Toimi.

Lopuksi otettiin vielä vauhtiluoksetuloa, ensin 2 x namilla, jolloin se kyllä tuli luokse hiljaa hölkytellen, mutta ei edes osannut tulla sivulle ilman käsiapua ja ekalla vielä varasti. Vaihdoin palkaksi lelun ja hetsasin sitä vähän koutsin pitäessä sitä kiinni. Johan parani ja koira tuli nopeasti sivulle asti. Koiraa selkeästi hidasti perässä laahaava liina, mutta en halunnut luopua siitä vielä.

Mukavat oli treenit. Kolmessa vartissa ehtii vaikka mitä, kun ryhmä on pieni. Oli taas ihan mahdottoman mukavaa varsinkin kun Koksi oli kivasti kuulolla eikä oikeastaan haistellut yhtään.

JUN ERI JUK2 SA PU4 VASERT

Hieman ennen aamukuutta starttasimme Tuomarinkartanossa järjestettävään Royal Canin -kansainväliseen näyttelyyn Katjan ja Marin kanssa. Koksi on vähän huono matkustaja muualla kuin omassa autossa. Alkumatkan se oli omassa häkissään vieressäni takapenkillä, mutta alettuaan lipoa huulia vähän siihen malliin, että kohta saattaa oksennus lentää, otin sen syliini. Puoli tuntia päästiin eteenpäin, kun se alkoi olla taas levoton. Messarireissusta oppineena (tuolloin koira ripuloi linja-autossa matkaseurani syliin oksennettuaan sitä ennen minun syliini) pyysin pysäyttämään auton. Säästän lukijat likaisilta yksityiskohdilta, mutta sanottakoon, että pysähdys ei ollut turha.

Perillä olimme heti kahdeksan  jälkeen, ja saimme auton ilmaiseen parkkiin. Roudasimme vankkurit kehän laidalle ja pystytimme teltan hups tuosta noin vaan. Yritin juoksuttaa Koksia kehässä nähdäkseni oliko se liikkumis- vai haistelumoodissa. En saanut pysymään hihnaa posken kohdalla. Päädyimmekin siihen, että Katja esittää sen.

Katja tasoitti Koksin turkin (varsinainen trimmaus tapahtui eilen). Aikaa meni noin tunnin verran. Tämän jälkeen häivyin koiran näkyvistä toiselle puolelle kehää telttojen taakse. Meidän kehämme alkoi hyvin aikataulussa klo 10.40. Tuomarina oli ruotsalainen Birgitta Hasselgren. Junioriluokassa, mihin olin Koksin ilmoittanut, oli kaksi muuta urosta: Caspian Line's Keep in Touch ja Equerry's Egobooster. Koksi liikkui sekä laatuarvostelussa että kilpailuluokassa hyvin ja ryhdikkäästi. Todella hyvin siihen nähden, että se meni ensimmäistä kertaa kehässä jonkun muun kuin minun kanssani. Lopputulema oli JUN ERI JUK2 SA PU4 VASERT. Serti oli niin lähellä. Ohessa arvostelu:

"Bra huvud ock utryck. Bra hals. Ganska bra skuldra. Frånten onskar mera stabil. Bra kropp. Bra vinklar bak. Bra päls. Rör sig bra."

Vapaa suomennos: Hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula. Melko hyvät lavat. Etuosa voisi olla stabiilimpi. Hyvä runko. Hyvät takakulmaukset. Hyvä turkki. Liikkuu hyvin.

Olin hyvin iloinen Koksin sijoittumisesta paras uros -kehässä ja ylipäätään siitä, että se esiintyi hyvin. Tästä on hyvä jatkaa.

Kuva: Katja Oinonen

Kuva: Katja Oinonen.

Eteen!

Ennen aksatreenejä käytiin juoksemassa vajaan 4 kilsan lenkki. Ilma oli hyvin kostea ja painostava. Tänään olisi varmaan ekaa kertaa pärjännyt teepparissa, takki oli jo vähän liikaa.

Tänään, agilityn jatkokurssin kahdeksannella kerralla, läsnä oli Koksin lisäksi perro, nahka, mali ja sheltti. Aloiteltiin puomitreenillä. Itse olen ottanut puomia joskus talvella siten, että sen alastulo-osa on ollut maassa. Nyt ylösnousu ja alastulo oli viritetty minipöydän päälle. Jopas olikin Koksille hankalaa pysyä 2on2off-asennossa osu-käskyllä. Tehotreeniin tämä.

Seuraavaksi otettiin irtoamisharjoitus, missä oli kolme hyppyä perätysten. Ensin laitettiin target yhden, sitten kahden ja lopulta kolmen hypyn päähän. Koksi irtosi hyvin ekalle hypylle eteen-käskyllä, samoin toiselle, mutta sitten alkoi vauhti hidastua. Targetina oli siis nami. Koksi vähän väisti koutsia, joka seisoi noin metrin päässä targetista. Sillä menee usein oma aikansa ennen kuin se tutustuu ihmisiin. Jostain syystä sekä toko- että agiryhmien vetäjät eivät ole sen suosiossa silloin kun treenataan.

Vaihdoimme namin narun päässä olevaan leluun, ja johan alkoi tulla vauhtia. Se eteni hyvin määrätietoisesti ja lelulle päästyään ei arkonut koutsia pätkääkään, vaan keskittyi kokonaan leluun.

Sitten otimme vielä toisen irtoamisharjoituksen, ja se sujui kaikilta koirakoilta mallikkaasti.

Loppuun tehtiin vielä välistävetoharjoitus, missä oli 3 hyppyä rinnatusten ja lopuksi vielä putki. Koksi sinkosi ekan hypyn jälkeen omille teilleen, mutta tuli joutuisasti takaisin, kun kutsuin sitä riittävän matalalla äänellä. Ihminen on oppivainen olio. Tämähän näyttäisi toimivan, ei-kimitys nimittäin. Otettiin vielä pari-kolme kertaa koko pätkä, ja se meni ihan hyvin. Koksi oli hyvin kuulolla. Vauhtia meidän tekemiseen pitää saada lisää, mutta opetellaan nyt ensin perusjutut. Mutta kyllä tuollaisen pienen koiran ohjaaminen on sata kertaa helpompaa kuin esimerkiksi belgin, missä saa tosissaan antaa tilaa koiralle hypätä ja ohjata muutenkin aivan eri tavalla. Pieni koira antaa anteeksi isoja ohjauskämmejä.

Kivat näyttelytreenit

Näyttelytreeneissä tehtiin samat vanhat kuviot eli yhdessä juokseminen ja yksilöarvostelut. Ennen tunnin alkamista juoksutin Koksia viitisen minuuttia, ja se menikin aika kivasti ja ryhdikkkäästi. Sama meno jatkui, kun treenattiin muiden koirakoiden kanssa juoksemista. Näissäkin treeneissä oli 4 koirakkoa, kuten eilisissä tokotreeneissäkin. Tällä kertaa Koksi pyrki juoksemaan toisen koiran kiinni vain kerran. Useimmitenhan se vetää toisten luo kaula ja selkä pitkällä. Pitää itse muistaa olla iloinen ja innostava.

Pöydällä Koksi oli yllättävän rennosti. Itse täytyy kiinnittää huomiota siihen, että no nostaessa asettaa koiran oikeaan paikkaan pöydällä siten, että takajaloille jää riittävästi tilaa. Kopelointi sujui hyvin.

Seisottamisessa etujalat tuppaavat jäämään hieman liian eteen, samoin takajalat. Toimivimmaksi on osoittanut se, että asettelen etupään mahdollisimman hyvin kertalaakista, jolloin korjattavaa on vain takajaloissa. Nyt koira antaa jo koskea takatassuihinsa ja asetella ne paikalleen, joskin sillä on taipumusta korjata asentoa varsinkin liukkaalla alustalla ja tuoda takajalkoja lähemmäs kroppaa. Huomiota täytyy kiinnittää myös siihen, että leukaa pitelevä käteni ei peitä koko koiran leukaa. Vielä Koksi ei kestä sitä, että pitäisin kiinni ainoastaan suupielestä, vaan sen pää kääntyy. Tämä treeniin.

