Aurinkoista lankalauantaita!

Aamuyöstä Koksi oksensi vähän mahanesteitä, mutta ei ollut yhtään kipeän oloinen ja söikin normaalia reippaammin. Aamupäivällä tehtiin ihana kevätauringon lämmittämä lenkki. Ulkona olisi viihtynyt vaikka kuinka kauan, mutta ei auttanut, turkinhoito kutsui.

Aamulenkillä nautimme upean aurinkoisesta säästä.

Takkujen selvittely sujui tänään normaalia helpommin ja hommaan meni vain 1,5 tuntia. Itse trimmauskin pesuineen meni yllättävän kivuttomasti. Koksia kuivatessa K. sanoi sen menevän normaalia sutjakammin. Turkin laadun on täytynyt muuttua, sillä se oli kuulemma myös helpompi leikata kun se ei paennut saksien alta. Lopputulos oli hieno: turkki oli oikeasti aivan eri näköinen kuin aikaisemmin, paksu ja tasainen aikuisen koiran turkki. Vielä en uskalla tuulettaa, mutta ehkä pahin takkukausi on ohi.

Huomisessa Lappeenrannan kaikkien rotujen näyttelyssä meillä onkin ilo saada mukaan oma trimmaaja. K. lupasi myös esittää Koksin, ja vieläpä ottaa siitä kuvia kehien jälkeen.

Iltaruoankin Koksi söi reippaasti, joten vatsatauti näyttää voitetulta.

Herätys siis aamulla anivarhain kiitos idioottimaisen kesäaikaan siirtymisen, kamat autoon ja kokka kohti Etelä-Karjalaa.



Voihan oksu

Heräsin aamulla siihen, että koira oksentaa. Sama meno jatkui koko aamupäivän. Olin ajatellut, että teemme aamulla pitkän lenkin ja ehkä pienen kierroksen MPKY:n mätsärissä. Suunnitelmat menivät siltä osin uusiksi. Koksi nukkui koko päivän ja alkoi virota vasta joskus iltapäivällä. Otettiin sitten iisisti koko päivä. Illansuussa vähän tokoiltiin ja otettiin vauhtiluoksetuloa, perusasentoa ja paikkamakuuta.

Mulla ei ole mitään käsitystä siitä, mistä oksentelu johtuu. Mitään kummallista se ei ole syönyt. Hoidossahan se oli alkuviikosta kolme päivää, ja voi olla, että siellä on joku vatsavaivainen ollut. Eipä tuo kovin vaaralliselta vaikuttanut, mitä nyt veti miehen etelän veteläksi.

Turkin siistiminen jatkui tänään. Jaoin konetyöt kahdelle päivälle. Eilen konetin naaman ja tänään tassut. Tassukarvoja en ole leikannut pariin viikkoon, ja aika tursakkeeksi ne olivatkin päässeet. Käytiin taas tahtojen taistelua etutassujen kanssa. Miten se jaksaa vieläkin tapella vastaan? Hommaan meni tänään tunti. TUNTI! No okei, tein normaalia tarkempaa työtä tulevan näyttelyn takia, mutta silti. Huomenna setvitään turkki, pestään ja leikataan.

Doboilua näyttelytreeneissä

Näyttelytreenien aluksi saatiin tutustua Dobo-palloon. Kyseessä on munanmuotoinen jumppapallo, minkä avulla tähdätään koiran ketteryyden, tasapainon ja kehonhallinnan kehittämiseen. Kokeilussa ollut pallo oli kooltaan 65 cm. Ohjaaja pitää pallosta kiinni koiran ollessa sen päällä. Koiraa ei pakoteta tekemään liikkeitä vaan sitä tuetaan tavoitteena tehdä harjoitteesta koiralle miellyttävä ja mieluisa.

Koksi houkuteltiin pallon päälle namilla ja pienellä avittamisella takapäästä. Koiraa tutisutti kovasti, mutta se ei arkonut tilannetta lainkaan ja jopa kääntyili pallon päällä. Tämä olisi etenkin syvien lihasten kehittämiseen oiva peli.

Itse treenit menivät paremmin kuin varmaan koskaan. Koirakkoja oli vain kaksi meidän lisäksemme ja treeni pidettiin lyhyenä mutta intensiivisenä. Koksi ravasi hienosti pää pystyssä ja seisoi paikallaan kohtuullisen hyvin. Kunpa se malttaisi esiintyä myös Lappeenrannan näyttelyssä.

Laulukoulussa

Aamutelkkarissa oli pätkä pianoa soittavasta naisesta ja hänen laulavasta koirastaan. Koksilla on tapana juosta katsomaan telkkarissa esiintyviä koiria eikä tämä aamu tehnyt poikkeusta. Kuullessaan koiran laulavan avasi Koksi ensin ääntään parilla haukahduksella ja alkoi sitten ulvoa samalla tavalla. Taisi itsekin vähän hämmästyä kurkustaan tulevaa ääntä. Auuuuuu!

Kepit korkattu

Oltiin sovittu aksatreenit hallille Tuijan kanssa. Olin paikalla vähän etuajassa, ja otettiin muutamia toistoja A:n alastulokontaktia ja sen jälkeen mentiin koko A-este hihnassa neljä kertaa. Metodeina oli käytössä vanha kunnon houkuttelu ja puolipakko. Ylösnousu oli Koksin mielestä vähän pelottavaa, mutta harjanteelle päästyä oli alasmeno vauhdikasta. 2onoff-asentoon malttoi sitten kuitenkin pysähtyä. Pitää varmasti mennä vielä kymmeniä kertoja hihnassa ennen kuin jutun juoni aukeaa.

Tuijan kanssa mentiin pientä kolmen hypyn ja putken rataa, missä treenattiin valssia ja erityisesti sen merkkaamista ja rintamasuuntaa.

Lopuksi otettiin keppejä. Top on mennyt kujakeppejä ja upeasti se suoriutuikin täyspitkistä kepeistä, missä oli ohjurit. Ohjureita puuttui kaksi, joten lopusta kaksi väliä jäi ilman. Top ei vielä osannut mennä kahta viimeistä väliä, joten tämän jälkeen se aloittikin siitä päästä, mistä ohjurit puuttuivat ja tässä ei ollut mitään ongelmaa. Itse otin Koksilla keppejä ihka ensimmäistä kertaa. Mentiin vain puolikkaita keppejä eli kuutta kappaletta. Ohjurit olivat paikoillaan. Ensin pidin koiraa hihnassa kaksi kertaa, mutta hihnan ja namien kanssa häslääminen on todella hankalaa, joten irrotin hihnan ja klassisella nami kädessä peruuttamisella mentiin. Toistoja kolme ja kas - Koksi taisi hiffata idean! Hihnan kanssa se hyppäsi ohjurin yli kahdesti, mutta ilman hihnaa ei kertaakaan.

Palkkasin koiraa tänään jäniksenkäpälällä, mihin on sidottu naru. Sepä oli niin oiva palkka, että viimeisellä palkkauskerralla naru lipesi otteestani ja lällättely ja rallattelu alkoi. Sovelsimme perjantaisia oppeja, ja muutaman kerran leluja toisillemme heiteltyämme tuli Koksi ihmettelemään ja antoi kiinni ilman sen suurempia kommervenkkejä. Hurraa!

Kepeistä jäi niin hyvä mieli, että eipä ole aikoihin ollut niin kiva fiilis hallilta lähtiessä.

Rämälästä ajettiin vielä Launialan koululle, missä oli Villakoirakerhon yhteislenkin kokoontumispaikka. Kävimme kävelemässä jäällä seitsemän villakoiran ja kahden beaglen voimin. Aurinko paistoi todella lämpimästi ja oli oikein keväistä ja mukavaa.  Lumi ei ollut ihan vielä nuoskalla. Onneksi.

Katkokävelyä

Tämä viikko ollaan lenkeillä keskitytty kauniiseen hihnakävelyyn. Junnu on alkanut vetää ja tempoa remmissä oikein urakalla. Palasimme katkokävelymoodiin eli aina hihnan kiristyessä pysähdyn ja odotan, että koira ottaa kontaktin ja löysää hihnaa tulemalla luokse, mistä se saa palkan. Parin kolmen lenkin jälkeen tilanne on huomattavasti parempi, ja koira kääntyy kannoillaan jo silloin, kun panta alkaa kiristää kaulassa.

Tiistaina ei ollut tokon ohjattuja treenejä vaan oman seuran möllitokot, minne ajoin kuunteluoppilaaksi. Hallissa oli niin arktiset olosuhteet, että tunnin paikallaan seisomisen jälkeen oli pakko poistua, kun varpaita alkoi pakottaa oikein kunnolla. Valkovarpaisuus ei ole kiva vaiva vaikka nimi hassunhauska onkin. Raynaud'in oireyhtymäksi sitä virallisemmin kutsutaan.

Joka tapauksessa ehdin katsoa paikkamakuut ja kahden koirakon suoritukset alo-luokassa. Valtaosalla oli todella hieno luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Näkemieni kahden koirakon muut liikkeet olivat myös kivan näköisiä.

Keskiviikkona näyttelytreenit menivät ihan mukavasti, vaikka Koksi vieläkin kehäjuoksussa pyrkii edelläjuoksevan koiran luo. Session loppupuolella se meni yksilöjuoksussa jo oikein mukavasti. Treeneissä oli myös pari viikkoa sitten juoksunsa lopettanut narttu, mikä laittoi vähän nuoren koiran päätä sekaisin. Hyvää treeniä sekin.

Perjantain ohjatuissa agilityharjoituksissa treenattiin takaakiertoa ja A-estettä. Ylläripylläri, Koksi ei takaakiertoa enää häiriössä osannut. Sitä ei voi oikein treenata kuolleella lelupalkalla siivekkeen takana, kun koira lelun saatuaan lähtee lällättelemään omiaan. Koutsi päätti tehdä treenin, missä koira sai viedä lelun sen jälkeen, kun olin ensin vetoleikkinyt sillä. Sälli lähti melkoisen iloiseen juoksuun ympäri hallia Inkin vanha pinkki patukka suussaan. Boing boing boing. Pari kunniakierrosta hallin ympäri ja sitten A:n taakse piiloon. Koutsi ja minä huudeltiin koiralle Ai_mikä_hieno_lelu_sulla_siellä_on ja jätkä tulikin parin metrin päähän näyttämään aarrettaan. Me leikittiin koutsin kanssa kahdella toisella lelulla heitellen niitä toisillemme. Koksi sitten kiinnostuikin ryhmän malin narupallosta. Hetken päästä se antoi kiinni.

Mitä tästä opimme? Jatkamme kotona kahden lelun leikkiä. Pitää käydä ostamassa kaksi samanlaista patukkaa.

Lauantaina oli pesupäivä. Takkujen selvittelyyn meni vain tunti tälläkin kertaa. Nähtävästi kolmen viikon välein tapahtuva trimmaus auttaa asiaa.

Kuonossa näkyvät vaaleat läikät ovat kohtia, mistä on lähtenyt
vähän enemmän karvaa konetuksessa. Ongelma korjaantuu parissa päivässä.

Rinta jäi aivan liian kiharaksi.

Tätä mieltä olen kuvattavana olosta. Pthyi.

Aksan jatkokurssi alkoi

Tänään alkoi 10 kerran kauan odotettu jatkokurssi hallilla. Paikalle oli saapunut 7 koirakkoa: kääpiöpinseri, medikokoinen sheltti, Top-bc, espanjanvesikoira, nahka, mali ja oma kääpiövilla. Ohjaajina toimivat J ja K.

Yleisen esittelykierroksen ja treenisääntöjen jälkeen päästiin itse asiaan eli katsomaan mitä kukakin koirakko osaa. Valtaosa koirista on käynyt alkeiskurssin syksyllä. Eka rata koostui 3 hypystä ja putkesta. Koksi on tähän asti pysynyt hyvin lähdössä. No eipä pysynyt nyt, kun hallissa oli paljon ihania moikattavia eli muut ryhmäläiset. Varasti varmaan 10 kertaa. Varmaan 3 kertaa tein idiootti sen virheen, että vaikka silmäkulmasta näin, että se saattoi varastaa, jatkoin rataa. Huono ajatus. Erittäin huono. Inkillä oli varastamisongelma koko sen ajan, minkä kisasimme, niin luulisi, että olisin jo oppinut. No en. Tämä tehotreeniin ensin kotona ja sitten häiriössä hallilla. Tietääpähän taas mitä treenata.

Rata meni niin, että ekan hypyn jälkeen oli U-putkeen vienti, sieltä koira haltuun persjätöllä tai valssilla, sen jälkeen koiran lähetys hypylle ja uudella valssilla lähetys kolmannelle hypylle. Mulla jäi valssin merkkaus ja rintamasuunta sen myötä vaillinaiseksi putken jälkeen, joten koira jatkoi hypyn jälkeen matkaansa eteenpäin niiden ihanien ihmisten luo, vaikka tarkoitus oli lähteä vastakkaiseen suuntaan. Tarkkuutta nyt tähän valssiin!