Juostessa pitää ottaa ensin kontakti koiraan, pari kävelyaskelta ja sitten kiihdyttää vauhtia tasaisesti. Täytyy yrittää juosta aika pitkällä askeleella, jotta koiraan saa ryhtiä. Liian kova ei vauhti saa kuitenkaan olla ettei koira ala keulia eli rynniä eteenpäin laukaten, vetäen tai muuten ei-toivotusti liikkuen.

Poikkeuksellisesti treenit kestivät tänään vain reilun puoli tuntia normaalin tunnin sijaan, koska koiria oli niin vähän. Lisäksi osa oli menossa huomiseen ryhmänäyttelyyn eikä halunnut väsyttää koiraansa liikaa. Puoli tuntia oli Koksillekin ihan riittävä aika, eikä se olisi yhtään enempää jaksanutkaan. Kivasti se teki koko ajan, oikein iloisesti ja reippaasti, juuri niin kuin toivon koiran esiintyvän.

Hyvät oli treenit tänäänkin. Tämähän menee vallan hienosti. Toivottavasti lupaa hyvää tulevia näyttelyitä ajatellen.

Olipa ohjelmaa tokotreeneissä!

Olipa taas mukavat ohjatut tokotreenit. Meitä oli tällä kertaa paikalla 4 koirakkoa.

Alkuun taas tuttu luoksepäästävyys. Ekalla kerralla koutsi sanoi valmistautuessaan, että hän vain kävelee koiran viereen eikä kosketa. Olin ilman namia ekaa kertaa. Koksi nousi seisomaan. Otettiin uusinta, jolloin koira pysyi kuin pysyikin perusasennossa. Koskettamaan ei vielä päässyt, mutta eiköhän tämä tästä ala edistyä.

Sitten oli paikkamakuun vuoro. Viimeviikkoisen karkaamisen vuoksi jätin Koksille hihnan ja seison hihnanmitan verran sen edessä eli noin metrin päässä remmin päällä. Tapansa mukaan Koksi pysyi paikallaan rauhallisesti. Pari kertaa käänsi päätä sivulle, mistä kielsin sanomalla koiran nimen ja odota-käskyn. Ihan kelpo suoritus. Pitää ensi kerralla muistaa ottaa mukaan pitkä liina.

Seuraavaksi otettiin yksittäin ruutua ja hyppyä hallissa ja seuraamista ulkona. Seuraamisesssa koutsi käskytti. Ensin seuraamista eteenpäin, sitten seuraamisesta pysähtyminen (ekalla jäi jälkeen ja vinoon, mistä huomautus "oho", ei palkkaa, vaan uusi seuraaminen + pysähdys, tämä hyvä), täyskäännös (melko tiivis, pitää vielä petrata), oikealle kääntyminen hyvä, vasemmalle kääntymisessä takapää ei pysynyt vauhdissa mukana ja koira oli n. 15 cm liian kaukana ja vielä vinossa. Seuraamisessa kontakti oli hyvä (on siihen panostettukin) koko ajan. Koutsin mukaan oma vauhtini on hyvä. Tähänkin olen pyrkinyt kiinnittämään huomiota, sillä jos en kävele riittävän reippaasti, vaan hiiviskelen, on koirakin kuutamolla ja seuraaminen menee haahuiluksi.

Hallissa hyppy sujui hyvin. Koira kiinni, targetille nami koutsin laittamana, käsky "hyppy", takaisinhyppy samalla käskyllä. Nyt se hyppää empimättä. Talvellahan se ei ollut hypätä millään.

Ruutuun lähetys tehtiin koko ajan matkaa lisäten. Target taas ruudun keskellä, äänellä hetsaus ja sinne meni. Viimeisellä lähetyksellä, mikä oli ehkä 8-9 metrin päässä, koira jopa juoksi reippaasti, kun muilla kerroilla se meni sinne lönkytellen, mutta ei sitä kovin innokkaaksi menemiseksi kyllä voinut kutsua.Tämä olikin vasta toinen kerta kun ruutua otetaan, joten siihen nähden olen suoritukseen tyytyväinen.

Lopuksi vielä ryhmässä tsekattiin maahan-istu -kuviota. Takajalat eivät saa vaihdossa liikkua. Muistettava myös, että koiran tulee istumaan noustessa oikaista itsensä kunnolla eikä jäädä lönöttämään puoli-istuvaan asentoon. Maahanmenoon pitää saada vauhtia. Koksi tekee varmasti, mutta ei kovin pontevasti. Istumaan nouseminen tuppaa jäämään aavistuksen vajaaksi. Näihin kiinnitettävä huomiota!

Koksi teki tänään yllättävän hyvin siihen nähden, että se oli väsynyt treenejä edeltävästä kolmen tunnin ajomatkasta ja päivän hoidossa olosta. Todella hyvä mieli jäi tästä treenikerrasta.

Äänenkäytön opettelua ja täysiä keppejä

Tänään oli korvaava agilitytunti, kun perjantaista treenikertaa ei pidetty möllikisojen takia. Meitä oli paikalla vain kolme koirakkoa, joten saimme nauttia lähestulkoon yksityiopetuksesta. Jonna oli tehnyt viiden esteen radan koostuen neljästä hypystä ja putkesta. Päivän ohjaus oli pakkovalssi. Koksi luki ohjausta yllättävän hyvin heti ensimmäisestä kerrasta. Pakkovalssin jälkeen rata jatkui putkeen. Joku taas ohjasi väärään putken päähän ihan omalla ohjauksella. Hienoa.

Koutsin kanssa olen pari kertaa jutellut karkailu- ja lällättelyongelmasta, ja tänään paneuduttiin siihen taas. Hän käski palkata lelulla siten, että koira saa ottaa lelun. Sinne meni. Hallissa siis oltiin, joten ei se kovin kauas päässyt pinkomaan. Koira seurasi hallin toisesta päästä, kun Jonna, Tuija ja minä heiteltiin toisillemme toista täysin samanlaista patukkaa, millä olin juuri palkannut koiran. Hetken päästä sen uteliaisuus voitti, ja se tuli katsomaan mikä on niin mahdottoman hauska lelu. Se ei kuitenkaan tullut riittävän lähelle, että olisi antanut kiinni, jotta olisin saanut sen luovuttamaan lelun, jotta olisimme voineet jatkaa treenejä. Heiteltyämme patukkaa toisillemme jonkin aikaa siirryttiin vaiheeseen B, missä koiralle heiteltiin nameja muutaman metrin päähän. Johan alkoi kiinnostaa. Koksi haki juustopalan, tuli minun lähelleni, jolloin taas lensi nami. Saadakseen namin piti koiran päästää irti lelusta, ja pääsinkin hakemaan sen itselleni. Sitten vielä pari namia maahan, käsky "sivu", ja kas, koira tuli sivulle.

Tässä auttoi suuresti se, että käskin sitä normaalilla äänellä, en kimeästi enkä lähtenyt jahtaamaan sitä, mitä kuulemma myös teen. Mikä siinä normaalissa äänenkäytössä on niin vaikeaa? Pitäisikö äänittää käskyjä normiäänellä luuriin, ja antaa niitä sitten nauhoitettuna versiona treeneissä?

Ratatreenin jälkeen otettiin vielä keppejä. Tähän astihan Koksi on mennyt vain puolikkaita keppejä. Ne mentiin nytkin, mutta koska meno näytti niin hyvältä, lisättiin toiset kuusi keppiä, joihin luonnollisesti ohjurit. Sillä aikaa kun ohjureita viriteltiin, käski koutsi ohjata koiraa putkeen ja ottaa se ylipäätään haltuun. Näin tein, ja ohjailin sitä putkeen ehkä kymmenisen kertaa. Vain kerran empi. Oli kivasti kuulolla. Keppihärdellin valmistuttua ohjasin sen kepeille kepit-käskyllä. Kuuden kepin jälkeen se empi nanosekunnin. Sen pään päälle ilmestyi puhekupla, missä luki: "Mites näitä keppejä on näin paljon? Mistä nää oikein ilmestyi?" Se jatkoi kuitenkin pujottelua loppuun saakka erehtymättä. Jei! Mentiin vielä molemmin puolin pariin otteeseen.

Ekan täysien keppien pujottelun jälkeen se muuten taas lähti kouhottamaan hallin toiseen päähän. Kutsuin sitä matalalla innostavalla äänellä, ja hallelujaa, se tuli. Ekalla käskyllä. Praise the lord.

Näyttelyteltan koeponnistus

Päivän treenit koostuivat puhtaasti pihatreeneistä: kehäjuoksua, näyttelyseisotusta ja tokopuolelta jääviä liikkeitä, seuraamista normaalia pidempiä pätkiä, paikkamakuuta ja vauhtiluoksetuloa.

Koeponnistin näyttelyteltan vihdoin. Tällaiselle tekniikkaan ja kaikenlaiseen askarteluun penseästi suhtautuvalle pop up -teltta oli oikea ratkaisu. Jopa minä sain sen pystyyn. Sain myös purettua sen. Vielä kun keksisi millä tavalla se täytyy taitella, jotta se mahtuisi kuljetuslaukkkuun.

Näyttelyharrastuksen mukanaan tuoma varustemäärä on asiaan vihkiytymättömälle käsittämättömän suuri. Joskus myös asiaan vihkiytyneelle.




Koksi avusti teltan pystytyksessä.



Tänne mahtuu hyvin trimmauspöytä, häkki, stara ja
hänen henkilökuntansa.

Miten ihmeessä sen saa taiteltua näin?





Namipussi kahvipaketista

Aamulla oli tarkoitus lähteä vain rivakalle kävelylenkille, mutta en malttanut olla hölkyttelemättä, kun nyt olen taas juoksemisen makuun päässyt. Lähtiessä koppasin testikäyttöön pestyn kahvipaketin namipussukaksi. Kyseessä on vanha kikka, minkä olen tiennyt jo pitkään, mutta en vain ole tullut kokeilleeksi. Useimmiten olen lenkkeillyt treeniliivi päällä. Sen taskuihin mahtuu releitä enemmänkin. Juostessa se vain on liian kuuma. Palkan kaivaminen taskussa olevasta muovipussista taas on liian hidasta, ja taskussa olevat namit sotkevat vaatteet.

Kahvipussi osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi. Omani on pienehkö, sillä se on tehty 250 gramman kahvipaketista. Se sujahtaa helposti taskuun ja siitä on kätevä noukkia namit. Palkkaan Koksia lenkillä edelleen, sekä hienosti hihnassa kulkemisesta että seuraamispätkistä, mitä ujutan lenkin väliin.

Koksi ravasi taas hienosti. Paikka vaihteli tänäänkin, mutta enimmäkseen se juoksee hihnanmitan verran edelläni.

Karkuri

Tänään oltiin ohjatuissa agitreeneissä ensimmäistä kertaa ulkokentällä. Hirvitti. Yritin suhtautua hommaan niin rennosti kuin mahdollista tyyliin jos se karkaa, niin kyllä se takaisin tulee. Asetin koiran ensimmäisen esteen taakse. Se jäi hienosti istua nakottamaan. Menin asemiin ja kutsuin koiraa. Ekan esteen se hyppäsi, samoin toisen, minkä jälkeen ohjasin sen takaakiertoon ja samalla maata kiertävälle radalle. Koira juoksi lyhtypylväälle, nosti koipea ja poistui peltoa kohti. Kutsuin sitä, jolloin se vilkaisi, taisi lähestyä pari metriä ja jatkoi matkaansa. Parissa sekunnissa se oli jo näkymättömissä pellolla. Juoksin eri suuntaan koiraa kutsuen. Tätä hippasta jatkettiin varmaan vartin verran. Koira kävi useita kertoja parin metrin päässä lällättelemässä, mutta poistui sitten entistä kauemmaksi. Yhdessä vaiheessa se oli jo noin 30 metrin päässä pellon toisessa laidassa, mistä ei ole kovin pitkä matka valtatielle.

Koiraa kutsuessani juoksin tosiaan vastakkaiseen suuntaan, heittelin lelua, kutsuin kerrankin jo p****le äänessä. Ei tarvinnut kenenkään sanoa, että älä lässytä.

Pelto ei ollut kovin miellyttävä koira koiran tassuille kovine korsineen. Jossakin vaiheessa Koksi astui vasemmalla etutassullaan johonkin pistävään, koska se selkeästi sävähti kivusta ja nosti tassun ylös, pysähtyi paiikoilleen ja antoi kiinni. Kannoin sen autolle.

En tiedä kauanko karkureissu olisi kestänyt ilman onnekasta korsiepisodia, veikkaan, että pitkään.

Lopputreeniaika oltiin hallissa, mihin rakensin ulkona olleen radan alun, 4 hyppyä. Otin sen kaksi kertaa: ekalla se lähti taas pitämään omaa kivaa juosten ympäri hallia. Kutsuin sitä hyvin napakasti ja se tuli nopeasti sivulle, mistä seuruutin sen lähtöön. Toka otos radasta meni mallikkaasti.

Ennen karkureissua olin ehtinyt ottaa sillä keppejä, rengasta ja A:n alastuloa sekä kokonaista A-estettä. Näissä ei ongelmia. Kepeillä se lähti hallissa kerran juoksentelemaan, mutta tuli takaisin kepeille nopeasti.

Nyt täytyy varmaan seuraavaksi kokeilla sitä, että käy sen kanssa leikkimässä kentällä pitkässä liinassa ja palkata sitä kontaktista. Pitkää liinaa pitää käyttää muuallakin, jotta saan vahvistettua luoksetuloa ja päästäkseni muistuttamaan siitä, että luoksekutsun kuuluessa on syytä loikkia paikalle ja vähän sassiin.

Jos karkailua ei saada kuriin, niin meidän agility- ja tokourat päättyvät ennen kuin ehtivät alkaakaan.

Eka juoksulenkki Koksin kanssa

Päätin tänään kokeilla juoksemista Koksin kanssa. Se ei enää juurikaan vedä lenkillä (joskin alkumatkasta tästä joutuu muistuttelemaan), joten uskalsin ryhtyä tuumasta toimeen. Laitoin sille aivan normi silkkipannan ja tavallisen hihnan. Valjaita ei voi kuvitellakaan takuttamisen takia. Ajattelin, että jos juoksu ei onnistu, niin kävellään sitten. Alkumatka meni aika tiuhaan pysähdellen, mutta kun päästiin vauhtiin, niin koira ravasi oikein hienosti joko hihnanmitan edelläni, vasemmalla puolellani tai sitten oikealla. Hiljaisella kylätiellä on aivan sama missä se juoksee, mutta pitää kuitenkin opettaa sille palaaminen pientareelle jo käytössä olevalla reunaan-käskyllä, missä ajotiellä haahuileva koira palaa kävelemään metrin verran eteeni tien laitaan. Käsky on sille tuttu, mutta vahvistusta tarvitaan vielä, jotta sitä totellaan nopeasti.

Vauhtiin päästyämme matka eteni oikein mukavasti. Koksi ravasi hienosti ja keskittyi etenemiseen ja yhdessä tekemiseen eikä pientareiden ylenpalttiseen haisteluun. Kolmen kilometrin matkaan meni 32 minuuttia, kun yksin taitoin saman matkan sunnuntaina aikaan 22 minuuttia. Ei paha ollenkaan ekaksi juoksukokemukseksi.

Lenkin jälkeen Koksi kävi nukkumaan ja veti unta palloon kokonaisen tunnin. Taisi olla rankka kokemus. Illalla venyttelin sen kyljet ja jalat. Lisäksi tehtiin molemmin puolin kolme ristikkäisten jalkojen nostoja.

Päivän ohjelmaan kuului vielä tokottelut: jäävät liikkeet, luoksetulo (kotona tulee ekasta käskystä), paikkamakuu sadetansseineen (ekassa nousi ylös, toisessa pysyi) ja täyskäännös.

Mikä pilkistää feikkikroksista?

Näyttelytreeneissä otettiin yksilöliikkeitä, ryhmässä kehäjuoksua ja pöydällä oloa. Koksi meni tänään yllättävän hyvin toisten perässä vetäen huomattavasti vähemmän kuin yleensä. Tunnin harkkojen jälkeen se oli aikalailla kaputt. Ensi viikolla ei treenejä olekaan, kun Vappu sattuu keskiviikoksi.

Kotona harjoiteltiin täyskäännöstä ja seuraamista ylipäätään.