Toinen harjoitus oli A-este, mitä me emme ole menneet kokonaan kertaakaan. Me treenattiin 2onoffia tutulla osu-käskyllä. Vielä ei täysin löytynyt yhteistä säveltä eikä koira vielä osannut yhdistää kotitreeniä oikeaan esteeseen, mutta muutama hyvä suoritus saatiin siten, että nostin koiran A:n alastulolle ja sieltä koira oikeaan asentoon takatassut kontaktilla ja etutassut maassa osu-käskyllä. On melkoisen näppärää pyöritellä viisikiloista koiraa kontakteilla. Inki ei juurikaan sietänyt sitä, että siihen kosketaan esteillä, joten sen nostelu puomin ja A:n alastuloilla kävi ihan työstä.

Muuta ei sitten ehditty ottaa. Mukavaa oli. Vielä mukavampaa tulee olemaan ensi talvena lämpimässä hallissa, kun eivät varpaat palele niin, että tunto lähtee.

Se malttaa sittenkin!

Tokotreeneihin menin en nyt ihan parhain mielin peläten, että viime viikon pelleily jatkuu. Turhaan angstasin, Koksihan näytti pätkittäin oikein pätevää osaamista.

Ensin alkuun kehääntulotarkastus, missä Koksi väistää edelleen vähän, mutta antaa kuitenkin kopeloida.

Luoksepäästävyydessä koira ei vielä kestä paikallaan ilman namia.

Paikkamakuun eka harjoitus meni hyvin siihen saakka, kun yritin asettua sen viereen. Koksi ehti nousta seisomaan ennen kuin ehdin paikalleni (olin käytännössä sen sivulla noin 20 cm päässä siitä, mihin olin menossa). Kotona se malttaa odottaa, mutta ei vielä hallissa. Alussa tuli perusasentoon hyvin, meni heti maahan ja jäi rauhallisena makaamaan. Olin parin kolmen metrin päässä. Koiran noustessa ylös lähestystyessäni pyysin sen uudestaan sivulle. Tässä alkoi matto taas kummasti kiinnostaa. Koksi ei oikein jaksaisi olla paikkamakuussa yhtä kertaa enempää kerrallaan, ainakaan kun on häiriötä. Sain sen kuitenkin uudestaan paikkamakuuseen. Tämäkin kerta oli ok paitsi itseni koiran viereen tulo, taas. Otin sen vielä kerran maahan, pidin paikkamakuussa viitisen sekuntia ja vapautin jes'illä.

Sitten aloitettiin ryhmän kanssa noutokapulan hakemisen opettelu. Tätähän Satu jo opetti Tuijalle ja mulle pari viikkoa sitten. Kotona Koksi ei kiinnostu kapulasta yhtään. Nyt hetsasin sitä kapulalla aika kauankin. Silmäkulmasta Koksi näki kun Top ampaisi hakemaan omaansa, niin johan alkoi kapulan haku kiinnostaa. Tehtiin 5 todella hyvää toistoa. Vielä tässä vaiheessa on näköjään parempi vapauttaa namille kuin lelulle.

Kapulan pitoharjoitusten opetuksen ajaksi piti hunnit, Top ja Koksi, laittaa toinen toimistoon ja toinen keittiöön, haukkumisen takia. Kumpikaan ei kestänyt sitä, että toisen koutsin bortsu näytti kuinka kapulaa pidetään nätisti suussa ja haetaan hieman pidemmästä matkasta. Hau hau vaan sullekin.

Illan lopuksi otettiin vielä pari sivulletuloharjoitusta parista metristä. Toppelsson pääsi vahingossa moikkaamaan Koksia, ja meidän keskittyminen vähän herpaantui. Olihan tuossa jo tullutkin treenattua tunnin verran, joten ei ihmekään, että nuoret koirat alkavat väsyä.

Kaiken kaikkiaan oli oikein hyvät treenit. Antaa uskoa jatkoa ajatellen, ettei vallan tarvitse ranteita alkaa nirhailla. Sekin varmasti auttoi, etten antanut Koksin nuuskia yhtäkään koiraa ennen treeenjä. Tästä täytyy pitää kiinni myös jatkossa.

Ryhmässä on nyt viisi koirakkoa: bortsu, ranskis, x-rotuinen, staffi ja puudeli. Viime elokuussa ryhmässä oli 10 koirakkoa. Niistä vain neljä on jatkanut.

Pikatreenit kotona

Tyynyllä kiipee-osu -treeniä x 10 molemmin puolin. Tänään Koksi tarjosi 2on2off-asentoa itsestään, mikä on oikein hyvä juttu. Lisäksi otettiin perusasennot ja minuutin paikkamakuu ja päivän pikatreenit olivat sitten siinä.

Iloista seuraamista

Sunnuntaiaamu aloitettiin kontaktitreeneillä. Lattialla olevalle sohvatyynylle kiipee-käskyllä ja alastulo osu-käskyllä. Näitä molemmin puolin kymmenisen kappaletta. Tätä ei ole otettu varmaan pariin kuukauteen, mutta hyvin muisti, myös sen, että 2on2off-asennosta ei karkailla omia aikoja.

Kauniissa auringonpaisteessa ja noin -8 asteen kelissä otettiin omalla pihalla vapaana seuraamista. Sehän sujui hienosti: upea kontakti, oikea paikka ja iloinen meininki. Samaan syssyyn käytiin läpi myös perusasennot eikä niissäkään ollut mitään ongelmallista vaikka maa onkin tosi kylmä, kun yöllä oli yli 20 astetta pakkasta. Tämän saman mielentilan kun saa siirrettyä häiriöön, niin aika hyvä juttu.

Illalla toiset lyhyet kontaktitreenit ja pitkästä aikaa vetolaatikon sulkemista. Tällä kertaa laatikko meni kiinni kaksi kertaa, mikä on tarkoituskin, mutta Koksi säikähti kolahdusta eikä selkeästi vielä hiffaa, mikä on jutun juoni.

Lopuksi vielä perusasennot ja pakitusta. Siinähän sitä yhdelle päivälle olikin.

Sarvipää

Aamulla perusasentojen hiomista ja erittäin hyvää seuraamista pari pätkää.

Sitten olikin viikoittaisen pesun ja kuivauksen aika. Konetyöt, korvat ja kynnet huolsin eilen. Takkujen selvitykseen ja pesuun/kuivaukseen meni tällä kertaa 3,5 tuntia. Vuorossa oli sitten trimmi, missä olemme käyneet edelleen kolmen viikon välein.

Päähän kasvoi sarvi. Kaikkea sitä.

Turhautumista totaalikieltäytyjän kanssa

Aamulla otettiin pikaisesti 5 x sivulle tuloa 3 metrin päästä ilman apuja. Tänään se sitten epäröi, kun eilen tässä ei ollut ongelmaa. Jaaha.

Möllitokoryhmän treenit alkoivat tänään. Ryhmä kokoontuu 10 kertaa. Ryhmässä on puudelin lisäksi 11 kk ikäinen staffineito, suurinpiirtein samanikäinen ranskistyttö, Top the bortsu sekä ilmeisesti pari muuta, mitkä eivät tänään vielä mukaan päässeet.

Staffi oli Koksin mielestä vallan ihastuttava ja keskittyminen itse tekemiseen olikin hakoteillä koko tunnin treeniajan.

Kehääntulotarkastuksessa vähän väisti uutta koutsia. Luoksepäästävyys piti ottaa uudestaan, kun ei malttanut pysyä istumassa, toka kerta oli siedettävä. Tämän jälkeen koira tarjosi sivulletulon jälkeen maahanmenoa varmaan viisi kertaa ihan pyytämättä. Toivottavaa olisi ollut, että olisi pysynyt ihan vaan siinä sivulla.

Seuraavaksi kerrattiin kotiläksyjä, ensimmäisenä paikkamakuu, mikä oli ihan kelpo suoritus. Tästä se alamäki sitten alkoikin: vinkunaa ryhmän koiraneitosten, staffin ja ranskiksen luo, maton haistelua ja yleistä idiotismia. Ei istunut eikä ei mennyt maahan. Kokeiltiin sitäkin, että mentiin ottamaan näitä ulos kentälle, mutta juuri samaan aikaan kentälle kurvasi auto, ja sitähän piti sitten ihmetellä. Muutaman minuutin kuluttua alkoi tarjota sentään jotain ja käsiapujen kanssa tehtiin istu, maahan ja seiso.

Seuraamista otettiin pujotteluna. Seurasi kyllä namilla, mutta itse en ollut oikein tyytyväinen. Muiden kiertäessä pysyi namin avulla paikallaan, muuten ei olisi pysynyt.

Lopussa otettiin kaksi vauhtiluoksetuloa, ekana leluun ja tokalla sivulle. Ensimmäisessä jäi istumaan paikalleen, mutta vilkuili narttuja, pysyi kuitenkin. Itse luoksetulo oli varsin nopea ja varma. Tokalla jouduin kutsumaan sitä kaksi kertaa, kun koira vaan jäi istumaan paikalleen (on muuten tehnyt tätä aksassakin pari kertaa jääden lähtöön paikalleen). Sitten tuli kyllä perusasentoon oikein hienosti.

Ryhmän uusi koutsi kysyi  ulkona onko koira aina tällainen treeneissä: muista ylikiinnostunut ja keskittymätön tyyppi. No onhan se joskus ollut tällainenkin, mutta ei aiemmin näin totaalikieltäytyjä. Aivan äärimmäisen turhauttavaa. Kyllä_se_kotona_osaa, piti mun vakuutella. Ja niinhän se osaakin. Kotiin päästyä en malttanut edes takkia ottaa pois, vaan katsottiin samantien perusasennot, mitkä olivat oikein mallikkaat. Ei minkään maailman ongelmaa. Eipä tästä voi vetää kuin sen johtopäätöksen, että häiriötreeniä lisää. Ja treeniä lisää ylipäätään muualla kuin kotona. Olisinkohan mä joskus kuullut tämän jossakin?

Emme päättäneet päiväämme Costa Ricalla vaan kapulan pidolla x 5 sekä kapulan haulla, mikä ei onnistu edelleenkään.

Koiraharrastus on mukavaa ja palkitsevaa.

Reipasta seuraamista sisällä

Iltatreeneissä otettiin seuraamista, mikä tänään olikin tosi reipasta. Kontakti oli hyvä ja paikkakin oikea. Ei sitä nyt parhaalla tahdollakaan voi vietikkääksi kutsua, mutta puudeliksi kelpo suoritus.

Kapulan pito oli ok, mutta edelleenkään koira ei sitä hae vaikka miten hetsaisi.

Sivulta maahanmeno, siitä minuutin paikkamakuu ok.

Sivulletulo 3 metrin päästä ilman apuja onnistui todella hyvin. Tästä olin iloinen, sillä usein tähän on tarvittu käsiapuja.

Jos mä tuijotan riittävän kauan, niin saan emännän piilottaman lelun itselleni.
Kyllä mä jaksan odottaa.

Aurinkoinen mutta kylmä sunnuntailenkki

Yhdentoista maissa lähdettiin reilun tunnin lenkille. Lämpötila oli noin -10 astetta, aurinko paistoi, mutta tuuli oli navakkaa. Tukka oli lähteä koiralta päästä. Emännällä oli pipo.

Iltapäivällä otettiin taas perusasentoja, seuraamisesta seisomaan pysähtymistä ja seuraamisesta maahan menoa. Lopuksi laitoin Koksin hihnaan ja otin noutokapulan esille. Hetsasin koiraa hetken ja heitin kapulan noin 50 sentin päähän koirasta. Ekalla heitolla ei kiinnostunut kapulasta, mutta tokalla kävi hakemassa sen, otti suuhunsa ja piti sitä hyvin. Pyysin tuomaan, mutta ei tuonut, piti kuitenkin edelleen ja kehuin siitä. Kiitos-käskyllä luovutti vastahakoisesti ja laitoin sen takaisin keittiön tasolle. Sekös jäi kismittämään koiraa, ja vinkui tason edessä varmaan vartin vaatien sitä itselleen. Hyvä näin. Tehdään siitä spesiaaliesine.

Pakkaskelin rengastreenit

Aamulla oli pakkasta 19 astetta, ja siirsimme aksatreenejä puolellatoista tunnilla. Puolen yhdentoista maissa lämpötila oli noi 10 asteen huitteilla. Otimme pikaiset rengastreenit, missä renkaan jälkeen oli putki. Tämä sujui hyvin, mutta sitten kun putken jälkeen otettiin rengas uudestaan, ei homma enää ollutkaan helppoa, vaan molempien koirat menivät renkaan ja kehikon välistä. Avustajan ja hänen pitelemänsä lelun avulla tämä onnistui.

Marjalta kysyin neuvoa keppien aloittamiseen. Olin ajatellut käyttäväni 2by2-metodia, mutta se pitäisi ottaa kunnollisena kuukauden kuurina eikä tyyliin kerran viikkoon hallilla. Hän suositteli ohjureiden käyttöä. Tähän taidan sitten kuitenkin päätyä, sillä tokon, erityisesti noudon opettelun, ja päälle puskevien näyttelyiden ja niiden aiheuttaman treenitarpeen lisäksi en nyt kaipaa mitään kaikennielevää opettelen_kepit_kuukaudessa -projektia.