Illalla Koksi leikki taas yhtä mielileikkiään, Kongin piilottamista feikkikroksiin. Pinkki baby-kokoinen Kong mahtuu juuri sopivasti lärpäkkeeseen. Sinne koira sen tyrkkää kuonollaan ja sitten äheltää aikansa saadakseen sen pois sieltä. Niin kauan kuin tämä tapahtuu vitosen maksaneilla muovikengillä, ei minulla ole mitään hommaa vastaan.

Kong hyvässä tallessa.

Täyskäännöstä ja ruutua

Koksin ruokahalu on taas palannut. Viime viikolla lopetin Zantacin antamisen keskiviikkona sillä seurauksella, että Koksi söi monta päivää todella huonosti. Zantac-kuuri jatkui lauantaina ja nyt tiistaina on ruoka alkanut maistua aivan eri tavalla. Tämä puhuisi vahvasti sen puolesta, että sillä on närästystä tai ainakin jotakin mahavaivaa. Toistaiseksi jatketaan näin. Täytyy konsultoida kuitenkin ell ennen kuin omin päin jatkan lääkkeen käyttöä pidempään.

Ohjatuissa tokotreeneissä emme ole päässeet käymään pitkään aikaan sairastelujen ja muiden syiden takia. Tänään ohjelmassa oli kaksi uutta asiaa: täyskäännös ja ruutu. Täyskäännöksessä täytyy muistaa näin alussa antaa seuraa-käsky paitsi liikkeelle lähtiessä myös juuri ennen käännöstä, jotta koira seuraa mahdollisimman lähellä. Omaan kääntymiseen tulee kiinnittää huomiota, jotta käännös tapahtuu paikallaan pienin askelin, eikä ole mikään metrien mittainen U-käännös.

Kotiläksyistä käytiin läpi ensimmäistä kertaa minuutin paikkamakuu. Koksi tuli hyvin perusasentoon, meni maahan ekasta käskystä, jäi paikalleen odota-käskyllä ja oli oikein hienosti paikallaan koko minuutin. Pari kertaa jouduin muistuttamaan paikalla olosta, kun pää kääntyi vasemmalle, missä pari koiraa ei kestänyt paikoillaan. Minuutin jälkeen palattiin koiran vierelle, sivu-käskyllä koira sivulle ja vapautus jessillä. Sehän meni hyvin!

Ruutua harjoiteltiin targetilla. Purkin kannen päälle nami, koira noin metrin päähän nauhojen ulkopuolelle, vasemmalla kädellä osoitus kantta kohti ja käsky "ruutu". Targetille lisättiin aina pari namia heti kun eka oli syöty samalla toistaen ruutu- ja kehumiskäskyä tyyliin hieno-ruutu. Tätä toistettiin viitisen kertaa matkaa aina hieman pidentäen. Hyvin koira haki.

Lopuksi otettiin vielä vauhtiluoksetulo 15 metristä. Koksi jäi hienosti paikoilleen. Vähän liiankin hienosti, eikä ymmärtänyt, että sillä on lupa lähteä. Ja kuinka ollakaan, syynä oli taas mun äänenkäyttö. Innosta sitä koiraa herranjestas! Tyylikkäästi se tuli sivulle, mutta tavoitteena olisi suorittaa liike yhdellä käskyllä eikä kolmella.

Kotiläksyksi tuli sivulletuli eri kellonajoista, myös takaa.

Aa kiipee!

Juhuu, Koksi meni A:n epäröimättä! Viimeksi kun otimme kokonaista A-estettä, piti koira raahata esteen yläharjalle väkisin, nyt se suoritti koko esteen tuosta vaan. Oi onnea! Ennen tätä ilonkiljahduksia aiheuttanutta tapahtumaa otimme ylösmenoa pyöräytyksellä molemmin puolin viitisentoista kertaa. Kokonainen A-este mentiin sitten yhteensä kymmenisen kertaa. Toistaiseksi se pysyttelee aika lähellä minua (koira on hihnassa, jotta saan sen pysäytettyä alastulolle), mutta ei tietoakaan tutinasta ja hangoittelusta, mitkä olivat pinnalla viime kerralla.

Seuraavaksi siirryimme kepeille, edelleen 6 keppiä + ohjurit. Koira oli taas lähestulkoon erehtymätön, vain kerran ylitti ohjurin vaikeammalta puolelta kuten eilenkin, muutoin muy bueno.

Toko-osastolla oli ohjelmassa jäävät liikkeet. Peruutin itse koko ajan ja pysyin liikkeessä. Stop-käskyllä koira pysähtyi nopeasti, jolloin nami lensi sen selän taakse. Maahanmeno samoilla spekseillä oli myös hyvä, mutta kaipaa vielä lisää nopeutta ja sähäkkyyttä.

Tokohyppyä menimme 5 tai 6 kertaa. Tämä oli jo paljon parempi kuin viimeksi, kun sitä ei kiinnostanut koko hyppely pätkän vertaa.

Eeva, joka piti meille alkeiskurssin, neuvoi keppikysymyksessä. Pähkäilin sitä, josko siirtyisin jo 12 keppiin. Hänen mielestään on järkevämpää treenata ensin sisäänmenot kuntoon ja poistaa osa ohjureista. Hän oli sitä mieltä, että koira osaa pujotella 12 siinä missä 6 keppiä. Sitäpaitsi kuudella kepillä pääsee palkkaamaan useammin, mikä ei ole lainkaan huono asia.

Agiosuudessa Koksi lähti taas juoksentelemaan omiaan, mutta tuli melko nopeasti takaisin. Tällä kertaa sain ääneeni sitä kirosanaakin oikein kiitettävästi. Koiran tullessa luo annoin superpalkan. Näitä tehtiin pari kertaa, kun oli hallissa taas niin mahdottomasti pientä miestä kiinnostavia asioita kuten peili. Tokossa, kun se on koko ajan käskyn alla, se ei ole kertaakaan lähtenyt juoksentelemaan omiaan.

Muovikorva

Päivä meni puunaushommissa: takkujen aukominen, pesu ja kuivaus 5 tuntia. Ehkä päivän olisi voinut käyttää mielekkäämminkin. Iltapäivällä mentiin vielä trimmiin. Tähän vierähtikin koko lauantaipäivä.

Suihkunraikkaana. Yhtään ei keljuta.

Katja laittoi Koksille korvamuovit ekaa kertaa. Tähän asti ollaan jotenkin pärjätty sitomalla korvakarvat kuminauhoilla, mutta näin kurakeleillä ne likaantuvat aivan suotta, kun nenä on lenkeillä maassa ihan yhtenään.

Korvakarvat paketoidaan seuraavalla tavalla:
- korvakarvat niputetaan yhteen ja niihin laitetaan silkkitippoja
- karvat kiinnitetään kuminauhalla korvanlehden alapuolelta (tsekkaa kammalla ettei korvanlehti jää väliin painamalla kampa karvoista läpi kumpparin yläpuolelta), varmista ettei mukaan tule päätukkaa
- ujuta korvamuovin kulma kuminauhan alle muovin ollessa korvaan nähden pituussuunnassa
- pyöritä muovi karvojen ympärille
- kiinnitä muovi kuminauhalla noin sentin kiinnityskuminauhan alapuolelta
- tee muovista paketti taittelemalla sitä riittävä määrä alhaalta ylös. Paketin pituudeksi tuli reilut 4 cm
- kiinnitä paketti alareunasta kuminauhalla
- poista ylin, karvoissa kiinni oleva kuminauha

Näyttelyyn mennessä muovi jätetään pitkäksi pötköksi jotta korvakarvat eivät taitu.

Kotimatkalla kieppaistiin hallin kautta ja treenattiin kepit ja A:n alastulo. Puolikkailla kepeillä oli ohjurit. Koira oli vasemmalla puolellani ollessaan erehtymätön. Toiselta puolelta se loikkasi kerran ohjurin yli, mutta muuten oikein siistiä jälkeä. Siihen alkaa tulla jo vauhtia. Helpommalta puolelta otin jo lähetyksiä metrin päästä klo 14:stä - ei ongelmaa. Takaakiertoon lähettäessä täytyy muistaa, ettei käsiliike saa olla liian suuri, ettei koira sinkoa maata kiertävälle radalle - käsi lähellä vartaloa! Toistoja kymmenkunta molemmin puolin.Kohta voi varmaan siirtyä täysimittaisiin keppeihin.