Kotona treenattiin tokossa perusasentoja sekä sivulta maahan menoa, mikä on edelleen vaikea. Jestas sentään.

Alkuillan ohjelma olikin sitten kauneuspainotteinen eli takkujen selvitys, pesu ja kuivaus. Kolme tuntia, kiitos.

Näyttelytreeneissä pöydällä olon palkkana juokseminen

Tämänviikkoiset näyttelytreenit olivat kaikin puolin erinomaisen onnistuneet. Treenaajia oli huomattavasti normaalia vähemmän eli 5 johtuen varmasti hiihtolomaviikosta, joten kouluttajalla oli aikaa keskittyä yksittäiseen koirakkoon aivan eri tavalla kuin silloin, kun treenaajia saattaa olla niinkin paljon kuin 15.

Koksilla on viime aikoina ollut pöydällä kopeloitavana olo hyvin epämiellyttävää ja se on, jos ei nyt ihan tärissyt, niin ainakin eleillään tehnyt tiettäväksi sen, että siitä olisi kiva päästä pois ja mahdollisimman sukkelaan sittenkin. Tämä johtuu varmasti siitä, että se ei erityisemmin pidä takkujen aukomisesta eikä kuivaamisesta etenkään vieraiden suorittamana. Nämä toimenpiteethän suoritetaan trimmauspöydällä ja nyt se jäykistelee pöydällä seisottamisessakin. Koutsilla oli tähän erinomainen apu: juoksutetaan koiraa pieni pätkä, siitä nopea seisotus pöydällä, mistä palkkana taas juokseminen. Tämä toimi! Illan aikana tehtiin sarja vajaat 10 kertaa, ja pöydällä olo parani olennaisesti.

Jäykistely johtuu koutsin mukaan myös siitä, että koska olen vielä tottumaton saamaan koiraa haluamaani asentoon kerralla, joudun nostelemaan sitä leukaperistä ja takapäästä pari kertaa. Koirasta tämä on epämiellyttävää. Näin varmasti on.

Näyttelytreeneistä on kyllä ollut korvaamaton apu näin aloittelevalle puudelistille. Äkkisiltään voisi kuvitella, että mikäs tuossa on fifiä juoksuttaa pari askelta kehässä, läiskäistä se pöydälle ja kerätä ruusukkeet.

Illalla otettiin vielä perusastentoja (istu, maahan, seiso), peruutusta, minuutin paikkamakuu sekä kapulan pitämistä, missä viimeinen kerta viidestä oli oikein hyvä ja tiivis.

Laatikon sulkeminen etenee

Tiistain treenit pitivät sisällään perusasentoja, mutta nyt hieman matkaa pidentäen eli seisoin ehkä puolen metrin päässä koirasta. Istu ja maahan menivät mallikkaasti ilman käsiapuja, mutta seiso tuotti vähän enemmän tuskaa, ja siinä autoin kädellä. Yllättävän hyvin meni kuitenkin, kun ajattelee, että viikko sitten koko istu-käsky oli häipynyt koiran muistista tai ainakin siltä vaikutti.

Seuraamista otettiin myös, ja siinä vire oli aika hyvä. Täytyy vain kiinnittää huomiota siihen, että en kävele liian hitaasti, jolloin koira hidastaa itsekin vauhtia ja menettää ryhdin ja innon kokonaan. Sivu-maahan-sivu oli myös listalla (napakat suoritukset).

Laatikkotreenissä tapahtui selkeä edistyminen, kun Koksi nousi takajaloilleen ja kosketti laatikkoa kevyesti etutassuillaan. Tähän auttoi se, että otin harjoituslaatikoksi hieman ylempänä sijaitsevan laatikon. Ja myönnettäköön sekin, että kerran hieman houkuttelin pitämällä juustokättä laatikon yläreunan kohdalla, jolloin koira luonnostaan kurottautui ylöspäin. Suhteellisen hidas eteneminen johtuu luultavasti siitä, että olen viime aikoina kieltänyt sitä hyppimästä ovea vasten ulos mentäessä, joten se on varmasti mielessään yhdistänyt, että hyppiminen laatikoita ja muita vastaavia esineitä vasten on myös kiellettyä. Hyvin loogista. Nyt päästiin kuitenkin eteenpäin vaikka se ei vielä hiffannutkaan, että homman idea on työntää loota kiinni saakka. Pari kertaa se onnistui siinä melkein, mutta vielä ei ole lamppu syttynyt, että mihin hommalla lopulta tähdätään.

Agrimarketissa oli myytävänä täytteettömiä lötköleluja. Ne ovat parasta A-luokkaa, kun ei tarvitse parin minuutin repimisen jälkeen korjata miljoonaa haihtuvaa lattialta. Yllättävän kestäviäkin ne ovat. Vasta eilen heitin roskiin Koksin ihka ensimmäisen lötköapinan, mikä sillä on ollut ihan pennusta saakka eli liki 11 kuukautta. Kelpo aika lelulle. Inki-painajaisella lelun kestoaika oli keskimäärin 11 sekuntia.

Lempparilelut: lötkis ja baby-Kong.

Tuu leikkimään sieltä kameran takaa.



Laatikon sulkemista

Viikko aloitettiin perusasentojen (istu, maahan, seiso) treenaamisella. Seuraavana vuorossa oli sivu-maahan-sivu -kombo, näitä taidettiin tehdä 3 sarjaa. Kapulan hakemista x 5 (ei kiinnostu edelleenkään) ja kapulan pitoharjoituksia samoin 5 (tämä sujui suht hyvin, tosin pito täytyy saada tiukemmaksi). Myös pakittamista treenattiin siten, että olin edelleen kyljittäin koiraan nähden.

Laatikon sulkemisharjoitusta jatkettiin. Muutaman minuutin jälkeen koira jo koski laatikkoa kevyesti nenänpäällä. Pidin treenin lyhyenä, sillä jo noin 3-4 minuutin kohdalla Koksi alkoi selkeästi väsyä ja kadottaa mielenkiintoaan.

Yksi keittiön kaapeistani on hieman ottanut osumaa edellisten asukkaiden aikana, ja olen liimannut siihen liitutaulutarran. Siihen on hyvä merkitä tukkimiehen kirjanpidolla viikon treenit ja määrät tähän tyyliin:

Kapulanaksuttelua

Aamulla pähkäilin lähdenkö puolenpäivän aikoihin alkavaan mätsäriin, mutta päätin sitten jättää geimit väliin ja tehdä sen sijaan pitkä lenkki. Ekaa kertaa tänä vuonna menimme jäälle. Emme kuitenkaan pitkään siellä rämpineet, sillä lunta oli pohkeisiin saakka ja kääpiölle se ei olisi ollut kovin mieluisaa. Hyvää treeniähän tuo olisi sille ollut, mutta koska en uskalla vielä laskea sitä vapaaksi, käännyimme aika pikaisesti takaisin päin. Kelkkauraa pitkin kävely on aika tympeää.

Lenkin jälkeen maistuikin kaakao ja munkit päivän Hesarin kera. Lakkautin ko. aviisin laskutuskauden loppuun. Lehti tulee minulle vielä vajaan kuukauden. Saa nähdä millaisia vierotusoireita saan, kun lehti on tullut minulle muistaakseni vuodesta 1992 tai 1993. Kotikotiinkin se tuli sen jälkeen, kun Uusi Suomi lakkautettiin vuonna 1991. Muistan, kuinka tympeää oli totutella Hesariin Uuden Suomen jälkeen. Totuttautumista toki edesauttoi se, että en ollut lukenut lehteä ulkomailla ollessani vuosina 1984 - 1991. Tuolloin ei todellakaan mitään digiversioita lehdistä ollut.

Lehden lakkauttamisen taustalla on puhtaasti se, että en ehdi lehteä lukea, koska vapaa-aika menee pitkälti koiran kanssa touhutessa ja kotihommia tehdessä. Tuntuu typerältä kantaa paperinkeräykseen lehti, jonka on vain silmäillyt läpi. Tälle silmäilylle tulee hintaa digiversion kanssa 396 euroa vuodessa. Toinen suuri miinus on se, että lehti kannetaan tänne maalle päivän postin mukana, joten luen aina tavallaan vanhaa lehteä töiden jälkeen ja seuraavana aamuna. Digiversioon en ole oikein tottunut kovasta yrityksestä huolimatta. Luurin näytöltä tihrustaminen on rasittavaa enkä aina viitsi nähdä vaivaa, että avaisin läppärin, jos en muuten konetta tarvitse. Äkkiähän tuon saa tilattua uudestaan, jos kovasti alkaa vapisuttaa.

Sunnuntaiaamupäivän kiireettömyys. 

Iltapäivällä jatkuivat vaihteeksi treenit. Tänään ohjelmassa oli seuraavaa:
- pikkukapulan pito x 5 (kädet kuonon ympärillä)
- kapulan pito x 1 (ei tarvinnut käsiä, hyvä suoritus)
- kapulan "nouto" x 5 (naksuttelin kapulaan katsomista. Laitoin koiran remmiin,  kun ensin kiinnostui kapulasta niin, että hyppäsi punkkaan se suussaan.). Lievää kiinnostusta, mutta tähän tulee menemään aikaa ja paljon
- liikkeestä seiso x 5 (itse peruuttaen ja pari kertaa koira sivulla, oli vaikea ja yritti istua)
- pakki x 10 (osin siten, että olin kyljittäin koiraan nähden eli en enää sen edessä tavoitteena se, että koira pakittaa sivulla)
- höpöosastossa kierimistä ja vatiin menoa

Illalla aloitin vielä laatikon sulkemisharjoitukset naksun avulla. Huomasi, että uusia asioita ei ole pitkään aikaan otettu naksuttimella, kun ei oikein tarjonnut mitään istuutuessani lattialle ja avatessani keittiön toiseksi alimman laatikon. Tavoitteena on, että koira sulkee laatikon tassuillaan. Nenällä laatikon kiinni tyrkkääminen olisi ideaali, mutta luulen, että siinä saattaa tulla pieni koko ja paino vastaan eli että Koksi ei fyysisesti pysty laatikkoa nenällään sulkemaan. Joka tapauksessa tämän illan saldo oli se, että sain sen ymmärtämään, että se mitä haluan sen tekevän, liittyy laatikkoon. Toistaiseksi se saa naksauksen ja namin siis auki olevan laatikon katsomisesta. Jatkamme harjoituksia huomenna.

Moka muurilla

Lauantaiaamuna meillä oli tärskyt treenikamun kanssa hallilla. Tällä kertaa treenattiin 180 asteen käännöstä kahdella hypyllä ja persjättöä/edessäleikkausta. Mallia harjoituksiin otettiin agi.fi-lehden tammikuun 2012 numerosta. Näiden lisäksi otettiin pussiin menoa hypyn kautta. Ensimmäiset 4 kertaa T piti pussin suuta raollaan. Viides kerta meni sitten jo ilman raotteluja. Hyvä niin.

Lopuksi otettiin vielä muuriin tutustuminen. Jotenkin koko este on päässyt unohtumaan. Hyppy-käskyllä opetan tämänkin esteen. Se on jo nähty monta kertaa kisoissa, että kisatilanteessa ei todellakaan välttämättä muista mikä esteen nimi on. Elävästi mieleen on jäänyt Kouvolan kisat pari vuotta sitten, kun kuumuudesta läkähtyneenä (lämpötila oli 30 asteen paremmalla puolella) käskin Inkin muistaakseni putkeen hyppy-käskyllä.

Muuriin tutustuessa kävi major kämmi. Ohjasin koiran muurille hyppy-käskyllä ja samanaikaisesti kun koira suoritti esteen, heitin lelun muurin palikan yli koiran eteen. Big mistake, minkä tajusin sillä hetkellä kun lelu kädestäni irtosi. Siinä kävi juuri niin kuin arvasinkin eli koira lähti lelu suussaan lällättelemään hallin toiselle puolelle. Koska mä opin, että lelusta ei irroteta jos siihen ei ole sidottu narua, mistä koiran saa kerittyä takaisin luokse? Kutsuin koiraa luokse tule- ja sivu-käskyillä. Ei toiminut. Ylläri. Treenikamu haki autostani patukan, millä yritin saada mielenkiinnon itseeni. Ei toiminut sekään. Sitten kokeilin sitä, että leikin tennispallolla itsekseni heitellen sitä ilmaan. Menin myös pallon kanssa piiloon toimistoon. Koira oli kuulemma seurannut piiloutumistani tarkkaan ja ollut sen näköinen, että kohta pudottaa suussaan olleen lelun. Näin se tekikin. Tulin pois toimistosta ja pompottelin palloa toimiston oven edessä. Koksi tuli katsomaan millä oikein leikin. Annoin sen tulla aivan viereen, ja rauhallisesti otin sen kiinni. Ehkä meillä on toivoa päästä keväällä treenaamaan ulkona, koska jätkä nyt kumminkin aika kivasti tuli luokse. Viime syksynähän lällättely saattoi jatkua parikinkymmentä minuuttia. Täytyy vain muistaa se, että lelusta ei päästetä irti. Ainakaan vielä.

Tänään Koksi haisteli muuten hallilla huomattavasti vähemmän kuin parina viime kertana. Hyvä niin.

Iltapäivä meni taas turkin kimpussa. Ensimmäistä kertaa hommaa aloittaessa tuli aivan totaalinen tympääntyminen. Ei niin minkään maailman mielenkiintoa olisi alkaa takkujen selvittelyyn ja konetukseen, pesuun ja kuivaukseen johtuen ihan viime lauantain 7 tunnin urakasta. Pakkohan se oli  tehdä, kun turkki oli taas viikossa ehtinyt kastua, kuivua ja kihartua sen miljoona kertaa. Urakan lykkääminen viikolla olisi tiennyt vain kahta hankalampaa sessiota viikon kuluttua. Tällä kertaa aikaa meni kolme ja puoli tuntia, mikä on ihan kohtuullinen aika. Konetukseen meni tänään tunti. Erityisesti vasemman etutassun konetus on jotain aivan järkyttävää koiran mielestä.

Iltaruoan yhteydessä aloitin Jahti&Vahti Nivelravinteen antamisen. Mielestäni agikoiran on hyvä saada glukosamiinia, kondroitiinisulfaattia ja MSM:ää. En usko, että niistä on ainakaan haittaa. Ko. valmistetta myy Agrimarket. Hinta on hyvinkin kohtuullinen 29,90 euroa 400 gramman pöniskä. Siitä riittää tirriäiselle pitkäksi aikaa. Ruokaan en uskaltanut sitä vielä sekoittaa, kun koira on todella epäluuloinen kaikkea uutta ruokaa kohtaan, mutta kinkkusiivun päällä sain sitä uppoamaan 1/4-mitallisen. 3-5 -kiloisille suositus on ½ mitallista, mutta kunhan nyt vähänkin saan ensin menemään. Ylläpitoannos taitaa olla neljäsosamitallinen kuuden viikon alkutankkauksen jälkeen.

Illalla harjoiteltiin vielä kapulan pitämistä sekä perusasentoja eli istumista, maahan menoa ja seisomista. Tänään istuminen oli hyvä ja napakka, siinä ei mitään ongelmia. Sivulta maahan meno takkusi taas. Sivuaskeleet sujuivat aika hyvin, mutta ei se ristiin astu vieläkään niin kuin pitäisi. Otettiin myös minuutin paikkamakuuu, mikä oli levollinen. Olin noin 5 metrin päässä ja kehuin koiraa tiistaina saamieni oppien mukaisesti noin 10 sekunnin välein.





Noutoa ja perusasentoja

Tänään jatkettiin kapulan pito- ja hakutreenejä. Pito sujui jo mallikkaasti ja välillä ei tarvinnut kuin vähän tukea alaleuasta. Hyvä, rauhallinen pito eikä yökkimistä.

Hakemisessa en jostain syystä laittanut koiraa hihnaan. Virhe. Heitin kapulan, koira haki sen ja olisi sujahtanut järsimään sitä, mikäli en olisi ehtinyt hätiin.

Perusasentoja otettiin taas. Lisäksi harjoiteltiin seuraamisesta istumista ja ekaa kertaa seisomista. Istuminen sujui ok (sitä on harjoiteltukin viime syksystä alkaen, joten sen pitääkin sujua), mutta nyt otimme ekaa kertaa liikkeestä seisomista seuraamisen yhteydessä. Tähän asti olen pakittanut ja antanut koiralle seiso-käskyn siten, että koira on pysäytetty namikädellä. Tämä meni yllättävän hyvin, vaikka useita kertoja se tarjosi istumista. Sivulla maahan menemistä harjoiteltiin myös. Siitä täytyy saada varma liike muuallakin kuin kotona, joten treenataan se nyt varmaksi ensin tutussa paikassa.

Noudon alkeet

Aamulla otettiin pikatreenit aiheena istuminen ja seuraaminen. Molemmat menivät oikein mukavasti.

Illalla päästiin hallilla noudon alkeiden pariin. Ensin Koksi ei ollut kiinnostunut kapulasta yhtään, kun hetsasin sitä ja heitin kapulan muutaman kymmenen sentin päähän. Kokeilin tätä vielä uudestaan muutaman minuutin jälkeen ja kas, sehän otti sen suuhunsa ja toi sen minulle, joten saimme tehtyä vaihtokaupat, kun kapula vaihtui vetoleluun. Jes.

Satu näytti miten kapulan pitämistä harjoitellaan. Kapula asetetaan koiran suuhun poskihampaiden taakse, mutta ei liian taakse kurkkuun ja kuonoa pidellään hellästi kiinni ala- ja yläleuasta ja annetaan pidä-käsky. Tämä voi tuntua alussa koirasta epämiellyttävältä, mutta sen pitäisi tottua siihen nopeasti. Kun koira sitten osaa pitää kapulaa, aletaan kapulaa koputella molemmista päistä samalla pidä-käskyä toistaen ja koiraa kehuen. Alkutreenin voi suorittaa siten, että laitetaan koira hihnaan, viedään se nurkkaan ja mennään istumaan haara-asentoon koiran eteen, jotta se ei pääse tilanteesta pakittamalla pois. Heti kun koira on hetken pitänyt kapulaa suussaan, annetaan kiitos-käsky (tai irti, tai mitä nyt kukakin luovuttamisessa haluaa käyttää käskynä) ja annetaan koiran mennä namille. Alussa ei haittaa vaikka koira tiputtaa kapulan maahan. Tämä kannattaa tehdä tehokuurina esim. viikon ajan eikä niin, että asiasta tehdään monen viikon juttu. Tätä voi harjoitetella joko kapulalla tai esim. harjanvarresta katkaistulla palikalla. Itse otan tähän tunnarikapulan.

Myös hakemisssa kannattaa koira pitää hihnassa, ettei se pääse pitämään kapulaa leluna. Kapula heitetään pienen matkan päähän, ja annetaan hae-käsky. Luovuttamisessa tässäkin on  vielä tässä vaiheessa ok, että koira pudottaa kapulan maahan.

Tämän jälkeen otin paikkamakuun sillä tavalla häiriössä, että koutsi koira oli hallissa. Hieman meni aikaa siihen, että sain Koksin kiinnostumaan itsestäni eikä toisesta koirasta. Meni hyvin maahan  sivu- ja maahan-käskyjen jälkeen. Olin noin 5 metrin päässä. Rauhallinen makuu. Kerran jouduin antamaan odota-käskyn, kun vilkaisi sivulle. Tässä kannattaa käyttää äpäppiä ja sitten kehua. Muista välikehut, sanoi koutsi. Kun palasin sen luokse, koira ennakoi ja nousi ylös ennen sivu-käskyä. Tässä olikin sitten major ongelma, kun halusin, että se menee uudestaan maahan ja tekee lyhyen paikallaolon ja antaa tulla vierelle ilman että se nousee ennen aikojaan. Ei meinannut millään haluta mennä alas. Namilla sitten onnistui. Otin vielä lyhyen makuun ja palkkasin. Kotona luonnollisesti tekee paremmin eikä maahanmenossa ole ollut suurempia ongelmia. Tätä pitää treenata uusissa paikoissa ja häiriössä oikein urakalla.

Kotiin päästyä otettiin kolme pitämis- ja  kaksi hakemisharjoitusta. Tunnarikapulan pitäminen oli Koksista vähän ällöttävää, mutta se ei mitenkään ylivoimaisen kamalaa. Hakeminen sujui hyvin. Tunnarikapula olisi sen mielestä erinomainen lelu. Laitoin sen keittiön tasolle, ja hurja vinkuminen alkoi sen perään. Toivottavasti se oppii rauhallisen pitämisen eikä ala mälvätä sillä myöskään jatkossa.

Tokon perusasiat tehotreeniin

Viikon treenitauon jälkeen otettiin perusasiat työn alle. Istuminen on taas unohtunut. Istu-käskyllä tarjosi maahanmenoa ja pakkia. Juuei.

Illan ekoissa treenissä tänään siis istu, seiso ja seuraaminen (ympyrässä ja eteenpäin). Lisäksi otettiin lelun luovutusta sekä minuutin paikkamakuu, mikä menikin varsin hienosti yhdellä välissä annetulla odota-käskyllä. Matkaa oli kolmisen metriä ja pari kertaa vaihdoin itse paikkaa. Koira oli hyvin levollinen ja kontakti hyvä.

Myöhemmin illalla otettiin toinen sessio. Nyt istuminen oli palautunut mieliin ja oli hyvä ja nopea. Vielä kerrattiin seuraamista, seisomista ja toinen minuutin paikkamakuu, missä olin nyt noin 5 metrin päässä. Koira nytkähti kerran aivan aavistuksen, mutta rauhoittui odota-käskyllä.

Jyväskylän ryhmiksestä EH

Kuudelta aamulla suuntasimme Ulkomuototuomarien ysiryhmän näyttelyyn Jyväskylän Paviljonkiin. Keli oli suhteellisen ok ajaa, vaikka välillä taivaalta sateli lunta ja osin alijäähtynyttä vettä.

Kasvattaja tasoitteli Koksin turkin ennen kehää. Hyvin ehdimme myös harjoitella kehäjuoksua, ja koira menikin tosi kivasti. Harmi vain, että kehässä sen ryhti hävisi aivan täysin ja se vain mennä jolkotteli nenä maata viistäen. Melkein oli arvattavissa, että tästä ei hyvä seuraa, mutta EH oli silti yllätys.

Tuomarina oli Tuula Plathán. Tässä arvostelu:

"Nuori uros, jolla seistessä kauniit ääriviivat, mutta liikkeessä menettää hieman ryhtiään ja venyy. Silmät voisivat olla ilmeikkäämmät. Hyvä selkälinja, kaunis luusto. Lupaava turkki & väri hyvä jo rungossa. Toivoisin ryhdikkäämmät & energisemmät liikkeet."

Harjoituksen puutetta. Ihan saa esittäjä taas peiliin katsoa.

Akkojen hommia

Koksi-paran päivä meni turkinkunnostushommissa. Se oli hoidossa viisi päivää, ja turkki oli mennyt aikalailla takkuun. Kynsien leikkaukseen, korvien putsaukseen ja takkujen aukomiseen meni 4 tuntia. Tämän päälle tuli vielä hieman vajaan kolmen tunnin sessio trimmaajalla, kun turkki oli edelleen osin solmussa.

Nyt se on näyttelytrimmissä. Ei muuta kuin kello soimaan neljältä, ja auton nokka kohti Jyväskylän näyttelyä aamukuudelta.

Hypitään pöydälle

Aksaamassa käytiin tänäkin aamuna, tällä kertaa Tuijan ja Topin kanssa. Ohjelmassa oli pari uutta juttua: tekniikasta saksalainen ja esteistä pöytä. Saksalaista otettiin kahdella hypyllä ja kahdella putkella. Pari hyvää toistoa tuli.

Pöydän molemmat koirat hiffasivat hyvin. Jossakin vaiheessa Koksi oli mennä vauhdissa liian pitkälle ja pudota koko pöydältä, mutta sai itsensä pysymään siinä hyvin. Painavampi koira olisi mennä hujahtanut ohi.

Rengasta otimme ensi niin, että avustaja pitelee koiraa ja ohjaaja kutsuu sitä renkaan toiselta puolelta. Tämän jälkeen koirat jätettiin istumaan ja kutsu kävi vasta sitten. Molemmilta onnistui oikein mallikkaasti.

Hyppyneliö ja paikkamakuu

Aksatreeneissä otin hyppyneliössä välistävetoja ja takaakiertoja. Eka rundi myötäpäivään meni hyvällä sykkeellä, mutta vastapäivään mennessä alkoi taas maton haistelu kiinnostaa. Saatiin kuitenkin onnistuneita suorituksia. Treenattiin myös takanaleikkausta, mikä on mulle itselleni erittäin vaikea ollut aina. Se meni kohtalaisesti, mutta kaipaa paljon harjoitusta.

Paikkamakuuta kokeilin nyt hallilla. Häiriönä oli treenikaveri ja hänen toimistossa oleva koiransa. Ensimmäinen yritys kaatui koiran nousemiseen typerästä syystä: kohensin pipoani. Koira takaisin alkuasentoon ja uusi yritys. Puolisen minuuttia otin kestoksi, koska häiriö oli vielä vähän liikaa ja Koksi olisi ehdottomasti halunnut mennä moikkaamaan toista koiraa. Ihan kelpo suoritus.