A:n alastuloharjoituksesta poistin pöydän ja ohjasin koiran kädellä metrin verran estettä ylöspäin, ja sieltä alastulosuuntaan kääntyminen. Ensin vähän hangoitteli, mutta sitten meni jo ihan kivasti. Molemmin puolin toistoja noin 15.

Tulisitko tänne kultapuppeli?

Ohjatuissa agilitytreeneissä oli tänään vain 3 koirakkoa; Koksin lisäksi nahka ja perro. Alkuun otettiin irtoamis- ja ohjausharjoitus, missä radan muodostivat 2 putkea ja 2 hyppyä, mitkä oli sijoitettu siten, että ne muodostivat ellipsin. Hypyltä putkeen, siitä hypylle, toiseen putkeen, hypyn kautta putkeen. Kiva vauhtisuora siis. Koksi irtosi oikein hyvin, mutta tarkkana sai taas olla rintamasuunnan kanssa ettei se lukinnut putken väärää päätä. Missäs se peili olikaan?

Palkatessa koutsi kehotti antamaan lelun koiralle, ja siitähän seurasi tuttu lällättely, mikä tällä kertaa kesti yllättävän kauan. Pari kertaa menin piiloon toimistoon, minne koira sitten viimein tuli kuikkimaan. Heti hävittyäni näkyvistä oli sen häntä laskenut ja oli ollut lällättelyt ilmeestä kaukana. Se vain seisoi paikallaan. Pitää jatkaa kahden lelun leikkiä. Pitää myös kiinnittää huomiota oman äänen käyttöön. Luoksetulossa pitää kutsua napakasti. Mä lässytän edelleen ja kutsun kimeällä äänellä. Jos yrittäisi ajatella, että kutsun isompaa koiraa, niin ehkä äänikin asettuisi oikealle tasolle. Ei mulla mitään ongelmaa Inkiä ollut kutsua napakasti. Ihan niin kuin tästä olisi mulle mainittu ennenkin. Ei mene oppi perille ei.

Radan jälkeen otettiin yksittäisinä esteinä rengas ja A-esteen alastulo. Renkaalla koira lähetettiin targetille siten, että kouluttaja ja ohjaaja olivat samalla puolella kuin koira, ja koiran piti mennä itsenäisesti targetille. Perrolla, joka näyttäisi olevan hyvin kuuliainen koira, tähän meni useita minuutteja, ennen kuin se antoi itselleen luvan suorittaa este ilman estekäskyä. Tämän tajuttuaan seuraava yritys meni ilman mitään ongelmia. Koksi meni targetille suoraan, mutta rengasta ollaankin treenattu useita kertoja.

Lopuksi otettiin vielä A:n alastuloa. Koksilla otin sen vielä pöydän kautta. Saatiin useita onnistuneita suorituksia, mutta koira on vielä kaukana kontaktivarmasta. Se ei vielä varsinaisella esteellä ymmärrä täysin, että sen pitää odottaa etutassut maassa ja takatassut kontaktilla tule-käskyä ennen kuin se saa poistua esteeltä.

Illalla harjoittelin äänenkäyttöä kutsuessani koiraa sisälle pihalta. Sehän onnistui vallan mainiosti. Millä tavoin tämän saa siirrettyä eri tilanteeseen? Kas siinä vasta pulma. Tämä on kuin tokoa: tuhat toistoa parissakymmenessä eri tilanteessa ja sitten voi sanoa, että liikkeen osaa. Tai jotain sinne päin.

Kareksen oppeja näyttelytreeneissä

Päivän epistolassa oli jäävät liikkeet, paikkamakuu sadetansseineen, agin startin eli alkuun-käskyn harjoittelu (oli jo asteen levollisempi ja sain syötettyä toisen namin ennen kuin koira luikki pois jalkojen välistä) sekä paikallaan pysyminen lähdössä. Viimeksimainitussa varasti kaksi kertaa kun nostin kättä, josta palautus mitään sanomatta alkuasentoon ja uusi yritys. Liikkeelle saa lähteä vasta tule-käskyllä. Tätä treenaan vielä sillä, että pyydän sen sivulle ja jätän paikalleen odota-käskyllä. Kunhan alkuasento jalkojen välissä saadaan koiralle miellyttäväksi, yhdistän sen tähän jäämisliikkeeseen ja tule-käskyn odottamiseen.

Näyttelytreeneissä oli tällä kertaa australianterrieri, chihuahua ja mopsi. Kouluttajat olivat käyneet Juha Kareksen handlauskurssilla, ja hänen neuvojaan otettiin nyt käytäntöön. Kareksen oppien mukaan on parempi ja näyttävän näköistä, että koira liikkuu kehässä reippaasti esittäjän edellä. Tämä sotii aikalailla ajatusmaailmaani vastaan, koska reipas eteneminen muuttuu helposti vetämiseksi, jolloin koiran liikkuminen on kammottavan näköistä kauhomista. Lisäksi lenkillä ollaan treenattu vaikka kuinka kauan, että remmissä_ei_vedetä. Okei, koira osaa erotella lenkki- ja kehäkäyttäytymisen. Lisäksi siihen auttaa se, että lenkillä ja kehässä ja kehätreeneissä on eri panta ja hihna. Olen valmis kokeilemaan.

Reippaan etenemisen harjoittelu aloitettiin sillä, että apuohjaaja kulki koiran edellä houkutellen sitä hieman kulkemaan handlerin edessä ja palkaten siitä. Itse handleri ei saa palkata lainkaan vaan antaa vain koiralle löysää hihnaa. Liikkumaan lähtiessä pitää ottaa kontakti koiraan, ja jos eteneminen alkaa mennä vetämiseksi, otetaan koira haltuun kerimällä hihnaa hieman ja siirtymällä pois toisten edestä tekemään pienempää ympyrää.

Ensin treenattiin yksilöinä ja sitten ryhmässä. Loppuvaiheessa Koksi meni yksin jo oikein hyvin, mutta toisten kanssa juokseminen oli aivan älyvapaata vetämistä edellä menevän luo. Kauniisti esiintyminen kaipaa vielä muutamaa harjoituskertaa. Noin kolmeatuhatta.

Koiralla on tänään ollut maha löysällä ja annoin sille Canikur Pro -tahnaa taas. Toivottavasti on vain tilapäinen häiriö kansainvälisissä yhteyksissä.

Pärnäsen korjaamolla

Ajelin Lahteen Pärnäsen korjaamolle eli Vethaus Lahteen Juha Pärnäsen vastaanotolle silmä- ja polvitarkkiin sekä luustokuviin. Matkalla radiosta kuului Mitä tänne jää Erinin tulkitsemana http://www.youtube.com/watch?v=75TFCRPhBHI. Tuli hyvä fiilis, vaikka tämä käynti on mietityttänyt jo pitkään johtuen puhtaasti siitä, että kaikilla aiemmilla koirillani on ollut enemmän ja vähemmän sanomista luustossa: Isa-sakemannin lonkat olivat C/C, Honey-belgin E/E pahalla nivelrikolla ja Inki-belgin D/C. Ja luonnollisesti tuoreessa muistissa on Inkin spondyloosilöydös tammikuulta.

Vähän aikaistahan lonkkien kuvaaminen on, kun Koksi on vasta viikkoa alle 15 kuukautta vanha, mutta halusin kuvauttaa ne samalla kun käyn tarkastuttamassa silmät ja polvet.

Silmät olivat terveet ja polvet nollaa - jihuu! Yleensä kääpiövillakoirien viralliset terveystarkit jäävät tähän, mutta halusin kuvauttaa luuston kokonaan, jotta tiedän voidaanko agilityn treenaamista jatkaa. Kennelliittoon kyynärät lähtivät 0/0 ja lonkat B/B. Lonkissa oli Pärnäsen mukaan jonkin verran löysyyttä. Hän sanoi, että lonkat saattavat tulla takaisin C/C:nä, mutta sen näkee sitten. Selkä ja olkanivelet olivat täysin kunnossa. Lonkat olivat kuulemma haasteelliset kuvata sen vuoksi, että koira on niin pieni ja karvainen. Sitähän se on.