Iltapäivä hurahti kynsien leikkauksen, konetuksen, takkujen setvimisen, pesun ja kuivauksen merkeissä. Tällä kertaa hommaan meni 3,5 tuntia. Turkki on jo selkeästi parempi. Viikossa se oli päässyt takkuuntumaan jonkin verran, mutta yllättävän vähän siihen verrattuna, että koira on juossut umpihangessa useita kertoja päivässä koko viikon. Turkki on näin päässyt kastumaan, kuivuessaan se kihartuu, ja kas, takku on valmis. Nyt selvitin takkuja ehkä tunnin verran ennen pesua, mikä ei ole ihan mahdoton aika.

Lelun luovutus alkaa sujua

Viikon iltatreenit ovat jatkuneet sivulletulo-, luovutus- ja paikkamakuutreeneillä. Keskiviikon paikkamakuu oli hieno: minuutti paikoillaan vain yhdellä välipalkalla. Itse seisoin neljän metrin päässä keittiön pöydän takana. Kontakti oli hyvä, samoin asento.

Lelun luovutuskin alkaa sujua huomattavasti paremmin. Tätä ollaan harjoiteltu siten, että lelusta pitää luopua kesken vetoleikin. Vaihtarina on ollut juustoa. Tänään luovutus tapahtui heti kiitos sanan jälkeen, se ei miettinyt hetkeäkään.

Näyttelyseisotusta ollaan myös harjoiteltu. Tämä kaipaa vielä paljon treeniä. Koksi pitäisi saada rentoutumaan, nyt se jäkittää selällään mikä ei ole ollenkaan hyvä juttu.

Ruokailu on sujunut yllättävän hyvin. Tänään meni paistettua kanaa 70 g, mikä on tuollaiselle tirriäiselle ihan miehen annos. Alkuviikosta upposi Belcandon märkäruoka, mitä olin ostanut Messaria varten joulukuussa. Sitä tarjosin, kun jauheliha ei vain uponnut. Pelleilyltähän tämä kuulostaa, mutta tuskan ymmärtää vain toinen todella nirson koiran omistaja. Sitäpaitsi reilun viikon kuluttua on Jyväskylän ryhmis, ja siellä pitäisi olla näyttää muutakin kuin lantioluut.

Koksista on tullut täysin sisäsiisti. Vielä muutama viikko sitten se teki satunnaisesti pissa-alustalle, mutta sen jälkeen kun Inkistä aika jätti, eli reilut kaksi viikkoa, se ei ole tehnyt liraustakaan sisälle. En tiedä mikä logiikka tässä on, mutta pääasia on, että alustoille voi ainakin toistaiseksi heittää hyvästit. Matotkin ovat pysyneet puhtaina. Oi onnea.

Näyttelytreeniä kotona

Töistä palatessani Koksi oli oksentanut tyhjää mahaansa. Eihän se aamulla syönytkään kuin ohuen siivun kinkkua ja muutamia kuivamuonanappuloita, joten ei mikään ihme.

Illan ohjelmassa oli kynsien leikkaus, korvakarvojen nyppiminen sekä näyttelyseisotus maassa ja pöydällä. Pöydällä Koksi jäykisteli oikein huolella, joten syöttelin sille vain nameja. Kuivaaminen karstan kanssa ei todellakaan ole koiran lempipuuhia, joten siitähän tuo antipatia pöydällä seisomiseen tulee. Pitää vain yrittää saada tehtyä siitä niin miellyttävää kuin suinkin.

Tokopuolella jatkettiin sivulletuloa ja istu-maahan -komboa.

Koksi seuraa telkkaria hyvin tarkkaavaisesti. Joka ainoa kerta kun siellä näkyy hevosia (mitä on viime aikoina näkynyt usein), alkaa melko rasittava haukkuminen. Tänään haukkumisen aikaansaivat myös tv:ssä näkyneet puiset naamiot. Kummallista, sillä niitä on kotonakin, vieläpä telkkarin viereisellä seinällä. Ei se niitä ole koskaan haukkunut.

Illalla taas maistui ruoka. Paistettua jauhelihaa meni tänäänkin noin 80 grammaa. Punnitsin koiran iltaruoan jälkeen, ja vaaka näytti 5,4 kg. Tuosta kun vähentää iltasapuskan ja koulutusnamit, niin oikea paino on  varmaan aika lähellä 5,2 kiloa. Jei! On se nyt parempi kuin kaksi kuukautta sitten, kun se tippui 4,5 kiloon.

(perus)Asentooo

Viikonloppuna aloitettiin perusasennon ja lelusta luopumisen tehotreenit. Pari kertaa päivässä ollaan molempia treenattu, ja maanantaina molemmat sujuivat jo huomattavasti paremmin. Polven alapuolelle ulottuva kylpytakki ei muuten ole paras treenivaate, sillä helma heiluu melkoisen häiritsevästi koiran kuonon korkeudella. Koira selvästi väisti sitä jääden istumaan noin kymmenen sentin päähän oikeasta paikasta. Ajatella.

Hampaiden päivittäinen peseminen on jatkunut jo reilun kuukauden. Kahtena päivänä olen unohtanut ne pestä, mutta muuten olen huolehtinut suuhygienista esimerkillisen hyvin. Koira suorittaa pikaisen paikalta poistumisen heti kun se näkee, että otan hammasharjan esille. Hampaiden sisäpintojen harjaaminen on Koksin mielestä erityisen vastenmielistä. Ja niin kuin minä yritän tehdä siitä mukavaa. Kanahammastahnat ja kaikki.

Syöminen on ollut taas vähän sitä ja tätä. Viime viikollahan junnu söi hyvin keskiviikkoiltana ja torstaiaamuna. Seuraavan kerran ruoka maistuikin vasta maanantai-iltana, jolloin se söi liki 100 grammaa paistettua jauhelihaa ja reilun kourallisen kuivamuonaa pihalle viskeltynä. Yleensä käy niin, että kun se syö illalla hyvin, niin seuraavana aamuna ei uppoa mikään. Aamullahan tuon näkee.

Virtaa lelusta

Auton nokka kääntyi kohti hallia klo 9. Ketään ei tällä kertaa hallilla ollut, joten lämppälenkin jälkeen pääsimme tositoimiin. Uhmasin taas agilityjumalia ja vein 4 estettä hallin vasempaan nurkkaan, missä oli jo valmiiksi U-putki. Big mistake. Tämä on se haistelunurkka. Saatiin kumminkin tehtyä muutamia onnistuneita putki-slalom -kuvioita, minkä jälkeen siirsin hypyt eri paikkaan.

Asettelin 3 hyppyä peräjälkeen 4 metrin päähän toisistaan ja treenasimme lähtöä (varasti 2 kertaa, muutoin ok) ja takaaleikkausta molemmin puolin. Oikealle oli takaaleikkaus paljon hankalampi.

Kävimme vähän seisoskelemassa keinun ylösmenolla, mutta en pakottanut sitä menemään yhtään ylemmäksi kuin mihin se oli itse valmis.

Vartin treenin jälkeen ei koiraa kiinnostanut enää nami eikä myöskään lelu. Tällä kertaa pidin varani palkkauksen kanssa, ja karvalelulla leikittiin tänään paljon useammin kuin aiemmin. Sillä sain koiraan aika kivasti virtaa. Lopetin heti, kun mielenkiinto loppui.

Kotimatkalla käytiin nuuskuttelulenkillä Otavassa. Taisi olla hajuparatiisi koiran mielestä.

Slalomia ja shampoopesua

Pitkästä aikaa lähdettiin treenaamaan lauantaiaamuna hallille. Pakkasta oli hyvin maltilliset -3 astetta, joten ei tarvinnut pelätä sormien irtoamista. Mukana menossa oli Lempi-täti ja Nedi.

Valmiilla radalla treenattiin slalomia, takaakiertoja ja putkea. Eka sessio sujui oikein hyvin, mutta toisella alkoi taas nuuskuttelu kiinnostaa. Pitää jatkossa pitää treenisessiot vieläkin lyhyempinä tai ainakin tihennettävä palkkausta. Tänään olivat rimat ekaa kertaa toiseksi alimmassa kannattimessa, kun tähän asti ne ovat olleet alimmassa. Yksi rima tuli alas aivan alussa, mutta sen jälkeen ei mitään ongelmaa. Pitää alkaa kiinnittää huomiota hyppytekniikkaan, ettei koira vaan ala hypätä turhan korkealle.

Haettiin paikallisesta lemmikkitarvikeliikkeestä noutokapula. Liikkeessä sattui asioimaan samaan aikaan tokokoutsi, joka lupasi neuvoa miten päästään noudon alkuun. En ole itse oikein uskaltanut aloittaa koko hommaa, etten pilaa osaamattomuuttani koko noutoa.

Iltapäivällä oli vuorossa turkin aukiharjaus ja pesu. Viime pesusta olikin aikaa kaksi viikkoa. Nyt takkujen poistoon ei mennyt kuin 45 minuuttia, kun pahimmillaan olen viettänyt harjan varressa neljäkin tuntia. Ehkä takkukauden loppu häämöttää?

Illalla otettiin sivulle tulo tehokertaukseen. Inkin sairastuminen ja poismeno on on vähentänyt treeni-intoa todella selvästi, ja sen on kyllä huomannut ohjatuissa treeneissä. Muistuteltiin myös mielíin luovuttamista. Leulusta luopuminen taisi olla yksi ensimmäisistä jutuista, mitä Koksille opetin, mutta se on jäänyt täysin unholaan, ja treeneissä ollaan menty typerällä kiskon_lelun_koiran_nielusta -metodilla. Nämä on saatava kuntoon pikimmiten.

Syöminen on taas ollut sitä ja tätä tällä viikolla. Keskiviikkoiltana ja torstaiaamuna koira söi hyvin, mutta muutoin on homma ollut taas aikamoista närppimistä. Paino on onneksi sentään 5,1 kiloa, joten ei se mahdottomasti ole tippunut.

Haista matto

Tokon alkeiskurssin viimeinen treenikerta meni haisteluksi ja yleiseen pöllöilyyn. Luoksepäästävyydessä ei malttanut pysyä paikoillaan. Sivulletuloharjoituksessa jouduin auttamaan namilla eikä se siltikään mennyt kuin sinne päin, kun nenä vei. Kuono oli kiinni matossa koko ajan. Ei kiinnostanut nami ei lelu.

Paikkamakuuta otettiin siten, että koira pyydettiin perusasentoon, mistä maahan, sitten jättö paikalleen. Jihuu, tämä sentään onnistui hyvin. Välipalkkauksilla (namilla, suullinen) hyvää, rauhallista makuuta noin minuutti. Pari kertaa jouduin huomauttamaan pään kääntymisestä sivulle, muuten hvyä suoritus.

Pakittaminen sujui joten kuten, mutta nenä vei taas.

Vauhtiluoksetulo sentään oli hyvä sekä niin, että koira tuli kiinni leluun että siten, että se pyydettiin vauhdista sivulle.

Ei ole kyllä koskaan nuuskutellut noin antaumuksella. Toivottavasti ei tule tavaksi. Tuskin eilinen yksivuotispäivä nyt ykskaksyllättäin noin paljon vaikuttaa. Heh.

Seuraavan kerran onkin treenit noin kuukauden kuluttua. Kotiläksynä seuraavat:
- istu, maahan, seiso: nämä osattava
- paikkamakuu. Tavoite: 2 minuuttia, etäisyys 20 metriä. Helpotettava häiriössä ja uusissa paikoissa.
- seuraaminen

Laitoin tänään myyntiin Inkin varusteita. Onhan noita kertynyt, loimiakin 4 erilaista. Hurtan toppa- ja viilennysloimet ja Back on Track menivät saman tien, samoin juoksukäytössä olleet Top Caniksen huskyvaljaat sekä New Yorkista hankitut blingblinghihna ja -kaulain. Uutta kotia etsivät vielä

- Extreme all weather boots -tossut tarrakiristyksellä, musta-punaiset, koko M, käytetty 2 krt (8 e)
- Tappies-tossut tarrakiristyksellä, mustat, koko L, käytetty 2 krt (8 euroa)

Vuosikas villahousu

Koksi täytti tänään vuoden. Synttäreitä juhlittiin ylenmääräisellä leikillä ja leikkelelautasella.

Tarkoitus oli pestä ja konettaa koira tänään, mutta en raaskinut kiusata toista syntymäpäivänä. Inhimillistämistä? Taatusti.

Koksi on jo vuoden ikäinen.

Koksi reipastuu

Sunnuntaiaksassa kertailtiin viime sunnuntain kuvioita eli luuta takaaleikkauksineen ja slalomeineen. Koksi oli aika hyvin kuulolla.

Testasin putkeen menon ja tällä kertaa ei mitään ongelmaa. Mikä lie härö ollut viime viikolla.

Koksi on reipastunut. Arkahan se ei ole koskaan ollut, mutta selvästi varautunut uusia ihmisiä kohtaan. Treenien päätteeksi Koksi juoksi halliin tulleen, sille tuntemattoman Päivi S:n luokse ja estoitta hyppeli häntä vasten ja pussaili. Uskomatonta.