Kaikkinensa tarkkeihin ja kuviin meni aikaa silmätippoineen ja rauhoituksineen 1,5 tuntia.

Olen tuloksista super iloinen, vaikka toki olisin suonut, että lonkat ovat priimat. Agin kannalta on tärkeämpää, että kyynärissä ei ole mitään sanottavaa kuin se, että lonkat eivät ole parhaat mahdolliset.

Iltapäivän Koksi oli toimistokoirana. Muutaman miespuolisen se haukkui pataluhaksi, mutta toisten miesten kanssa oli oikein kaveria. Vähän pöllyssähän tuo vielä koko päivän oli, vaikka se herätteen klinikalla saikin.

Illalla kävin kevään ensimmäisellä 3 kilsan juoksulenkillä. Juoksemisen iloa varjostivat eiliset Bostonin maratonin pommi-iskut ja se tosiasia, että juoksin tänään ensimmäistä kertaa ilman Inkiä. Kovin oli yksinäistä. Sinällään jalka nousi yllättävänkin kevyesti siihen nähden, että olen viimeksi hölkötellyt viime kesänä.

Tähän!

Tänään harjoiteltiin taas jääviä (seiso ja maahan). Hyvin malttaa tehdä kotona: jää seisomaan pienellä käsiavulla ja maahan meno on nopeahko. Otettiin myös sivuaskeleita ja perusasentoa pienin siirtymin.

Agipuolella uutena otin tähän-käskyn haltuunottoon. Koira istumaan, käteen nami, nyrkin hienovarainen heristäminen käsi alhaalla ja samanaikaisesti käsky tähän, jolloin koira ampaisee käden viereen. Näitä molemmilla käsillä kymmenkunta toistoa.

Olen pohtinut lähtöasentoa agissa. Jokin aika sitten aloin opettaa Koksille jalkojen väliin tulemista, mutta se koki tilanteen painostavana. Taidan kuitenkin opettaa sen sille, sillä haluan, että sivu-käskyllä koira tulee istumaan tokon perusasentoon eikä sinnepäin asentoon, mikä saattaa agilityn tuoksinassa tapahtua. Aloitin siis uuden aloitusasennon treenaamisen uudestaan. Käsky on edelleen "alkuun". Otettiin 10 toistoa, ja koira oikeasti paineistui ja luikki karkuun heti kun nakki oli naamassa. Samaa väistämistä se tekee silloin, kun tulen takaisin sen sivulle sen ollessa paikkamakuussa, joten tilanteeseen on joka tapauksessa saatava muutos.

Rapalenkkeilyä

Jäin suosiolla kotiin enkä lähtenyt ajamaan hallille, vaikka mieli kovasti teki. Aamupäivällä tehtiin tunnin lenkki aika kosteassa kelissä. Vettä ei satanut, mutta ei paljon puuttunutkaan. Hidasta tuo kävely Koksin kanssa on, kun se haistelee todella paljon. Sports Trackerin mukaan matkaa kertyi reilut 4 kilsaa. Inkin kanssa saman lenkin tekemiseen olisi mennyt 45 minuuttia. Koksi alkaa osata kävellä aika kauniisti hihnassa. Tempominen on vähentynyt oleellisesti. Nyt koira palaa luokseni automaattisesti heti kun hihna kiristyy.

Ensi viikolla on tarkoitus aloittaa taas juokseminen, jota myös hölkkäämiseksi joskus muinoin kutsuttiin. Viimeiset kolme vuotta olen sulan maan aikana juossut Inkin kanssa. Mun paras lenkkikaverini. Juostessa Inkillä oli Missio. Juoksuvaljaissa sitä ei kiinnostanut mikään epäolennainen, eivät tukkirekat tai toiset koirat ihmisistä puhumattakaan. Mulla on niin kova ikävä. 

Kalenterissa luki 4.4. Inki 6 v. Synttäreitä emme päässeet juhlimaan.

Koksia en voi opettaa juoksemaan valjaissa niin kauan kuin se on näyttelyturkissa. Valjaat takuttavat niin paljon, että ei ole mitään järkeä kiusata koiraa puolen tunnin takkujen avaussessiolla jokaisen puolen tunnin lenkin jälkeen.

Lenkin jälkeen oli jälleen takkujen avauksen, pesun ja kuivauksen vuoro. Turkki on taas päässyt kostumaan sen miljoona kertaa, ja oli osin hyvinkin kihara ja takkuinen. Lisäksi kurapuku lisää takkujen määrää todella paljon. Myöhemmin iltapäivällä konetin vielä tassut ja mahanalusen, kuonon konetin toissapäivänä. Nyt on taas puhdas koira.

Treenauspuolella otettiin jääviä peruuttaen ja perusasentoa. Seuraamista harjoiteltiin lenkillä, ja se sujui ihan mukavasti.

Hyppytekniikkaa ja keppejä

Kolmas päivä perättäin hallilla treenaamassa. Vähän mietin josko tänään jäisi kotiin, ja menisi vasta huomenna, mutta pisteli niin kovasti päästä treenaamaan keppejä, että ei auttanut, lähdettävä oli. Vettä tuli oikein urakalla. Lämppä oli pakko suorittaa kurapuvussa. Onneksi se on mittojen mukaan teetetty eikä se estä koiran normaaleja liikeratoja millään tavalla.

Ekana otettiin hyppytekniikka neljällä hypyllä esteväleinä 4 ft. Lähetin koiran targetille eteen-käskyllä jääden itse hyppyjen taakse. Ekalla kerralla pudotti viimeisen riman, kun tuli ilmeisesti kiire namille, mutta tämän jälkeen oli erehtymätön. Tein viitisen toistoa molemmin puolin. Hyppytekniikkaa halusin treenata sen takia, että mielestäni Koksi hyppäsi liian korkealle eilisissä ohjatuissa. Aiemmin en ole tällaista huomannut, mutta sehän ei tarkoita sitä, etteikö se olisi väärin hypännyt aiemmin. Täytyy kiinnittää huomiota tähän asiaan ja aloittaa viikottaiset tekniikkatreenit.

Yleisen pöllöilyn jälkeen, missä koira juoksee hallia ympäri hullun kiilto silmissään, sain sen rauhoittumaan ja keskittymään tekemiseen. Seuraavana oli vuorossa kepit. Otettiin edelleen vain puolikkaat eli 6 keppiä ohjureilla. Jatkoin eilen saatujen neuvojen toteuttamista ja pidin käden tasaisena nami sormien välissä ja menin itse suoraan eteenpäin, en peruuttaen. Helpommalta puolelta (koira ohjaajan vasemmalla puolella) toistoja noin 15. Koksi ei erehtynyt kertaakaan ja homma alkoi jo näyttääkin hieman pujottelulta. Pystyin itse lisäämään vauhtia. Koira kesti myös sen, että edistin sitä noin puoli askelta. Vaikeammalta puolelta koira livahti ohjureiden alitse kaksi tai kolme kertaa, mutta siltäkin puolelta saimme 3 onnistunutta suoritusta.

Viimeisenä otettiin A:n alastulokontaktia siten, että koira nousi esteelle minipöydän kautta, annoin osu-käskyn sen takatassujen ollessa esteellä ja etutassujen maassa, tässä nami ja vapautus tule-käskyllä. Molemmin puolin noin 15 harjoitetta. Pitää muistaa, ettei vie namia liian kauas esteestä, ettei koira joudu kurottautumaan.

Kotiin ajeltiin Rahulan Rehun kautta, mistä hain kalkkunan kauloja ja jotain vastaavia koiralle järsittäväksi. Kotona annoin sille yhden pienen jäisen luun, minkä kanssa se leikki hetken ja järsikin jonkin aikaa. Enimmäkseen se sitä kyllä ihmetteli. Nyt koira makaa reporankana - taisi olla hyvä treeni Koksinkin mielestä.

Koksi on nyt saanut Zantac-närästyslääkettä viikon, ja se on alkanut syödä ihan niin kuin normaali koira. Olen nyt lomalla ollessani ruokkinut sitä oikeastaan 3 tai 4 kertaa päivässä (aamulla ja illalla lihaa, välissä juustoa ja milloin mitäkin). Viimeinen välipala on ollut juuri ennen ilta-Zantacia ja nukkumaanmenoa. Voi hyvin olla, että sen syömättömyys ja nirsoilu on johtunut närästyksestä. Jos sitä on oikeasti närästänyt, niin onhan se päivänselvää, että se on vältellyt sellaista, mistä sille tulee huono olo eli syömistä. Koksin paino oli 6 päivää sitten 4,8 kiloa ja tänään 5,2. Uskomatonta. Zantac-kuuria on jäljellä vielä toinen viikko. Teen luultavasti siten, että lopetan lääkkeen antamisen pariksi päiväksi ja jos syömättömyys alkaa uudestaan, palaan lääkkeen antamiseen ja konsultoin viisaampiani.

Iltapäivällä heittelin koiralle taas kuivamuonaa välipalaksi. Pari kertaa aiemmin se on saanut nameista vahingossa kopin, mutta nyt se hiffasi jutun juonen ja otti kopin useamman kerran. Hauska.

Mä tahdon viihdyttää

Ohjatuissa aksatreeneissä mentiin ensin radanpätkää, missä oli perätysten kaksi hyppyä, minkä jälkeen suorassa linjassa putki suorana ja vielä yksi hyppy, mikä suoritettiin takaakiertona. Rata jatkui takaisinpäin putkella ja kahdella hypyllä eteenpäin. Tarkoitus oli suorittaa rata siten, että koira jätetään ekan hypyn taakse, siirrytään itse putken taakse kutsumaan, ohjataan koira takaakiertoon ja lähdetään pinkomaan niin pirkuleesti eteenpäin ohjaten koiraa kahdelle viimeiselle hypylle. Minulla oli omat epäilykseni Koksin pysymisestä lähdössä, mutta yllätyksekseni se kesti siellä hyvin. Muutaman kerran varasti, mutta yleisesti ottaen kelpo suoritus. Kutsuin koiraa siis putken takaa käskyllä tuleläpi (tule on siis lupa lähteä ja läpi taas putkikäsky). Sieltä se iloisesti hyppäsi hypyt ja juoksi putkeen. Ja kuka sitten mokaa takaakierrossa ja pitää kättä oikein mahdollisimman kaukana kropasta? Ja monta kertaa. Takaakierrossa pitää muistaa, että
a) ota askel koiranpuoleisella jalalla
b) keilaa koira avokämmenellä hypyn taakse
c) tuo ohjaava käsi lähelle kroppaa kun koira suorittaa hyppyä ja "heristä nyrkkiä" korostaaksesi suuntaa

Sitten kun saatiin takaakierto kuntoon ja koira myös putken läpi uudestaan tuli ongelmaksi se, että en saanut ohjattua sitä hypylle vaan koira lähti mukaani ja kielsi hypyn. Kokeiltiin targetilla ja sillä, että Jonna on hypyn takana lelun kanssa. Tämä oli Koksin mielestä erityisen epäilyttävää, ja se kiersi Jonnan mahdollisimman kaukaa mulkoillen samalla. Oli kyllä niin epäilevän näköinen. "Tässä on nyt joku juttu." Viimein saatiin sitten kuitenkin onnistumaan radan loppuosakin.

Mokoma "rata", ja niin oli vaikeaa. Kyllä radalla takkusivat muutkin, etten nyt sentään ainoa ollut.

Lopuksi otettiin keppejä. Koksi on mennyt puolikkaat kepit, 6 kpl, kaksi kertaa ohjureilla. Olen ohjannut sitä itse peruuttaen ja namia sormissa pitäen. En itse ollut tajunnutkaan millaista ranneliikettä teen ennen kuin Jonna vertasi sitä Kikan Mä tahdon viihdyttää -biisin koreografiaan. Ei jestas. Luovuin tästä aivan suosiolla naurunpyrskähdysten kera, ja siirryin ohjaamaan eteenpäin kävellen ja kättä tasaisesti pitäen. En ole tähän astikaan rytmittänyt koiraa, vaan sanon ainoastaan kepit-käskyn ja näin aion jatkaa. Onnistuneita suorituksia tehtiin molemmin puolin pari. Näillä jatketaan.

Näyttelyteltta saapui

Koutsi piti meille ylimääräisen tokotunnin, kun olemme joutuneet jättämään väliin pari kertaa ja lisää on vielä tiedossa.

Aloitimme seuraamisella. Ihan ok suoritus, vähän pyrki edistämään noin 6 askeleen jälkeen. Pysähtymiset olivat hitaita ja paikkakin huono, koira istui vähän miten sattuu. Nyt pitää jatkaa lyhyen treenin tekemistä, mieluummin se 5-6 askelta hyvää seuraamista kuin 4 hyvää ja loput haahuilua. Kontakti hyvä joka tapauksessa ja tekemisen meininki.

Seuraaaksi jäävien tsekkaus. Ensin peruutus + seiso. Pari onnistunutta suoritusta ja sitten taas hajut kutsuivat. Saatiin se johonkin ruotuun ja jatkettiin. Tässä täytyy itse peruuttaa koko ajan, antaa koiralle stop-käsky + käsiapu, nami lentää koiran taakse samantien ja oma peruutus jatkuu uudella kutsulla. Koksi oli todella kiinni namikädessä. Sama juttu maahanmenossa. Taas näkee, miten paljon vaikeampaa uudessa ympäristössä jonkun asian tekeminen on. Kotona tämä menee todella hyvin.

Sitten käytiin vielä tokohyppy. Koiraa ei meinattu millään saada kiinnostumaan muusta kuin haistelusta. Targetilla se saatiin hyppäämään pari kertaa, mutta aivan älytöntä vääntöä. EVVK sanoi hän.

Lopuksi vielä paikkamakuu häiriössä. Tämä oli super hyvä. Esitin sadetanssia koiran edessä, kiersin sen ja tein kyykkyhyppelyä sen takana. Paikalla pysyi - jes!

Haistelu on saatava kitkettyä pois. Ennen paikkamakuuta kovistelin koiraa aavistuksen ottamalla sitä kiinni niskasta ja ravistamalla hieman. Siihen yhdistin nyt riittää -murahduksen, kun nenä läheni taas mattoa. Koira ravisteli kerran päätään, tuli todella hyvään perusasentoon napakasti ja otti kontaktin. Siitä se sitten meni maahan ja pysyi. Täytyy jatkossa tehdä sille hyvin selväksi se, että hallilla tehdään töitä ja jos homma ei kiinnosta, niin joko se viedään toimistoon tai omaan häkkiin ja jatketaan työntekoa hetken päästä. Haistelussa ei ole enää oikeasti mitään tolkkua.

Juuri kun pääsin kotiin, niin luuri piipitti saapunutta tekstiviestiä. Paikallinen asiamiespostihan se siellä kuittaili Findogsin lähetystä saapuneeksi. Olipa nopeaa toimintaa, sillä tein tilauksen eilen. Pitkään olen miettinyt raaskinko tilata näyttelyteltaksi Visent Turbo -merkkisen pop up -teltan, mikä on helppo pystyttää yksin. Hintaa oli hurjat 299 euroa, mutta toivon sen olevan hintansa väärti. Samaan lähetykseen tuli korvamuoveja ja kumppareita ja muuta pientä sälää. Nyt pitäisi sitten opetella laittamaan ne korvamuovit.


Kuva: Findogs

Tässä vielä video teltan pystyttämisestä. Toivon totisesti, että homma käy noin helposti. Video teltan pystyttämisestä

Seuraamisen tarjoamista

Alkuviikko ollaan jatkettu jäävien (seiso, maahan) treenaamista, seuraamista sisällä ja lenkillä, perusasentoa ja vauhtiluoksetuloa. Eilen aloin pikkuhiljaa itse jatkaa omaa liikettä seiso-käskyllä. Pieni ajatuksen siemen jäi koiran päähän kytemään. Pari kolme kertaa se jäi paikalleen seisomaan, kun jatkoin itse matkaa, mutta tarvitsi tähän käsiavun. Yritän saada sen oppimaan ilman sen suurempia apuja, sillä ne täytyy kuitenkin jossain kohtaa häivyttää pois, mutta vielä tässä vaiheessa en näe niitä kovin suurena syntinä. Koutsi voi olla asiasta eri mieltä.