Onni on oma luu

Koksi ei ole Inkin perään haikaillut. Kun tulin eläinklinikalta kotiin, kurkkasi Koksi tuulikaappiin ja kun se ei nähnyt Inkiä, kiirehti se saman tien syömään luuta. Tämä oli ensimmäinen kerta kun se sai järsiä sitä kaikessa rauhassa muuallakin kuin omassa huoneessaan koirien ollessa eristettyinä toisistaan työpäivien aikana. Inki oli hyvin mustasukkainen luistaan, eikä tullut kuuloonkaan, että ne olisivat syöneet edes puristesellaisia samassa tilassa. Nyt Koksi näki tilaisuutensa tulleen. Antaumuksellinen rouskutus jatkui koko illan. Yöksi puristeluun puolikas oli otettava pois, kun en nähnyt välttämättömäksi, että sama meno jatkuu punkassa.

Illalla Koksi toimi palaveripuudelina yhdistyksen hallituksen kokouksessa. En raaskinut jättää sitä yksin, ja ennenkaikkea tarvitsin itse koiran lällyteltäväksi suurimpaan ikävään.

Koti tuntuu kovin tyhjältä ilman Inkiä. Onneksi ekan inkittömän päivän iltana sain koirallisia vieraita. Alkupörinöiden jälkeen Koksi ja pohjanpystäriuros tulivat toimeen mainiosti.

Inki vapaa

Eilen keskiviikkona annoin toisen annoksen Diapamia illalla. Inki kertoi taas katseellaan, että hänen mielestään olotilassa on jotain mätää. Viikkoon se ei ole tullut lempipaikalleen sohvannurkkaan, mistä se on tarkkaillut maailman menoa. Se on poikkeuksellisesti nukkunut ja oleillut lattialla. Uskon, että sohvalle nouseminen on aiheuttanut sille kipuja.

Aamulla se taas rähähti Koksille, joka leikki noin metrin päässä. Joko sillä on pahasti kipuja tai sillä viiraa päässä tai molempia. Se on tosi hellyydenkipeä, mistä veikkaisin sen olevan kivulias.

Aamupäivän mietin miten edetä ja mikä on koiran edun mukaista. Vaikka Carthrophen-pistokset auttaisivatkin, niin sekä ell että Inkin hieroja sanoivat tällä viikolla, että yksi törmäys johonkin tai liukastuminen tekee luultavasti pahaa jälkeä murtaen selästä silloittuman tai useamman. Kamalalta tuntuu viedä ulkopuolisen silmin terve koira piikille, mutta toisaalta haluanko odottaa sitä, että joudun kantamaan kivusta huutavan koiran lopetettavaksi?

Tuntuu niin pahalta ja siltä, että olen huono ihminen ja kelvoton koiranomistaja, jos nyt luovun siitä. Se vaan ei ole nyt onnellinen. Kotikoirana hissuttelee. Ei agia, ei edes lelun perässä juoksemista. Hankeen sitä ei voi viedä. Pelkkää remmilenkkeilyä. Kipua. Ärinää koirakaverille. Haukkumista joka rasahdukselle. Ravaamista ikkunasta toiseen. Älytöntä kiihtymistä ulos lähtemisestä, vaikka vain takapihalle. Onko se elämisen arvoista elämää?

Suurinta rakkautta on päästää pois silloin kun sen aika on. Tänään iltapäivällä se aika tuli.

Inki vapaa. Mene vaan.

Hetki ennen viimeisiä jäähyväisiä.

Pistoksia ja pameja

Iltapäivällä suunnistimme eläinklinikalle verikokeisiin tsekkauttamaan Inkin maksa- ja munuaisarvot. ALAT oli koholla, ei paljon, mutta kuitenkin viitearvojen yläpuolella. Muut arvot ok. Maksa-arvoja voisi kohottaa hiljattain annettu matolääkitys, mutta siitä on aikaa 8 kuukautta, joten se ei voi olla syynä. Myöskään 1 tabletti Metacamia tai toinen tabletti Norocarpia ei varmaankaan ole pystynyt arvoja nostamaan.

Närhisen mukaan koiralle voisi alkaa syöttää maksavaivaisen ruokaa tai ainakin pitää valkuaisen saanti järkevissä rajoissa. Kyseeseen olisi tullut Hillsin kuivamuona, mutta minulla ei ole ko. ruokamerkistä kuin huonoja kokemuksia, joten vältän sitä viimeiseen asti.

Jatkan Inkin ruokintaa kuivamuonalla ja lihalla. Liikaa rasvaa ja proteiinia tulee välttää. Näin ollen siirrymme lihan osalta kokonaan kalkkunaan ja jätämme naudanlihan pois. Öljyistä olen antanut kylmäpuristettua rypsiöljyä ja Lysin omega 3 -kalaöljyä. Rypsiöljyn jätän nyt antamatta. B-vitamiinin saanti pitää turvata. Sitähän koira saa jo lisänä (BE-liuos), joten sen asian pitäisi olla kunnossa.

Carthrophen-pistokset aloitettiin nyt. Niiden lisäksi kokeillaan puolikasta tai yhtä tablettia Diapamia iltaisin, koska tulehduskipulääkkeet eivät koiralle sovi. Neurontinia ell ei ollut halukas vielä tässä vaiheessa kokeilemaan, koska siitä ei ole paljoa kokemusta koirilla.

Kipulääkettä Inki on elämänsä aikana saanut vain sterilisaation yhteydessä kolmisen vuotta sitten eikä silloin tullut mitään ongelmia. En ymmärrä mistä tämä sopimattomuus nyt voi johtua.

Annoin puolikkaan Diapamin noin klo 19. Reilun puolen tunnin kuluttua Inki tuli rapsutettavaksi, mikä yleensä on merkki siitä, että kaikki ei ole sen mielestä normaalia. Se ei ollut apaattinen eikä hurjan väsynyt, mutta kävi huilailemaan joskus klo 20 kieppeillä. Illan se lepäili, mutta oli muuten oma itsensä.

Mennään nyt näillä perjantaihin asti. Jos vaste on hyvä, niin pistoksia jatketaan ensi viikolla.

Aamulla koira oli oma itsensä, mutta pahin terä rauhattomuudesta oli edelleen tiessään. Ei nyt huudeta vielä hurraata. Pessimisti ei pety.

Halolla päähän -efekti Norocarpista

Aamulla soitto eläinlääkäriasemalle ja selvitys Metacamin vaikutuksista Inkiin. Sain reseptin Norocarp 50 mg. Annostuksena yksi tai puolitoista tablettia kerran päivässä. Annoin yhden tabletin illalla klo 19. Puolitoista tuntia myöhemmin koira ei pysynyt enää tolpillaan. Aivan kuin se olisi saanut rauhoituspiikin. Se nukkui lähes kaksi tuntia todella sikeästi ja oli aivan tiedottomassa tilassa.

Inki heräsi n. klo 22. Käytin sen ulkona ja se kävi takaisin nukkumaan. Inki nukkuikin rauhallisesti klo 4.30 asti, milloin se pyysi päästä ulos.

Aamulla se joi runsaasti vettä kuten lauantaina saatuaan Metacamia.

Ei näy sopivan tämäkään lääke. Voi itku.

Älä lässytä!

Pakkastreenit jatkuivat vanhassa hallissa. Kyllä ensi vuonna passaa, kun treenataan lämpimissä tiloissa.

Treenit veti meille Harri, ja kunnon treenit pitikin. Aluksi mentiin kolmella hypyllä luu-muodostelmaa kuten viime viikollakin (2 hyppyä suoraan, kolmannen edessä valssi, takaisin keskimmäinen hyppy ja viimeinen hyppy takaaleikattiin. Kylläpä olikin hankalaa. Takaaleikkaus on minulle ollut aina jotenkin hankala. Nyt vielä kun on pieni koira, niin tuntuu, että se on tuplahankalaa.

Pienestä koirasta ja sille puhumisesta tuli myös noottia. "Älä lässytä sille vaan puhu ihan reippaasti, niin saat siihen vähän vauhtiakin." Totta turisi. Mikä siinä onkin, että pienen koiran kanssa menee aina ihmeelliseen lässytysmoodiin?

Sitten otettiin hyppyneliöllä välistävetoja. Tässä täytyy pysyä mahdollisimman lähellä esteitä eikä valua neliön keskelle. Huomio myös rintamasuuntaan. Koksia kannattaa tässä innostaa vaikka tule-käskyllä ettei se vaan hyppää vetelästi. Vauhtia tarvitaan aimo annos lisää.

Slalom oli vielä vuorossa kolmella hypyllä. Tarkoitus oli ottaa se putken kautta, mutta jostain syystä Koksi ei tänään suostunut menemään putkeen ollenkaan. Kävi työntämässä siihen päänsä, mutta ei sen enempää. Jestas sentään. Tämä treeniin! Slalom onnistui ihan kohtuullisesti, kunhan sain omat liikkuvat osani eli kädet ja jalat synkroniin. Oikealle tehtäessä lähetä koira hypylle vasemmalla kädellä pitäen oikeaa kättä koukussa sydämen päällä. Koiran hypättyä ekan esteen yli merkkaa toka este sydänkädellä ja sitten lähetä vielä kolmannelle hypylle. Kuulostaa yksinkertaiselta. Yritäpä toteuttaa. Käsi vatkaa ylös alas, rintamasuunta on kohti Honolulua, jalat teputtaa lyhyttä askelta. Tähän kun yhdistetään vielä koira, niin johan on liikkuvia osia.

Lopuksi otettiin vielä keinua. Koira päätti, että este on pelottava. Olipa mieltäylentävää houkutella sitä puolivälistä alas. Tämä oli vasta toinen kerta keinulla, mutta toivon todella, että tästä ei tule kammotusestettä.

Nuppi sekaisin kipulääkkeestä

Ei sopinut Metacam Inkille. Illalla sohvalla vetämiensä koiranunien lomasta se yhtäkkiä pomppasi pystyyn ja rähähti Koksille, joka kulki sohvan vierestä. Itsekin hyppäsin puoli metriä ilmaan silkasta säikähdyksestä. Sama meininki jatkui tänä aamuna - villis ei saanut liikkua puolta metriä lähempänä ilman murinaa.

Inki oli koko illan hyvin väsynyt ja poissaoleva. Juuri ennen nukkumaan menemistä se tuli seisomaan eteeni ja katsoi silmiin yrittäen kertoa minulle jotakin. Näki, että sen on paha olla. Voi Inki-rukka.

Ell oli varoittanut, että veden juominen saattaa lisääntyä, ja Inki joikin normaalia paljon enemmän. Aamulla jo rajoitin veden saantia.

Tänä aamuna koira oli aivan muissa maailmoissa. Se makasi apaattisena lattialla pää pystyssä jonnekin kaukaisuuteen tuijottaen. Kamalaa katsottavaa. Tilanne oli tämä 16 tuntia lääkkeen annon jälkeen.

Huomenna soitan eläinklinikalle ja pyydän jotain muuta kipulääkettä. Rimadyl on yksi vaihtoehto. Minulle vinkattiin myös epilepsialääke gabapentiinistä. Pitää miettiä ell kanssa olisiko näistä jompi kumpi kokeilemisen arvoinen. Muitakin vinkkejä otetaan ilolla vastaan.

Inki kipulääkekuurille

Inki ei ole ollut oma itsensä viime syksystä lähtien, vaan hyvin levoton ja rauhaton. Lisäksi se suhtautuu edelleen nuivasti Koksiin ja hyökkäilee sitä kohden varsinkin ulkona. Olen jo jonkin aikaa epäillyt sen kipuilevan joko lonkkiaan tai selkäänsä. Lonkat on vuonna 2008 kuvattu huonoiksi (D/C). Vuonna 2010 kuvautin ne uudestaan Espoon Eläinsairaalassa Jan Räihällä. Tuolloin lonkat eivät olleet sen huonommaksi menneet, mutta selästä löytyi luupiikki. Räihälle menin sen vuoksi, että epäilin luustovaivaaa Inkin pudotellessa agilityssa rimoja toistuvasti. Pituushypyn kanssa sillä on myös ollut ongelmia. Tässä silloinen diagnoosi:

"Perusneurologia ok. Reisilihaksisto hyvin kehittynyt ja symmetristä. Ei arista lonkkien extensiota ollenkaan, eikä liikerajoitteisuutta lonkissa. Viimeisen lannenikaman painalluksesta toistettavasti kääntyy ympäri, samoin ristiselän hyperextensiosta eristettynä.

Rtg: Lonkissa ei paljon muutoksia, vas. puolella lievät luupiikit. L7 vas sivuhaarake muuttunut. Sivuprojektiossa ei mutoksia, mutta T12-13 nikamavälissä luupiikki."

Tänään vein koiran Pitkäjärven Eläinklinikalle uusintakuviin. Lonkat olivat edelleen suht' ok siihen verrattuna, että ne on diagnosoitu huonoiksi alun alkaenkin. Vasen puoli oli luonnollisesti huonompi ja saattaa jatkossa aiheuttaa kipuja. Lonkkamalja ei todellakaan ole sileä. Selästä se ongelma sitten löytyikin, lapojen takaa, nikamat 4-7 ovat silloittuneet. Välit ovat ahtautuneet ja tämä aiheuttaa hermopinnettä ja näin ollen kipua.

Hyvä että syy koiran käytökselle löytyi, vaikka eihän tuo mikään ilouutinen ole. Nyt loppui ainakin toistaiseksi myös mielenterveysagility, sillä etenkin hypyissä kipeä kohta lapojen takana ottaa osumaa etutassujen osuesssa maahan hypyltä laskeuduttaessa. Myöskään umpihangessa ei saa juoksuttaa. Muutoin lenkkeilyä vapaasti niin kauan kuin emännän jalat kestävät.

Inkiin pistettiin pitkävaikutteista kortisonia. Mukaan saimme nestemäistä Metacamia kipulääkkeeksi. Sitä otetaan nyt viikon verran tilannetta tarkkaillen. Soittelen klinikalle viikon kuluttua. Mahdollisesti kortisonia jatketaan tabletteina riippuen siitä miten tilanne viikossa kehittyy.

Vuonna 2008 kun Inki ensimmäisen kerran kuvattiin, oli tulos minulle shokki, sillä mieleenikään ei ollut tullut, että sen lonkat voisivat olla mitään muuta kuin parasta A-luokkaa. Kasvattajan kasvateilla ei lonkkaongelmia ole ollut koskaan. Se oli yksi syy miksi ylipäätään Marjalta koiran aikoinaan halusin. Tuuripeliähän tämä on eikä terveysongelmia kukaan ilkeyttään tuo maailmaan. Harmi vain, että itselleni on sattunut useampi ei niin priima tapaus.

Mukavaa oli kuulla tänään se, että lonkat tosiaan ovat yllättävänkin hyvässä kunnossa. Liekö sitten nivelaineilla, öljyillä ja hyvällä ravinnolla ollut merkitystä? Nivelaineita olen syöttänyt Inkille ekasta röntgenkuvauksesta lähtien. Ei niistä ainakaan haittaa ole ollut.

Näillä mennään eteenpäin. Odotellaan muuttuuko käytös kipulääkkeen myötä ja katsellaan sitten jatkoja.

Tekemisen meininki näyttelytreeneissä

Vitsi miten kiva oli huomata, että koira teki taas innolla töitä! Näyttelytreeneissä jätkä meni kuin vanha tekijä, se oli oma iloinen itsensä. Ravasi ja seisoi hienosti. Tässähän oli oikein tekemisen meininki! My Kokkelsson is back!

Vielä olisi kolme treenikertaa ennen Jyväskylä ryhmistä helmikuun puolivälissä. Kovasti me vielä harjoitusta kyllä kaivataan. Täytyy muuten alkaa seisottaa koiraa pöydällä siten, että sen takatassut ovat hyvin lähellä pöydänreunaa, jotta koira seisoo paremmin ja kyykkää vähän polvista. Täytyy myös muistaa yrittää "lyhentää" sen selkää painamalla hieman hännästä eteenpäin ja taas leukaluista taaksepäin. Kuulostaapa julmalta.

Syöminen on taas ollut sitä ja tätä. Eilen paistoin sille sika-nautajauhelihaa voissa ja se maistui oikein hyvin eilen illalla ja tänä aamuna. Äkkinäinen ruokavalion muutos kostautui sitten melko voimakkaasti tuoksuvana löysänä läjänä, mikä puudeli oli tehnyt työpäiväni aikana. Pitäisi malttaa antaa vain vähän jotain uutta ruokaa, mutta kun kerrankin se söi, niin annoin sitten ihan normaalin annoksen. Huoh. Katsotaan nyt, kauanko se tuota jauhelihaa syö, ehkä tämäkin osoittautuu vain hetken hurmioksi.

Paino on tällä hetkellä noin 5,1 kiloa, joten ihan ok lukemissa ollaan, vaikka painoa puolisen kiloa saisikin lisää tulla vähintään. Ollaan nyt tyytyväisiä tähänkin.

Tokointo on palannut

Eilinen innokkuus tokoa kohtaan ei ollut hävinnyt yön aikana ja meillä oli oikein mukavaa treeneissä. Otettiin sivulletuloa edestä, pakitusta ja seuraamista myötä- ja vastapäivään pientä ympyrää tehden. Tänäänhän oli oikein mukavaa! Laama on ainakin toistaiseksi poistunut keskuudestamme.

Tokotellaan vaan, tuumi Koksi

Maanantaina kokeilin varovasti josko Koksi-herraa kiinnostaisi toko. Otettiin ihan tosi pientä, lyhyttä ja kivaa pätkää sivulletuloa edestä sekä pakitusta. Tokotellaan vaan, tuumasi koira, joten ehkä tässä on sittenkin toivoa.

Pakkasaksaa

Iltapäivällä oli pakkanen lauhtunut kymmenen asteen hujakoille, joten pääsimme aksatreeneihin suunnitellusti, vain hieman ajateltua myöhemmin. Tulevana talvena ei tätä ongelmaa enää ole, kun saamme muutaman kuukauden kuluttua käyttöömme kaksi vanhaa tennishallia. Lämmintä treenitilaa ja paljon! Jes!

Jukka oli tehnyt radan omille koirilleen, ja sitä menin ensin Inkin kanssa. Oli taas vauhtia likassa. Kepeillä ei tullut ainottakaan virhettä. Rimatkin pysyivät suht hyvin. Muutama tuli alas ihan omasta ohjausvirheestä johtuen. Rimojen korkeus on näin talviaikaan Inkillä ollut todella alhaalla, medikorkeudella, koska en näe mitään järkeä hyppyyttää sitä maksikorkeuksilla kylmässä hallissa. Kaiken kaikkiaan oli taas kiva mennä belgin kanssa. Se rakastaa tätä lajia yli kaiken.

Pienemmän tirriäisen kanssa otettiin ensin välistävetoja ja takaakiertoja kahdella vierekkäin olevalla hypyllä. Useamman kerran putki imi koiraa. Tässäkin syynä se sama vanha, peilistä tuttu naama. Se ohjaus, se ohjaus.

Seuraavaksi mentiin kolmea hyppyä tarkoituksena muodostaa ohjauksella luukuvio ekan ja kolmannen esteen ympärille. Kerran Koksi nousi lähdöstä, mutta muutoin kesti ekan esteen takana hyvin. Valssikieputukset ja pari persjättöä menivät suhteellisen jouhevasti.

Lopuksi aloitettiin vielä "eteen"-käskyn treenaus. Vein lelun kahden hyppyesteen päähän yhdessä Koksin kanssa. Sitten koira istutetaan lähtöön. Tarkoituksena on, että koira sinkoaa lelulle eteen-käskyllä. Joo, ei singonnut. Jouduin jopa houkuttelemaan koiraa tulemaan. Tätä irtoamista pitää alkaa nyt työstää oikein kunnolla. Aiemminhan se irtosi niin hyvin, että vähempikin olisi riittänyt. Ihan tuollaista irtoamista ei tässä nyt kuitenkaan tavoitella, vaan astetta hallitumpaa :)

Eilisestä hitaudesta ja haluttomuudesta ei ollut tänään tietoakaan. Toki agilityn treenaaminen on vauhdikkaampaa kuin tokon, mutta haluan silti, että koira nauttii myös tokosta. Tänään palkkasin ainoastaan lelulla ja maltoin lopettaa treenin kun molemmilla oli vielä intoa tehdä. Toivon todella, että laamailu on ohimenevä ilmiö.

(Taka)pakkia

Tuntuu, että tokossa mennään takapakkia. Tiistain surkea tokotreeni ei ollutkaan yksittäinen mielenhäiriö, vaan Koksi on koko viikon laamaillut. Tekee kyllä, mutta hyvin haluttomasti, on kyse sitten perusasennosta, seuraamisesta, pakittamisesta tai ihan mistä tahansa. Seuraaminen on nyt kaikkein huonoimmalla tolalla. Ilman namia se ei onnistu ollenkaan, vaan koira haahuilee jossain vasemmalla puolellani. Kotiläksynä on seuraaminen siten, että kontaktin pysymisestä tulee nami oikealla kädellä vasemman käden pysyessä normaalisti sivulla. Ei onnistu, ei sitten millään. Palasin perusasioihin eli seuraamisessa namitukseen.

Perusasentoon tulossa edestä on myös palattu tiheämpään palkkaamiseen, välillä jopa houkutteluun namilla. Turkasen turhauttavaa.

Pyrin pitämään treenit normaaliakin lyhyempinä pätkinä ja ottamaan niitä sitten useamman päivän mittaan. Pitää myös lisätä lelupalkkausta.

Tänään oli taas pesu- ja konetuspäivä. Lähtiessäni elokuviin jätin trimmerin trimmauspöydälle. Kotiin palattuani oli Pomppu-Pertti yltänyt kiskomaan sen lattialle. 15 terä sökönä. Itse kone onneksi tuntuisi toimivan. Terät maksavat lähemmäs 50 euroa. Tiedänpä nyt, että 85 cm korkea pöytä ei ole liian korkea kääpiövillalle, jos siellä on jotain vastustamatonta kuten vihattu trimmeri.

Mikä "istu"?

Pitkästä aikaa päästiin puudelin kanssa ohjattuihin tokotreeneihin. Alkukuviot olivat vanhat tutut eli luoksepäästävyys, mikä meni oikein hyvin kun ottaa huomioon sen, että namittaminen oli kielletty. Sanallisella käskyllä, no, useammalla, koira pysyi paikallaan ja vain koutsin koskettaessa koiraa irtosivat sen etutassut maasta. Ei huono ollenkaan.

Sitten katsottiin mitä ollaan tauon aikana tehty ja kertailtu. Ensimmäisenä istutettiin koirat parin metrin päähän ja pyydettiin sivulle ilman apuja. Kävimme seuraavanlaisen dialogin (M: minä, K: Koksi):
M: "Istu."
K: "Istu? Mitä tarkoittaa istu? Nevo hööd. Mä seison niin kauan kunnes puhut kieltä, mitä ymmärrän."
M: "Koksi istu."
K: "En ymmärrä vieläkään. Voisitko sanoa saman koiraksi? Oota mä käyn äkkiä moikkaamassa Topia tossa vieressä."
M: "ISTU!"
Koksi käy maahan. "Ei tartte keuhkota."

Jep. Istuminen onnistui sitten namilla. Sain koiran sivullekin. Huoh.

Sivuaskeleet sujuivat hyvin, samoin peruuttaminen (käskysanana pakki), mikä otettiin uutena liikkeenä. Sitä me ollaan treenattu jo pitkään, ja joitakin askelia ottaa jo ilman apuja.

Lopuksi vielä vauhtiluoksetulo. Koira vähän himmaili. Tähän pitää kiinnittää huomiota, että oikeasti tulee vauhdilla, nyt mielestäni vähän hidasti viimeisillä metreillä. Leluun tuli kyllä hyvin kiinni, mutta eipä siinä mitään ongelmaa ole koskaan ollutkaan.

Kotiläksyksi tuli peruuttaminen ja seuraaminen siten, että ohjaaja seuruuttaa koiraa myötä- ja vastapäivään ympyrää tehden koko ajan ympyrää pienentäen. Ehkä meidän kannattaa tuota istumistakin muistutella mieliin? Häiriössä etenkin.

Hyppyneliö ja keinudebyytti

Tarkoitus oli lähteä remmirähjäryhmän tapaamiseen aamulla, mutta koska Inki olisi joutunut odottamaan autossa yli tunnin, päätin jättää rähinät tällä kertaa väliin ja niiden sijaan aksailla molempien kanssa. 

Pakkasta oli siedettävät 7 astetta. Alkulämpän jälkeen otettiin Tuijan kanssa kehiin ensin junnut. Radanpätkä koostui hyppyneliöstä ja putkesta. Normihyppyjen lisäksi mentiin välistävetoja ja putkeen lähetyksiä. Koksia veti putken suu puoleensa pariin otteeseen vähän liian aikaisin. Toisella kierroksella treenattiin takaakiertoja, välistävetoja ja valssia.

Tänään ilmeni uusi ongelma: koira jää istumaan lähtöön eikä lähde suorittamaan rataa. Tämä tapahtui kaksi kertaa. Luulen, että vapautuskäsky (tule) ei ole sille täysin selvä, koska tokossa vapautan sen joko vapaa-sanalla tai jessillä. Lähtöön pyydän sen tokosta tutulla sivu-käskyllä. Olisi varmaan järkevää ottaa tähän ihan oma käsky, vaikka alkuun-käsky, mikä Inkillä tarkoittaa sitä, että se tulee lähtöasentoon jalkojeni väliin.

Halliin tuli kesken radan kaksi ihmistä ja molemmilla kerroilla junnu ryntäsi haukkuen moikkaamaan. Päästiin kuitenkin jatkamaan rataa palautettuani koiran lähtöön.