Ensimmäistä kertaa Koksi tarjosi tänään lenkillä seuraamista oma-aloitteisesti. Alkulenkistä seuruutin sitä muutaman askeleen pätkiä, ja lenkin puolivälissä alkoi tarjoaminen. Hieman piti korjata paikkaa, kun se pyrki edistämään, mutta tyytyväinen olin silti. Tähän asti se on tarjonnut seuraamista myös oikealla puolella, mistä olen palkannut myös, koska agia ajatellen sen on hyvä oppia olemaan myös oikealla puolellani.

Oli aivan ihana ilma. Ja ihanan rapaista. Onneksi puin kurapuvun koiran päälle. Melkein sellaista olisi kaivannut itsekin.

Toipumista

Pahoittelen viimeaikaisten postausten yököttävyyttä. Ilokseni voin todeta, että perjantain jälkeen Koksi ei ole oksentanut kertaakaan. Se on syönyt tosi reippaasti, ja ollut edelleen iloisella mielellä. Eilen upposi uskomattomat 50 g kanaa aamulla, juustoa ja nappuloita päivällä ja vielä illalla 50 g paistettua jauhelihaa. Pikku iltapalaksi vielä juustoa palkkana jäävien treenaamisesta. Jos tämä tahti jatkuu, niin saadaan paino takaisin entiselleen melko pian.

Eiliset treenit koostuivat jäävistä, luoksetulosta, perusasennosta siirtymin, perusasennosta maahanmenoon ja kapulan pitämisestä. Noutoharjoitukset päättyivät siihen, että jätkä loikki tiehensä kapula suussaan. Olisi pitänyt laittaa hihnaan koko äijä.

Vaihtelun vuoksi käytiin tänään kävelyllä läheisessä taajamassa. Ihanaa, että lumet sulavat, mutta kyllä olivat koiran tassut hurjan näköiset lenkin jälkeen. Rapa yhdistettynä kuolleisiin lehtiin teki ainakin itseeni vaikutuksen. Miten tuohon turkkiin tarttuukin kaikki roska? Viikko sitten viedessäni Koksia trimmaajalle tulin maininneeksi, että uskon sen olevan melkolailla takuton tällä kertaa. Sen kun sain sanottua, niin käteeni osui 5 cm pitkä oksanpätkä, mikä oli tarrautunut ja piiloutunut sen takajalkaan parinkymmenen metrin matkalla autolta trimmaajalle.

Tyhjän mahan oksentelu jatkuu

Olen ruokkinut Koksia alkuviikon melko kevyesti antamalla sille raejuustoa, mutta myös paistettua kanaa pakastimesta. Jääviä treenasin normaalisti juustopalkalla. Torstaita vasten yöllä heräsin taas siihen, että koira oksentaa, tällä kertaa sulamatonta ruokaa ja puoli tuntia myöhemmin mahanesteitä.

Päivän ruoka oli hyvin kevyt eli raejuustoa ja keitettyä riisiä pieniä annoksia noin 4 tunnin välein.

Perjantaiaamuna klo 7 mahanesteiden oksentelu jatkui taas. Ruoka sentään oli ehtinyt imeytyä. Yhdeksältä aloin soittorumban eläinklinkalle. Läpi pääsin 45 minuutin kuluttua, ja sain ajan alkuiltapäivään LR:lle.

Sairaskertomuksen perusteella ell epäili virusperäistä vatsapöpöä. Koiran lämpötila oli myös edelleen koholla ollen 39 astetta. Canikur Prota, mitä olen syöttänyt 6 päivää, käytetään enemmänkin ripuliin kuin oksenteluun, joten sen antamisen voi hänen mielestään lopettaa, varsinkin kun sitä on annettu jo noin kauan ilman sen suurempaa vastetta. Tai olihan koira tällä viikolla melko normaali pari päivää, mutta sitten oksentelu alkoi taas. Paino oli tippunut 4,8 kiloon. Normaalisti koira painaa 5,1 kiloa omalla vaa'allani ja tänä aamuna 100 grammaa vähemmän, joten ei se varsinaisesti ole kuitenkaan kotivaa'an mukaan sataa grammaa enempää laihtunut, mutta kylkiluut tuntuvat hyvin selvästi.

Klinikalla kohtasin ensimmäistä kertaa eläinlääkärin, joka todella ymmärsi huonosti syövän koiran omistajaa. Hän oli selkeästi perehtynyt asiaan eikä vain ohittanut syömättömyyttä olankohautuksella. Hän epäili koiran kärsivän herkkävatsaisuudesta, jopa alkavasta gastriitista. Hän kysyi saattaako koira kärsiä stressistä esimerkiksi tokon tai agilityn treenaamisen vuoksi, mutta mielestäni koira tekee töitä oikeasti mielellään eikä puoliväkisin ohjaajan mieliksi. Heti perään hän kyllä sanoi, että koira ei hänen mielestään ole yhtään stressaantuneen oloinen eikä ylipäätään jännittäjäluonteinen.

Ell kysyi myös onko koira kotimaasta, sillä hänen kokemuksensa mukaan Ruotsin-tuonneilla on ollut enemmän mahavaivoja. Minulle ei selvinnyt puhuiko hän erityisesti villakoirista vai pienistä koirista yleensä enkä sen enempää häneltä asiasta kysynytkään. Hän kysyi myös syökö koira raakaruokaa, minkä väristä uloste on (onko veristä) ja sitä, onko koira hyvin viriili. Viimeksimainittuun saattaisi auttaa kastraatio, mutta tällä hetkellä se ei tule kysymykseen missään tapauksessa.

Tyhjän vatsan oksentelusta aamuöisin täytyy nyt joka tapauksessa päästä eroon. Itse olin ajatellut, että voisi olla kokeilemisen arvoista ruokkia koira vain kerran päivässä ruokahalun parantamiseksi, mutta hänen mukaansa järkevämpää olisi siirtyä ruokkimaan sitä 3 kertaa päivässä, joista viimeinen ateria mahdollisimman myöhään illalla, jolloin maha ei pääsisi liian tyhjäksi ennen aamuateriaa.

Saimme klinikalta mukaan 1 tabletin Cereniaa pahoinvointiin (annostus ½ tablettia kerran päivässä 2 kertaa) sekä apteekista haettavaksi nestemäistä Zantacia närästykseen aamulla ennen ruokaa ja illalla viimeksi ennen nukkumaanmenoa 1 ml annostuksella.

Raejuusto-riisikuuri jatkui loppupäivän. Koira on hyvin nälkäinen, koska joka kerta ruoka on kadonnut parempiin suihin todella nopeasti.

Koksi on edelleen virkeä ja oma itsensä eikä lainkaan apaattinen. Toivottavasti saadaan kaveri pian kuntoon.

Jäävien treenausta

Tiistaina ja keskiviikkona treenattiin jäävistä seisomista ja maahan menoa siten, että itse peruutin ja koira seurasi edessä. Seisomisesta takapalkka ja maahan menosta palkka etutassujen väliin. Seisominen sujui yllättävän hyvin ja takapalkka osoittautui onnistuneeksi ratkaisuksi. Maahanmenoon kaivataan nopeutta, mutta hiotaan nyt ensin perusasiat kuntoon.

Tauti näyttäisi talttuvan

Jes, ei yhtään oksua tämän vuorokauden puolella! Tämän taudin ekat rip*askat löytyivät aamulla matolta, mutta toistaiseksi ne ovat jääneet ainoiksi.

Canikur-tahnaa ruuttasin nassuun aamulla. Aloitin ruokinnan varovasti muutamalla teelusikallisella raejuustoa. Sitä olen antanut sille päivän mittaan pieniä annoksia. Koira on hyvin nälkäinen, mutta paljoa en kerrallaan uskalla vielä antaa. Annoin myös bakteerinkokoisia annoksia kanaa. Lihalientä tarjosin eilen. Sitä se maistoi kerran, ja mielipide oli muodostettu. En syö. Ylläri.

Koksi on nukkunut tänäänkin ehkä hieman normaalia enemmän. Kävimme kuitenkin pitkähköllä köpöttelylenkillä, kun ilma oli niin upean aurinkoinen. Eiköhän tämä tästä lähde lutviutumaan.

Mitään ei olla treenattu sitten viime torstain. Saattaa tauko tehdä ihan hyvääkin.