Välissä otettiin keinua, minkä Koksi meni nyt ensimmäistä kertaa. Hihnassa mentiin näin aluksi. Eka kerta meni suhteellisen hyvin Tuijan jarruttaessa keinun laskeutumista. Tämän jälkeen pyysin häntä paukuttamaan keinua maata vasten, jona aikana minä kävelytin Koksia ympäri hallia muina miehinä nameja syötellen. Ei näyttänyt räminä häiritsevän yhtään. Toisella kerralla Koksi taisi vähän pelästyä keinun kippaamista ja kolmannella kääntyi takaisin. Käänsin sen kuitenkin oikein päin ja päästiin loppuun saakka. Neljäs suoritus oli taas ok.

Kolme kertaa neljästä koira pysähtyi alastulokontaktilla kuten pitääkin 2on2off-asentoon.  

Tästä se keinun opettelu lähtee. Luulen, että tulee olemaan pitkä tie.

Inkillä otin samaa hyppyneliötä, putkea ja keinua lisättynä kepeillä ja A:lla. Hieman oli virtaa likassa. Oli todella hyvin kuulolla, ja meni tosi kivasti. Pari kertaa jouduttiin ottamaan A ja keinu uudestaan, kun ei olisi millään malttanut jäädä odottamaan vapautusta kontaktilta, mutta muutoin hyvää ja innokasta tekemistä.

Mätsärissä pienten nuorten punaisten ykkönen

Yhdentoista jälkeen starttasimme Aten Marja-Aitan tiloissa pidettyyn mätsäriin. Kyseessä oli hyväntekeväisyysnäyttely, minkä varat menivät Mikkelin eläinsuojeluyhdistykselle ja Mikkelin Palveluskoirayhdistyksen VaPePa-toiminnalle. Osallistujia oli hurjan paljon, melkein tungokseksi asti.

Meidän kehämme alkoi heti klo 13 jälkeen. Koksi kilpaili Pienet nuoret -sarjassa, missä osallistujia oli 8. Koksi esiintyi mielestäni kivasti ja sijoituimme punaisten ykköseksi. Palkinnot olivat ruhtinaalliset: ruusukkeen ja pokaalin lisäksi lelu, Acana-kuivamuonaa, purkillinen koiranruokaa sekä pussillinen possunkorvia.

BIS-kehää saatiin odottaa melkein klo 15 asti. Siinä kilpailivat ensin kaikkien sinisten ykköset (8 koiraa), joista sijoitettiin neljä parasta. Ykköseksi valittiin 5 kk ikäinen viehättävä corgi. Sitten oli punaisten vuoro (myös kaikki 8 paikalla). Meidät käteltiin viimeisinä eli pienestä jäi kiinni ettemme päässeet neljän parhaan joukkoon. Punaiset voitti 10-vuotias amstaffi, joka sitten valittiin myös näyttelyn parhaimmaksi corgin ollessa BIS2.

Mukava tapahtuma kaikkinensa. Hienoa oli myös se, että matkaan ei mennyt kuin 10 minuuttia. Luksusta.

Kuva: Susanna Sistonen

Voihan halitoosi

Perjantai-ilta meni takkujen avaamisen (vain tunti, jei!), pesun ja kuivaamisen merkeissä. Muuta ei sitten jaksetukaan. Takkukausi on kestänyt jo useita kuukausia. Olen lyhentänyt trimmausten välin kolmeen viikkoon entisten viiden viikon sijaan, sillä takkujen avaaminen pitkähköstä turkista, mitä on avattu karstalla on, no, raastavaa sekä koiran että karstaajan mielestä.

Niin, teinhän minä uuden vuoden lupauksenkin, vaikka niitä olen vältellyt viimeiseen saakka. Olen nyt alkanut pestä Koksin hampaita joka ainoa päivä. Olen niitä tähänkin asti harjaillut, mutta koska se on koiran mielestä yksi maailman idioottimaisimmista hommista, on se tupannut jäämään joskus viikoksikin. Nyt kun koira ei ole vähään aikaan syönyt kuivamuonaa eikä se mielellään syö oikein luitakaan mitkä putsaisivat hampaita, on sen henki alkanut haista jollekin muulle kuin ruusulle. Tähän vaikutti selkeästi myös se, että en antanut sille Plaque off -jauhetta pariin viikkoon, kun se ei suostunut edes maistamaan ruokaa missä sitä tai jotain muuta ylimääräistä oli. Nyt olen saanut ujutettua sitä jauhelihaan mikroskooppisen pieninä murusina. Halitoosiongelma (pahanhajuinen hengitys) on pienentynyt olennaisesti jo viikossa.

Kone laulaa

Heti töistä palattuani konetin Koksin lauantaina olevaa mätsäriä silmälläpitäen. Se sujui melko mukavasti vaikka aikaa kuluikin 55 minuuttia. Naaman ja etutassujen konetus on vaikeinta, takatassut eivät tuota kamalaa tuskaa ja hännäntyvessä ei mitään ongelmaa. Konetin myös mahanalusen ja yllätyksekseni se sujui täysin rauhallisesti. Junnu osaa yllättää.

Ilta jatkui keinutreenillä. Toistoja tehtiin tänäänkin viitisentoista. Lauta on liukas ja liian kapea, joten varon hinkuttamasta tällä liikaa. Keinu-käskyn olen tähän kuitenkin jo yhdistänyt. Kiipee-käsky on varattu puomille ja A-esteelle.

Tokotreenejä olemme jatkaneet vaikka en niistä päivittäin olekaan raportoinut. Näihin ovat kuuluneet sivuaskeleet, paikkamakuu härkinnällä ja ilman, istu-maahan, seiso ja seuraa. Tänään otimme ainoastaan sivuaskeleita. Koira oli ilmeisesti väsynyt, sillä se ei ollut hommassa mukana normaalilla innolla, joten siirryimme pihalle namien etsintään. Turha hinkuttaa väkisin. Jos ei kiinnosta, niin tehdään sitten sinä päivänä muuta.

Tasapainoa etsimässä

Tänään oli tasapainotreenipäivä. Illan kotitreenit aloitettiin omatekoisella keinulla, mikä koostui suurehkosta leikkuulaudasta ja sen alla olevista patalapuista. Pienen koiran kanssa treenaaminen kotona on usein huomattavasti helpompaa kuin isomman. Patalappujen määrää lisäsin yhdestä kolmeen pikkuhiljaa. Toistoja tällä köyhän miehen keinulla tehtiin ehkä 15. Ikävää siinä on se, että se on melko liukas. Hyvin koira kuitenkin kulki laudan päästä päähän ja hakeutui lopuksi 2on2off-asentoon kuten olemme sohvatyynyllä treenanneet. Oikeaa keinua en ole vielä ottanut. Mietin vielä millä metodilla se olisi järkevintä opettaa.

Toinen tasapainotreeni oli ristikkäisten tassujen (oikea etujalka + vasen takajalka) nostaminen ja asennon pitäminen muutamien sekuntien ajan tavoitteena syvien lihasten aktivointi. Inkillä olen tätä tehnyt jo pidempään. Koksi ei erityisemmin ihastunut hommaan, mutta pysyi kuitenkin oikeassa asennossa molemmin puolin 3 x 3-4 sekuntia.

Muistuttelimme mieliin takaakiertoa keittiön tuolin avulla. Tämän hiffaamiseen Koksilta meni yllättävän kauan aikaa. Hallilla tätä on tehty paljonkin ilman ongelmia, mutta uudella apuvälineellä koira oli selvästi hämmentynyt. Muutamia hitaahkoja toistoja teimme kuitenkin molemmin puolin.

Illalla heittelin molemmille kuivamuonaa pitkin kolattua takapihaa. Hyvää aivojumppaa, mistä molemmat pitävät hurjasti.

Raketeista ja syömättömyydestä

Kivi putosi sydämeltä. Koksikaan ei ole paukkuarka. Täällä maalla ei räiske uudenvuodenaattona mitään mahdotonta ole, mutta kyllä kylän lapset ja lapsenmieliset raketteja paukuttelivat tasaiseen tahtiin iltakuudesta puolilleöin. Muutaman kerran Inki kävi katseella kysäisemässä, että mitä nämä äänet ovat, mutta käskin sen vain takaisin nukkumaan. Juniori ei reagoinut ensimmäiseenkään paukahdukseen. Varmuuden vuoksi käytin sen tarpeillaan pihalla kuitenkin hihnassa ihan siltä varalta, että se säikähtäisi jotain isompaa jytkyä jossain pihan perällä ja piiloutuisi esimerkiksi grillikatoksen alle, minne se vallan hyvin mahtuu. Ulkonakaan ei mitään ongelmaa ollut.

Koksi on selkeästi ääniherkempi kuin Inki, mutta uudet kovahkot äänet saavat sen lähinnä valpastumaan, mutta ei se niitä pelkää. Haukkuherkkä se kyllä on, sitä ei voi kieltää.

Minulla on käynyt hyvä tuuri, sillä yksikään koiristani ei ole ollut paukkuarka, ei Isa-sakemanni eikä kumpikaan belgeistä. Myös exän saku ja belgi olivat paukku/laukausvarmoja, vaikka kumpaakaan ei virallisesti testattu. Kotikotona ollut bokseri sen sijaan pelkäsi paukkuja aivan hysteerisesti. Uusivuosi oli koiralle yhtä piinaa, samoin ukonilmat. Pakopaikkanaan se piti pientä lasista pöytää, minkä alla se kyyhötti peloissaan. Ääniaran koiran tuskan katsominen on hirveää, ja kaikki sympatiani menevät tällaisten koirien omistajille.

Junnun syöminen sensijaan on jonkinasteinen ongelma. Messarin aikoihin joulukuun alussa Koksin paino putosi 4,5 kiloon normaalipainon ollessa 4,9 kiloa. Noin pienessä kaverissa 400 gramman pudotus näkyy heti (säkä on 33-34 cm). Luut sen kuin törröttivät. Koksi on tuurisyöppö, joskus syö montakin päivää peräkkäin todella hyvin ja sitten taas ei useaan päivään mene oikeen mitään muuta kuin koulutusnameja. Nameina on viime aikoina ollut rasvaista emmenthalia. Kuivamuonan olen toistaiseksi jättänyt siltä kokonaan pois, kun se ei vaan uppoa ja olen antanut vuorotellen possua, nautaa ja kalkkunaa ja lisistä kalkkia, öljyjä. Rahulan Rehusta kyselin lihotusvinkkejä ja sieltä hankin kokeiluun aniVital Instant Energy -jauhetta, missä on raakarasvaa 75 % koostuen kookos- ja palmuöljystä. Jauhetta käytetään mm. rekikoirien juottoliemessä sekä lisäenergiana synnyttäville nartuille. Puolen kilon pöniskä maksoi vajaat 15 euroa. Ensimmäisen kerran sekoitin sitä piimään ja ylläri, koira kävi haistelemassa mömmöä ja kääntyi kannoillaan. Ei se kyllä maailman herkullisimmalta ruoalta näyttänytkään, että sikäli ymmärrän herra puudelia.

Seuraavan satsin, noin teelusikallisen, sekoitin jauhelihaan ja viikon verran koira suostui sitä syömäänkin. Paino pompsahti viikossa 600 grammaa 5,1 kiloon. Koskaan aiemmin se ei ole painanut yli viittä kiloa. Tässä oli syytä juhlaan. Paino jatkoi nousuaan ja 30.12 sitä oli tullut vielä 200 grammaa lisää. Sitten ruokahalu loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Parina päivänä se ei ole suostunut syömään juurikaan mitään. Välipaloja se ei saa vaan pyrin siihen, että se söisi normaalin ateriarytmin mukaisesti aamulla ja illalla. Koira menee kuitenkin luonnollisesti melko veteläksi jos se ei syö mitään, joten vastoin kaikkia periaatteitani olen antanut sille nameina käyttämääni juustoa tai jotain muuta, mitä se suostuu syömään, jos koko päivän on mennyt ruokalusikallisella jauhelihaa.

Syömättömys on raastavaa. Paimenkoirien kanssa en ole koskaan tällaiseen törmännyt. Ainakaan tähän kaveriin ei yksinkertaisesti voi soveltaa sitä ajatusta, että ei koira itseään nälkään tapa ruokakupin edessä. Kyllä näköjään niinkin voi tapahtua. Se ei varsinaisesti ole nirso, koska yhtenä päivänä normaali ruoka maistuu oikein hyvin, jopa useana päivänä peräkkäin, ja sitten, yht'äkkiä, se käy vain kääntymässä kupilla ja häipyy omiin hommiinsa.

Päivän ohjelmassa on lenkkeilyä. Ilma on näyttelyturkkisen villakoiran omistajan painajainen: taivaalta tulee jalkarättejä ja lumi on nuoskalla. Se tarttuu paakuiksi turkkiin. Kuivuessaan turkki menee kiharaan ja voilà: takkuinen turkki on valmis. Kurapuku suojaa turkkia kastumiselta, mutta samalla sekin takuttaa. Ongelmaan ei muita ratkaisuja ole kuin turkin alas ajaminen, mutta se ei ole tällä hetkellä vaihtoehto. Iltapäivä meneekin sitten mukavasti takkuja setvien ja sen jälkeen pesun merkeissä.